keskiviikko 21. marraskuuta 2012

52 in 52: väliaikatiedote

Aloitin taannoin suureellisesti (suuruudenhullusti?) 52 in 52 -lukuprojektin, josta en ole raportoinut miesmuistiin. Vaan ei se mitään, täältä pesee.

Hammond Innesin Angry mountainin jälkeen aloin lukea Innesin seuraavaa teosta, Atlantic furya.

Tässä oli heti sitten vähän muuttujia matkassa. Ensinnäkin, siinä oli semmoinen parin viikon busy spell jonka aikaan en jaksanut ajatellakaan kirjaan tarttumista illalla, kun raahauduin sänkyyn, ja se olisi ollut päivän ainoa lukuhetki. Toiseksi, kun sitten kirjaa lueskelin, havaitsin hyvin pian, että se on ihan todella, todella, todella tylsä! Atlantic furyn juoni on lyhyesti kerrottuna sellainen, että yksi jannu matkustaa armeijatukikohtaan pienelle saariryhmälle pööpöilemään ja kyl on sit niin pal kauhian kova tuuli. Koko ajan tuijotetaan ilmanpainepuntaria ja kuunnellaan troolareiden säätilailmoituksia radiolaitteistolla. Siis ihan oikeesti, joku roti nyt. Mä en todellakaan jaksa lukea satoja sivuja säätilatarkkailua. Noh, taistelin urhoollisesti sivulle 128 asti. Kolmanneksi: olin hieman hämmentynyt, kun sivun 128 jälkeen tuli sivu 161. Ja ei, ennen kuin joku ennättää epäillä, että kirjasta puuttuu sivuja, niin siitä ei ole kyse, nide on ehjä ja kaikki sivut ovat tallessa. Sivun 161 jälkeen lehdet jatkuivat numerojärjestyksessä sivuun 192 saakka, jonka jälkeen tulee uudestaan - tittididittidii - sivu 161 ja kirja jatkuu siitä loppuun. Kyseessä on siis jokin viallinen nide, josta puuttuu sivut 129-160. En muutenkaan olisi meinannut jaksaa lukea kirjaa, mutta sivusekaannuksen huomattuani jätin kirjan yöpöydälle.

Nostin kirjapinkasta seuraavan opuksen. Blood and Thunder. Avasin alkulehden ja siinä luki jotakin sen suuntaista kuin "Soviet union 1932". Eih taas jotain itäblokkijuttuja maailmansota-aikaan. Luin kirjasta oikeasti tuon yhden rivin ja jätin sen yöpöydälle.

Seuraavaksi kaivoin kirjapinkasta teoksen, jonka olen lukenut jo aiemmin ja josta pidin, vaikka olinkin aika nuori ja englannin kielen kanssa alkutaipaleella lukemisen aikaan. Margaret Drabble: The Seven Sisters oli kyseessä. Sitä lueskelinkin iltaisin aina muutaman sivun kerrallaan kunnes uni voitti. Ja kyllä se nyt avautuukin paremmin, kun on itse vanhempi (on karttunut elämänkokemusta) ja kielitaito on yliopistotutkinnon jälkeen hieman toisella tasolla, kuin ennen sitä. Kuitenkin tämäkin kirja jäi toistaiseksi keskeneräisenä yöpöydälle, koska...

Tulipa Halloween. Surffailin ennen Halloweenia bookdepository.co.uk:ssa ja havaitsin siellä kokoelman Halloweeniin sopivia kirjoja. Olin aiemmin nähnyt parissa blogissa maininnan ja kuullut kaverilta kehuja, joten tilasin huimaan 8-9 euron hintaan Ransom Riggsin "Miss Peregrine's Home for Peculiar Children". Kirja tuli nopeasti ja viimeiset pari viikkoa olen lueskellut sitä enemmän tai vähemmän aktiivisesti, eilen sain sen loppuun. Tämä oli makuuni ehkä vähän liian lapsellinen, kun pääosassa ovat teini ja hänen kummalliset lapsiystävänsä. Jotenkin hyvistä fantasiaelementeistä huolimatta en osannut lukea tätä aikuisten kirjana. Luin sen kuitenkin loppuun, joten jokin vetovoima siinä oli. Teokseen kuuluu olennaisena osana joukko kummallisia vanhoja valokuvia, jotka nivoutuvat yhteen tarinan kanssa ja ilman valokuvia tarinasta puuttuisikin yksi sen vetovoimaisimmista jujuista. Aavemainen 1920-luvun tyyliin pukeutunut "levitoiva" tyttö sekä muut oudot valokuvat saivat vilunväreet kulkemaan kehoani pitkin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sellainen kauhu-/jännäritarina kuin odotin. Jostain syystä tarinan loppu sai minut haikeaksi ja ehkä vähän surulliseksikin, mitä en myöskään osannut odottaa. Yhtä virkettä erityisesti jäin lukemaan useampaan kertaan ja miettimään syntyjä syviä: "If all the suns but ours collapsed tonight, how many lifetimes would it take us to realize that we were alone?"

Lukukokemuksia on siis jälleen karttunut, vaikkakin eri tavalla, kuin oletin. Ainoa kirja, jonka olen lukenut loppuun asti, ei edes kuulu alkuperäiseen 52 in 52 -lukulistaani. Kai se on jälleen todettava, että such is life, and it's getting sucher and sucher. Jos seuraavaksi vaikka Seven sisters loppuun :)

edit: laskin, että projektin aloittamisesta tulee 17 viikkoa. no en ihan 17 kirjaa ole _vielä_ lukenut...

Ei kommentteja: