Resepti vielä kerran: helppo ja hyvä marjapiirakka

Tällä reseptillä valmistuu todella helposti pellillinen piirakkaa 40 minuutissa. Paljon on kiitelty, joten uskallan jakaa. :)

 1. kulhossa sekoitetaan (ei vatkaamista, jes!) 4 munaa ja 3dl sokeria

 2. seokseen lisätään 2dl maitoa ja 2dl öljyä

 3. jälleen sekoitetaan, hyvin löysää on tässä kohtaa seos

 4. lisätään 6dl jauhoja, 4tl leivinjauhetta ja 2tl vaniljasokeria

 5. sekoitettu taikina on tymäkkää mutta sen pystyy kaatamaan leivinpaperille, syvälle uunipellille

 6. päälle ripotellaan puolisen litraa marjoja ja niiden päälle inaus sokeria. itse jätän taikinasta sokeria pois jonkin verran, jopa desin, joten päälle uskallan ripotella 1-2 ruokalusikallista.

 7. uuniin 200 asteeseen, n. 25min

8. valmis! iltapäiväkahvin/teen kanssa aivan bueno. myös hyvä mökkipiirakka. :)

Resepti! Taas! Taivaan mannapuuroa

Sain viime viikolla serkun puutarhalta mukaani vähän mustia ja enemmän punaisia herukoita. Koska en omista pakastinta, on keksittävä herukkaherkkuja, joihin marjat käyttää.

Siispä: Taivaallinen mannapuuro

 Tarvitset 1l vettä, 4-5dl marjoja, 1,5dl mannasuurimoita, 1,5dl ruokosokeria, ripauksen suolaa sekä purkin vaahtoutuva vaniljakastiketta

 1. kun litra vettä kiehuu, lisätään marjat ja keitetään 10min

 2. marjojen kiehuessa (yllä) voi vatkata vaniljakastikkeen valmiiksi (alla)

 3. lisätään vähitellen samalla vatkaten 1,5dl suurimoita, varo kokkaroitumista. keitetään 10min.

 4. puuro on valmista kun lisätään vielä 1,5dl ruokosokeria ja ripaus suolaa. itse käytin vajaan desin valkoista sokeria, mutta parempaa tulee ruskealla sokrulla. mulla ei ollut. puuro jäähdytetään hyvin.

 5. jäähtynyt puuro vatkataan kuohkeaksi.

6. mukaan sekoitetaan vaniljakastike. Ei vaadi hillitöntä vispaamista enää, sekoitus riittää.

Valmis! Koska kikkailin aineiden ja määrien kanssa, en saanut yhtä hyvää aikaan kuin äitini tekemä, mutta tuolla antamallani reseptillä valmistettu on kuin taivaan mannaa. Vaniljavaahto sopii tähän puuroon niin loistavasti!

Resepti! Jo'n kaalipata

 Hei, olen Jo ja mäkin teen sentään joskus itselleni ruokaa. Aika usein se on kaalipataa.
1. ekana ruskistetaan paketti sika-nautaa, jos ollaan sekasyöjiä.

 2. tokana otetaan kattila ja täytetään siitä noin kolmasosa vedellä. mä teen aina kolmen litran kattilassa, joten mulla on noin litra vettä. se vesi kun alkaa kiehahdella, lisätään liemen mausteet: liemikuutio, laakerinlehdet, kokonaiset mustapippurit.

 3. kaalipataan laitetaan kasviksia! yleensä mulla on vaan kaalia, sipulia ja porkkanaa siinä, mutta nyt kun olen saanut kesäkurpitsoita useita kappaleita, laitan yhden sellaisenkin.

 4. sitten pilkotaan ne ihan oman maun mukaan. porkkanat viipaloin aina kolikoiksi, muut "kuutioin".

 5. lisätään kattilaan yleensä kovuusjärjestyksessä: porkkanat eka, sipulit yleensä vimppana. paistettu jauheliha sitten kasvisten päälle.

 6. yleensä huomaan, että nestettä on vähän liikaa pataruokaan. lisään siksi riisiä, joka ruokavoittaa pataa ja imee ylimääräistä nestettä. yleensä huomaan myös, että en ole lisännyt ruokaan suolaa, joka kuitenkin olis ihan kiva mauntuoja/korostaja.

7. sit voi pitää kattilaa levyllä 1-3 asteella niin kauan kuin huvittaa ja muhitella pataa. itse pidän välillä jopa tunnin kun on jotain tärkeetä FaBossa tai telkkarissa. joskus jos on jo kova nälkä, mielestäni 10min on riittävä haudutusaika padalle... Valmis!

2x75

Tänään oli juhlahumua Hämeessä. Isäni täti miehineen piti heidän yhteiset 75-vuotisjuhlat, eli tänään juhlittiin sataaviittäkymmentä vuotta. Mun kanssa samalla paikkakunnalla asuva isän serkku noukki mut kyytiin aamulla ja ajeltiin kimppakyydillä juhlapaikalle.

 Emäntä sai punaiset emännänsaappaat...

...isäntä mustat isännänsaappaat. Sementistä valetut on nämä!

 Karkasin taas puutarhaan kuvaamaan, sillä pihattomana näitä vaan osaa arvostaa niin paljon. Hanhikkeja oli pitkä, pitkä rivi ja ihan täydessä kukassa.

 Onkohan tuo sininen ruiskukka? Oranssi oli mielestäni samettikukkaa.

 Tykkään liljoista hirmuisesti, oranssit oli jo pudottamassa terälehtiään. Iskän serkku sanoi, että nämä olisi keisarinkruunuja, mutta ei ollut varma nimestä.

 Mustasilmäsusannan tunnen nykyään ihan ite :) Sekin on kiva kesäkukka ja siitä tulee toivottavasti lopun elämää äidinäiti eli mamma mieleen, samoin yksi serkuistani.

 Juhlissa on aina ihan huippua, kun on hyvää ruokaa ja juomaa. Onko se väärin, että arvostaa sitä ihan erityisen paljon? Mielestäni ei. Juhlakalujen oma poika laittaa älyttömän herkullista ruokaa ja oli nytkin laatinut koko menun - ja tiettykin valmistanut kaiken! Hänkin sanoi, että "kun jokatapauksessa on pakko syödä, voi samantien tehdä sen hyvin". Tarjolla oli limettisilakoita, jääkellarinlohta (OMG!), marinoituja herkkusieniä, palvattua Herefordia sekä hevosta, keitinperunoita, pastasalaattia, vihersalaattia, tartarkastiketta, lämmintä sienikastiketta, grillattuja kasviksia sekä possua ja Herefordin ulkofileetä. Oi nam!

Sisälläkin kasvit kukoisti - suvun naiset kertoi omia menestystarinoitaan orkideojen kukkimisten suhteen ja minä vuorostani kerroin, että juu, mullakin on yksi vehka, joka on ollut elossa jo ainakin 3 vuotta ja mun murattikin kasvaa keittiön seinää ylös... Jep jep. En osaa hoitaa kasveja, en viitsi laittaa ruokaa, en osaa laulaa enkä soittaa, enkä ole hyvä urheilussa. Käsityöläisyyskään ei ole tähän mennessä saavuttanut valtavaa suosiota. Mikähän se juttu ois, missä olisin hyvä?

Näissä juhlatunnelmissa omaa tietä etsimään!

Puutarhalla

Näin nopeasti pääsin puutarhahommiin - viime viikon lauantaina olin kesäkemuttamassa alueilla ja nyt jo pääsin serkun tontille hommiin. :) Toki sain pitää kaiken, minkä keräsin, joten kovin huono diili ei todellakaan ollut kyseessä. Ja mikäs oli viettäessä joutilasta perjantai-iltapäivää ulkona auringonpaisteessa ihanan rehevässä puutarhassa. :)

 Jokunen omppu kypsymässä... Puut oli ihan notkollaan noita omenakimppuja ja silti jotkut negatiiviset-Nellit jaksaa joka kesä toitottaa, että "tänä vuonna ei sit ainakaan tule omenaa yhtään!". Eipä.

 Aasialaista puutarhatunnelmaa ;)

 Rehevöitynyttä on.

 Hyvä näkösuoja tämä seinämä ulkoruokaryhmän ympärillä, mutta aurinko porottaa...

 Tällä viikolla satoi kahtena päivänä 20mm ja kas, kun kurpitsat ryöpsähtivät heti hallinnasta.

 Onneksi serkulla kasvaa kurpitsaa vain kahdessa paikassa tontilla ja erillisellä palstalla kompostissa...

 Tontille on ihana sisäänkäynti: portin jälkeen pieni käytävä ja vielä kaariportti, jossa kasvaa köynnöskasveja. Joutuu niiaamaan tosi alas päästäkseen sisälle, mutta ainakin vieraat osoittaa asiaankuuluvaa nöyryyttä, kun tulevat kumarrellen, liki otsa maassa ;)

 Jos jää seisoskelemaan kaaren alle, on ihana vehreä lehtikatto päällä.

 Lordi-niminen päärynäpuu istutettu sinä keväänä, kun Lordi voitti Euroviisut. :) Päärynöitäkin näkyi olevan tulossa pilvin pimein, vaikka olivat toki vielä mansikan kokoisia :)

 Ruusupapuja!

Vadelmia tulee tänä vuonna 23 kpl. Söin niistä yhden, kovis kun olen ;)

Kikkailua

Hei sinä!
Käytätkö joskus hileistä glitterkynsilakkaa ja taistelet juurikin näitä ikuisiksi ajoiksi kynsiisi asumaan jääneitä pikkuhippusia vastaan, jotka eivät lähde irti hyvällä eikä pahalla? Joita saa hinkata kynsilakanpoistoaineeseen kastetulla vanulla iät ja ajat ja jotka leviävät lopulta sormiin, käsivarsiin, kasvoille ja seuraavana päivänä löydät niitä vielä jääkaapista, postilaatikosta ja naapurin koiran turkista?

Livboxin blogissa oli älyttömältä kuulostanut kikka, jota kuitenkin päätin kokeilla, sillä eihän se ota jos ei annakaan.

1. revi tai leikkaa vanusta 10 kynsillesi sopivaa palaa sekä alumiinifoliosta 10 sormenpäihisi kiedottavaa palaa
2. kastele vanupalat lakanpoistoaineella ja asettele ne kynsillesi
3. kiedo jokaiseen sormenpäähäsi pala foliota
4. voit muhitella näitä hetken ja hieroa kynsiäsi folion päältä
5. vedä tupot sormenpäistäsi napakasti, vanua kynsiin samalla painaen

Itselläni toimi kuin unelma ja taisin joutua poistamaan lakkaa vielä kahden kynnen reunasta inansa. Näin helpolla ei ole koskaan glitterlakka irronnut.

Ei ole minun asiani mitä teet lakanpoiston jälkeen, mutta yleisen hyvän nimissä suosittelen käsienpesua (kynsilakanpoistoaine on myrkkyä iholle) ja käsien rasvausta.

Tsekit aut jou.

Miksi arts&crafts kuulostaa pätevämmältä ja aikuismaisemmalta kuin askartelu?

Otsikon kysymys on toki vain oma mielipiteeni, mutta mielestäni olen havainnut pientä kulmien kohottelua ihmisissä, joille kertoo harrastaneensa viime aikoina askartelua... Ja rapakon takana taas arts&crafts tuntuu olevan trendikästä ja arts&crafts-ihmiset ovat hip ja cool.

No, oli miten oli, olen unohtanut tänne raportoida, mitä _askartelin_ joitakin viikkoja sitten. Noin niin kuin pari kolme viikkoa sitten. Hupsista!

Kukapa blogiin tutustunut nyt ei tietäisi, että mulle tuli 6kk LivBox. Ja boksi itsessään on oikein tukevaa ja paksua, mustaa kartonkia.

Yhdestä laatikosta jo askartelin aiemmin aarrelaatikon...

...mutta jäihän noita vielä pino askartelupöydälle.

En oikein tiedä, mistä se ajatus sitten lähti, mutta rakensin niistä itselleni kylppäriin pesukoneen päälle sopivan pikkuisen lipaston.

Saksia ja nitojaa lähinnä käytin koko komeuteen ja materiaalina oli kolme laatikkoa: yksi rungoksi ja kaksi laatikoiksi. Liimasin laatikoihin nupeiksi tuollaiset muoviset nupilliset nastat. Kylkiin liimasin liimasuihkeella kivaa Tigerin kuviopaperia, kun kyljet oli jokseenkin kokoonkursitut ja nidotut. Tämä kuva on otettu HETI valmistumisen jälkeen ja "katto" vielä kupruilee, mutta pidin siinä päällä yön yli Danten Jumalaista näytelmää, jonka paino fiksasi tämän kauneusvirheen. :)

Ei ole kaupasta ostetun näköinen, mutta sepä ei tässä olekaan pointtina, vaan nimenomaan että tein jotakin kivaa itse. Toimii ja maksoi tässä tilanteessa ihan nolla euroa, kun kaikki tarvikkeet löytyi multa valmiiksi. Nyt tuo tosiaan asuu pesukoneen päällä ja pitää laatikoissaan meikkisälää ja sen semmoista. Pesukoneen päällinen ei ole tuolle oikea paikka, mutta ei ole vielä kapeaa hyllykköäkään, mihin sen oikeasti haluaisin sijoittaa. :)

“Imagination is the beginning of creation. You imagine what you desire, you will what you imagine, and at last, you create what you will” – George Bernard Shaw

“Creativity is contagious, pass it on” – Albert Einstein