...like I do

Pääsiäistä alustava "5 hyvää asiaa tänään":

1. Heittelin eilen urakalla tyhjenneitä kosmetiikkapurkkeja polttojätteeseen ja havaitsin, että mulla ei ole enää kasvojen iholle tarkoitettua puhdistusainetta. Meikinpoistoon on No7-pyyhkeitä 1,5 pakettia, mutta semmoista ainetta, jolla suihkussa illalla pesisin kasvot ei ollut. Olin jo päättänyt valmiiksi, että seuraava putsari on Neutrogenan verigreippihenkistä Visibly clear-geeliä pumppupullossa. Tänään sitten kauppareissulla pitkästä aikaa koukkasin kemppariosastolle ja tunsin hämmennyksen, häpeän ja pelonsekaisia tunteita. Sen siitä saa, kun liian pakkomielteisesti suhtautuu kosmetiikan vähennykseen. Sitten kun jotain oikeasti tarttee, ei osaa olla niin kuin normaalit ihmiset ja luikkii hyllyväleissä miettien "Mitä jos joku tuttu näkee, että siellä se taas on KEMPPARIOSASTOLLA." ;)

Mukaan lähti siis tämä:

Kuva on googlattu. Prismassa maksoi 8,25 euroa.

2. Tänään on allekirjoittaneella You deserve it!-päivä. Sen lisäksi, että sain ostaa uuden putsarin, ostin myös pullon viiniä ja herkkunaposteltavaa. For no reason, other than: I deserve it. Viinivalinta tällä kertaa portugalilainen Gazela vinho verde valkoviini. Väriltään lähes kirkas viini, omassa suussani maistuu raikkaalta ja krapulan riski tämän kohdalla on yleensä ollut olematon. Alkossa 7,79e.

3. Lähetin kuin lähetinkin pääsiäiskortteja muutaman. Saa nähdä ehtivätkö enää perille ennen pääsiäistä, mutta pidän sormet ristissä. 16 valmistuneesta kortista äiti vei viikonloppuna mukanaan 6 ja mä lähetin tänään 4 ja toimitan kotinurkilla pääsiäisenä vielä 2 ihan kädestä käteen. Yritin tuputtaa ylimääräisiä vielä äidille, että lähetä lähetä nyt hyvä ihminen, mutta sain kieltävän vastauksen. Ilmeisesti, jos äitiäni on uskominen, ylijääneet kortit voi panna talteen ja lähettää sitten ensi vuonna. MUTTAKUN MÄ HALUAN YLIMÄÄRÄISESTÄ ROInasta eroon nyt heti eikun oliko tää sittenkin taas sitä pakkomielteistä käyttäytymistä...

4. Pääsen huomenna aamulla ystävän kyydissä kotinurkille, kun ystävä menee töihin sinne. Aikamoista. Käyn huomenna moikkaamassa parasta lapsuudenystävää ja tämän vauvaa ihka ensimmäistä kertaa! Vauvojen kanssa liikkuessa on kuulemma aina kaikkea tavaran roudaamista, niin vien tuliaiseksi ompelemani kangaskassin ja vetoketjupussukan. Ostin kassiin ja pussukkaan vähän täytettäkin valmiiksi. Kaikenmoisia vauvahärpäkkeitä oli vauvahärpäkeosastolla.
Aion myös käydä kylässä naapurinmammalla, joka on sairastellut ja varmaan ilahtuu, jos saa hetkiseksi juttuseuraa.
Äidin kanssa leivotaan whoopieita (ne on joku tämän hetken hittileivonnainen, joiden päälle en niin ymmärrä, mutta meillä maalla äiti ja isi ovat niitä kuulemma syöneet jo KAHDESTI.), isin kanssa keskustellaan päivänpolttavista kysymyksistä (kuten "Oliko kevät vuosi sitten tähän aikaan jo pidemmällä?") ja mun rakkauspakkaus-kisumirriä aion halipusia ehkä viikon putkeen (ei sillä että olisin siellä viikkoa putkeen). Mikä ikävä! Otan myös furminaattorin ja kynsisakset mukaan, niin voidaan leikkiä kissan kauneussalonkia. Ja jos valjaat löytyy jostain kätevästi, voitais vaikka käydä ulkonakin haistelemassa kevään tuoksuja.

5. Ja sitten viimeiseksi tämä musiikki:

Nyt on joku haikeus ja levottomuus taas päällä. Jos mun elämä olis elokuva, tää olis soundtrackilla siinä kohdassa, missä kävellään auringonlaskussa jalkakäytävällä, kun aurinko on sulattanut lumikasoja virtaaviksi puroiksi ja on pari plusastetta. Kansainvälisessä versiossa ajettais avoautolla auringonlaskussa Pacific Coast Highwaylla, tukka hulmuais tuulessa ja vaikka silmät olis piilossa aurinkolasien alla, hymystä tietäis, että se ylettyy silmiin asti.

SatYourDay

Ihanan aurinkoista, iltaa kohti taittuvaa lauantaita vaan kaikille!

Mun vanhemmat ja veli kävi tänään kylässä, pitkästä aikaa. Oli perinteinen perhelounas, jolloin minä kokkaan ruoan ja kerään ihmiset luokseni. Harvoin nykyään perheenä vietetään aikaa, joten kivaa, että välillä jaksavat tulla luokseni :) Erityisen kivalta tuntuu se, että rakas äiti pääsee välillä valmiiseen pöytään syömään jonkun muun tekemää ruokaa, kun äiti on meidän perheessä ollut se, joka on hoitanut ruokahuollon lapsuusvuosinani.

Olin kerrankin kaukaa viisas ja hoidin tiskivuoren alta pois kahden päivän aikana viikolla - tajusin jopa käydä kaupassa eilen illalla hakemassa kaikki tarpeet valmiiksi. Tarpeeksi kiire tuli nimittäin tänään aamulla silti, kun piti järjestellä kämpässä kaikki roinat paikoilleen, viikata pyykit kaappeihin, imuroida ja pestä vessa. Kävin itse suihkussa ja laitoin itseni kuntoon ja ehdin aloittaa kokkailut juuri puolisen tuntia ennen sovittua saapumisaikaa. Perfect timing!

Nälkäiset vieraat iskivät pöydän antimien kimppuun niin ahnaasti, että en meinannut saada pöydästä ollenkaan kuvaa :D Jonkun käsi tai ylävartalo oli kokoajan jossakin kuvassa ja tässä on kattauskin jo mennyttä. Tarjolla oli uunilohta [iskin lohen uunivuokaan, päälle runsaasti suolaa, tilliä ja ruokakermaa. 200 astetta 30-40 minuuttia], keitettyjä perunoita, keitettyä kukkakaalia, parsakaalia ja porkkanaa, salaattia [jäävuorisalaatti, kurkku, tomaatti, Apetina fetasnack, jossa fetajuustoa, oliiveja ja valkosipulinkynsiä sekä yrttiöljyä], ruisleipää ja Oivariinia sekä tuore bearnaisekastike ranskankermasta. Sain jälleen vuolaat kehut ja kattilat tyhjenivät melko kiitettävästi, joten eiköhän tämä ollut ihan success!

Vanhemmat juttelivat taas kissani tuoreimmista kuulumisista ja edesottamuksista, ja voi että, kuinka aloinkaan taas ikävöidä sitä pikkukaveriani. On mulla ollut sitä ikävä muutenkin, mutta kun kuulee siitä juttuja, alkaa ikävä vaivata aina enemmän. Päätin, että menen vanhempien luo pääsiäiseksi ja silloin saa taas kissaterapiaakin. :) Multa tilattiin jo kissan kynsienleikkuukin, kun ne on kuulemma taas päässeet pisteliään pitkiksi ja teräviksi. Ennen kuin porukat lähtivät, kävin vielä kuskina pienellä kauppakierroksella. Pitäähän sitä kissalle viedä kaupungista tuliaisia; kamu sai Lidlistä 10kg kissanhiekkasäkin ja Prismasta sekä herkkukaniiniruokaa että kissannameja! :D

Äiti toi mulle paketin askartelutarpeita kotoa. Viime pääsiäisen jälkeen hankittiin Tiimarin alennusmyynnistä pikkukolikoilla mätsäävät pääsiäiskorttiaskartelusetit ja äiti uumoili silloin, että askartelisi tälle vuodelle pääsiäiskortit. No, nyt sain paketin sitten itselleni, kun ei hän kuulemma viitsikään askarrella niitä itse :D Itse en ole kova lähettämään pääsiäiskortteja, mutta koska askartelu on kuitenkin mieluisaa luovaa puuhaa, sovittiin, että mä taiteilen kortit ja luovutan valmiit tekeleet äidille kahden viikon päästä, kun mennään katsomaan Cirque du Soleilin Alegriaa. Sen jälkeen ehtii vielä hienosti lähettää pääsiäiskortit juuri ajoissa.

Nyt on tosiaan mitä hienoin lauantaipäivä ja koska olen jo jäänyt yksin perheen lähdettyä, on mulla pelkkää omaa aikaa omille puuhasteluille tässä. Life Thru a Lensin jrerna tilasi multa jo viikkokausia sitten Dammit doll-voodoonuken ja tänään äiti pääsiäiskortit. Tässä saattaa hyvinkin käydä nyt niin, että vaihdan päälle jotain mukavaa kotivaatetta, kiedon hiukset nutturalle ja keitän pannullisen Tähtitaivas-teetä. Sen jälkeen voisin olla valmis päästämään luovuuteni valloilleen. :)

Joulu, joulu on meillä...

Täs kuvas mun joulu-Muskaus odottelee joulua kieli pitkällä!

Mulla on ollut ihan kaamee ikävä kismauta paikoitellen tänä syksynä, mutta nyt saadaan viettää joulunpyhät sentään samassa osoitteessa. Eilen kamu yritti kuulemma saada mut hereille, mut nukuin niin sikeästi, etten heränny, mitä ihmettelen suuresti itsekin. Tänään tultiin taas herättelemään kasin maissa heti kun annoin ensimmäisen elonmerkin, korvaan nau'uttiin että herää jo pönttö, nyt on joulu!

Tähän asti on täällä maalla mm. täytetty tiimityönä äidin kans raamattuaiheinen ristikko seurakunnan lähettämästä lehdestä. Vois luulla, että siitä olis tullu harras joulumieli ja olis hiljennytty. Vielä mitä. Nauroin itteni aivan tärviölle sen projektin aikana! Vedet vaan valu silmistä! Yllätin itseni sillä, että mä jonkun verran tunnen Raamattua. Mä tiesin, mitä lyhenteet Jes., Ap.t., Ilm., ja Kor. tarkoitti ja osasin kertoa äidille monesti, mikä kirja löytyy vanhasta ja mikä uudesta testamentista. Yleissivistys ++.

Eilen käytiin läheiseen kaupunkiin avatussa uudessa Prismassa jouluruokaostoksilla ja se oli kyllä hyvä veto. Parkkipaikalle ei meinannu auto mahtua, mutta sisällä kaupassa ei ollu yhtään tungosta eikä kassajonoa, ihmiset katos jonnekin sinne valtavaan halliin. Saatiin kolme kassillista täyteen ruokaa, ettei varmaan nälkä tuu tänä jouluna, ja sit Prisman paperiosastolla oli kaikki jouluaiheiset askartelutarvikkeet -50%. Sekaisinhan siitä menin ja ostin ~16 eurolla tarpeita, eli jos normaalihinta olis 32e niin tietää, että aika kasa tuli hankittua. Sit oli myöskin Nivean isoja vartalovoidepöniköitä alennettu 1,99/kpl ja ostin kaks...

Nyt on kuiteskin aatto ja Joulupukin kuumalinjassa oon kuullu jo ensimmäisen lapsen laulaman Joulupuu on rakennettu. Äiti huutelee, että yksinkö hänen tarvii riisipuuro syödä, kun mä vaan oon koneella, iskä touhuilee jotain hämärää ja veli on vielä Turussa. Mä seuraan nyt alla olevan kuvan mukaista esimerkkiä ja poistun vaivihkaa kuvasta puurolle. Hyvää ja kaunista kaikille!

This week I have mostly been wearing Dolce & Gabbana

No ei, en ole pukeutunut kovinkaan muodikkaasti, mutta otsikko on lainaus The Fast Show -sarjasta, sketsistä nimeltään "Jesse's diets". Alun perin otsikon piti olla jotakin siihen suuntaan, kuin "This week I have mostly been busy doing strange things".

Tiistaina kyläilin ystävän luona, syötiin pizzaa, juotiin vahvaa espressoa ja katsottiin Modern Familya. Illemmalla siirryttiin Kirjakahvilaan, jossa oli paikallisen yliopiston erään ainejärjestön kriittiset iltamat. Tällä kertaa ohjelmassa oli paneelikeskustelu aiheesta "kinky seksuaalisuus" ja sen jälkeen ihan ihka oikea sidontaesitys. Olin paikalla täysin turistina, joten yleissivistävää keskustelun kuuntelu ainakin oli. Jollain tavalla myös aika silmiä avaavaa. Siellä puhuttiin ihan yleisellä tasolla mitä kinky on, miten se ilmenee, mitä ihmiset tekee ja miten ihmiset kinkyyn suhtautuu. Itselleni tuli jotenkin tosi viaton olo, siis ei sen takia, että itse olen hyvinkin vanilla, vaan siksi, että en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että joillekin kinky on elämäntapa 24/7. Siis, että ihmiset esim. elää parisuhteessa niin, että toinen dominoi ja toinen on subi ja että ne ihmiset haluaisi esim. Prismassa ostoksilla käydessäänkin olla omia itsejään. Vaan eipä sitä taitaisi kanssaihmiset ymmärtää, jos avoimesti oltaisiin niin.

Myöhemmin illalla, kotiin jo palattuani, sain puhelun. Ystävä kysyi, voisinko tehdä suurpalveluksen; hän oli saanut pyydystettyä keskustasta karkulaiskissan, joka on jo muutaman päivän juossut autojen seassa kadulla ja on ressukka nälkäinen ja viluinen. Kaveri ei itse voinut antaa kissalle yösijaa ja kysyikin, voisinko ottaa kissan luokseni yökylään, kunnes sen aamulla voisi viedä eläinhoitolaan, kun se aukeaa kahdeksalta. Hetken emmittyäni lupasin antaa kisulle yhdeksi yöksi sijaiskodin. Onneksi mulla oli täällä tallessa vielä oman, pois muuttaneen kissani vanha hiekkalaatikko, jämähiekkapussi, ruokakupit ja jotain satunnaista ruokaa. Kissa oli valtavan iso mustavalkoinen kolli ja todella hieno herrasmies. Todella nälkäinen, pelokas ja hämmentynyt hän oli tottakai. Kissa sai olla yön lämpimässä vessassa turvassa ja minä en juuri nukkunut koko yönä, kun en jotenkin saanut oltua. Jännitti se, että oli vieras kissa asunnossa ja kuuntelinkin koko ajan, riehuuko se, naukuuko se kovaan ääneen, mitä se eläin tekee. Kaikki meni kuitenkin todella hienosti ja vieras käyttäytyi. Aamulla oli kaverin kanssa suuri työ saada kissa pyydystettyä vessasta takaisin kuljetuskoppaan, koska kissa ei suostunut itse sinne kävelemään ja vieraaseen, pelokkaaseen kissaan ei uskalla noin vain tarrata kiinni, sillä jos se vihastuu kajoamisesta, seuraukset voivat olla kovinkin rumat ja kivuliaat. Lopulta oli sitten pakko napata eläimestä kiinni ja nostaa se kuljetuskoppaan, eikä herrasmies sitten protestoinutkaan yhtään, vaan ihan yhtä hienosti ja kiltisti käyttäytyi kuin siihenkin asti. Nyt pikkukamu on jo eläinsuojeluyhdistyksen hoitolassa ja toivon hartaasti, että omistaja hakee/on jo hakenut kissan omaan kotiinsa.

Keskiviikkona aamulla kissan lähdettyä en enää palannut nukkumaan, vaikka tarpeen olisi ollut, koomailin vaan sohvalla ja mietin tulevaa päivää. Olin menossa S/S Borelle serkkuni syntymäpäivälounaalle ja paikalle saapui oman perheeni lisäksi kaksi tätiäni. Boren lounasbuffet oli huippuhyvä ja ruoka maistui, vaikka olinkin todella väsy. Lounaspaikka meni kiinni kolmelta, mutta meillä oli jutut kesken ja siirryimmekin samassa laivassa toimivaan kahvilaan/baariin vielä jatkamaan. Lounaalle lähdin, mutta kotona olin vasta viiden jälkeen :D

Eilen torstaina oli kiireisin työpäivä miesmuistiin, mutta illalla oli kuitenkin taas sovittua menoa. Tapasin ystävän, jonka kanssa käytiin ensin haukkaamassa kahvilaleipää ja -kakkua [jee, ystävä on saanut vakituisen työpaikan, sopimus on allekirjoitettu] ja sitten suuntasimme elokuviin katsomaan uusinta Varesta, Pimeyden tangoa. Ollaan nyt käyty saman ystävän kanssa katsomassa kaikki kuusi Vares -elokuvaa, joissa on Antti Reini. Tämä Pimeyden tango oli näistä parhaasta päästä, sillä osassa juoni on ollut niin monimutkainen, etten ole pysynyt kärryillä, mitä tapahtuu ja miten asiat liittyvät toisiinsa. Lola Wallinkoski oli elokuvassa jotenkin aivan luonnoton ja siihen kiinnitti huomiota väkisinkin. Tänään ymmärsin, mikä siinä roolisuorituksessa oikein mätti: Lolan replikoinnin nuotti oli täsmälleen samanlainen kuin William Shatnerilla! You know. what. I mean?

Tänäänkään ei sitten vielä tahti hidastu, sillä on serkkuni synttäreiden iltajuhlan vuoro. Työsähköpostia päivystäessäni valmistui samalla tämä:

Pahoittelen kuvan huonoa laatua, salamalla kuvassa näkyi pelkkää kirkkautta, ilman salamaa asunnon kaikki valot päällä, suoraan lampun vieressä kuvattuna lopputulos on tämä. Joo, ostan tuon vanhan rakkineeni tilalle uuden, nykyaikaisen kameran heti, kun saan töitä.
Mutta että, iltajuhlassa on tiedossa hyvää ruokaa, juomaa, hyviä tyyppejä (eli paljon serkkuja jee!) ja ohjelmaa, joka on toistaiseksi salaista :) Lapsia ei ole lupa ottaa mukaan, aikuisten kemut on nämä. Pitää vielä kirjoittaa tuo kortti, sulkea pääosa lahjasta kirjekuoreen ja paketoida lahjan hupiosuus. En oo vielä päättänyt miten pukeudun, laitan tukan tai meikkaan, joten ihan kunnon aloittelut olen saamassa aikaan täällä. Jee. Olen innoissani!

Home alone

Onpa ollut kovasti haipakkaa viime päivinä.

Olen
- kahvitellut ystävän kanssa
- käynyt Ikeassa ystävän kanssa
- shoppaillut äidin ja tädin kanssa
- istunut iltaa ystävien kanssa
- viettänyt viini- ja juustoiltaa ystävien kanssa
- käynyt Rock'n'wingsissä ystävien kanssa
- juhlinut ystävän synttäriä jokilaivoilla ja keskustassa ystävien kanssa
- viettänyt päivän toipuen aiemmin mainituista menoista, kun on vähäsen väsyttänyt...
- tehnyt työkeikkoja ja nauttinut laskutuksesta suunnattomasti
- käynyt serkun puutarhalla marjanpoiminnassa veljen kanssa
- ja viettänyt iltaa herkutellen veljen ja serkun kanssa
- käynyt varavuoteen ostopuuhissa ystävän luona ja jumittunut vahingossa höpöttämään pitemmäksi aikaa ystävän luokse
- leiponut mustikkapiirakkaa ja viettänyt teehetkeä ystävän kanssa
- saanut ystävän viikonloppuvieraaksi luokseni, syönyt, juonut, höpissyt ja nauranut sekä lopuksi nukkunut siskonpedissä ystävän kanssa
- juhlinut äidin syntymäpäivän merkeissä perheen kanssa.

Melko sosiaalista siis on ollut ja tuntuu, että olen joka välissä myös siivonnut ja tiskannut ja pyykännyt, kun on pitänyt esittää, ettei täällä muka ole niin sotkuista kuin täällä oikeasti on :D 52 in 52 -kirjahaaste on hiukan jäljessä aikataulusta, kun ei ole ollut aikaa tai energiaa enää illalla lukea, mutta on sekin toki vähän edennyt.

Kissa lähti äsken äidin ja isin mukaan, ihan heidän omasta aloitteestaan. Kissa tarvitsee kuulemma parempaa hoitoa ja omaa rauhaa, kun mulla ramppaa koko ajan vieraita ja ensi viikonloppuna on taas juhlat tulossa. Äiti painotti kovasti, että "saat sitten taas ihan rauhassa ja kunnolla siivota täällä ennen viikonloppua, kun niitä vieraita tulee". Täytyypä tehdä just niin.

On kieltämättä hassu olo, kun kissa ei olekaan yhtäkkiä taas kotona. Jos jossakin rapisee, se ei olekaan kissan aiheuttama ääni. Se ei myöskään ilmesty kulman takaa ja juokse puskemaan jalkaa, vaikka koko ajan odotan niin tapahtuvan. Kissan puuttuessa taidan ottaa loppupäivän ihan rauhallisesti, kun on pieni krapulakin eilisestä juhlinnasta, ja käyn vaan kylvyssä, syön hyvin ja katson Ihmemiestä :) Ensi viikolla taas uudet "seikkailut", keksin varmasti taas jotain "huisia".