Meidän
Luonnonhelman Leivonnaiset niminen pop-uppimme osallistui toista kertaa ravintolapäivään.
Minä köröttelin Tampereelle toverin luo jo perjantaina illansuussa ja valmistautuminen alkoi Lidlissä kyynärvarren mittaisen ostoslistan kanssa - sen lisäksi, että mukana oli urheilukassillinen leivontatarvikkeita.
Enempää ei perjantai-iltana jaksanut ja viitsinyt. Lauantaiaamuna ravintolakumppanilla oli kirppisbisneksiä, joten mun oli sillä välin oikein hyvä valloittaa keittiö ekana ja leivontarupeamani alkoi aika tarkalleen aamukymmeneltä.
Ei siinä oikein edes huomannut ajan kulumista ja ihan supernopeasti toverikin palasi, tai siltä se ainakin tuntui, vaikka oli ollut pari tuntia poissa. Ihan kaikkea en siihen mennessä ollut vielä saanut tehtyäkään! Ruuhkaa keittiössä, siis.
Ekana valmistui kahden suklaan keksit, sitten vadelma-valkosuklaamuffinsit. Sen jälkeen valmistin pullataikinan kohoamaan ja sitä seurasi vegaanisen suklaakakun valmistus. Jotta ei olisi aika käynyt pitkäksi, keitin seuraavaksi maitosuklaafudgea, jonka annostelin pieniin karkkivuokiin jääkaappiin jähmettymään, leivoin pullataikinasta voisilmä- ja rahkapullia ja viimeiseksi oli aika kruunata kaikki mehevän porkkanakakun valmistuksella. Kello oli jotakuinkin kaksi, kun alkoi homma olla paketissa, ja kaveri pääsi todenteolla omiin leivontahommiinsa.
Koko lauantain satoi kuin aisaa ja mua kyllä jännitti ihan hitosti, että mitä sunnuntain ravintolapäivästä tulee. Leivonnaiset onnistui ihan niin hyvin, ettei niiden menestyksen suhteen ollut yhtään epäilyksiä, mutta säätila sen lopulta ratkaisisi, lähtisikö ihmiset liikkeelle ja menisikö mikään kaupaksi.
 |
| Toverilta maistoin viikonlopun aikana 3/4 piiraasta. Herkullisia kaikki! Lohi parasta, feta-tomsku täydellistä, kana makoisaa. |
Onneksi tapahtumaa edeltänyt noin 72 tunnin jännitys oli kokonaisuudessaan turhaa! Vältyttiin viime kerran parkkisakko/parkkipaikan etsintä -episodilta, sillä sunnuntaina sai parkkeerata ilmaiseksi suoraan puiston reunaan. Siirrettiin kojua ehkä 4 metriä edellisestä ja intuitiivinen myyntipaikan valinta hieman lähempää jalkakäytävää osoittautui hyväksi - ihmiset poikkesi nurmikolle helpommin. Unohdettiin ottaa matkaan roskis, mutta oltiin superajoissa paikalla ja koju pystyssä, joten kipitin Ärrälle ostamaan elämäni kalleimman muovikassin roskistarkoituksiin.
Oltiin luvattu avata kymmeneltä kahdellesadalle asiakkaalle, mutta reippaasti ennen kymmentä ensimmäiset ihmiset jo kävi kyselemässä, että mitäs täällä tapahtuu? Jaa joko taas on ravintolapäivä? Jos ensimmäinen myynti ei tapahtunut jo ennen kymmentä, niin aivan todella pian sen kellonlyömän jälkeen. Ja niin, se päivän eka asiakas. Se oli ehkä maailman suloisin.
- Ottaisin voisilmäpullan.
- Joo, siitä voit itse valita. Haluatko lautasliinan?
- En mä tartte, kun se menee tälle. Vähän erikoisherkkua.
Herra tai Rouva Nelijalkainen sai aamulenkillä sunnuntaiherkun ja voi juku. Katselin, kuinka kiltisti, mutta samalla innokkaasti tyyppi vouhkasi
omistajansa parhaan ystävänsä kintuissa, kun sai pullanpalasia. Ja voiko päivästä tulla mitään muuta kuin superhyvä, jos karvakaveri aloittaa päivän myynnit?
I don't think so.
Ilmojen herra oli suosiollinen ja saatiin osaksemme miellyttävää lämpötilaa, suoraa auringonpaistetta, puolipilvisyyttä ja puuskittaista tuulta. Mikään myyntipöytä ei onneksi tällä kertaa kaatunut (vrt. Somerniemen Kesätori). Meillä kävi osittain samoja asiakkaita kuin viimeksi ja suurimmaksi osaksi kaiketi uusia kasvoja. Porkkanakakku oli suosittua ja sitä kehuttiin paljon, ja sepä loppui jälleen ensimmäiseksi. Yksi kiva tuli Sorsapuistossa käytyään vielä uudelleen kojullemme kehumaan kakkua ja sanoi, että Sorsapuistossa myivät kolmasosan kokoisia hiukan kalliimmalla. Mun kakku oli kuulemma ihanan mehevää ja kiitosta sai myös meidän "asiakaspalvelu" ja ilmainen santsikuppi kahvia. Yksi, joka osti toverilta suolaista piirakkaa, kysyi yhtäkkiä "Olitteko te viimeksikin? Teiltä sai maailman parasta porkkanakakkua!" Että ihan maailman parasta!
 |
| Hetki ennen loppua. |
Päivän viimeiset leivonnaisasiakkaat, kolme nuorta tyyppiä (jotka ostivat kolme viimeistä piiraspalaa), kehuivat että oltiin ravintolapäivän parasta antia ja että pitävät meidät mielessä ensi kertaa ajatellen, tulevat uudestaankin! Julkkisbongauksia tein myös, sen enempää nyt nimiä mainitsematta, ja tosi hyvä fiilis oli kyllä päivän onnistumisesta.
Ja jos luulitte, että päivä oli paketissa näillä kertomuksilla,
niin ei siinä vielä kaikki! Meillä oli suuri kunnia olla osa yhden polttariseurueen viikonloppua, ja tuleva rouva saapui yhdessä vaiheessa päivää tarjoilemaan ihmisille aiemmin tekemäänsä leipäkonepullaa. En ihan kovin paljon ehtinyt ja tajunnut omaan bisnekseen keskittyessäni kiinnittämään huomiota polttarihommiin, mutta eipä semmoistakaan kovin usein tapahdu, että pääsee polttariseurueeseen kuulumattomana osaksi sen ohjelmaa! :) Toivotan täten hyvää naimaonnea pariskunnalle!
En ihan tarkalleen pannut muistiin, mihin aikaan omat makeat leivonnaiseni oli myyty, mutta joskus klo 14-15 välillä se tapahtui. Sen jälkeen keskityin chillailemaan ja pikniköimään meidän myyntikatoksen alla nurmikolle levitetyllä kankaalla. Aurinko paistoi, kaffetta oli, toverilta ostin palan feta-tomaattipiirakkaa ja raapustelin omaan suunnittelumuistikirjaan tärkeitä faktoja päivän kulusta ylös. :) Oltiin luvattu, että 10-16 välillä ruokitaan 200, ja kello oli 15.55 kun kolme viimeistä piiraspalaa oli myyty.
Tekstailin illalla kotimatkalla äidin kanssa.
Lähettäjä:
Äiti
Vastaanotettu:
20:59:29
18.08.2013
Jäikö hyvä mieli.
No arvaa vaan, äiti, jäikö.
