Hei. Ja ei. Tämä postaus ei nyt liity otsikostaan huolimatta spagettiwesterneihin, vaan menneeseen viikonloppuun, josta ei meininkiä puuttunut. Oli hyvä, paha ja ruma päivä ja olo on nyt kuin niissä länkkäreiden aavikkokohtauksissa, joissa tuuli puhaltaa yksinäistä tuulenpesää autiolta vaikuttavassa kaupungissa tai aavikolla. Samalla taustalla soi pahaenteinen musiikki.
Perjantaina iltapäivällä treffasin ystävän lähi-Prismalla ja tehtiin hiukan ruokaostoksia. Hypättiin bussiin, käytiin vuokraamassa elokuva "
Laskettu aika" ja mentiin ystävän luo laittamaan ruokaa. Kypsymistä odotellessa otettiin lasit valkkaria ja kun herkullinen pippurijuustoinen kanapastavuoka saatiin uunista, alettiin katsoa leffaa. Robert Downey jr.n Due daten olen nähnyt jo kahdesti aiemminkin, mutta eipä haitannut lainkaan katsoa se jälleen. Se on niin hauska, että helposti menee suosikkikomedioideni top kolmoseen. Ei pidä vähätellä myöskään Zach Galifianakista, jonka maneereista erityisesti elokuvassa pidän. Näiden kahden täysin erilaisen tyypin kemia tässä roadtrip-leffassa vaan toimii.
Leffan ja valkkarin jälkeen piti hakea lähikaupasta hiukan lisää juotavaa ja sitten alkoi youtube-videoiden hittiputki. Katsottiin mm. Bollywood-musavideoita ja stand uppia. Hirmuisen hauskaa oli ja tuli tuhottua yhdet tequilashotitkin samalla räpäten "You better check yourself before you wreck yourself, cause I'm bad for your health, I come real stealth". Kaikesta randomiudesta huolimatta lähdin jo melko ajoissa ennen yhtätoista kotia kohti, kun tiesin lauantaina olevan tekemistä. Mainio ilta oli.
Lauantaina piti sitten herätä kohtuullisen ajoissa ja ihan ykkösjuttu oli, että pitää käydä ruokaostoksilla ja Alkossa ostamassa isän tilaama viini. Niinpä lähdin pitkän ostoslistani kanssa Prismaan ja Alkoon. Olin lähdössä painavien kassieni kanssa jo kotiin, kun vastaan käveli kaveri, jota en ole nähnyt hirmu pitkään aikaan ja tovi meni vaihtaessa muutama sana. Olin aika tuskissani painavien kassien ja paksujen talvivaatteiden kanssa, joten nopeasti sovittiin, että kyseinen herra tulee luokseni kylään tällä viikolla ja sitten vaihdetaan kuulumisia enemmälti.
Kotona piti puuhastella yhtä sun toista, mutta eniten aikaa meni lopulta iltaan valmistautumisessa. Sovin, että saan kaverilta kyydin bileisiin klo 18, joten sitä ennen piti käydä suihkussa, laittaa tukka, meikata ja pukeutua, sekä pakata kassiin mukaan viemiset - omat juomat ja pari juustoa sekä suolakeksejä. Tällä kertaa väkersin itselleni uusimman Olivia-lehden ohjeella lettinutturakampauksen, eli väkersin itselleni kaksi ranskalaista lettiä (ei ole mikään mun bravuuri, melko vaikeaa oli) ja letitetyt hiukset sitten kiinnitin sykerönutturaksi takaraivolle. Kivalta näytti ja kaverit kehui, että ehkä toistekin täytyy kokeilla.
Ystäväpariskunnan luo meitä kerääntyi yhteensä 12 henkeä ja naposteltiin hyvyyksiä, juotiin juomiamme, vaihdeltiin kuulumisia, parannettiin maailmaa ja otettiin riemastuttava erä Time's up-peliä. Voi luoja, että sai taas nauraa. Olin myös voittajajoukkueen toinen osapuoli, joten ei ollenkaan paha :D
Hieman ennen puoltayötä baari-intoiset minä mukaan lukien suunnattiin ystävällisten autoilijoiden kyyditseminä keskustaan ja yksi porukasta oli järkännyt meille entisen työpaikkansa ovelle nimet listaan - päästiin siis jonon ohi ja ilmaiseksi sisään, mikä on kyllä aina yhtä riemastuttavaa <3 Sisällä odotti varsin perinteinen baari-ilta: muutama juoma lisää, tanssimista hyvällä fiiliksellä ja pöydässä hengaamista ja juoruilua. Nykyään kun asun ihan eri suunnassa kuin kukaan muu, mun pitää miettiä kotiinlähtöni baarista lähinnä rahatilanteen mukaan. Jos on rikas olo, voin olla pilkkuun ja mennä yksin taksilla kotiin. Nyt ei kuitenkaan ollut rikas olo, joten suunnistin yön viimeiseen yöbussiin, joka kodin suuntaan lähtee 2.30 ja tulin sillä kotiin. Hauska ilta oli kyllä kaikin puolin, erityisen kivaa oli päästä tanssimaan pitkästä aikaa. Kotiin päästyäni surffasin hetken koneella, pesin kasvot ja totesin, että baarissa juodut vodka-Edit ei ehkä olleetkaan maailman paras idea. Ei se vodka niinkään, mutta ne Edit tosiaan aiheuttivat sen, ettei väsyttänyt yhtään. Vaikka olin aikaisin kotona, ei nukuttanut pisaraakaan ennen aamuneljää-viittä tms...
Herätyskello soi sunnuntaiaamuna sitten klo 9. En jaksanut nousta. Kello soi uudestaan klo 10. Oli pakko nousta. Perhe oli tulossa lounaalle klo 13, joten oli kolme tuntia aikaa järjestellä asunto, laittautua ja aloittaa kokkailu niin, että ruoka on valmiina tasan yhdeltä. Keitin perunoita, tein lihapullia ja ruskean kastikkeen, keitin vihanneksia ja valmistin kreikkalaisen salaatin. Jälkkäriksi äiti toi mustikkapiirakkaa ja veli vaniljajätskiä. Ruoka oli hyvää ja sai kehuja. Perhe viihtyi täällä pari tuntia ja lopuksi käytiin vielä kaupassa yhdessä, kun vanhemmat halusi viedä maalle muutamia juttuja, joita täältä kaupungista saa. Menin mukaan seuraksi ja nappasin kyllä kaupasta mukaani energiajuomapullon... Mua väsytti kun heräsin, mua väsytti kun kokkasin, mua väsytti kun söin ja mua väsytti kun ruuan jälkeen seurusteltiin. Mua väsytti kaupassa ja kaupan jälkeen.
Suunnitelmana oli, että nukun alkuillasta varastoon ja alan katsoa Oscar-etkoja ja gaalaa klo 0.00 kun lähetys alkaa. Meninkin sänkyyn varmaan kuuden maissa, mutta kaikesta väsymyksestä huolimatta ei uni tullut. Sitten puhelin soi ja nousin vastaamaan. Viime viikkoisella risteilyllä mukana ollut ystävä soitteli kaikenlaisia uutisia ja halusi kuulla edellisyön baarireissusta, kun ei itse ollut mukana. Varmaan tunti hölistiin puhelimessa. Kuulin jutun ihmisestä, joka liittyy aika paljon minuunkin, ja naureskelin, että voi ei, nyt menetän varmaan yöuneni. Ja niin siinä melkeinpä kävikin. Puhelun jälkeen olin niin virkeä, että katselin puoleen yöhön asti vain telkkaria tajuamatta siitä mitään ja sitten alkoi Oscar-lähetys. Etkot olivat älyttömän tylsät ja jaksoin katsoa 45 minuuttia. Ajattelin, että jos nyt nukun 2.45 asti, ehdin nähdä punaiselta matolta 45 minuuttia suurimpien tähtösten saapumista gaalaan, joten voisinpa tehdä sen. No, kieriskelin sängyssä 1.25 asti pohtien elämääni ja totesin, että uni voisi kyllä tehdä hyvää, mutta jos kello soi 2.45, en saa unta ollenkaan kun vain odotan koska kello soi. Niinpä kävin sammuttamassa tietokoneen, television ja herätyskellon ja nukuin sopivasti 6.50 asti, kun Oscar-lähetys loppui klo 7.00. Aamun kalpeassa valossa aloin taas pyöriä sängyssä saamatta unta, joten nousin. Mietin, että mitähän hittoa oikein tekisi, kun en ole ollenkaan tottunut nousemaan niin aikaisin vapaaehtoisesti ja kyllä väsyttikin niin pirusti... Tarkistinpa sitten tuoreimmat gaalakuvat ja voittajien nimet netistä ja joskus kahdeksan maissa könysin takaisin petiin. Sain sentään nukuttua makeasti ja sikeästi vielä kaksi tuntia.
Onneksi tänään ei ole mitään kovin tärkeää eikä pakollista tekemistä. Yhden pienen työjutun jo tein pois kuljeksimasta ja eilisen dinnerpartyn jäljiltä olisi tiskattavaa vaikka ja kuinka. Huvittaa ehkä näin paljon: . Täytyy myöntää, että eilen ystävältä saadut uutiset vaivaa mua aika paljon ja on semmoinen "Take a deep good look at yourself and think about your life"-olo. Sitten ahdistaa, menetän yöuneni ja tulee mahakipuja. Joskus on vaikeaa, Jo'lla aina vaikeampaa. Ehkä tää tilanne nyt antaa kipinän taas Uuden Paremman Elämän pohdiskeluun - olenkin ollut friikku ja epävakaassa tilanteessa jo niin pitkään, että ihan tosi olisi hyvä pian taas siirtyä elämässä eteenpäin kohti jotain pysyvämpää ja konkreettisempaa, ennen kuin kovin monta vuotta kuluu. Tämmöinen epämääräinen tavoitteeton ja kiintopisteetön elämänvaihe ei ole mulle hyväksi.
