Unelmakoti?

Heipsan!
Harpataanpa ajassa taaksepäin elokuun puoliväliin ja katsotaanpa pari kuvaa hotellihuoneesta, jossa asustelin kesälomareissulla.

 Tykkään laminaattilattiasta, kevyistä huonekaluista, joiden alta on helppo siivota sekä seinällä olevasta säilytystilasta.

 Tykkään selkeästä eteisestä, jossa on paljon säilytystilaa ja useista pienistä eri valonlähteistä.

 Tykkään sängyn puhtaanvalkoisista lakanoista ja muhkeista tyynyistä ja peitoista.

 Tykkään erilaisista verhoista, joilla voi säädellä ulkoa tulevan valon määrää ja rauhallisesta istumanurkkauksesta, jonka valonlähde on sopivan pehmeä.

 Tykkään kylppärin maitolasiseinästä ja sen kauniista kukkakuviosta. Lasista ei tietenkään näe läpi, mutta huoneen valo loistaa pimeään kylppäriin ja päinvastoin.

Tykkään valkoisin kaakelein sisustetusta kylppäristä, koristelaatoista, suihkun syvennyskolosta, jonne voi sujauttaa shampoopullonsa, lasiseinästä, tummasta kivitasosta, kulhomaisesta lavuaarista tasolla ja kirkkaasta kylppärinvalosta, joka on sopiva mm. meikkaamiseen.

Hotellihuone on hotellihuone, mutta tämä on harvinaisen täydellinen makuuni. Pitäisköhän tehdä jotain radikaaleja muutoksia omissa asumisjärjestelyissä, että viihtyisi kotonaan yhtä hyvin? Vai pitäisköhän tehdä radikaali elämänmuutos ja alkaa matkustella, vaikka työkseen, että voisi aina asua hotellihuoneessa? :)

Sisustuspostaus!

Tämmöisiä sisustuspostauksia tulee multa ehkä kerran kolmessa vuodessa, että sinänsä tämä on nyt aika merkittävä tapaus. Edellinen taitaa olla kyllä samasta huoneesta, siltä ajalta kun tein makkariin tuon "lukunurkkauksen" ja askartelin lintuja seiniin...

Mutta pakkohan se on nyt näyttää kamuille, että Hemnes tosiaan muutti meille perjantaina! <3

Tehtiin autokyydin antaneen äidin kanssa yksi nopeimmista Ikea-reissuistani. Tavarataloon sisään, suoraan alakertaan ja oikoreittejä pitkin varastoon. Siellä tietokoneelta katsomaan tummanruskean Hemnesin hyllypaikka ja meinasi jo iskeä hermostus, kun kone löysi vain valkoisen Hemnesin. Hetki pyörittiin ja mietittiin, mitäs nyt tehtäis, kunnes menin toiselle koneelle, joka täysin samoilla hakukriteereillä löysi valkoisen Hemnesin lisäksi tummankin ja kertoi varastosijainnin. Outoa?!

Sillä erää en ehtinytkään muuta, kuin heittää painavat laatikot kotiin ja rientää asioille ja viikonlopun viettoon.

Tulin kotiin melko myöhään lauantai-iltana ja oli sen verran vauhdikkaat päivät alla, etten sinä iltana jaksanutkaan enää alkaa availla pahvilaatikoita ja koota lipastoa, vaikka niin suunnittelin. Jotain olotilasta kertonee sekin, että aloin katsoa klo 22 telkkarista Morsea ja torkahdin sohvalle niin pian, että havahtuessani koin parhaaksi siirtyä petiin. :D

Sunnuntaina olikin sitten pyhittää aikaa kokoamisprojektille ja reilusti taukoja pitäen, kiirehtimättä, lipaston kokoamiseen meni klo 11-17. Katselin välissä tallennetut Midsomerin murhat lauantailta ja pidin taukoa, ja laatikoitakin kokosin olkkarin puolella niin, että katsoin samalla tallennetun Wallanderin ja jo aiemmin mainitsemani Morsen, tai osan siitä. Ei tuohon siis varmaan olisi mennyt kuutta tuntia, jos olisi reippaalla tahdilla ilman taukoja posottanut menemään. Kukin tyylillään!

Lipaston päälle kiikutin saamani Mariskoolin ja Kastehelmet, ja taitaisi siihen vielä jotain muutakin mahtua päälle... Lipasto itse on vielä tyhjä, sillä äiti on poikkeamassa tänään sitä ihmettelemään ja laatikoita tullaan avaamaan ja testaamaan varmasti reippaasti. Alan täyttää laatikoita tavaralla vasta, kun romppeet eivät osu kenenkään (=äidin) silmiin! ;)

Makkarin muu sisustus on hyvin paljon ennallaan, mutta sänky on saanut uuden peitteensä. Se on nyt ihan valmis - paitsi jos haluan peitteeseen reunapitsin, se minun pitää kuulemma itse virkata!? Mutta siis enhän mä osaa! Seuraavaa virkkausoppituntia odotellessa (sitä ei ole vieläkään ehditty pitää).

Huomionarvoista Huvittavaa kuvassa ovat ehkä yöpöytälipastoni päällä odottavat 5 keskeneräistä kirjaa... Adamsin Linnunradan käsikirjan jälkeen olen saanut luettua Leonin "Through a glass, darkly"n ja Bukowskin "Women"in, mutta onhan noita keskeneräisiä vielä. Ihmemaan Liisan seikkailuista kertovan Through the looking-glassin, sekä Täydellisen ruumiin ja Trust Nobodyn jälkeen pinossa olisi vielä Havana Bay ja Millennium-trilogian The Girl with the Dragon Tattoo. Lukeminen ei ainakaan pääse kesken loppumaan. :)

Ja jos nyt viikonlopusta vielä parilla sanalla.

Suuntasin perjantai-illaksi yökylään lapsuudenkotiin, jossa ilta vierähtikin rattoisasti, kun äiti nosti esiin pahvilaatikon, jossa on kaikki vanhat Barbie-nukkeni. Istuin pahvilaatikon ääressä kaiketi 4-5 tuntia olkkarin lattialla, heitin pahvilaatikosta roskiin random-sälää ja ihastelin vanhoja suosikkilelujani. Mulla taisi olla 26 aikuista nukkea (kaikki ei tosin ole aitoja Barbieita), sukupuolijakauma 24 naista + 2 miestä, ja 8 lapsinukkea (3 aitoa Barbie-lasta), joista 6 tyttöä + 2 poikaa. Oli ne nuket kyllä niin sieviä, en muistanutkaan enää. Vanhat suosikit olivat suosikkeja edelleen ja hirmu hyvin palautui mieleen, minkälaiset vaatteet milläkin nukella on alunperin ollut ja mikä oli minkäkin nuken rooli leikeissä. Osalla nukeista oli ihmeellisiä itsetehtyjä vaatevirityksiä päällä ja aikaa vierähti siinäkin, kun heittelin niitä risoja kangaspaloja roskiin ja puin nukeille niiden alkuperäisiä vaateparsia päälle. Barbie-laatikostani löysin myös toisen My Little Ponyistani. Otin sen mukaani ja molemmat ponini ovat nyt aikuisuuskotini hyllyllä koristeena.

Lauantaina pääsin roadtripille, kun ajelin lapsuudenkodista Forssan kautta Vihtiin juhlimaan kummatytön 6-vuotissynttäreitä. Mainiot kemut ja lahjaksi ostamani Tähkäpää-Barbie sekä Maximus-hevonen olivat mieluinen lahja. Illalla posottelin vielä motaria omaan kotiin ja kuuntelin lempparimusaa. Ajaminen on parasta! (vaikka olikin pimeää ja liukasta, buu!)

Sunnuntain lipastonkokoamisen jälkeen oli sen verran hikinen ja pölyinen olo, että päätin vielä tuhlata viimeisen Lush-kylpypalloni ja lojua hetken lämpimässä. Lushin Avobath osoittautui oikein mainioksi sitrustuoksuiseksi kaveriksi ja pallon kasviöljyt tekivät oikein hyvää iholle. Nyt on joululahja-Lushit käytetty. Aikaisempia Lush-ostoksiani on jäljellä vielä Bubblegum kuorinta-aineen ja palashampoon muodossa. Täytynee joskus taas tehdä retki Lushiinkin. ;)

Semmoisia juttuja siis Jojolandiaan tällä kertaa. Oikein hyvä viikonloppu oli. Nyt on vaan maailman vaikeinta orientoitua työntekoon... Nimimerkillä "En ole vielä aloittanutkaan ja kello on 14.15". Pitemmittä puheitta siis... seuraavaan kertaan!

Tallipihan Suuri Käsityöläistapahtuma

Viime viikonlopun vietin Tampereella ja osallistuin toverin kanssa Tallipihan käsityöläistapahtumaan. Oltiin onnistuttu varaamaan viimeinen vapaana ollut myyntipöytä ja lähdin tällä kertaa matkaan setin kanssa, johon kuului villasukkia, kaulahuiveja, kangaskasseja ja vetoketjupussukoita.

Olin kyllä varautunut siihen, että ulkoilmatapahtumasta on kyse ja tähän aikaan vuodesta on jo kylmä, mutta kyllä tästä viikonlopusta päällimmäiseksi jäi mieleen vaan luihin ja ytimiin saakka pureutunut kylmyys. Ei auttanut, vaikka päälle toppasi vaatekerroksia toisensa päälle. Vilutti niin, että hampaat kalisi, ja kahvilasta haettua take away -teetä sekä termarista hörpittyä kahvia olisi voinut juoda litratolkulla (mutta sitten olisi ollut pian [maksullisessa] vessassaravaamisongelma).

Ihmisiä oli, Tampere-päivän hulinoista kaiketi johtuen, lähtenyt liikkeelle kiitettävästi kumpanakin päivänä ja Tallipihalla riitti vilinää ja markkinameininkiä. Kauppa kävi silti todella huonosti, niin mulla kuin ympärillä olleilla muilla myyjilläkin, ainakin sen perusteella mitä siinä vilkuilin ympärilleni. Sain katettua viikonlopusta aiheutuneet kulut, mutta aika turhalta tuntui palella kaksi päivää, kun käteen ei jäänyt mitään merkittävää.

Piristin itseäni sentään ostamalla naapurikojusta kivan riipuksen sekä Suklaapuodista kaksi konvehtia.

Konvehdit maistui oikein hyvältä tänään aamupäiväteen kanssa ja riipuksen kiinnitän luultavasti olkalaukun vetoketjuun amuletiksi. Kävin tuon koruntekijän FB-sivuilla katselemassa ja huomasin, että tuollaisia samantyylisiä riipuksia voi tilata häneltä omalla kuvalla varustettuna. Mun saattaa ehkä olla pakko kysellä sellaisesta korusta häneltä ja tilata riipus, jossa komeilee Mussu-kissan kuva. Koska Mussu-kissa on maailman paras ja rakkain. "Mussu-kissa" ansaitsis riippua tossa lähellä sydäntä joka ikinen päivä.

Mussu-kissa ei ollut Tallipihalla, mutta tässä kuvituskuvassa hän viettää vappua.

Niin, ja Mussu-kissasta eli eläimistä puheenollen, viihdytin sitten itseäni kuvaamalla Tallipihan eläimistöä. Iloisesta oravasta en saanut kuvaa, kun se oli liian nopea, enkä kuvannut vossikka-ajelujakaan, kun olin liian kohmeessa. Koiruuksia sentään ja pikkuinen poni, olkaa hyvä.

Ravintolapäivä Tampereella 18.8.13

Meidän Luonnonhelman Leivonnaiset niminen pop-uppimme osallistui toista kertaa ravintolapäivään.

Minä köröttelin Tampereelle toverin luo jo perjantaina illansuussa ja valmistautuminen alkoi Lidlissä kyynärvarren mittaisen ostoslistan kanssa - sen lisäksi, että mukana oli urheilukassillinen leivontatarvikkeita.

Enempää ei perjantai-iltana jaksanut ja viitsinyt. Lauantaiaamuna ravintolakumppanilla oli kirppisbisneksiä, joten mun oli sillä välin oikein hyvä valloittaa keittiö ekana ja leivontarupeamani alkoi aika tarkalleen aamukymmeneltä.

Ei siinä oikein edes huomannut ajan kulumista ja ihan supernopeasti toverikin palasi, tai siltä se ainakin tuntui, vaikka oli ollut pari tuntia poissa. Ihan kaikkea en siihen mennessä ollut vielä saanut tehtyäkään! Ruuhkaa keittiössä, siis.

Ekana valmistui kahden suklaan keksit, sitten vadelma-valkosuklaamuffinsit. Sen jälkeen valmistin pullataikinan kohoamaan ja sitä seurasi vegaanisen suklaakakun valmistus. Jotta ei olisi aika käynyt pitkäksi, keitin seuraavaksi maitosuklaafudgea, jonka annostelin pieniin karkkivuokiin jääkaappiin jähmettymään, leivoin pullataikinasta voisilmä- ja rahkapullia ja viimeiseksi oli aika kruunata kaikki mehevän porkkanakakun valmistuksella. Kello oli jotakuinkin kaksi, kun alkoi homma olla paketissa, ja kaveri pääsi todenteolla omiin leivontahommiinsa.

Koko lauantain satoi kuin aisaa ja mua kyllä jännitti ihan hitosti, että mitä sunnuntain ravintolapäivästä tulee. Leivonnaiset onnistui ihan niin hyvin, ettei niiden menestyksen suhteen ollut yhtään epäilyksiä, mutta säätila sen lopulta ratkaisisi, lähtisikö ihmiset liikkeelle ja menisikö mikään kaupaksi.

Toverilta maistoin viikonlopun aikana 3/4 piiraasta. Herkullisia kaikki! Lohi parasta, feta-tomsku täydellistä, kana makoisaa.

Onneksi tapahtumaa edeltänyt noin 72 tunnin jännitys oli kokonaisuudessaan turhaa! Vältyttiin viime kerran parkkisakko/parkkipaikan etsintä -episodilta, sillä sunnuntaina sai parkkeerata ilmaiseksi suoraan puiston reunaan. Siirrettiin kojua ehkä 4 metriä edellisestä ja intuitiivinen myyntipaikan valinta hieman lähempää jalkakäytävää osoittautui hyväksi - ihmiset poikkesi nurmikolle helpommin. Unohdettiin ottaa matkaan roskis, mutta oltiin superajoissa paikalla ja koju pystyssä, joten kipitin Ärrälle ostamaan elämäni kalleimman muovikassin roskistarkoituksiin.

Oltiin luvattu avata kymmeneltä kahdellesadalle asiakkaalle, mutta reippaasti ennen kymmentä ensimmäiset ihmiset jo kävi kyselemässä, että mitäs täällä tapahtuu? Jaa joko taas on ravintolapäivä? Jos ensimmäinen myynti ei tapahtunut jo ennen kymmentä, niin aivan todella pian sen kellonlyömän jälkeen. Ja niin, se päivän eka asiakas. Se oli ehkä maailman suloisin.

- Ottaisin voisilmäpullan.
- Joo, siitä voit itse valita. Haluatko lautasliinan?
- En mä tartte, kun se menee tälle. Vähän erikoisherkkua.
Herra tai Rouva Nelijalkainen sai aamulenkillä sunnuntaiherkun ja voi juku. Katselin, kuinka kiltisti, mutta samalla innokkaasti tyyppi vouhkasi omistajansa parhaan ystävänsä kintuissa, kun sai pullanpalasia. Ja voiko päivästä tulla mitään muuta kuin superhyvä, jos karvakaveri aloittaa päivän myynnit? I don't think so.

Ilmojen herra oli suosiollinen ja saatiin osaksemme miellyttävää lämpötilaa, suoraa auringonpaistetta, puolipilvisyyttä ja puuskittaista tuulta. Mikään myyntipöytä ei onneksi tällä kertaa kaatunut (vrt. Somerniemen Kesätori). Meillä kävi osittain samoja asiakkaita kuin viimeksi ja suurimmaksi osaksi kaiketi uusia kasvoja. Porkkanakakku oli suosittua ja sitä kehuttiin paljon, ja sepä loppui jälleen ensimmäiseksi. Yksi kiva tuli Sorsapuistossa käytyään vielä uudelleen kojullemme kehumaan kakkua ja sanoi, että Sorsapuistossa myivät kolmasosan kokoisia hiukan kalliimmalla. Mun kakku oli kuulemma ihanan mehevää ja kiitosta sai myös meidän "asiakaspalvelu" ja ilmainen santsikuppi kahvia. Yksi, joka osti toverilta suolaista piirakkaa, kysyi yhtäkkiä "Olitteko te viimeksikin? Teiltä sai maailman parasta porkkanakakkua!" Että ihan maailman parasta!

Hetki ennen loppua.

Päivän viimeiset leivonnaisasiakkaat, kolme nuorta tyyppiä (jotka ostivat kolme viimeistä piiraspalaa), kehuivat että oltiin ravintolapäivän parasta antia ja että pitävät meidät mielessä ensi kertaa ajatellen, tulevat uudestaankin! Julkkisbongauksia tein myös, sen enempää nyt nimiä mainitsematta, ja tosi hyvä fiilis oli kyllä päivän onnistumisesta.

Ja jos luulitte, että päivä oli paketissa näillä kertomuksilla, niin ei siinä vielä kaikki! Meillä oli suuri kunnia olla osa yhden polttariseurueen viikonloppua, ja tuleva rouva saapui yhdessä vaiheessa päivää tarjoilemaan ihmisille aiemmin tekemäänsä leipäkonepullaa. En ihan kovin paljon ehtinyt ja tajunnut omaan bisnekseen keskittyessäni kiinnittämään huomiota polttarihommiin, mutta eipä semmoistakaan kovin usein tapahdu, että pääsee polttariseurueeseen kuulumattomana osaksi sen ohjelmaa! :) Toivotan täten hyvää naimaonnea pariskunnalle!

En ihan tarkalleen pannut muistiin, mihin aikaan omat makeat leivonnaiseni oli myyty, mutta joskus klo 14-15 välillä se tapahtui. Sen jälkeen keskityin chillailemaan ja pikniköimään meidän myyntikatoksen alla nurmikolle levitetyllä kankaalla. Aurinko paistoi, kaffetta oli, toverilta ostin palan feta-tomaattipiirakkaa ja raapustelin omaan suunnittelumuistikirjaan tärkeitä faktoja päivän kulusta ylös. :) Oltiin luvattu, että 10-16 välillä ruokitaan 200, ja kello oli 15.55 kun kolme viimeistä piiraspalaa oli myyty.

Tekstailin illalla kotimatkalla äidin kanssa.

Lähettäjä:
Äiti
Vastaanotettu:
20:59:29
18.08.2013

Jäikö hyvä mieli.

No arvaa vaan, äiti, jäikö.

Little pieces of Britannia

Kävin torstaina isoveljeni ja yhden kaverinsa kanssa leffassa katsomassa Pacific Rim -elokuvan, josta pidin kovasti. Leffan näytös oli aikainen, joten poistuessani teatterista kaupat olivat vielä auki ja bussini lähtöön 25 minuuttia. En tiedä mistä ajatus sillä hetkellä tuli mieleeni, mutta jalkani veivät minut Little Britannia Corner Shopiin. Tarkoitukseni oli vain ikkunashopata ja ihmetellä mitä valikoimissa on, mutta...

Samalla tavalla kuin tuoksut usein herättävät muistoja tietystä paikasta, ihmisestä tai tilanteesta, jokin niin yksinkertainen ja pieni asia kuin suklaapatukka tai keksi voivat aiheuttaa mieleen muistojen tulvan.

• Dairy Milkin caramel, kuinkahan monta tällaista patukkaa nautin sinä aikana, jonka asuin Coventryssa, Englannissa?

• Nestlen Aero! Vuoden 2005 kesällä tein ensimmäisen matkani Englantiin, Lontooseen, muutaman (silloin) uuden opiskelukaverini kanssa. Samalla reissulla ostin Notting Hillin katumarkkinoilta parilla punnalla käytetyn The Wind in the Willows eli Kaislikossa suhisee -kirjan. Ellen ole erehtynyt, on ensimmäisen Aero-patukkani käärepaperi edelleen kirjan välissä kirjanmerkkinä. :)

• Skottilaisen Walkersin shortbread-keksiin pääsin tutustumaan ensimmäisellä mannerten välisellä lennollani, kun matkustin vuonna 2006 New Yorkiin. American Airlines tarjosi lennon loppupuolella välipalan, joka tarjoiltiin salkkumaisesta pahvilaatikosta. Paketissa oli jokin leivos, näitä Walkersin keksejä, suolapähkinöitä, jotakin muuta suolaista ja sen semmoista pientä. En oikein muista välipalan koko sisältöä, mutta Walkersit, ne tulen yhdistämään mielessäni juuri siihen lentoon ja Amerikkaan.

Suomessahan tämmöiset harvinaisuudet ovat ihan törkyhintaisia, mutta nyt olin jotenkin niin nostalgian äärellä, kun muistot matkoista palasivat mieleeni, että eihän näitä voinut kauppaankaan jättää. On taas syömistä iltapäiväteen kaveriksi ;)

Rakkain terveisin

bongaa hattivatit

Turku-Tampere-Haukipudas-Ylläs

Se on pulla, joka pitää naisen tiellä.