52 in 52: viimeaikaisia lukukokemuksia

Muistaako joku vielä lukuhaasteeni, 52 books in 52 weeks? Olen varmaan kymmeniä kirjoja aikataulusta jäljessä, mutta jotain on tullut luettuakin taas :)

Kuva Googlen kuvahaulla intterwebistä, stock image. Löytyi erilaisia kirjankansia, mutta mulla oli tää nimenomainen hiekkatie, jonka keskellä rypistetty valokuva -kuvallinen pokkari.

1. Peter Robinsonin Dry Bones that Dream. Siitä voi lukea lisää esimerkiksi täällä, löytyy juonenkuvausta ja arvioita. Tämä kirja oli mukana Tenskulla lomalukemisena, ja kävi ilmi, että kuuluu Inspector Banks -sarjaan, jossa tuo Banks-niminen rikostutkija siis selvittelee aina jotakin rikosta. Tämäkin kirja alkoi murhasta ja loppuun päästyäni se oli monenmoisten jännien käänteiden ja ylläriloppuratkaisun jälkeen selvitetty. Mä ihan tykkään dekkarikirjallisuudesta, joten kelpo matkakirjaksi voin tämän arvioida. Ei mikään "kirja, joka muutti elämäni", mutta itse luin mielelläni ja täytyy antaa propsit todella yllättävästä lopusta, jota en missään kohdassa osannut odottaa. Jätin kirjan hotellin kirjahyllyyn kiertoon.

2. Hartley Howard: Joannan hautakirjoitus. Mulla oli Tenskulla mukana 4 naistenlehteä ja edellinen kirja, mutta lukeminen loppui siitä huolimatta kesken. Kävin sitten hotellin aulan kirjahyllyllä tsekkaamassa, että olisiko siellä mitään. Silmäilin kirjojen selkämyksiä ja suu loksahti auki, kun yhtäkkiä silmien edessä oli tämä. Pakkohan se oli ottaa lukuun!
Tämä puolestaan oli salapoliisiromaani, jossa myös alussa sattui murha, jota sittemmin kyseenalaisessa maineessa ja epäsuosiossa oleva salapoliisi rikosetsivien vastustuksesta huolimatta alkaa tutkia. Tässä ei kauhean paljon tapahtunut mitään jännää ja tarina eteni suoraviivaisesti pisteestä a, murha, pisteeseen b, sen ratkaisu. Kirjallisuustieteestä muistan, että tarinat ovat aina kaaria, joissa tarinan käännekohta muodostaa kaaren lakipisteen ja sen jälkeen kaari laskeutuu kohti päätepistettään. No, mielessäni tämä näppärä pikku tarina EI muodosta kaarta. Se on ihan suora viiva pisteiden a ja b välissä. :D Huvittelin tätä lukiessani, ja mietin, ketkä esittäisivät tiettyjen hahmojen roolit, jos tämä olisi Hollywood-elokuva. Päädyin seuraavaan listaan:
- salapoliisi itse olisi joku helposti sänkisen ja krapulaisen ketkun rooliin sujahtava. Vaihtoehtoja on monia! Josh Hartnettkin kävi mielessä, mutta onko se vähän liian siloposki?
- murhattu salapoliisi olisi joku lihava ja hikinen, epäsiisti äijä. Tämä oli vaikea mietittävä, mutta sitten keksin, että olisi mahtavaa, jos roolissa olisi William Shatner :D Roolisuorituksen pituuskin olisi noin 5 minuuttia :D
- intiaani-syntyperää oleva ilkeä rikostutkija olisi Danny Trejo
- kuolleen Joannan sisarentytär olisi Emily Blunt, ja takaumakohtauksissa sama nainen esittäisi Joannaa
- naapuripariskuntana olisi brittiaksentein puhuvat Daniel Craig ja Madonna
Lukekaa tämä kirja. Kuvitelkaa em. henkilöt rooleihin. Keitä itse roolittaisitte? :D

3. James Herbert: Haunted. Lisää voi lukea esim. täällä. Niin kuin kirjan nimikin antaa ymmärtää, on tämä kummitusjuttu, kauhugenreä jopa. Täytyy myöntää, että positiivinen yllätys! Tämä ei ollut laisinkaan haukotuttava ja kiusallisen lapsellinen, vaan pystyin ihan samastumaan päähenkilö David Ashiin, joka paranormaalin tutkijana lähtee tutkimaan väitettyä kummittelua ja joutuu itse sen kohteeksi. Aivan mainion yllätyksellinen juoni ja yksityiskohtaista kuvailua, jolloin itsekin pystyi helposti kuvittelemaan ihmiset, paikat ja tapahtumat. Tämän haluaisin nähdä elokuvana! Melkein lukiessani jo kuvittelin tarinan elokuvana pääni sisällä! :)

4. Margaret Drabble: The Seven Sisters. Täältä voi lukea The Guardianin arvion teoksesta. Tämä oli pääsykoekirjana vuonna 2004 ja nyt luin sen uudestaan, ihan mielenkiinnosta. Sanon vain lyhyesti, että en oikein osaa samastua keski-ikäiseen päähenkilöttäreen, mutta lukeminen oli nyt huomattavasti helpompaa kuin 9 vuotta sitten. ;)

5. James Sallis: Kylmä kyyti. Tämä noir-dekkareille kunniaa tekevä tarina kertoo kuskista, joka päivisin tekee stunt-ajoja elokuviin ja öisin kuskaa ryöstäjien pakoautoa. Epäkronologisessa järjestyksessä kulkeva tarina oli nopea luettava ja se on ainoa hyvä asia, jonka tästä voin sanoa. :D Onneksi kulutin tähän vain noin 2-3 tuntia elämästäni, sillä rikkonainen ajassa edestakaisin poukkoileva tarina oli niin sekava, etten tähän päivään mennessä tiedä mitä tapahtui, kenelle ja koska. Mutta ei hätää, ystävät hyvät! Tästä kirjasta on tehty elokuva. Ryan Gosling esittää kuskia. What's not to love?

6. Toby Litt: Beatnikit. Kirjan voi jopa ostaa itselleen huokeaan 3 euron hintaan täältä. Tämän luin nyt ihan viimeiseksi, aloitin toissailtana nukkumaan mennessäni ja sain loppuun eilen illalla Gladiaattorin mainoskatkolla. Tykkäsin jostain syystä kovasti! Kolmen nuoren ihmisen sekavia suhteita, draamaa, lisää draamaa, erilaisuuden tavoittelua, sekoilua, seksiä ja epätoivoa elämän rajallisuudesta ja yhteiskunnan rajoittavuudesta. Ihmiselle, joka edes joskus on miettinyt, kuka mä olen ja mitä mä teen täällä (ja on kuullut Bob Dylanista ja Jack Kerouacista). Kyllä vain, mainio lukukokemus.

52 in 52: väliaikatiedote

Aloitin taannoin suureellisesti (suuruudenhullusti?) 52 in 52 -lukuprojektin, josta en ole raportoinut miesmuistiin. Vaan ei se mitään, täältä pesee.

Hammond Innesin Angry mountainin jälkeen aloin lukea Innesin seuraavaa teosta, Atlantic furya.

Tässä oli heti sitten vähän muuttujia matkassa. Ensinnäkin, siinä oli semmoinen parin viikon busy spell jonka aikaan en jaksanut ajatellakaan kirjaan tarttumista illalla, kun raahauduin sänkyyn, ja se olisi ollut päivän ainoa lukuhetki. Toiseksi, kun sitten kirjaa lueskelin, havaitsin hyvin pian, että se on ihan todella, todella, todella tylsä! Atlantic furyn juoni on lyhyesti kerrottuna sellainen, että yksi jannu matkustaa armeijatukikohtaan pienelle saariryhmälle pööpöilemään ja kyl on sit niin pal kauhian kova tuuli. Koko ajan tuijotetaan ilmanpainepuntaria ja kuunnellaan troolareiden säätilailmoituksia radiolaitteistolla. Siis ihan oikeesti, joku roti nyt. Mä en todellakaan jaksa lukea satoja sivuja säätilatarkkailua. Noh, taistelin urhoollisesti sivulle 128 asti. Kolmanneksi: olin hieman hämmentynyt, kun sivun 128 jälkeen tuli sivu 161. Ja ei, ennen kuin joku ennättää epäillä, että kirjasta puuttuu sivuja, niin siitä ei ole kyse, nide on ehjä ja kaikki sivut ovat tallessa. Sivun 161 jälkeen lehdet jatkuivat numerojärjestyksessä sivuun 192 saakka, jonka jälkeen tulee uudestaan - tittididittidii - sivu 161 ja kirja jatkuu siitä loppuun. Kyseessä on siis jokin viallinen nide, josta puuttuu sivut 129-160. En muutenkaan olisi meinannut jaksaa lukea kirjaa, mutta sivusekaannuksen huomattuani jätin kirjan yöpöydälle.

Nostin kirjapinkasta seuraavan opuksen. Blood and Thunder. Avasin alkulehden ja siinä luki jotakin sen suuntaista kuin "Soviet union 1932". Eih taas jotain itäblokkijuttuja maailmansota-aikaan. Luin kirjasta oikeasti tuon yhden rivin ja jätin sen yöpöydälle.

Seuraavaksi kaivoin kirjapinkasta teoksen, jonka olen lukenut jo aiemmin ja josta pidin, vaikka olinkin aika nuori ja englannin kielen kanssa alkutaipaleella lukemisen aikaan. Margaret Drabble: The Seven Sisters oli kyseessä. Sitä lueskelinkin iltaisin aina muutaman sivun kerrallaan kunnes uni voitti. Ja kyllä se nyt avautuukin paremmin, kun on itse vanhempi (on karttunut elämänkokemusta) ja kielitaito on yliopistotutkinnon jälkeen hieman toisella tasolla, kuin ennen sitä. Kuitenkin tämäkin kirja jäi toistaiseksi keskeneräisenä yöpöydälle, koska...

Tulipa Halloween. Surffailin ennen Halloweenia bookdepository.co.uk:ssa ja havaitsin siellä kokoelman Halloweeniin sopivia kirjoja. Olin aiemmin nähnyt parissa blogissa maininnan ja kuullut kaverilta kehuja, joten tilasin huimaan 8-9 euron hintaan Ransom Riggsin "Miss Peregrine's Home for Peculiar Children". Kirja tuli nopeasti ja viimeiset pari viikkoa olen lueskellut sitä enemmän tai vähemmän aktiivisesti, eilen sain sen loppuun. Tämä oli makuuni ehkä vähän liian lapsellinen, kun pääosassa ovat teini ja hänen kummalliset lapsiystävänsä. Jotenkin hyvistä fantasiaelementeistä huolimatta en osannut lukea tätä aikuisten kirjana. Luin sen kuitenkin loppuun, joten jokin vetovoima siinä oli. Teokseen kuuluu olennaisena osana joukko kummallisia vanhoja valokuvia, jotka nivoutuvat yhteen tarinan kanssa ja ilman valokuvia tarinasta puuttuisikin yksi sen vetovoimaisimmista jujuista. Aavemainen 1920-luvun tyyliin pukeutunut "levitoiva" tyttö sekä muut oudot valokuvat saivat vilunväreet kulkemaan kehoani pitkin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sellainen kauhu-/jännäritarina kuin odotin. Jostain syystä tarinan loppu sai minut haikeaksi ja ehkä vähän surulliseksikin, mitä en myöskään osannut odottaa. Yhtä virkettä erityisesti jäin lukemaan useampaan kertaan ja miettimään syntyjä syviä: "If all the suns but ours collapsed tonight, how many lifetimes would it take us to realize that we were alone?"

Lukukokemuksia on siis jälleen karttunut, vaikkakin eri tavalla, kuin oletin. Ainoa kirja, jonka olen lukenut loppuun asti, ei edes kuulu alkuperäiseen 52 in 52 -lukulistaani. Kai se on jälleen todettava, että such is life, and it's getting sucher and sucher. Jos seuraavaksi vaikka Seven sisters loppuun :)

edit: laskin, että projektin aloittamisesta tulee 17 viikkoa. no en ihan 17 kirjaa ole _vielä_ lukenut...

Hammond Innes: The Angry Mountain

Sain ensimmäisen kirjahaasteen kirjan luettua, vaikka siihen menikin vähän kauemmin kuin viikko.

Tulin ajatelleeksi kirjaa lukiessani, että tavallaan en ole itse valinnut moniakaan kirjoista, jotka otin mukaan haasteeseen. Olen saanut ne isältä ja ne ovat siten isän valitsemia kirjoja. Olen kuitenkin sen verran helppo tapaus, että kaikkiruokaisuus ylettyy myös kirjallisuuteen. Ei minua haittaa lukea kirjaa, jonka joku toinen on minulle valinnut.

Tämän kirjan kohdalla olen erityisen iloinen siitä, että en itse pahemmin harrastanut karsintaa kirjoja mukaan haaliessani. En luultavasti ikinä olisi valinnut tätä kirjaa kirjaston tai kirjakaupan hyllyltä, mutta luin sen silti mielelläni.

Kirja on vuodelta 1950 ja sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, mutta mielestäni ajankohtaa ei kirjan alussa määritelty tarkasti. Englantilainen lentäjä, joka on sodassa pudonnut vihollislinjojen taakse Italiassa ja menettänyt toisen jalkansa, on kirjan päähenkilö. Sodan jälkeen hänestä on tullut jonkinlainen kaupparatsu, joka kiertää Euroopan maissa myymässä edustamansa yhtiön tuotteita.

Lähtökohtaisesti homma vaikuttaa melko tylsältä. Farrell on Tsekkoslovakiassa ja ihmettelee elämänmenoa Rautaesiripun takana. Jostain hänen tielleen alkaa tupsahdella hahmoja hänen menneisyydestään ja kaikki tuntuvat haluavan Farrellilta jotain. Farrell ei ole menneisyytensä haamuista riemuissaan ja alkaa pikkuhiljaa murentua, kun uskoo tavanneensa kuolleeksi luulleensa arkkivihollisensa sodasta - kirurgin, joka poisti hänen jalkansa kolmessa osassa ilman nukutusta kiduttaakseen Farrellia. Farrell "pakeneekin" vainoharhojaan Tsekkoslovakiasta Milanoon, sieltä Napoliin ja lopulta pieneen kaupunkiin Vesuviuksen juurelle. Siellä kirjan tarina huipentuu ja aiemmin kehitetyt juonenkäänteet vihdoin selittyvät.

Entiset sotavankikaverit syyttävät Farrellia sodan aikaisesta lentoturmasta, uudet tuttavuudet syyttävät Farrellia tietojen pimittämisestä ja kun Vesuvius alkaa purkautua ja koko porukka jää saarroksiin laavan keskelle, kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Farrell on kaikkeen syypää. Lukijalle on tässä kohtaa toki jo paljastunut, että Farrell kaiken keskipisteessä on itseasiassa täysin syytön ja suorastaan sivustakatsoja, sillä kaikki muut tuntuvat juonitelleen ja salailleen asioita niin, että Farrell on vedetty vyyhtiin mukaan täysin ilman omaa panostaan asioiden kulkuun.

Ainakin minun sympatiani päähenkilö saa puolelleen. Sotavankeuden kauhut saavat miehen sekaisin muistojen palatessa mieleen, ihmiset käyttäytyvät tökerösti hänen ympärillään, hän jää vangiksi keskelle tulivuorenpurkausta, jossa sadistinen kirurgi yrittää murhata hänet, Farrell saa kamppailla yhden jalkansa kanssa ja pelastaa ei kerran, vaan kahdesti ihmisiä valuvan laavan tieltä, kunnes lopulta nousee muidenkin silmissä sankariksi, kun lentää koko sekavan porukan turvaan. Pelastusoperaation aikana Farrell vie turvaan niin tien penkalle hylätyt pikkulapset kuin talleihinsa jätetyt kotieläimetkin - mies minun makuuni.

Kirjassa kiehtoi menneen aikakauden elävä kuvaus, rautaesiripun raottaminen ja aidontuntuiset, sielukkaat henkilöhahmot. Vihasin kirurgi Santovinoa, ärsyynnyin Contessan juonitteluista ja harmistuin, kun Roberto tapettiin. Oman leimansa tarinaan löi myös yhdeksi päähahmoista luettava tulivuori Vesuvius. Jos kaikki ei jo valmiiksi ollut huonosti, asiat kääntyivät todella huonoon suuntaan, kun tulivuori räjäytti sisuksensa taivaalle.

Luin kirjan esittelystä, että Innesin kirjoissa on aina ihmisten välisten ristiriitojen lisäksi luonnonvoimien elementti edustettuna. Tässä tapauksessa The Angry Mountain oli siis tietysti Vesuvius. Odotan jo oikeastaan aika innolla, mitä haasteeseen valituissa kahdessa muussa Innesin kirjassa tapahtuu. Seuraavana vuorossa on Atlantic Fury, jonka katastrofi sijoittuu pohjoiselle Atlantille. Kolmas Innesin kirja on nimeltään The Blue Ice. Hyvää settiä lienee siinäkin.

Näin on 52 in 52 saatu hienoon alkuun, yay! Mietin tuossa aiemmin päivällä, että jos tämän haasteen aikana luen edes 10 kirjaa, on se silti enemmän kuin edellisten kolmen vuoden aikana yhteensä... Jep jep.

Tänään - tapahtumia kuva-arvoitusten muodossa

 What do you see in this picture? Mä näen sokaisevaa valkeutta, maidonvalkeaa ihoa, kynsilakkaa sävyssä "Black Cherry" ja aamupalasmoothien: mustikkaa, mantelimaitoa, auringonkukansiemeniä ja kauraleseitä.

 Kävin kaupungilla asioilla. Punanaamiosta hain viikonlopun bileiden tärkeimmän asusteen.

 Forex vaihtoi ystävällisesti loput Puolan rahat euroiksi.

What do you see in this picture? Mä näen jotain, mikä ei vastaa todellisuutta at all. Kaupungilta paluun jälkeen oli kova nälkä, tein kana-kasvisuunivuokaa. Todellisuudessa paljon vähemmän epämääräisen näköistä ja maultaan herkullista!

 Ruuan päälle oli kivaa istahtaa mun ihanaan lukunurkkaukseen ja uppoutua The Angry Mountainiin. Viimeisiä viedään, saanen pian kirjoittaa siitä.

 Sparkling! Perjantaina viimeksi tiskasin (inhokkipuuhaani yöh), mutta teehetki kaverin kanssa, viikonloppuhässäkkä kaverin kanssa ja äidin syntsät mun luona aiheutti taas tiskipöydän ylipursuamisen.

 Ja sitten keitin vispipuuroa, mannaryyneistä ja punaisista viinimarjoista. Om nom.

 Sparkling white! Kylpyammeessa on se huono puoli, että sen reunoille kertyy aina rasvajäämiä kylpytuotteista ja iholta. Olen sen verran kemikaalikammoinen nykyään, että en halua pestä ammetta, jossa kylven säännöllisesti, aineella, joka sisältää myrkyllisiä tai syövyttäviä aineita. Vaikka sen kuinka huuhtelisi jälkeenpäin. Käytän tällä hetkellä pesuainetta, joka sisältää luonnollisia aineita ja vaikuttavat aineet ovat rasvoja! Aine ei luonnollisesti ole kovin tehokasta, niin että voisi vain suihkaista ja huuhdella, vaan pitää kääriä hihat ja sormet verillä kuurata sienellä, että tulee puhdasta. Worth it, still.

 Suihkussa tehokäytössä.

 Ja pesun jälkeen tehokäytössä.

Nyt iltapalaksi vattuja ja karviaisia ja NCIS:n Jethro Gibbsiä.

52 in 52

Nyt kun mulla on lukunurkka ja oon kyllästynyt a) telkkarin uusintoihin ja b) tuijottamaan kun facebookissa ja irkissä ei tapahdu mitään ja sit vielä oon vähän yllytyshullu itseni haastaja, niin päätin ottaa osaa lukuhaasteeseen "52 books in 52 weeks". Käytännössä siis seuraavan vuoden aikana olis tarkoitus lukea 52 kirjaa. Englanninopettaja-isi on tyhjentänyt omaa pokkarihyllyään mulle jo vuoden ajan, joten materiaalipulaa ei todellakaan ole. Tänään kun kiikutin kirjahyllystä kirjoja makkarin lukunurkkaukseen, oli isiltä saatuja englanninkielisiä pokkarikirjoja kaiketi 32 tai 33 kappaletta. Lisäksi mulla on omasta takaa pokkareita vino pino, niitä on tullut mm. opintojen takia ja kirppareilta pikkurahalla.

Virallinen 52 in 52 listani:
1. Hammond Innes: The Angry Mountain (isiltä)
2. Hammond Innes: Atlantic Fury (isi)
3. Max Allan Collins: Blood and Thunder (isi)
4. Ken Follett: The Man from St. Petersburg (isi)
5. Colin Forbes: The Stone Leopard (isi)
6. Arthur Merwick: Britain in the Century of Total War (isi)
7. Ernest Hemingway: Across the River and into the Trees (isi)
8. Tom Clancy: Divide and Conquer (isi)
9. John Grisham: A Painted House (isi)
10. Brett Easton Ellis: Glamorama (isi)
11. William Shakespeare: Othello (isi)
12. William Shakespeare: Part One of Henry IV (isi)
13. Dick Francis: Hot Money (isi)
14. John Le Carre: Absolute Friends (isi)
15. John Grisham: The Last Juror (isi)
16. Patricia Cornwell: Blow Fly (isi)
17. Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (isi)
18. Dan Brown: Deception Point (isi)
19. Stephen King: Danse Macabre (isi)
20. Douglas Adams: The Salmon of Doubt (isi)
21. Sneak Preview of Summer 200? (sisältää katkelmia jonkin kesän uutuuksista, ei siis oikee kirja as such, mut luen silti. isiltä.)
22. James Herbert: Haunted (isi)
23. Ross MacDonald: The Ivory Grin (isi)
24. Hammond Innes: The Blue Ice (isi)
25. Herman Wouk: The 'Caine' Mutiny (isi)
26. Gavin Robertson: The Sunday Man (isi)
27. Peter Robinson: Dry Bones that Dream (isi)
28. The Penguin Book of English Verse (isi)
29. Ernest Hemingway: A Farewell to Arms (isi)
30. Wilmut, Campbell and Tudge: The Second Creation (isi)
31. Robert Jordan: The Path of Daggers (isi)
32. Martin Cruz Smith: Havana Bay (isi)
33. Jane Austen: Pride and Prejudice (äidiltä, kirjaston poistomyynnistä parilla kolikolla)
34. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway (alkuperä tuntematon, olenkohan ostanut kirpparilta pikkurahalla?)
35. Sarah Ivens: A Modern Girl's Guide to Etiquette (kirpparilta)
36. Oscar Wilde: The Picture of Dorian Gray (bookdepository.co.uk, 2,33€)
37. Halldór Laxness: Salka Valka (täti ostanut mammalle, mamma antanut äidille, minä ryöstänyt vanhempien kirjahyllystä. ryöstänyt as in "Saanko viedä mukanani kun en ehtinyt joululomalla lukea kokonaan? Kiitos.)
38. Hunter S. Thompson: Helvetin enkelit (Turun Kirjamessut, kustantajan koju, 5€. tästä tulee urakan suurin kompastuskivi, sillä suomennos on aivan sietämättömän huono. sori vaan.)
39. Charles Bukowski: Women (kirpparilta)
40. Lewis Carroll: Alice's Adventures in Wonderland AND Through the Looking Glass (bookdepository.co.uk, 4,90€)
41. L. M. Montgomery: Runotyttö etsii tähteään (olen saanut tämän pienenä joululahjaksi äidiltä. en koskaan lukenut. hiljakkoin se joutui jotenkin luokseni. jospa nyt lukis.)
42. J. D. Salinger: The Catcher in the Rye (kirpparilta)
43. Jules Verne: 20 000 Leagues Under the Sea (bookdepository.co.uk, 3,24€)
44. Mary Shelley: Frankenstein (alkuperä tuntematon. vahva epäily, että ostin Lahdessa asuessani kirjakaupasta noin viiden euron hintaan. suattaapi olla että en ostanut.)
45. George Orwell: 1984 (ostin Englannissa asuessani kampuksen kirjakaupasta kurssia varten. ei ollut ihan halpa, mutta sitäkin pakollisempi hankinta.)
46. Lauren Weisberger: The Devil Wears Prada (hetken luulin jostain syystä että olen saanut tämän veljeltäni. mutta ei, veljeltä sain kirjan perusteella tehdyn elokuvan dvd:n. itse en ole ostanut. isi? enpä ois isin lukumausta uskonut.)
47. Margaret Drabble: The Seven Sisters (tämä oli englantilaisen filologian pääsykoekirja keväällä 2004. ostin ihan kirjakaupasta.)
48. Dan Brown: Angels and Demons (ostin Englannissa asuessani kampuksen Oxfam-hyväntekeväisyyskirpparilta muutamalla kolikolla.)
49. Donna Leon: Through a glass, darkly. (joululahja isiltä. minulle valkeni ihan viime viikolla telkkaria katsoessani, että kirjan nimi on itse asiassa suora lainaus Raamatusta. who knew?)
50. Alex Garland: The Beach. (ostin kesällä 2007 Wienin rautatieasemalta, kun olin ystävän kanssa reilaamassa ja oltiin havaittu, että on muuten aika paljon semmoista luppoaikaa, jota voisi täyttää esim. lukemalla. muistan, että ystävä vähän arasteli englanninkielisen kirjan ostamista, en tiedä mitä siinä lopulta kävi?)
51. Gavin Baddeley: Goth chic (Turun Kirjamessut, kustantajan koju, 5€)
52. Jostein Gaarder: Sofian maailma (tämä oli filosofian oppikirja lukiossa. ajattelin lopettaa luku-urakan kevyesti filosofian historialla, vaikka samallahan tämä on ihan fiktiivinen romsku 14-vuotiaasta Sofia-tytöstä.)