Mm. oon
- nukkunut ihan ylipitkään kumpanakin aamuna ja herännyt ilman herätyskelloa.
- polttanut olkapääni.
- lukenut pinon Turun Sanomia pihalla pöydän ääressä.
- ostanut ylikalliita kirsikoita (kesän ekat!).
- vetänyt kirsikka- ja viinirypäleöverit.
- juonut helteestä huolimatta Kuuma lumous-teeni kuumana. (on muuten namia!)
- havainnut yrityksen ja erehdyksen kautta, että neilikkatee on parasta sekä maidolla että sokerilla terästettynä. eiköhän tuo nyt tule juotua pois, kun tietää, miten sen valmistaa!
- siivonnut saippuakamat pois näköpiiristä. huomenna tuleekin 3 viikkoa täyteen ekasta saippuasatsista, saan siis sopivasti aloittaakin paketointihommat ensi viikolla.
- katsonut Vain elämää-sarjan uusintakierroksen jakson ja tykännyt siitä edelleen.
- askarrellut kortteja.
- hieronut askartelukirppiksellä kauppoja ylimääräisistä askartelutarpeista.
- sopinut ystävän kanssa tärskyt huomiselle ja aion yhdistää samaan reissuun erinäistä asioidenhoitoa kun kaupungille menen.
- kokkaillut (!) hyvää kanafetasalaattia pitkästä aikaa.
Lisäksi viikonloppuun on kuulunut rutikuivia nenän limakalvoja, outoon tukehtumisfiilikseen herääminen ja jännä ihottuma reidessä. Kroppa prakaa kun pää pelaa... Ja sit oon vähän angstannut mm. sitä, että pitäis tiskata, imuroida, pestä vessa, viedä roskat ja järjestellä kaikki epämääräiset roinakasat. Ja sit en oo tehnyt noista mitään. Mut aika hyvä tehdyt-tekemättömät balanssi mielestäni kuiteskin. ^^,
tukkajutut, ja ystävältä <3 saatu kylpyvaahto, jonka korkkiin liimattiin Kinder-munasta tupsahtanut jääkarhu :D
mihin tarvitaan 3 luomiväripalettia, 3 ripsaria, 2 kajalia ja 1 eye-liner?
Tänään luvassa Moonspell, Swallow the Sun ja Cataleptic keikalla.
Tätä on odotettu!
Olin 14-vuotias, kun aloin kuunnella raskasta musiikkia, varmaankin isoveljen ja uuden ystävän esimerkkiä seuraten. Moonspelliltä oli juuri ilmestynyt levy Sin/Pecado ja olin myyty! Kuka olisi voinut kertoa 14-vuotiaalle Jo'lle, että 15 vuotta myöhemmin käyn Moonspellin keikalla omassa kotikaupungissani?
Melkein asiaan liittyen, tapasin vuosi sitten keväällä erään samaa yläastetta käyneen jannun baarissa, pienessä tuiterissa oltiin kumpainenkin, ja hän kertoi, että "olit silloin yläasteella sellainen pelottava gootti". Ai olin vai? Hädin tuskin tiesin, mitä gootti tarkoittaa! :D Mutta eipä siinä mitään. Tänään lähden kokeilemaan, vieläkö musta olisi pelottavaksi gootiksi!
Pääsiäinen vanhempien kanssa ohi.
Vajaat viisi päivää tuntuivat noin viideltä vuodelta, hyvässä ja pahassa.
Tapasin ihmisiä, vanhoja tuttuja ja uusia naamoja.
Katsoin, kuuntelin, pelasin, nauroin, itkin, söin, ostin ja jätin ostamatta. Ahdistuin ja panikoin. Suunnittelin ja iloitsin.
Eilen treffasin Sinisen Siiven Satujen annakristiinan ja puhuttiin mm. kiitollisuudesta.
Tänään olen kiitollinen omasta kodista, lähellä pysyneistä ystävistä ja siitä, että jaksan vielä uskoa, että pystyn kaikkeen mistä haaveilen.
Ehkä mä _huomenna_ jaksan tehdä kaiken sen, mikä on tehtävä!
1. Heittelin eilen urakalla tyhjenneitä kosmetiikkapurkkeja polttojätteeseen ja havaitsin, että mulla ei ole enää kasvojen iholle tarkoitettua puhdistusainetta. Meikinpoistoon on No7-pyyhkeitä 1,5 pakettia, mutta semmoista ainetta, jolla suihkussa illalla pesisin kasvot ei ollut. Olin jo päättänyt valmiiksi, että seuraava putsari on Neutrogenan verigreippihenkistä Visibly clear-geeliä pumppupullossa. Tänään sitten kauppareissulla pitkästä aikaa koukkasin kemppariosastolle ja tunsin hämmennyksen, häpeän ja pelonsekaisia tunteita. Sen siitä saa, kun liian pakkomielteisesti suhtautuu kosmetiikan vähennykseen. Sitten kun jotain oikeasti tarttee, ei osaa olla niin kuin normaalit ihmiset ja luikkii hyllyväleissä miettien "Mitä jos joku tuttu näkee, että siellä se taas on KEMPPARIOSASTOLLA." ;)
Mukaan lähti siis tämä:
Kuva on googlattu. Prismassa maksoi 8,25 euroa.
2. Tänään on allekirjoittaneella You deserve it!-päivä. Sen lisäksi, että sain ostaa uuden putsarin, ostin myös pullon viiniä ja herkkunaposteltavaa. For no reason, other than: I deserve it. Viinivalinta tällä kertaa portugalilainen Gazela vinho verde valkoviini. Väriltään lähes kirkas viini, omassa suussani maistuu raikkaalta ja krapulan riski tämän kohdalla on yleensä ollut olematon. Alkossa 7,79e.
3. Lähetin kuin lähetinkin pääsiäiskortteja muutaman. Saa nähdä ehtivätkö enää perille ennen pääsiäistä, mutta pidän sormet ristissä. 16 valmistuneesta kortista äiti vei viikonloppuna mukanaan 6 ja mä lähetin tänään 4 ja toimitan kotinurkilla pääsiäisenä vielä 2 ihan kädestä käteen. Yritin tuputtaa ylimääräisiä vielä äidille, että lähetä lähetä nyt hyvä ihminen, mutta sain kieltävän vastauksen. Ilmeisesti, jos äitiäni on uskominen, ylijääneet kortit voi panna talteen ja lähettää sitten ensi vuonna. MUTTAKUN MÄ HALUAN YLIMÄÄRÄISESTÄ ROInasta eroon nyt heti eikun oliko tää sittenkin taas sitä pakkomielteistä käyttäytymistä...
4. Pääsen huomenna aamulla ystävän kyydissä kotinurkille, kun ystävä menee töihin sinne. Aikamoista. Käyn huomenna moikkaamassa parasta lapsuudenystävää ja tämän vauvaa ihka ensimmäistä kertaa! Vauvojen kanssa liikkuessa on kuulemma aina kaikkea tavaran roudaamista, niin vien tuliaiseksi ompelemani kangaskassin ja vetoketjupussukan. Ostin kassiin ja pussukkaan vähän täytettäkin valmiiksi. Kaikenmoisia vauvahärpäkkeitä oli vauvahärpäkeosastolla. Aion myös käydä kylässä naapurinmammalla, joka on sairastellut ja varmaan ilahtuu, jos saa hetkiseksi juttuseuraa. Äidin kanssa leivotaan whoopieita (ne on joku tämän hetken hittileivonnainen, joiden päälle en niin ymmärrä, mutta meillä maalla äiti ja isi ovat niitä kuulemma syöneet jo KAHDESTI.), isin kanssa keskustellaan päivänpolttavista kysymyksistä (kuten "Oliko kevät vuosi sitten tähän aikaan jo pidemmällä?")ja mun rakkauspakkaus-kisumirriä aion halipusia ehkä viikon putkeen (ei sillä että olisin siellä viikkoa putkeen). Mikä ikävä! Otan myös furminaattorin ja kynsisakset mukaan, niin voidaan leikkiä kissan kauneussalonkia. Ja jos valjaat löytyy jostain kätevästi, voitais vaikka käydä ulkonakin haistelemassa kevään tuoksuja.
5. Ja sitten viimeiseksi tämä musiikki:
Nyt on joku haikeus ja levottomuus taas päällä. Jos mun elämä olis elokuva, tää olis soundtrackilla siinä kohdassa, missä kävellään auringonlaskussa jalkakäytävällä, kun aurinko on sulattanut lumikasoja virtaaviksi puroiksi ja on pari plusastetta. Kansainvälisessä versiossa ajettais avoautolla auringonlaskussa Pacific Coast Highwaylla, tukka hulmuais tuulessa ja vaikka silmät olis piilossa aurinkolasien alla, hymystä tietäis, että se ylettyy silmiin asti.
Ensimmäisen alusta voi bongata, että Suomessa on kuvattu.
Toisesta en ymmärrä yhtään, mitä siinä tapahtuu.
Mutta niin kaunista, niin kaunista, on molemmat.
5 sunnuntaihyvää:
1. kevätaurinko, se antaa toivoa siitä, että jossain kohtaa tää kaikki jää sulaa. keittiön lattialla aurinko jo lämmitti varpaita.
2. lämmin ja hidas kylpy. tänään sai leikata naamion, kuorinnan, shampoon ja kylpyvaahdon purnukat auki.
3. vaniljakahvi aamupalalla.
4. pääsiäiskorttien tehtailu, täytyypä kuvata ne ja samoin yli jääneet koristelutarpeet. vielä ne ehtis myydä vaikka askartelukirppiksellä ennen pääsiäistä.
5. joutilas musiikinkuuntelu ja sarjojen katselu. ainoastaan sunnuntaisin en koe niistä huonoa omaatuntoa.
...gimme just a little smile, that's all I ask of you.
Gimme gimme, gimme just a little smile,
we got a message for you.
Sunshine, sunshine reggae,
don't worry, don't hurry, take it easy!
Sunshine, sunshine reggae,
let the good vibes get a lot stronger!
(hymyilytti, tää soi viime yönä päässä, kun kävelin kotiin sen jälkeen kun olin saattanut kaverit baariin. pakkanen nipisteli ja lumi narskui kenkien alla ja mun päässä vaan kaikui let the good vibes get a lot stronger... let the good vibes get a lot stronger...)
Ihmisen onni on toisinaan niin pienistä asioista, yksityiskohdista, kiinni.
Perjantai-illan keikka oli jotain ihan muuta. Siis odotukset olivat hirmu korkealla jo ennen keikkaa, mutta voi pojat, kuinka korkealla loikalla esiintyjät asettamani riman ylittivät! Juuri ennen keikkaa sain kuulla, että edellisenä iltana Tampereella olivat soittaneet 2,5 tunnin keikan, tietenkin ilman mitään taukoja. Samantien fiilikset _laski_, koska ajattelin "Just joo, voi v****, en mä jaksa täällä yli kahta tuntia seisoa...". No, keikka alkoi ja pikkuhiljaa kadotin ajantajuni ja lähes kaiken muunkin ymmärrykseni. Danny Cavanagh soitteli ensin yksin oman settinsä (ja katsoi mua silmiin siitä 2 metrin päästä laulaessaan Radioheadin "Creepiä" <3), sitten Anneke van Giersbergen soitti oman settinsä yksin (en tiennyt, että Cyndi Lauperin Time after timesta voi nauttia niin paljon) ja lopuksi soittivat setin vielä yhdessä. Aloittivat Massive attackin Teardrop-biisillä, ja vieressäni tyttö itki. Muutenkin ilta oli cover-painotteinen, tuli niin Kate Bushin Running up that hill kuin Dolly Partonin Jolenekin. Anneken omasta tuotannosta rakastuin täysin Hey okey-biisiin. Kun keikka loppui, oli jokseenkin pöllämystynyt olo ja kello oli vähän yli yksitoista. Niin se vaan 2,5 tuntia meni kuin siivillä, kun nautti olostansa.
Eilen lauantaina kävin Espoossa kummatytön 5v. synttäreillä ja päivä sujui varsin hienosti. Kaikki kulkuneuvot kulkivat ajallaan ja sujuvasti, joten kerrankin reissuni sujui juuri niin kuin pitikin. Kulkuneuvoissa tuli kyllä istuttua varsin riittävästi, sillä aamulla menin ensin paikallisbussilla Onnibussin pysäkille, istuin sen reilut 2 tuntia Onnibussissa ja sitten vaihdoin Kampissa vielä yhteen paikallisbussiin, joka kierteli ihan reilusti maita ja mantuja ennen Espoota. Juhlapaikalle saavuin puoli tuntia ennen kutsussa ilmoitettua aikaa ja toisen, aiemmin paikalle tulleen, kummitädin kanssa päästiin osallistumaan ilmapallo- ja serpenttiinishowhun. Yhden jälkeen saatiin ihanaa lounasta, isäntäpariskunta olivat molemmat kokkailleet bravuurejaan: rouvan tekemää lasagnea ja caesar-salaattia, isännän valmistamaa kiinalaishenkistä pöperöä eli riisiä ja kanaa kasvishöystöllä ja karamellisoitua possua ja nuudeleita. Isäntä vei kyllä voiton tässä skabassa ;) Juhlakalu oli iloinen itsensä ja leikki ja riekkui 5 tuntia putkeen. Ja tapasinhan siellä myös uusimman perheenjäsenenkin, juuri 6kk täyttäneen pikkuveljen, jota en aiemmin ollutkaan tavannut! Viime kerralla kun nähtiin, oli pikkukaveri vielä äidin mahassa. Illalla poislähteissä sain matkaani vielä partybagin, jossa oli kiitokseksi osallistumisesta pieni lahja. Hieman hymyilytti, kun havaitsin, että pussissani oli SUIHKUGEELI. Chemical sister kiittää. Kotimatka sujui samoissa merkeissä kuin menomatkakin, sillä erotuksella, että päätin ottaa riskin ja pyytää Onnibussin kuskia päästämään minut kyydistä yhdellä pikkupysäkillä, jonka ohi bussi kulki joka tapauksessa ja jolta on 10 min kävelymatka kotiini. Ja onnistuihan se! Säästyin yhdeltä paikallisbussimatkalta, säästyi sen lipun hinta ja sain pienen jaloittelu- ja happihyppelyhetken pitkän päivän päätteeksi. Aivan win win win ja iloiseksi tulin noinkin pienestä!
Tänään olen hymyillyt aamusta asti. Olin päättänyt nukkua niin pitkään kuin sielu sietää ja unohtaa herätyskellon olemassaolon, ja niinpä loikoilinkin sängyssä melkein kymmeneen asti ihan vaan siitä ilosta, että voin. Untuvapeitto on maailman ihanin asia, samoin oma sänky, ja se, ettei ole kiire minnekään. Aurinko paistaa ja on tosi ihana talvipäivä. Etelänlomani lähenee lähenemistään ja on tosi hyvä fiilis siitäkin. Tänään aion pyhittää koko päivän omille jutuille, hääräilylle ja fiilistelylle. Siivoaminenkin tuntuu niin kivalta ja inspiroivalta, kun ei ole pakko ja tekee kaiken ilolla. Aion tänään miettiä jotain ystävänpäiväkorttiasioitakin, sillä en ole ystävänpäivänä tai sen liepeillä Suomessa, joten kortit pitää askarrella ja lähettää jo ajoissa. Voisin helposti ottaa sen asialistalle tänään :) Voisin kylpeä, tehdä pedikyyrin, kokkailla oikeaa ruokaa, käydä kaupassa... Voi, the sky's the limit! Olen levännyt, täynnä energiaa ja onnellinen. Hyvä päivä <3
Ensi viikolla on luvassa ostarireissu, kävely- ja teehetki ystävän kanssa, töiden päivystämistä, keskiviikon kosmetologi ja yhdet synttärikemut, sekä hillitöntä loman valmistelua ja odottelua...
Kävin keskiviikkona katsomassa Django unchainedin. Hirmuisesti on tätä Tarantinon uutta kehuttu mm. sosiaalisessa mediassa ja arvosteluissa, ja myös muutama kaveri tiesi etukäteen kertoa, että hyvä on. Ja olihan se! En oikein osannut odottaa mitään, mutta arvelin, että tulossa on taas taattua Tarantino-laatua. Pidän nimittäin Tarantinon tyylistä kovasti. Vaikka orjuudesta kertova elokuva on lähtökohtaisesti draama, oli tässä myös rakkaustarina ja komedian, westernin ja splatterin ainekset kasassa. Vähän kaikkea sopivana sekamelskana ja lopputuloksena hymy huulilla, kun lopputekstit ilmestyivät valkokankaalle.
Tänään illalla olen menossa aiemminkin mainostamalleni Anneke van Giersbergenin ja Danny Cavanaghin akustiselle keikalle. Valkkasin sopivat keikkavaatteet henkariin roikkumaan jo eilen ja siirsin keikkalipun lompakkoon, ettei vaan unohdu matkasta kun illalla lähden liikkeelle! Ihan huippua, että keikan showtime on jo 20.30 (tosin, yksikään keikka jolla olen ollut ei ole koskaan alkanut täysin ajallaan). Luulisin kuitenkin, että yhdeksään mennessä musiikki raikaa ja pääsen kohtuuajoissa ennen puoltayötä jo kotimatkallekin...
...sillä huomenna aamulla herätyskello soi 7.00. Olen jo kaksi päivää miettinyt, mitä vaatteita laitan huomenna kummatytön 5v. synttäreille, mutta vielä on lopulliset päätökset tekemättä. Liikaa valinnanvaraa, vai ei koskaan mitään päällepantavaa? No, tarkoitus olisi kuitenkin keksiä sopiva vaatetus valmiiksi henkariin jo tänään. Huomenna aamulla sitten vain teetä ja puuroa koneeseen, vaatteet niskaan ja kohti Onnibussin pysäkkiä. Matkustan ensin Helsingin Kamppiin ja vaihdan siellä bussia, jolla pääsen suoraan vierailukohteeni viereiselle bussipysäkille, joskin matka vie melkein tunnin :D Kivaa päästä taas kyläilemään sinnekin. Synttärilahjankin sain jo paketoitua eilen! Kortti pitäisi vielä askarrella/löytää varastoista. Illalla sitten sama reissu käänteisenä, ensin paikkurilla Kamppiin ja vaihto Onnibussiin. Laskeskelin, että olen illalla kympin aikoihin kotona. Pitkäksi venyy aina nämä lastenjuhlat :D
Kiitos kysymästä, mun teevarastot hupenee ihan hullua vauhtia! Vastahan mä kuvasin ne kaikki teepakkaukset, ja multa on loppunut toinen earl grey, Clipperin nokkossitruuna, ruusunmarja, Clipperin piparminttu ja vihreää kirsikkaa on vielä kahteen kupilliseen. Oli huippua valkata kaapista semmosia paketteja, joiden sisällön kuvittelen maistuvan helmikuussa: teetarjottimelle päätyi English Breakfast, Tähtitaivas ja Teekannen makea kirsikka ja vihreä litsiluumu.
Chemical sisterkin on ollut ahkera, vaikken ole viitsinyt tänne mitään yksityiskohtaisia "Oh My God multa on loppunu taas 10 pulloa kosmetiikkaa"-juttuja kirjoitellakaan :) Eilen sain heittää 3 tyhjää pakkausta roskikseen/kierrätyssaaviin, se oli ihmeellistä! Lisäksi kaivoin aurinkolomaa varten jo tietyt spessutuotteet kaapista mukaan otettaviksi ja tajusin, että muutaman jutun vois tehokäyttää loppuun vielä ennen reissua; olis vartalonkuorintaa, joka tekis ihmeitä iholle ennen aurinkoaltistusta, samoin pitää varmaan kosteuttaa iho valmiiksi ennen reissua... Ja talvijalat! Nehän pitää ehdottomasti iltaisin voidella puuvillasukan sisään ja hoitaa kuntoon ennen kuin ne voi laittaa varvassandaaliin esille :)
Asiaa liipaten, muistin joululahjaksi saamani kasvohoitolahjakortin ja varasin ajan ensi viikolle ennen reissua. Sekin on varmaan ihan hyvä veto, hoitaa nassu kuntoon niin voi sitten antaa auringon tehdä ihmeitään!
Keskelle olohuoneen lattiaa on alkanut muodostua epämääräinen kasa tavaraa, joita olen ohikulkiessani siihen kantanut eri puolelta asuntoa; varvassandaalit, passi, matkalaukkutägi, pyykkipussi, aurinkovoide, suosikkihuulikiilto, aurinkolasit... Joo, pakkaaminen on aloitettu, epäjärjestelmällisesti, mutta rennolla otteella ja hihitellen. LOMALOMALOMALOMALOMALOMA!
No nythän kävi niin, että Jrerna ja alinore informoivat minua eräästä minulle hyvin, hyvin tärkeästä asiasta, johon suhtaudun suunnattomalla intohimolla. Nimittäin. Sain kuulla, että yhteen keskustan ruokakauppaan on taas tullut Teekannen mansikkakirsikkahauduketta, ilmeisesti taas yksi erä, joka myydään loppuun ja enempää ei tipu. Siis tämä on se hauduke, johon rakastuin ensi maistamisella ja jonka perään itkin, kun tajusin, ettei tätä ole normaalissa valikoimassa tietääkseni missään kaupassa. Jopa viime kesän Puolan matkalla juoksin teehyllyltä toiselle, ja olisin kantanut sitä kotiin matkalaukullisen, mutta en löytänyt juuri tätä Teekannen teetä mistään. Meinasin tietenkin repiä pelihousuni samantien, kun kuulin että nyt sitä taas saa, mutta hillitsin itseäni pari tuntia ennen kuin säntäsin matkaan kohti keskustaa.
Lähdin liikkeelle ihan vain pelkästään sen teen vuoksi, mielessäni paljon kysymyksiä. Aivoni olivat kuin kuumeessa, kun istuin paikallisbussissa ja mietin strategiaani. Juoksenko kauppaan pysäkiltä? Entä jos se kaikki on jo myyty? Siitä on kuulemma parisen päivää, kun kaupassa oli teet bongattu. Entä paljonko sitä voi ostaa? Ostanko muovikassillisen?
Kauppaan päästyäni leikinkin viekoittelevaa leikkiä. En juossut tai edes rynnännyt suoraan teehyllylle tai sen viereiselle käytävälle, vaan kiersin ensin heviosastot, palvelutiskit sun muut läpi, ennen kuin hitaan rauhallisesti astelin kohti teehyllyä. Ja jo kaukaa näin ständin, johon teet oli aseteltu. Hymyilin kuin idiootti ja noukin koriini teepaketin toisensa jälkeen.
No, toivon, että joku nyt meni halpaan ja luuli, että ostin mansikkakirsikkaa neljälläkympillä. Mutta ei, en ostanut.
Ostin Sweet kiss-mansikkakirsikkaa maltilliset 2 pakettia, Sweet temptation-mustikkavaniljaa paketin ja Hot Love-vadelmavaniljaa yhden paketin. Rakastan näitä pikkuisiani koko sydämestäni ja aion laittaa ne kaappiin turvaan tältä maailmalta. Lupaan aina välillä katsella niitä ihaillen ja silittää hellästi pakettien kylkiä. Avata en niitä aio, ennen kuin kaikki vanhat teepostauksessa esitellyt teet on juotu alta pois. (Eli palataan näihin vaikka helmikuussa ^^)
Lisäksi päätin palkita itseni (wtf, mistä mä muka itseni palkitsen?) ja ostin palvelutiskistä annoksen pähkinä-kana-aurasalaattia. Taikasanat mainittu: pähkinä, kana, aura ja salaatti. Lisäksi mansikkasuklaata, juotavaa, unikonsiemensämpylöitä, manchegojuustoa ja ilmakuivattua kinkkua. Olen ilmeisesti a) sikarikas ja b) ollut superkiltti.
Kaupasta kipittelin kohti pysäkkiä, pökkyrässä onnesta. Koska bussin tuloon oli vielä aikaa, päätin käydä hakemassa yhden keikkalipun, joka on ollut ostoslistalla jo pitkään. Matkalla tapasin kaveripariskunnan, jonka kanssa rupattelin hetken, ja Levykaupasta sain 15 euron keikkalippuni suit sait sukkelaan.
Ensi viikon perjantaina Klubilla ex-The Gathering Anneke ja Anatheman kitaristi Danny akustisella keikalla. Odotan keikalta melkoisen paljon, toivottavasti on myös hyvä. Isoveli on kanssa tulossa, kivaa mennä yhdessä jonnekin ulos tekemään jotain fiksua. Esimerkiksi nyt kuuntelemaan musiikkia. Klikatkaapa alla olevaa youtube-linkkiä, jotakin tuon kaltaista kaiketi luvassa. :)
