Kuun taikaa

mistä musta alkaa, ja mihin se loppuu?

tukkajutut, ja ystävältä <3 saatu kylpyvaahto, jonka korkkiin liimattiin Kinder-munasta tupsahtanut jääkarhu :D

mihin tarvitaan 3 luomiväripalettia, 3 ripsaria, 2 kajalia ja 1 eye-liner?

Tänään luvassa Moonspell, Swallow the Sun ja Cataleptic keikalla.
Tätä on odotettu!

Olin 14-vuotias, kun aloin kuunnella raskasta musiikkia, varmaankin isoveljen ja uuden ystävän esimerkkiä seuraten. Moonspelliltä oli juuri ilmestynyt levy Sin/Pecado ja olin myyty! Kuka olisi voinut kertoa 14-vuotiaalle Jo'lle, että 15 vuotta myöhemmin käyn Moonspellin keikalla omassa kotikaupungissani?

Melkein asiaan liittyen, tapasin vuosi sitten keväällä erään samaa yläastetta käyneen jannun baarissa, pienessä tuiterissa oltiin kumpainenkin, ja hän kertoi, että "olit silloin yläasteella sellainen pelottava gootti". Ai olin vai? Hädin tuskin tiesin, mitä gootti tarkoittaa! :D Mutta eipä siinä mitään. Tänään lähden kokeilemaan, vieläkö musta olisi pelottavaksi gootiksi!

Show must go on?

Kulunut viikonloppu oli oikein show-viikonloppu. Sattui nimittäin Adam Lambertin keikka ystävien kanssa ja Cirque du Soleilin Alegria perheen kanssa kolmen päivän sisään.

Perjantaina junailin itseni Pasilan asemalle ja kipitin siitä Hartwall Areenalle. Olin paikalla klo 18 ja ovet avattiin 18.30. En tiedä paljonko oli pakkasta, mutta puolessa tunnissa olin varma, että varpaat olivat menneet kuolioon. Aivan käsittämätöntä, että kiihkeimmät (teini-ikäiset) Lambert-fanit olivat olleet paikalla jopa yön tai pari, makuupusseissaan siellä pakkasessa. Propsit heille, musta ei näin vanhana enää olisi vastaavaan minkään asian puolesta. :D

Vanha ystäväni 17 vuoden takaa saapui seurueineen paikalle vähän myöhemmin, kun ovet oli jo avattu ja tavattiin sisällä. Kivasti ehti jutella, jonotella narikat ja vessat ja pööpöillä ympäriinsä, ennen kuin siirryttiin permannolle, jonne meillä oli liput. Lämppäri Jannika B. (never heard...) välkkyi jo diskopallona lavalla ja Lambertin keikan alkua odotellessa bongasin sekä Frontside Ollie-Robinin, Teuvo Lomanin poikaystävineen että Esko Eerikäisen. Voi Suomi ja Suomen superjulkkikset.

Lambertin keikka alkoi 20.30 ja täytyy sanoa, että tykkäsin kovasti. Iloista ja energistä show-meininkiä, hyvää fiilistä. Bändi oli oikeinkin rock-uskottava särökitaroineen, taustalaulajat ja -tanssijat olivat tietenkin huipputaitavia ja Adam Lambert on jotenkin niin symppis ja ystävällisen oloinen. Lambert vaihtoi vaatetusta neljä kertaa shown aikana, niin kuin kunnon diiva ainakin, ja suurimman vaikutuksen minuun teki jampan ääni, joka pääsi todella oikeuksiinsa. On se vaan taitava! Jorailin läpi keikan, joka sisälsi myös covereita mm. Queenilta ja Lenny Kravitzilta, ja sisältyi siihen rauhallisempi ja tunnelmallisempi slovariosuuskin.

Kaiken kaikkiaan oikein nappivalinta lähteä kerrankin jollekin pop-keikallekin, yöjunassa kotimatkalla oli oikeinkin hymyileväinen ja onnellinen olo! :)

Eilen sunnuntaina sitten pakkauduttiin äidin ja veljen kanssa autoon ja kurvailtiin HK Areenalle. Tammikuussa jo hankittiin liput Cirque du Soleilin Alegria-näytökseen. Olin marraskuussa ystäväni kanssa katsomassa Cirque du Soleilin Michael Jackson-teemaista Immortal World Touria ja siitäkin pidin, vaikka se ei ollutkaan niin sirkuspitoinen esitys, kuin toivoin.

Tämä asia korjaantui eilen, sillä Alegria oli sirkusta täydellisimmillään. Välillä katsoin suu ammollaan, kuinka taitavasti ihminen voikaan vartaloaan käyttää ja kuuntelin, kun vieressä äiti haukkoi henkeään, kun trapetsitaiteilija näytti putoavan päistikkaa korkeuksista, mutta saikin "viime hetkellä" kiinni puomista tai köydestä, johon koko ajan olikin tähdännyt. Esitykseen kuului mm. akrobatiaa, voimistelua, tanssia, musiikkia, jonglööri, sekä suosikkini, klovnitrio. Esityksen aikana monet esiintyjistä liikkuivat yleisön seassa ja ottivat jopa ihmisiä yleisöstä mukaan esitykseen. Vaikka meidänkin paikat olivat permannolla, oltiin "turvassa" kun istuttiin rivin keskellä! :D

Pidin esityksestä ihan älyttömän paljon, tunteet vaihteli hämmästyksestä kuplivaan iloon ja kuten mainitsin, eniten pidin huipputaitavista klovneista. Erilaiset eleet, ilmeet, äännähdykset ja hyvin vähäinen määrä rekvisiittaa riitti siihen, että kikatin lähes jokaisen klovninumeron aikana samalla tavalla kuin Teneriffalla valasshowssa, kun valas ruiski vettä yleisöön. Klovnit olivat niin hauskoja! Tälläkin kertaa yleisö sai jotain päälleen, sillä ennen väliaikaa lavalla tuivertanut lumimyrsky, jossa yksi klovneista tarpoi, puhalsi yleisön niskaan tuhansia ja tuhansia palasia valkoista paperisilppua. Se oli mahtavaa! Kikatin! Paperisilppua oli joka paikassa, jopa paitani sisällä. Hih.

Klovneista pitää mainita vielä sekin, että yhdessä kohdassa kahdella klovnilla oli riita ja toinen yritti saada toisen leppymään, mm. sanomalla tälle suomeksi "Rakastan sinua". Miltä kuulostaa, kun tuhatpäinen yleisö sanoo yhteen ääneen "AWWW!" ja alkaa taputtaa? Sen pääsin kuulemaan eilen.

HaPpYnEsS

Ihmisen onni on toisinaan niin pienistä asioista, yksityiskohdista, kiinni.

• Perjantai-illan keikka oli jotain ihan muuta. Siis odotukset olivat hirmu korkealla jo ennen keikkaa, mutta voi pojat, kuinka korkealla loikalla esiintyjät asettamani riman ylittivät! Juuri ennen keikkaa sain kuulla, että edellisenä iltana Tampereella olivat soittaneet 2,5 tunnin keikan, tietenkin ilman mitään taukoja. Samantien fiilikset _laski_, koska ajattelin "Just joo, voi v****, en mä jaksa täällä yli kahta tuntia seisoa...". No, keikka alkoi ja pikkuhiljaa kadotin ajantajuni ja lähes kaiken muunkin ymmärrykseni. Danny Cavanagh soitteli ensin yksin oman settinsä (ja katsoi mua silmiin siitä 2 metrin päästä laulaessaan Radioheadin "Creepiä" <3), sitten Anneke van Giersbergen soitti oman settinsä yksin (en tiennyt, että Cyndi Lauperin Time after timesta voi nauttia niin paljon) ja lopuksi soittivat setin vielä yhdessä. Aloittivat Massive attackin Teardrop-biisillä, ja vieressäni tyttö itki. Muutenkin ilta oli cover-painotteinen, tuli niin Kate Bushin Running up that hill kuin Dolly Partonin Jolenekin. Anneken omasta tuotannosta rakastuin täysin Hey okey-biisiin. Kun keikka loppui, oli jokseenkin pöllämystynyt olo ja kello oli vähän yli yksitoista. Niin se vaan 2,5 tuntia meni kuin siivillä, kun nautti olostansa.
• Eilen lauantaina kävin Espoossa kummatytön 5v. synttäreillä ja päivä sujui varsin hienosti. Kaikki kulkuneuvot kulkivat ajallaan ja sujuvasti, joten kerrankin reissuni sujui juuri niin kuin pitikin. Kulkuneuvoissa tuli kyllä istuttua varsin riittävästi, sillä aamulla menin ensin paikallisbussilla Onnibussin pysäkille, istuin sen reilut 2 tuntia Onnibussissa ja sitten vaihdoin Kampissa vielä yhteen paikallisbussiin, joka kierteli ihan reilusti maita ja mantuja ennen Espoota. Juhlapaikalle saavuin puoli tuntia ennen kutsussa ilmoitettua aikaa ja toisen, aiemmin paikalle tulleen, kummitädin kanssa päästiin osallistumaan ilmapallo- ja serpenttiinishowhun. Yhden jälkeen saatiin ihanaa lounasta, isäntäpariskunta olivat molemmat kokkailleet bravuurejaan: rouvan tekemää lasagnea ja caesar-salaattia, isännän valmistamaa kiinalaishenkistä pöperöä eli riisiä ja kanaa kasvishöystöllä ja karamellisoitua possua ja nuudeleita. Isäntä vei kyllä voiton tässä skabassa ;) Juhlakalu oli iloinen itsensä ja leikki ja riekkui 5 tuntia putkeen. Ja tapasinhan siellä myös uusimman perheenjäsenenkin, juuri 6kk täyttäneen pikkuveljen, jota en aiemmin ollutkaan tavannut! Viime kerralla kun nähtiin, oli pikkukaveri vielä äidin mahassa. Illalla poislähteissä sain matkaani vielä partybagin, jossa oli kiitokseksi osallistumisesta pieni lahja. Hieman hymyilytti, kun havaitsin, että pussissani oli SUIHKUGEELI. Chemical sister kiittää. Kotimatka sujui samoissa merkeissä kuin menomatkakin, sillä erotuksella, että päätin ottaa riskin ja pyytää Onnibussin kuskia päästämään minut kyydistä yhdellä pikkupysäkillä, jonka ohi bussi kulki joka tapauksessa ja jolta on 10 min kävelymatka kotiini. Ja onnistuihan se! Säästyin yhdeltä paikallisbussimatkalta, säästyi sen lipun hinta ja sain pienen jaloittelu- ja happihyppelyhetken pitkän päivän päätteeksi. Aivan win win win ja iloiseksi tulin noinkin pienestä!
• Tänään olen hymyillyt aamusta asti. Olin päättänyt nukkua niin pitkään kuin sielu sietää ja unohtaa herätyskellon olemassaolon, ja niinpä loikoilinkin sängyssä melkein kymmeneen asti ihan vaan siitä ilosta, että voin. Untuvapeitto on maailman ihanin asia, samoin oma sänky, ja se, ettei ole kiire minnekään. Aurinko paistaa ja on tosi ihana talvipäivä. Etelänlomani lähenee lähenemistään ja on tosi hyvä fiilis siitäkin. Tänään aion pyhittää koko päivän omille jutuille, hääräilylle ja fiilistelylle. Siivoaminenkin tuntuu niin kivalta ja inspiroivalta, kun ei ole pakko ja tekee kaiken ilolla. Aion tänään miettiä jotain ystävänpäiväkorttiasioitakin, sillä en ole ystävänpäivänä tai sen liepeillä Suomessa, joten kortit pitää askarrella ja lähettää jo ajoissa. Voisin helposti ottaa sen asialistalle tänään :) Voisin kylpeä, tehdä pedikyyrin, kokkailla oikeaa ruokaa, käydä kaupassa... Voi, the sky's the limit! Olen levännyt, täynnä energiaa ja onnellinen. Hyvä päivä <3
• Ensi viikolla on luvassa ostarireissu, kävely- ja teehetki ystävän kanssa, töiden päivystämistä, keskiviikon kosmetologi ja yhdet synttärikemut, sekä hillitöntä loman valmistelua ja odottelua...

Hyvää helmikuuta!

• Kävin keskiviikkona katsomassa Django unchainedin. Hirmuisesti on tätä Tarantinon uutta kehuttu mm. sosiaalisessa mediassa ja arvosteluissa, ja myös muutama kaveri tiesi etukäteen kertoa, että hyvä on. Ja olihan se! En oikein osannut odottaa mitään, mutta arvelin, että tulossa on taas taattua Tarantino-laatua. Pidän nimittäin Tarantinon tyylistä kovasti. Vaikka orjuudesta kertova elokuva on lähtökohtaisesti draama, oli tässä myös rakkaustarina ja komedian, westernin ja splatterin ainekset kasassa. Vähän kaikkea sopivana sekamelskana ja lopputuloksena hymy huulilla, kun lopputekstit ilmestyivät valkokankaalle.
• Tänään illalla olen menossa aiemminkin mainostamalleni Anneke van Giersbergenin ja Danny Cavanaghin akustiselle keikalle. Valkkasin sopivat keikkavaatteet henkariin roikkumaan jo eilen ja siirsin keikkalipun lompakkoon, ettei vaan unohdu matkasta kun illalla lähden liikkeelle! Ihan huippua, että keikan showtime on jo 20.30 (tosin, yksikään keikka jolla olen ollut ei ole koskaan alkanut täysin ajallaan). Luulisin kuitenkin, että yhdeksään mennessä musiikki raikaa ja pääsen kohtuuajoissa ennen puoltayötä jo kotimatkallekin...
• ...sillä huomenna aamulla herätyskello soi 7.00. Olen jo kaksi päivää miettinyt, mitä vaatteita laitan huomenna kummatytön 5v. synttäreille, mutta vielä on lopulliset päätökset tekemättä. Liikaa valinnanvaraa, vai ei koskaan mitään päällepantavaa? No, tarkoitus olisi kuitenkin keksiä sopiva vaatetus valmiiksi henkariin jo tänään. Huomenna aamulla sitten vain teetä ja puuroa koneeseen, vaatteet niskaan ja kohti Onnibussin pysäkkiä. Matkustan ensin Helsingin Kamppiin ja vaihdan siellä bussia, jolla pääsen suoraan vierailukohteeni viereiselle bussipysäkille, joskin matka vie melkein tunnin :D Kivaa päästä taas kyläilemään sinnekin. Synttärilahjankin sain jo paketoitua eilen! Kortti pitäisi vielä askarrella/löytää varastoista. Illalla sitten sama reissu käänteisenä, ensin paikkurilla Kamppiin ja vaihto Onnibussiin. Laskeskelin, että olen illalla kympin aikoihin kotona. Pitkäksi venyy aina nämä lastenjuhlat :D
• Kiitos kysymästä, mun teevarastot hupenee ihan hullua vauhtia! Vastahan mä kuvasin ne kaikki teepakkaukset, ja multa on loppunut toinen earl grey, Clipperin nokkossitruuna, ruusunmarja, Clipperin piparminttu ja vihreää kirsikkaa on vielä kahteen kupilliseen. Oli huippua valkata kaapista semmosia paketteja, joiden sisällön kuvittelen maistuvan helmikuussa: teetarjottimelle päätyi English Breakfast, Tähtitaivas ja Teekannen makea kirsikka ja vihreä litsiluumu.
• Chemical sisterkin on ollut ahkera, vaikken ole viitsinyt tänne mitään yksityiskohtaisia "Oh My God multa on loppunu taas 10 pulloa kosmetiikkaa"-juttuja kirjoitellakaan :) Eilen sain heittää 3 tyhjää pakkausta roskikseen/kierrätyssaaviin, se oli ihmeellistä! Lisäksi kaivoin aurinkolomaa varten jo tietyt spessutuotteet kaapista mukaan otettaviksi ja tajusin, että muutaman jutun vois tehokäyttää loppuun vielä ennen reissua; olis vartalonkuorintaa, joka tekis ihmeitä iholle ennen aurinkoaltistusta, samoin pitää varmaan kosteuttaa iho valmiiksi ennen reissua... Ja talvijalat! Nehän pitää ehdottomasti iltaisin voidella puuvillasukan sisään ja hoitaa kuntoon ennen kuin ne voi laittaa varvassandaaliin esille :)
• Asiaa liipaten, muistin joululahjaksi saamani kasvohoitolahjakortin ja varasin ajan ensi viikolle ennen reissua. Sekin on varmaan ihan hyvä veto, hoitaa nassu kuntoon niin voi sitten antaa auringon tehdä ihmeitään!
• Keskelle olohuoneen lattiaa on alkanut muodostua epämääräinen kasa tavaraa, joita olen ohikulkiessani siihen kantanut eri puolelta asuntoa; varvassandaalit, passi, matkalaukkutägi, pyykkipussi, aurinkovoide, suosikkihuulikiilto, aurinkolasit... Joo, pakkaaminen on aloitettu, epäjärjestelmällisesti, mutta rennolla otteella ja hihitellen. LOMALOMALOMALOMALOMALOMA!

Mitä ostin tänään, tai 40 euron harha-askel

No nythän kävi niin, että Jrerna ja alinore informoivat minua eräästä minulle hyvin, hyvin tärkeästä asiasta, johon suhtaudun suunnattomalla intohimolla. Nimittäin. Sain kuulla, että yhteen keskustan ruokakauppaan on taas tullut Teekannen mansikkakirsikkahauduketta, ilmeisesti taas yksi erä, joka myydään loppuun ja enempää ei tipu. Siis tämä on se hauduke, johon rakastuin ensi maistamisella ja jonka perään itkin, kun tajusin, ettei tätä ole normaalissa valikoimassa tietääkseni missään kaupassa. Jopa viime kesän Puolan matkalla juoksin teehyllyltä toiselle, ja olisin kantanut sitä kotiin matkalaukullisen, mutta en löytänyt juuri tätä Teekannen teetä mistään. Meinasin tietenkin repiä pelihousuni samantien, kun kuulin että nyt sitä taas saa, mutta hillitsin itseäni pari tuntia ennen kuin säntäsin matkaan kohti keskustaa.

Lähdin liikkeelle ihan vain pelkästään sen teen vuoksi, mielessäni paljon kysymyksiä. Aivoni olivat kuin kuumeessa, kun istuin paikallisbussissa ja mietin strategiaani. Juoksenko kauppaan pysäkiltä? Entä jos se kaikki on jo myyty? Siitä on kuulemma parisen päivää, kun kaupassa oli teet bongattu. Entä paljonko sitä voi ostaa? Ostanko muovikassillisen?

Kauppaan päästyäni leikinkin viekoittelevaa leikkiä. En juossut tai edes rynnännyt suoraan teehyllylle tai sen viereiselle  käytävälle, vaan kiersin ensin heviosastot, palvelutiskit sun muut läpi, ennen kuin hitaan rauhallisesti astelin kohti teehyllyä. Ja jo kaukaa näin ständin, johon teet oli aseteltu. Hymyilin kuin idiootti ja noukin koriini teepaketin toisensa jälkeen.

No, toivon, että joku nyt meni halpaan ja luuli, että ostin mansikkakirsikkaa neljälläkympillä. Mutta ei, en ostanut.

Ostin Sweet kiss-mansikkakirsikkaa maltilliset 2 pakettia, Sweet temptation-mustikkavaniljaa paketin ja Hot Love-vadelmavaniljaa yhden paketin. Rakastan näitä pikkuisiani koko sydämestäni ja aion laittaa ne kaappiin turvaan tältä maailmalta. Lupaan aina välillä katsella niitä ihaillen ja silittää hellästi pakettien kylkiä. Avata en niitä aio, ennen kuin kaikki vanhat teepostauksessa esitellyt teet on juotu alta pois. (Eli palataan näihin vaikka helmikuussa ^^)

Lisäksi päätin palkita itseni (wtf, mistä mä muka itseni palkitsen?) ja ostin palvelutiskistä annoksen pähkinä-kana-aurasalaattia. Taikasanat mainittu: pähkinä, kana, aura ja salaatti. Lisäksi mansikkasuklaata, juotavaa, unikonsiemensämpylöitä, manchegojuustoa ja ilmakuivattua kinkkua. Olen ilmeisesti a) sikarikas ja b) ollut superkiltti.

Kaupasta kipittelin kohti pysäkkiä, pökkyrässä onnesta. Koska bussin tuloon oli vielä aikaa, päätin käydä hakemassa yhden keikkalipun, joka on ollut ostoslistalla jo pitkään. Matkalla tapasin kaveripariskunnan, jonka kanssa rupattelin hetken, ja Levykaupasta sain 15 euron keikkalippuni suit sait sukkelaan.

Ensi viikon perjantaina Klubilla ex-The Gathering Anneke ja Anatheman kitaristi Danny akustisella keikalla. Odotan keikalta melkoisen paljon, toivottavasti on myös hyvä. Isoveli on kanssa tulossa, kivaa mennä yhdessä jonnekin ulos tekemään jotain fiksua. Esimerkiksi nyt kuuntelemaan musiikkia. Klikatkaapa alla olevaa youtube-linkkiä, jotakin tuon kaltaista kaiketi luvassa. :)

Kaikkee.

Teki mieli kirjoittaa. Tästä tullee sellainen mitä ajattelin tänään tyyppinen homma. Tai ainakin neljä juttua on nyt mielessä.

1. Oon jo hirmu pitkään aikonut tehdä sellasen "Tässä on kaikki mun teet"-postauksen, mutta en oo saanut kuvattua teepakkauksia, ja ilman niitä kuvia en aio sitä kirjoittaa. No, pitääpä ottaa asialistalle se kuvailu. Ehkä mieluiten päivänvalossa, vaikka ei se tällai talvella mun pimeässä asunnossa tee juurikaan eroa kuvien kannalta.

2. Pitsiteipit ja Ikean kirkkaat tuikkukupit ja iso lasitölkki. Tästä kokonaisuudesta vois tulla vaikka kuinka kiva! Jos lisäisi asialistalle sen, että pesisi lasitölkin kunnolla ja rapsuttelisi tuikkukupeista kynttilöiden jämät ja sitten koristelisi ne pitsiteipeillä. Anna houkutteli osallistumaan sellaiseen tänä vuonna, että aina kun jotain kivaa tapahtuu, sen kirjoittaa paperille ja laittaa paperin lasitölkkiin. Uutena vuotena on sitten kiva kaataa laput tölkistä ja lukea, kuinka fantastinen vuosi onkaan ollut! Kannattaa siis koristella se lasitölkki. Asiaa sivuten, ihmiset, jotka käy täällä kylässä, etsii juomalasia aina kuivauskaapista ja siellä en säilytä astioita kuin a) silloin kun ne kuivuu ja b) hyllyllä (ei ritilähyllyllä) kukkaruukkuja ja tuikkukuppeja. Nuo Ikean tuikkukupit on täsmälleen Iittalan Kartio-lasien muotoisia, vähän isompia vain. Ei ole yksi eikä kaksi vierasta, joiden juotua huomaan heidän laskeneen tiskipöydälle tuikkukupin.

3. Meinasin jo unohtaa mitä muuta olen ajatellut tänään... No, leikin lisää kameralla. Veljen joululahjakynttilä on melkein finaalissa jo:

Tästä kuvasta aika kivasti näkee, kuinka pimeää täällä asunnossa iltaisin on. Zoomasin yllä olevassa kuvassa taustalla näkyvään valosarjaan:

No, sitten laitoin salaman päälle kameraan. Toivottavasti kuvassa ei näy mitään liian noloa ja karmivaa, en siivonnut ennen kuin aloin leikkiä kameralla:

Tosiaan, tämä viimeinen kuva on otettu samaan minuutin sisällä ylemmistä kuvista, eikä erona ole kuin se, että yllä otetut ilman salamaa ja tämä alin salamalla. Joo... Pikkusen tehokas taitaa olla tuo uusi masiina :O

4. Illalla pimeässä on hyvä kuunnella lapsosten painajaisista kertovaa laulua. Metallitytön sydän sykkii rinnassa edelleen, vaikka Alicia Keysia linkkasinkin aiemmin, ja useiden kavereiden järkytykseksi olen menossa kreisibailaamaan Adam Lambertin keikalle maaliskuussa. Uuh, Adamiakin voisi joskus linkata tänne. Mutta niin siis metallia. Kuinka kaunis voi tämmöinen pianoversiokin olla, ja saksalaisen körilään saksaksi laulamat vokaalit? Myös esimerkiksi Dimmu Borgirin Mourning palace on mielestäni todella KAUNIS biisi melodialtaan, vaikka kertookin jostain helvetin lieskoista.

Lueskelin jotain vanhaa Revolver-lehteä, jossa oli suosikkibändini Type O Negativen edesmenneen laulajan Peter Steelen haastattelu. Tuli jotenkin niin surku olo, kun Pete haastattelussa kertoili, että oltuaan ensin mielisairaalassa, sitten perään vankilassa pahoinpitelystä ja sen jälkeen sitten vielä huumevieroituksessa, hänellä oli tarve kirjoittaa levylle biisejä siitä, kuinka hän haluaa tavoitella parempaa elämää. Hän ei enää halua sortua vanhoihin tapoihinsa ja hän vielä joskus haluaa vaimon ja lapsia ja sovittaa vanhat pahat tekonsa ennen kuolemaansa, koska joku uskonkipinäkin on syttynyt sydämeen ja hän pelkää, että kuolemassaan joutuu tilille kaikesta pahasta mitä on tehnyt. Mahtoiko Pete ehtiä sovittaa syntejään, sillä alle kolme vuotta haastattelun jälkeen hän äkillisesti kuoli. Mulle tuli valtava halu kuunnella kaikki hyllystä löytyvät Type O levyt kronologisessa järjestyksessä. Jotenkin surullista kuunnella sitä musiikkia ja lukea tuollaisia vanhoja haastatteluja, kun tietää mitä sittemmin tapahtui, ja mitä jäi kesken.

Memento mori.

Come with me and escape

Tämä kesä on nähtävästi ajautunut normaaliin kesärytmiini: joka viikonloppuna on jotkin kinkerit jossain päin Suomea. Normaalisti kesäviikonloput on buukattu täyteen jo toukokuussa, tänä vuonna tilanne näytti pahalta: ei yksiäkään häitä, ei sukujuhlia tai muitakaan juhlia yksiä valmistujaisia lukuunottamatta, ei juuri mitään muutakaan... Onneksi tilanne kuitenkin normalisoitui ja kesä on vahingossa buukattu täyteen tekemistä!

Suuren kesälomaretkeni jälkeinen viikonloppu oli pyhitetty Ruisrockille. Lauantaiaamun laittauduin kotona ja lähdin keskustaan etkoilemaan ystävän luo niin, että olin pelipaikalla klo 12.00. Oltiin niin fiksuja, että laitettiin ruokaa ja syötiin ennen rokkia, mutta lähinnä tuli nautiskeltua etkojuomia ja hankittua pikkuhumalaa. Kolmelta sännättiin Ruisrock-bussijonoon ja tyrmistyttiin noin 50 metristä jonoa torin laidalla ensimmäisenä seisoneeseen bussiin. Ensimmäisen bussin ohi päätettiin kävellä ihan suoraan ja tsekata, mikä on tilanne muutoin. Se oli ihan fiksu veto, sillä ekan bussin takana odotteli jo 3-4 muuta bussia, joista yhteen päästiin kävelemään suoraan sisään ja meidän jälkeen se sitten lähtikin kohti Ruissaloa. Melkein kävi sääliksi niitä, jotka sokkona jonotti ekaan bussiin. Melkein.

Ruissalossa oli tarkoitus kävellä matka parkista festarialueen portin ulkopuolelle kaikessa rauhassa ja mennä sisään 16.30 kun Stam1na aloittaa. Eipä kyllä luppoaikaa jäänyt lainkaan siihen väliin, kun porttien ulkopuolella moikattiin siellä odottavia tuttuja ja jo oli aika rynnätä Staminaa kuuntelemaan! Stamina oli hirmu energinen ja pikkuhumalassa oli hirmu hyvä fiilis keikalla. Staminasta hipsittiin telttaan näkemään ja kokemaan Apocalyptica, josta sitten suoraan takaisin katsomaan Amorphista. Sen jälkeen oltiinkin jo niin uupuneita, että tungeksittiin anniskelualueelle istumaan kaikessa rauhassa, juotiin oluet ja kuunneltiin Mike Monroen 50-vuotiskeikka sieltäkäsin. Loppuillaksi mentiin katsomaan Nightwishia, josta tosin lähdettiin kesken pois, kun ei enää kiinnostanut ja oli nälkä. Ihan mainio ratkaisu oli sekin, koska vaikka alueelta poistui siinä vaiheessa jo jokunen tuhat muukin ihminen, päästiin jälleen bussiin aika suoriltaan ja oltiin jo keskustassa siinä kohtaa, kun Nightwish lopetti Ruissalossa. Me haettiin aurakebabit ja suunnattiin kotiin nukkumaan.

Sunnuntaina meillä piti olla Suuri Krapulapäivä. Harmillisesti krapulaa ei ollut, kun ei lauantaista seurannutkaan kaatokänniä. Olin sentään nukkunut tosi huonosti, että tiesi jossain olleensa. Meillä oli kaikki hyvät krapulasetit hankittuna kämpille, harmi että ne meni tavallaan vähän hukkaan. Oltaisiin toki voitu viettää rentoilupäivää loikoillen ja mussuttaen, mutta kun mulle iski iltapäivällä yllätysmenkat totesin, että nyt tää lähtee kotiin vaikka olis ollut kuinka hauska viettää rötväpäivää kaverin kanssa. Tulinpa siis kotiin ja vietin loppuillan kotisohvalla hokien "aimummaha, aimummaha".

Seuraavana viikonloppuna suuntasin pikkuroadtripille Lahteen kaverin kanssa. Yhden kaverin valmistujaisjuhlat oli lauantaina ja meidät oli kutsuttu juhlapaikalle jo perjantaina. Automatka sinne oli kiva ja perillä odotti alkumalja ja ruoka. Illemmalla vielä syötiin rapuja <3

Lauantaina herättiin pirteinä ja alkoi juhliin valmistautuminen. Autoin hiukan keittiössä, mutta pääosin vain laitoin kaverin tukkaa, omaa tukkaa, meikkasin, pukeuduin ja jännäsin mitä tuleman pitää. Hyvin meni juhlat ja oli huippuhauskaa! Kun suku oli lähtenyt ja jäljellä enää "nuoriso" suunnattiin Lahden keskustaan jatkoille. Käytiin Torvessa yksillä ja lähdettiin etsimään vielä toista paikkaa, mutta minä en parin kaverin kanssa koskaan sinne asti päässyt, sillä toinen heistä halusi aivan välttämättä ja epätoivoisesti nukkumaan. Taksilla majoitukseen siis ja unta humalaiseen kaaliin.

Sunnuntaina oli paha maku suussa ja pikkuinen huimaus päällä, mutta onneksi siitä selvisin niinkin vähällä kuin syömällä juhlista ylijääneitä herkkuja! Valmistunut kaveri halusi vielä iltapäivällä viedä vanhempansa kiitokseksi ulos syömään ja pääsin mukaan, kun olo oli mitä kaunein. Jossakin Manhattan Steak housessa tms. sain hyvän pihvin bearnaise-kastikkeessa ja valkosipuliperunat kylkeen. Nam ja nam. Ruokailun jälkeen starttasi jälleen roadtrippimme kohti kotia ja kieltämättä kotiin päästyäni oli melko kaikkensa antanut olo. Vielä vanhakin jaksaa, muttei niin hyvin kuin aiemmin...

Juhlahumua seurasi kolme päivää arkea, jolloin tein ihan aikuisten oikeasti töitäkin välillä ja torstaina suuntasin seuraavalle, aikaistetulle viikonloppureissulleni. Tällä kertaa kohteeksi oli valikoitunut Tampere. Kaverin muutettua Helsingistä Tampereelle oli tietenkin päästävä näkemään uusi unelmakoti ja inspiroitumaan hyvästä seurasta ja fiiliksestä. Junani oli perillä hiukan ennen kahtatoista ja suuntasimme ensimmäiseksi syömään gourmet-lounasta Subwayhin. Kalkkunasubi täysjyväleivällä kaikilla vihanneksilla ja mausteilla plus hunajasinapilla toimi kuin pikajunan vessa. Vatsa täynnä oli hyvä suunnata Hämeenkadulle. Käytiin ostamassa kaverin siskontytölle ristiäislahja Stockalta ja äidille synttärilahja Ruohonjuuresta. Siellä lankesin itsekin ostamaan pari pakettia Clipperin teetä itselleni Tampereen tuliaisiksi ja oli myös pakko saada hyvää omena-vadelmaluomulimpparia yksi tölkki :)

Ruohonjuuressa kun oltiin, poikettiin myös vastapäiseen Koskikeskukseen. Siellä rajoittui shoppailut aika hyvin yhteen t-paitaan Gina Tricotista. Sieltä otettiin lähtö Koskipuiston viertä pitkin kohti kaverin uutta upeaa kämppää. Facebookissa olinkin jo nähnyt kuvia, mutta todellisuus oli tietenkin erilainen kuin olin kuvitellut. Ihan hirmu kiva asunto oli ja kivalla alueella. Itsellekin kävisi vastaava noin lähellä keskustaa ;) Juotiin päiväkahvit pihalla ja maisteltiin suklaita, jotka ostettiin kotimatkalla jostain Tampere-kaupasta tms. Käytiin vielä lähikaupassa ostamassa ruokatarpeita, mutta muutoin oltiin "kotosalla", syötiin, juotiin, katseltiin telkkarihömppää ja juteltiin. Meillä oli tammikuun Lapinreissulla niin hyvät keskustelut jo, että hiukan samoilla linjoilla jatkettiin ja pohdittiin mitä vois vielä tehdä elämänlaadun parantamiseksi. Samankaltaisen ihmisen seurassa oli tosi inspiroivaa ja positiivinen elämänasenne tarttuu toiselta aina muhunkin, edes hetkellisesti. Sain paljon ideoita ja ajatuksia siitä, mitä otan heti työn alle ja alan puuhailla. Sain myös säilytyslaatikollisen edellisvuosien Kotivinkkejä, joista luultavasti saa lisää vinkkejä Parempaan Elämään! Nukkumaankin maltettiin vasta puolen yön jälkeen, kun piti fiilistellä.

Perjantaina heräsin ekan kerran klo 4.30 kun aurinko paistoi kasvoille. Tää kesä on ollut jotain ihan muuta kelien suhteen, mutta Tampereella oli superkaunista sekä torstaina että perjantaina. Eikä se aikainen herääminenkään haitannut, kun käänsin kylkeä ja peitin silmäni peitolla. Ihan kivasti sai nukuttua melkein yhdeksään asti. Aamukahvien ja aamupalan jälkeen (tokihan ne kohdallani olivat erilliset tapahtumat) käveltiin Tammelantorille. Kirppiksellä ei ollut oikein mitään kiinnostavaa, mutta ostettiin pari litraa mansikoita, kaveri katsoi kesäkukkatarjontaa ja itse bongasin Tapolan mustamakkarakojun, jonne en tosin mennyt asioimaan. Haju riitti. Kotosalla valmistui lohiriisisalaatti ja jälkkäriksi syötiin ostamiamme mansikoita. Sitten olikin jäljellä enää vierailun jälkien siivoaminen, tavaroiden pakkaaminen ja otettiin auto allemme. Kuin hyvä tuuri, että kaveri oli tulossa pe samaan suuntaan mun kanssa - pääsin siis kyydissä vanhaan kotikuntaani, jonne kaverikin oli menossa. Matkalla tehtiin toki pieni pysähdys, sijaitseehan Ideapark matkan varrella. Kierreltiin kauppoja, kävin Guessissa bongaamassa unelmalaukkuani, pyörähdettiin sisustusliikkeessä, seottiin MiniManissa ja ostettiin samanlaiset blenderit Prisman kesäalesta. Uuteen Parempaan Elämään kuuluu selvästi erilaiset terveelliset smoothiet. Kirjakaupasta ostin vielä vähän taidetta, joka tarvitsee kyllä vielä kehykset ympärilleen ennen seinälle pääsyä ja blogiesittelyä.

Kotimatkalla kuunneltiin Adam Lambertin ekaa levyä, aurinko paistoi ihan kympillä ja perillä vanhassa kotikunnassa käytiin kaverin vanhalla kesätyöpaikalla jätskikiskalla syömässä pallot. Sain oman marjaisan keksimuruni nimpparilahjaksi ^^, Olin vanhemmillani yötä, lepyttelin kesälomailevaa kisuani ja lauantaina tultiin porukalla Turkuun. Kisu palasi kaupunkilaiseksi ja perheen kesken syötiin luonani herkkulounasta nimpparipäivän merkeissä. Sain oikein ruusukimpunkin!

Tämänmoinen pikakertaus siis menneistä viikonlopuista. Tulossa ovat vielä osiot:
- mökkeilyä kaveriporukalla Naantalin Luonnonmaalla
- kaverin Suuri Synttäriviikonloppu (ainakin toivon että ko. henkilö juhlistaa synttäreitään näyttävästi!)
- kaverin "miehelläni on polttarit ja tarvitsen paikan jonne evakuoitua niiden tieltä"-viikonloppu
- Hassu Hattu -bileet @ my place

Stay tuned!

Lopuksi vielä tasapainottavaa kuvamatskua, kun tekstiä on niin paljon.
I <3 my blender, ollos hyvä:

 Kourallinen basilikaa, 5 mansikkaa, puolikas pieni banaani, 2 rkl ananasmurskaa.

 Valmis smoothie ja nimppariruusut.

Ja finishing touch pitkää blogikirjoitelmarupeamaa varten: Virgin Pina Colada, eli drinksu ilman viinaa. Oikein kookoksesta. Pillillä. Melko namia :) :) :)

Mötley Crüe

Palaanpa vielä hetkiseksi kesäkuun alkupuolen tunnelmiin, jolloin sain käyttää synttärilahjaksi saamani Mötley crüen keikkalipun.

Oli hirmukivaa päästä jälleen käymään Helsingissä ja kesäinen lämmin ja aurinkoinen sää oli ihana seuralainen tällä reissulla. Helsingissä on vaan sitä jotain, kun harvoin käy.

Aiempina vuosina tuli käytyä Tuska-festareilla joka kesä ja Kaisaniemen puisto näissä keikkatunnelmissa tuntui jälleen jotenkin kotoisalta. Majoituksemme oli keskustassa Omenahotellissa, joten auton parkkitaloon jättämisen, pizzalounaalla käymisen ja huoneen saamisen jälkeen oli nopeaa kipittää Kaisaniemeen, jossa ensimmäinen lämppäri Crashdiet aloitti viiden aikoihin. En jotenkin tykännyt ko. vetäisystä yhtään enkä saanut biiseihin mitään otetta - kuulosti halvalta ja huonolta Mötikkä-kopiolta, jonka jokainen biisi kuulostaa samalta. Pah. Ainoan huvin tällä keikalla sai laulajan siniseksi värjätystä irokeesikampauksesta ja ihmeellisestä epäonnistuneesta stuntista, jossa laulaja sytytti kahden (hiuslakkapullolta näyttäneen) pullon suihkun palamaan ja osoitti sitten palavan suihkun kohti nahkahousujensa sivusaumoja. Saumat olivat jotain matskua, jotka leimahtivat palamaan ja tarkoitus oli, että nahkahousut näin irtoavat hänen päältään hujauksessa. Temppu kuitenkin epäonnistui, ja toinen lahje ei irronnutkaan kokonaan. Tyyppi siis esitti osan viimeisestä (?) biisistä nahkahousut toisen säären ympärillä roikkuen, muuten pelkissä alushousuissa. Jossain kohti tyyppi kokosi itsensä, poltti loputkin saumat kaiketi ihan sytkärillä, että sai housut yltään ja loppuesiintyminen näytti sen verran raivokkaalta, että taisi jannua hiukan vituttaa.

Tätä esiintymistä seurasi pian toinen lämppäri, Hardcore Superstars. Tämän keikan aikana ei sattunut mitään yhtä huvittavaa, mutta itse musiikki oli mainiota - huomasin tykkääväni suuresta osasta biisejä ja rokkipoliisin jalka naputti maata rytmissä, mikä on aina hyvä merkki. Positiivinen yllätys!

Illan pääakti antoikin sitten odottaa itseään. Muistaakseni alkutiedon mukaan keikka alkaisi klo 20, mutta pitäisihän se jo pettymättä tiedostaa, että pääesiintyjä ei KOSKAAN aloita siihen aikaan, kun on sanottu. Jengi oli pakkautunut alueelle kuin sillit suolaan ja odottaessa huuma ja huuto vaan yltyy - sitähän ne bändit juuri haluavat. Niinpä kun keikka alkoi puolisen tuntia myöhässä, oli jengi jo ihan valmiina repimään pelihousunsa. Ja se kannatti. Tykkäsin keikasta aivan hirmuisesti! Käsittämätöntä miten Mötikän sedät 30 vuotta aloittamisen jälkeen ja huumehuuruisten vuosikymmenten jälkeen edelleen jaksaa vetää niin energialla ja innolla - toki kiertue oli startannut vasta Moskovasta ja Helsinki oli toinen esiintymispaikka. Kuukautta myöhemmin olisi saattanut olla erilainen tilanne. Hittiputki oli kuitenkin mitä mainioin, jampat iloisia ja energisiä, esiintyminen oli hyväntuulista ja show rakennettu mainiosti. En keksi pahaa sanaa sanottavaksi.

Settilista oli seuraava:
1. Wild Side
2. Live Wire
3. Too Fast for Love
4. Saints of Los Angeles
5. Shout at the Devil
6. Don´t Go Away Mad (Just Go Away)
7. Same Ol´ Situation (S.O.S.)
8. Looks That Kill
9. Piece of Your Action
10. Primal Scream
11. Smokin´ in the Boys Room
12. Tommy Leen rumpusoolo
13. Dr. Feelgood
14. Girls, Girls, Girls
15. Home Sweet Home
16. Kickstart My Heart

Yö Omenahotellissa oli kuuma ja hikinen, lähes subtrooppinen ja unta sai ehkä pari tuntia niiden miljoonan heräämisen välissä. Seuraavana päivänä oli vielä aikaa hengata keskustassa, joten käytiin moikkaamassa siellä asuvaa kaveria ja törmäsinpä kadunkulmassa sattumalta toiseenkin vanhaan kaveriin, jonka kanssa pikamoikattiin. Kotimatkalla olo oli hyvinkin väsynyt ja ällölimainen (myös sanoja mällitetty ja ääsreipattu käytettiin kuvailussa), mutta voi ah, kyllä kunnon rokkikonsertti aina silloin tällöin tekee eetvarttia.