Moi! Mitä kuuluu?
Bloggailu on jäänyt lähes kokonaan, mutta toivoa aina voi, että jonkinlainen käänne aktiivisuuteen tapahtuu tänä uutena vuonna 2016.
Ihan miellyttävä on ainakin jo alku ollut, sillä 10.1. mennessä olen ehtinyt
- viettää Supernatural-uuttavuotta
- vierailla Tampereella ja Nokialla yhden viikonlopun verran
- pakkasulkoilla posket punaisina
- tehdä hurjan paljon töitä
- käydä aleshoppailemassa ystävän kanssa
- vuokrata kirppispöydän ja hinnoitella jättiläiskasan kaapeista poimittuja ylimääräisiä tavaroita huomenna kirppikselle vietäväksi
- käydä yhdessä asuntonäytössä ja laittaa siitä hakemuksen vetämään.
Rakkain harrastukseni, kosmetiikka- ja meikkihömppäily, jatkuu vahvasti ja koulukin starttailee ihanan pitkän joululoman jälkeen taas tiistaina. Kaipa siihenkin osaa taas asennoitua pikkuhiljaa, nyt käynnistyvät suuntaavat - ja tutkimustoiminnan opinnot kuitenkin alkavat jo olla itse sitä asiaa.
Kommentoipa alle, miten vuosi siellä on lähtenyt käyntiin?
Mikäli pääsen piakkoin muuttamaan, lupaan kirjoittaa kevään aikana jotain raivauksesta ja tavarapoistoista, niitä kun ainakin T. on kaivannut.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusi parempi elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusi parempi elämä. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 10. tammikuuta 2016
torstai 11. joulukuuta 2014
Tidings of comfort and joy
Joulumieltä voi herätellä kai näinkin?
Kuka on kuullut aiemmin Joulupuu-keräyksestä, jolla joulun alla kerätään lahjoja lastensuojelun piirissä oleville lapsille?
Minä sain tänä jouluna ensimmäisen ahaa-elämykseni, kun näin yhdessä kosmeblogissa kuvan, jossa kasa tarpeetonta, saatua kosmetiikkaa oli paketoitu Joulupuu-keräystä varten.
Sitten näin omassa Facebookissani kaverin päivityksen, että hän oli käynyt viemässä hankkimansa lahjan keräykseen.
Koska minullakin, kosmetiikkahamsterilla, on puteleita yli omien tarpeiden ja olen uuden alani myötä alkanut ajatella enemmän yhteiskunnan varjopuolia ja eriarvoisuutta, päätin lopulta ottaa osaa keräykseen.
Sain omien kiireideni varjolla veljeni hakemaan minulle keskustasta keräyspisteeltä pakettikortit, joissa lukee saajien sukupuolet ja iät. Pyysin 4 korttia, joissa saajina olisi 11-18-vuotiaat tytöt. Hyvä palvelu olikin, sillä veli kiikutti minulle eilen kortit ihan kotiin saakka - jäljellä oli ollut kortteja, joissa saajat olivat 12-14-vuotiaita. Sopii hyvin!
Käärin lahjat tänään. Pakkasin kosmetiikat säästämiini Livbox-pahvilaatikoihin niin kauniisti ja näyttävästi kuin kykenin ja kääreeksi valikoitui tummanpinkki lahjapaperi. Tytöille ihanaa kivaa?
Toivottavasti saajat tykkää, sitähän en koskaan saa selville, sillä lahjoittaminen on anonyymiä. Hyvä mieli tuli joka tapauksessa itselle, tiedättehän, antamisen ilo...
Ja siis hei, pääsin eroon 14 (kyllä, neljästätoista) tarpeettomasta pullosta/tuubista jne. Siitäkin tuli hyvä mieli!
Paketti #1
Kuka on kuullut aiemmin Joulupuu-keräyksestä, jolla joulun alla kerätään lahjoja lastensuojelun piirissä oleville lapsille?
Minä sain tänä jouluna ensimmäisen ahaa-elämykseni, kun näin yhdessä kosmeblogissa kuvan, jossa kasa tarpeetonta, saatua kosmetiikkaa oli paketoitu Joulupuu-keräystä varten.
Sitten näin omassa Facebookissani kaverin päivityksen, että hän oli käynyt viemässä hankkimansa lahjan keräykseen.
Koska minullakin, kosmetiikkahamsterilla, on puteleita yli omien tarpeiden ja olen uuden alani myötä alkanut ajatella enemmän yhteiskunnan varjopuolia ja eriarvoisuutta, päätin lopulta ottaa osaa keräykseen.
Sain omien kiireideni varjolla veljeni hakemaan minulle keskustasta keräyspisteeltä pakettikortit, joissa lukee saajien sukupuolet ja iät. Pyysin 4 korttia, joissa saajina olisi 11-18-vuotiaat tytöt. Hyvä palvelu olikin, sillä veli kiikutti minulle eilen kortit ihan kotiin saakka - jäljellä oli ollut kortteja, joissa saajat olivat 12-14-vuotiaita. Sopii hyvin!
Käärin lahjat tänään. Pakkasin kosmetiikat säästämiini Livbox-pahvilaatikoihin niin kauniisti ja näyttävästi kuin kykenin ja kääreeksi valikoitui tummanpinkki lahjapaperi. Tytöille ihanaa kivaa?
Toivottavasti saajat tykkää, sitähän en koskaan saa selville, sillä lahjoittaminen on anonyymiä. Hyvä mieli tuli joka tapauksessa itselle, tiedättehän, antamisen ilo...
Ja siis hei, pääsin eroon 14 (kyllä, neljästätoista) tarpeettomasta pullosta/tuubista jne. Siitäkin tuli hyvä mieli!
Paketti #1
- Angry birds by Lumene shampoo (ostanut pikkurahalla Tarjoustalosta, jäänyt käyttämättä)
- Angry birds by Lumene kosteusvoide (ostanut pikkurahalla Tarjoustalosta, jäänyt käyttämättä)
- Dermosil käsivoide (saatu, jäänyt käyttämättä)
- Avon suihkugeeli (tullut setissä, jäänyt käyttämättä)
- Nivea kosteusvoide (ostanut pikkurahalla Prismasta, jäänyt käyttämättä)
- Dermosil käsivoide (saatu, jäänyt käyttämättä)
- Yves Rocher shampoo (tullut kaupanpäällisenä, jäänyt käyttämättä)
- LdB kosteusvoide (saatu, jäänyt käyttämättä)
- Dermosil käsivoide (saatu, jäänyt käyttämättä)
- Dermosil käsikuorinta (saatu, jäänyt käyttämättä)
- Avon suihkugeeli (saatu, jäänyt käyttämättä)
- Yves Rocher käsivoide (tullut setissä, jäänyt käyttämättä)
- sydämenmuotoinen palasaippua (ostanut pikkurahalla, jäänyt käyttämättä)
- meikkiglitteri (en edes tiedä mistä tullut, EN käytä =D )
torstai 3. heinäkuuta 2014
Toinen mahdollisuus
Siteeraanpa itseäni heti kärkeen, huhtikuussa julkaisemassani "Elämäni aakkoset"-postauksessa kirjoitin näin:
"S - Suunnitelma. Olen tavoiteorientoitunut ja silloin mulla menee hyvin, kun on joku suunnitelma, jota toteuttaa ja tavoite, jota kohti pyrkiä. Mulla oli 5-vuotissuunnitelma, joka kulminoitui valmistumiseen ja työelämään siirtymiseen. Sen jälkeen mulla ei ole ollut suunnitelmaa ja olen ollut ihan tuuliajolla. Vihdoin tänä keväänä tajusin, etten voi jatkaa näin ja otin ensimmäiset askeleet seuraavan, uuden suunnitelman luomiseksi. Tästä lisää myöhemmin, jos hyvin käy, ja siksi pyydän: nyt peukut pystyyn puolestani!"
Niinhän siinä sitten kävi. Maaliskuun viimeisinä päivinä lähetin yhteishaun sisään, toukokuun viimeisinä päivinä sain kutsun valintakokeeseen, kesäkuun tokana oli itse koe, jossa selvisin viimeiselle kierrokselle saakka ja hyvä ja vahva fiilis jäi. Kesäkuun vikana saapui sitten kirje:
Elokuun loppupuolella alan opiskella uutta tutkintoa ja toivottavasti saan elämään paljon uutta hyvää ja koen onnen hetkiä.
Kaikki ansaitsee toisen mahdollisuuden? :)
"S - Suunnitelma. Olen tavoiteorientoitunut ja silloin mulla menee hyvin, kun on joku suunnitelma, jota toteuttaa ja tavoite, jota kohti pyrkiä. Mulla oli 5-vuotissuunnitelma, joka kulminoitui valmistumiseen ja työelämään siirtymiseen. Sen jälkeen mulla ei ole ollut suunnitelmaa ja olen ollut ihan tuuliajolla. Vihdoin tänä keväänä tajusin, etten voi jatkaa näin ja otin ensimmäiset askeleet seuraavan, uuden suunnitelman luomiseksi. Tästä lisää myöhemmin, jos hyvin käy, ja siksi pyydän: nyt peukut pystyyn puolestani!"
Niinhän siinä sitten kävi. Maaliskuun viimeisinä päivinä lähetin yhteishaun sisään, toukokuun viimeisinä päivinä sain kutsun valintakokeeseen, kesäkuun tokana oli itse koe, jossa selvisin viimeiselle kierrokselle saakka ja hyvä ja vahva fiilis jäi. Kesäkuun vikana saapui sitten kirje:
Elokuun loppupuolella alan opiskella uutta tutkintoa ja toivottavasti saan elämään paljon uutta hyvää ja koen onnen hetkiä.
Kaikki ansaitsee toisen mahdollisuuden? :)
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
30 vuotta, 5 päivää
Pikainen elonmerkki, että täällä ollaan!
Sitä vaan et kuin voi näin kiire olla ihmisellä, ihmettelen vaan?!
Tämmöstä tää on, kun elämä on yhtä juhlaa. Ensin monta viikkoa valmisteluja, sitten monta päivää juhlintaa. Ei täällä olla vieläkään ihan normiarjessa kiinni, vaikka maanantaina periaatteessa arki alkoi. Kaik koristelut on kuitenkin vielä esillä, jääkaappi puolitäys juhlaherkkuja, lahjukset ja kortit olkkarissa ympärillä... Kyl vaan kelpaa olla ja elää!
Jossain kohtaa täytyy koittaa kertoa juhlinnasta, Suuresta Juhlaristeilystä ja esitellä mun 30 uutta kosmetiikkatuotetta ja 7 uutta teepakettia. Nyt ei kuitenkaan ole se hetki, kun tää ilta on nyt pakko hengähtää ja nollailla päätä. Tänään tein 5 tuntia tauotta yhtä kiiretyötä, joka aamulla mulle toimitettiin ja määräaika asetettiin iltapäivällä neljään. Dollarinkuvat silmissä tein ja sain tietty vuolaat kiitokset palautettuani, vaan kyllä oon ollut ihan poikki ja pää sekaisin loppupäivän! Aamupalankin nautin tänään klo 15 jälkeen samasta syystä. :P Nyt siis vaikka hömppää ja lojumista loppuilta, ja kattellaan niitä juhlapostauksia vähän myöhemmin.
Tällä viikolla on huomenna torstaina vielä luvassa laatuaikaa ystävän kanssa, mahdollisesti helteistä Ruissaloa perjantaina, kirppisrallipakaasien pakkaamista ja kotikonnuille siirtymistä lauantaina ja itse Kirppisralli eli pihakirppismyyntiä sunnuntaina. Ei siis pysty lupaamaan koska seuraava elonmerkki ilmestyy, mutta ei sen kai niin väliä edes?
Ihania auringontäyteisiä päiviä kaikille! Mulla on hirmu kivaa, toivottavasti sullakin on.
Sitä vaan et kuin voi näin kiire olla ihmisellä, ihmettelen vaan?!
Tämmöstä tää on, kun elämä on yhtä juhlaa. Ensin monta viikkoa valmisteluja, sitten monta päivää juhlintaa. Ei täällä olla vieläkään ihan normiarjessa kiinni, vaikka maanantaina periaatteessa arki alkoi. Kaik koristelut on kuitenkin vielä esillä, jääkaappi puolitäys juhlaherkkuja, lahjukset ja kortit olkkarissa ympärillä... Kyl vaan kelpaa olla ja elää!
Jossain kohtaa täytyy koittaa kertoa juhlinnasta, Suuresta Juhlaristeilystä ja esitellä mun 30 uutta kosmetiikkatuotetta ja 7 uutta teepakettia. Nyt ei kuitenkaan ole se hetki, kun tää ilta on nyt pakko hengähtää ja nollailla päätä. Tänään tein 5 tuntia tauotta yhtä kiiretyötä, joka aamulla mulle toimitettiin ja määräaika asetettiin iltapäivällä neljään. Dollarinkuvat silmissä tein ja sain tietty vuolaat kiitokset palautettuani, vaan kyllä oon ollut ihan poikki ja pää sekaisin loppupäivän! Aamupalankin nautin tänään klo 15 jälkeen samasta syystä. :P Nyt siis vaikka hömppää ja lojumista loppuilta, ja kattellaan niitä juhlapostauksia vähän myöhemmin.
Tällä viikolla on huomenna torstaina vielä luvassa laatuaikaa ystävän kanssa, mahdollisesti helteistä Ruissaloa perjantaina, kirppisrallipakaasien pakkaamista ja kotikonnuille siirtymistä lauantaina ja itse Kirppisralli eli pihakirppismyyntiä sunnuntaina. Ei siis pysty lupaamaan koska seuraava elonmerkki ilmestyy, mutta ei sen kai niin väliä edes?
Ihania auringontäyteisiä päiviä kaikille! Mulla on hirmu kivaa, toivottavasti sullakin on.
maanantai 5. toukokuuta 2014
Party hard
Heippa partysentraalista!
Vapusta ja viikonlopusta on selvitty ja mun ajatukset pyörii ihan täysin jo seuraavissa kemuissa.
Nythän on niin, että meitsie täyttää ensi viikolla pyöreitä ja against all odds, mulla ei ole kriisinpoikasesta tietoakaan! Päinvastoin, en malttaisi enää odottaa näitä vajaata paria viikkoa.
I have no more excuses for myself. I have got to figure these things out.
Tajusin näiden synttäreiden lähestymisen jo 1,5 vuotta sitten marraskuussa, kun olin serkkuni 50-vuotisiltakemuissa. Siinä pienissä viineissä serkkujen kanssa höpöteltiin vanhenemiseen liittyviä juttuja ja toisiksi nuorimman serkkutytön kanssa (itse olen meistä serkuksista nuorin) todettiin, että voitais olla vaikka ikuisesti 29 - kunhan vaan se ikä ei alkaisi kolmosella.
Niihin aikoihin tuli varmaankin eniten mietittyä, että onko mun elämä yhtään semmoista, kuin nuorempana kuvittelin, että se kolmeenkymppiin mennessä olisi. Nyt kun se hetki on käsillä, että elämä kiepsahtaa seuraavalle vuosikymmenelle - ei sen ole mitään väliä, minkälaisia odotukset oli verrattuna siihen, mitä tämä elämä todellisuudessa on. Life goes on. Elämä on just hyvää tämmöisenä ja jos ei ole, niin itse olen vastuussa sen muuttamisesta.
Synttärikemuja olen miettinyt osa-aikaisesti varmaan saman 1,5 vuotta ja vuoden alusta ihan tosissani. Lähtökohtaisesti olisin halunnut pitää juhlat jossain muualla kuin kotonani (ettei tarvitse siivota ennen ja jälkeen) ja ruoka olisi tullut pitopalvelusta (ettei tarvitsisi kokata ja tiskata ennen ja jälkeen), mutta koska tilanne elämässä nyt on se, mikä se on, piti ottaa käyttöön plan B.
Ja ihan hyvältä, joskin täyteen buukatulta, näyttää Suuri Juhlapäiväni. Aamulla ensimmäiseksi käyn lähikampaamossa teettämässä kampauksen, että on kerrankin tukka nätisti. Jotakin trendikästä lettikampausta haetaan. Sieltä ehtinen juuri parahiksi kotiin, ennen kuin ns. opiskelukaveriporukkani saapuu synttäribrunssille luokseni. Ohjeeksi annoin kutsussa, että pukekaa fatpantsit jalkaan - nyt syödään! Iltapäivästä luokseni saapuu sitten perhe ja valikoima sukulaisia kakkukahville. Alun perin piti kutsua ihan vaan kummitäti ja paikkakunnalla asuvat yksi täti ja yksi serkku... Erinäisten tapahtumasarjojen jälkeen paikalle on valumassa koko tätikatras 200 kilometrin säteeltä. Toivottavasti sana ei ole levinnyt, en ole varma riittääkö kakkua jos kaikki 15 serkkua perheineen pelmahtaa paikalle. ;) Illalla sitten nappaan vielä matkaani kaksi kouluaikojen kamua ja on Suuren Synttärimatkan vuoro. Valitettavasti ajan ja varallisuuden rajallisuuden vuoksi matka typistyi tällä kertaa risteilyyn, mutta eiköhän me tytöt Itämerelläkin saada Suuren Synttärireissun tunnelma kattoon! ;)
Nyt alkaa näyttää jo aika hyvältä ja suunnitelmat on hiottu likimain täydellisiksi. Äiti on ollut tässäkin asiassa tuki ja turva ja ollaan puhelimitse käyty läpi ajatuksiani, joihin äiti sitten on antanut arvokkaita kommenttejaan. Onneksi äiti myös tuntee lapsensa niin läpikotaisin kuin tuntee! :) Mun on nimittäin maailman vaikeinta pyytää apua ja vaivata toisia ihmisiä, vaikka tietäisin itse, etten selviä. Ihan omasta tahdostaan äiti esitti, että voitaisiin siivota tämä kämppä ennen juhlia yhdessä lattiasta kattoon. Sen lisäksi äiti on tarjonnut apuaan pikkuyksityiskohtien kanssa jo monesti - missähän olisin, jos äiti ei hankkisi mulle voileipäkakkua vaan yrittäisin tehdä sen itse? Miten hakisin Ikeasta lisää astioita ja muita tarvikkeita, ellei äiti tarjoaisi autokyytiä? Lapsuudenkodista on tulossa kuohuviinilaseja, koska eihän mulla ole niitä riittävästi omassa kaapissa, ja oli äiti innostunut ostamaan mustavalkoisen tarjottimenkin, kun olin aiemmin kertonut, että synttäribrunssin tarjoiluastioina käytän mustaa Teemaa. Lahjaksi Äiti lupasi reissun Plantageniin. Kukkia joka puolelle, siitä juhlien koristeluteema! Unelmoin parista isosta hortensiasta ja leikkokukista maljakoissa.
Ihan kaikki ei kaadu äidin niskaan, sillä lukemattomien listojeni avulla olen jo jäsennellyt to do ja to buy -listat selviksi. Tigeriin täytyy jonakin päivänä matkata ostamaan koristelujuttuja, siellä kun on yhtä sun toista hassua sälää pikkurahalla ja mulla on nyt sellainen fiilis, että kaipaan synttäreilleni serpentiiniä ja ilmapalloja! Ruokakauppaan on olemassa kaksi ostoslistaa, "tuoreet" ja "säilyvät", joista jälkimmäistä voi jo alkaa katsoa sillä silmällä... Tallinnasta sain kestolakatut synttärikynnet ja bongasin brunssipöytään jo valkkaritonkan, mutta harmikseni en löytänyt mitään kivoja synttärivaatteita - pitää siis jalkautua myös vaateostoksille joku päivä. Tänään muistin viimein kysyä ihanalta isoveljeltä, voisiko hän tulla auttelemaan valmisteluissa juhlia edeltävänä iltana eli varsinaisena synttäripäivänäni ja hän lupasi. <3 Pitää hankkia sille illallekin jotain hyvää synttäri-/valmistautumisnaposteltavaa ja veljelle pari vehnäolutta, niin hän pysyy tyytyväisenä ja tekee, mitä käsken. :D
Suunnitelmia lukuun ottamatta kaikki on varsinaisesti vielä tekemättä. On kuitenkin niin hyvän mielen touhuja kaikki, että mielellään puuhastelee näiden synttärikemujen parissa. Meitsie aatteli täyttää 30 vaan kerran. ;)
Vapusta ja viikonlopusta on selvitty ja mun ajatukset pyörii ihan täysin jo seuraavissa kemuissa.
Nythän on niin, että meitsie täyttää ensi viikolla pyöreitä ja against all odds, mulla ei ole kriisinpoikasesta tietoakaan! Päinvastoin, en malttaisi enää odottaa näitä vajaata paria viikkoa.
I have no more excuses for myself. I have got to figure these things out.
Tajusin näiden synttäreiden lähestymisen jo 1,5 vuotta sitten marraskuussa, kun olin serkkuni 50-vuotisiltakemuissa. Siinä pienissä viineissä serkkujen kanssa höpöteltiin vanhenemiseen liittyviä juttuja ja toisiksi nuorimman serkkutytön kanssa (itse olen meistä serkuksista nuorin) todettiin, että voitais olla vaikka ikuisesti 29 - kunhan vaan se ikä ei alkaisi kolmosella.
Niihin aikoihin tuli varmaankin eniten mietittyä, että onko mun elämä yhtään semmoista, kuin nuorempana kuvittelin, että se kolmeenkymppiin mennessä olisi. Nyt kun se hetki on käsillä, että elämä kiepsahtaa seuraavalle vuosikymmenelle - ei sen ole mitään väliä, minkälaisia odotukset oli verrattuna siihen, mitä tämä elämä todellisuudessa on. Life goes on. Elämä on just hyvää tämmöisenä ja jos ei ole, niin itse olen vastuussa sen muuttamisesta.
Synttärikemuja olen miettinyt osa-aikaisesti varmaan saman 1,5 vuotta ja vuoden alusta ihan tosissani. Lähtökohtaisesti olisin halunnut pitää juhlat jossain muualla kuin kotonani (ettei tarvitse siivota ennen ja jälkeen) ja ruoka olisi tullut pitopalvelusta (ettei tarvitsisi kokata ja tiskata ennen ja jälkeen), mutta koska tilanne elämässä nyt on se, mikä se on, piti ottaa käyttöön plan B.
Ja ihan hyvältä, joskin täyteen buukatulta, näyttää Suuri Juhlapäiväni. Aamulla ensimmäiseksi käyn lähikampaamossa teettämässä kampauksen, että on kerrankin tukka nätisti. Jotakin trendikästä lettikampausta haetaan. Sieltä ehtinen juuri parahiksi kotiin, ennen kuin ns. opiskelukaveriporukkani saapuu synttäribrunssille luokseni. Ohjeeksi annoin kutsussa, että pukekaa fatpantsit jalkaan - nyt syödään! Iltapäivästä luokseni saapuu sitten perhe ja valikoima sukulaisia kakkukahville. Alun perin piti kutsua ihan vaan kummitäti ja paikkakunnalla asuvat yksi täti ja yksi serkku... Erinäisten tapahtumasarjojen jälkeen paikalle on valumassa koko tätikatras 200 kilometrin säteeltä. Toivottavasti sana ei ole levinnyt, en ole varma riittääkö kakkua jos kaikki 15 serkkua perheineen pelmahtaa paikalle. ;) Illalla sitten nappaan vielä matkaani kaksi kouluaikojen kamua ja on Suuren Synttärimatkan vuoro. Valitettavasti ajan ja varallisuuden rajallisuuden vuoksi matka typistyi tällä kertaa risteilyyn, mutta eiköhän me tytöt Itämerelläkin saada Suuren Synttärireissun tunnelma kattoon! ;)
Nyt alkaa näyttää jo aika hyvältä ja suunnitelmat on hiottu likimain täydellisiksi. Äiti on ollut tässäkin asiassa tuki ja turva ja ollaan puhelimitse käyty läpi ajatuksiani, joihin äiti sitten on antanut arvokkaita kommenttejaan. Onneksi äiti myös tuntee lapsensa niin läpikotaisin kuin tuntee! :) Mun on nimittäin maailman vaikeinta pyytää apua ja vaivata toisia ihmisiä, vaikka tietäisin itse, etten selviä. Ihan omasta tahdostaan äiti esitti, että voitaisiin siivota tämä kämppä ennen juhlia yhdessä lattiasta kattoon. Sen lisäksi äiti on tarjonnut apuaan pikkuyksityiskohtien kanssa jo monesti - missähän olisin, jos äiti ei hankkisi mulle voileipäkakkua vaan yrittäisin tehdä sen itse? Miten hakisin Ikeasta lisää astioita ja muita tarvikkeita, ellei äiti tarjoaisi autokyytiä? Lapsuudenkodista on tulossa kuohuviinilaseja, koska eihän mulla ole niitä riittävästi omassa kaapissa, ja oli äiti innostunut ostamaan mustavalkoisen tarjottimenkin, kun olin aiemmin kertonut, että synttäribrunssin tarjoiluastioina käytän mustaa Teemaa. Lahjaksi Äiti lupasi reissun Plantageniin. Kukkia joka puolelle, siitä juhlien koristeluteema! Unelmoin parista isosta hortensiasta ja leikkokukista maljakoissa.
Ihan kaikki ei kaadu äidin niskaan, sillä lukemattomien listojeni avulla olen jo jäsennellyt to do ja to buy -listat selviksi. Tigeriin täytyy jonakin päivänä matkata ostamaan koristelujuttuja, siellä kun on yhtä sun toista hassua sälää pikkurahalla ja mulla on nyt sellainen fiilis, että kaipaan synttäreilleni serpentiiniä ja ilmapalloja! Ruokakauppaan on olemassa kaksi ostoslistaa, "tuoreet" ja "säilyvät", joista jälkimmäistä voi jo alkaa katsoa sillä silmällä... Tallinnasta sain kestolakatut synttärikynnet ja bongasin brunssipöytään jo valkkaritonkan, mutta harmikseni en löytänyt mitään kivoja synttärivaatteita - pitää siis jalkautua myös vaateostoksille joku päivä. Tänään muistin viimein kysyä ihanalta isoveljeltä, voisiko hän tulla auttelemaan valmisteluissa juhlia edeltävänä iltana eli varsinaisena synttäripäivänäni ja hän lupasi. <3 Pitää hankkia sille illallekin jotain hyvää synttäri-/valmistautumisnaposteltavaa ja veljelle pari vehnäolutta, niin hän pysyy tyytyväisenä ja tekee, mitä käsken. :D
Suunnitelmia lukuun ottamatta kaikki on varsinaisesti vielä tekemättä. On kuitenkin niin hyvän mielen touhuja kaikki, että mielellään puuhastelee näiden synttärikemujen parissa. Meitsie aatteli täyttää 30 vaan kerran. ;)
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Itku pitkästä ilosta
Ihanan aurinkoiset perjantai ja lauantai vaihtuivat sadesunnuntaihin. Onneksi ehdin toteuttaa keväthinkujani kahdessa päivässä mukavasti, muuten olisi voinut tämän päivän säätila harmittaa enemmänkin.
Perjantaina lähdin työpäivän jälkeen haukkaamaan happea ja yleisesti nauttimaan keväästä. Kiipesin viereiselle vuorelle (nimeltään vuori, korkeudeltaan 7.kerroksisen kerrostalon korkuinen) ja bongailin muutaman hyvän piknik/iltaviinipaikan kesää ajatellen. Kyllä kelpaisi kalliolla kölliä vailla huolia, eilen iltapäivälläkin jo aurinko niin lämmitti.
Kuljeskelin lenkkipolkuja etsien kevään merkkejä ja melkein jo luovutin. Kunnes sitten yksi ojanpenkka täytti odotukseni ja toi hymyn huulille.
Ja pajunkissoja niin paljon!
Illalla oli niin reipas olo ja energiaa, että tyhjensin eteisestä ison komeron, jonne olen säilönyt turhaa roinaa. Takaisin laitoin vaan tärkeät ja melkein tyhjäksihän se jäi. Mistä tuota rompetta niin onkin kertynyt? Kuvailin isoimmat Vaihtorinkiin ja onnekseni sainkin varauksen jo kaikkiin tavaroihin! Huomiselle ja ylihuomiselle on taas vaihtokauppoja sovittu. Jes!
Eilen lauantaina hyvä ja energinen fiilis jatkui. Päätin lähteä poikkeuksellisesti merta edemmäs kalaan ja kävelin kauppareissulle vähän kauemmas kuin naapuri-Prismaan. Hiki tuli auringonpaisteessa kävellessä ja bongasin pienen nokkosperhosen, joka muutaman metrin liihotteli kanssani samaa matkaa.
Tavaraprojektia edistin kuvaamalla 20 tavaraa lisää Vaihtorinkiin. Ne laitan tyrkylle, kun perjantaina sovitut kaupat ovat selvät, toivottavasti tiistai-iltaan mennessä. Kävin myös vihdoin viemässä vuokraisännän tavaroita asunnon kaapista kellariin ja iskin munalukon varaston oveen. Neljättä vuotta vasta asun tässä, että jo on kumma kun nyt jo sain aikaiseksi...
Loppuviikonloppu onkin mennyt sisätiloissa. Lauantai-illan leffatarjonnasta vastasi Netflix, josta valikoin katsottavaksi ystäväni T.n suositteleman Piin elämän. Ihan hullun hyvä ja kaunis elokuva, mutta myös niin pelottava! Liikaa villieläimiä maalla, vedessä ja ilmassa... Hrrr. Suosittelen silti, kaikille!
Tänään on tullut jaoteltua loput komerosta alas vedetyt tavarat Vaihtorinki-, Kirppisralli-, retrokirppis- ja en-tiedä-minne-pinoihin. Tuntuu pääkin kirkastuvan, kun turhille tavaroille on muodostumassa tulevaisuuden sijoituspaikka. Ruuaksi paistoin eilen ostamani kreikkalaisen gyrospannun, jollaista en ollutkaan koskaan ennen syönyt. Varsin miellyttävää liha-riisi-vihannessotkua, vaikka epäilinkin hetken mielenterveyttäni, kun syödessäni valitsin Netflixistä samalla katsottavaksi World War Z:n. Varsin suositeltava zombiepläjäys, erilainen kuin zombijutut yleensä ja Brad Pitt oli mielestäni myös melko erikoinen valinta päärooliin. Ei se gyroskaan lopulta näyttänyt liikaa zombin aivoilta. ;)
Lupsakan sunnuntain kruunuksi kävin vielä kylvyssä lojumassa ja hoitamassa itseäni. Akut täysinä ensi viikkoon, joka on tulvillaan työtuurauksia Tanskan suuntaan ja noita hehkuttamiani vaihtokauppoja. Aivan hyvä mieli on ihmisellä nyt.
Perjantaina lähdin työpäivän jälkeen haukkaamaan happea ja yleisesti nauttimaan keväästä. Kiipesin viereiselle vuorelle (nimeltään vuori, korkeudeltaan 7.kerroksisen kerrostalon korkuinen) ja bongailin muutaman hyvän piknik/iltaviinipaikan kesää ajatellen. Kyllä kelpaisi kalliolla kölliä vailla huolia, eilen iltapäivälläkin jo aurinko niin lämmitti.
Kuljeskelin lenkkipolkuja etsien kevään merkkejä ja melkein jo luovutin. Kunnes sitten yksi ojanpenkka täytti odotukseni ja toi hymyn huulille.
Ja pajunkissoja niin paljon!
Illalla oli niin reipas olo ja energiaa, että tyhjensin eteisestä ison komeron, jonne olen säilönyt turhaa roinaa. Takaisin laitoin vaan tärkeät ja melkein tyhjäksihän se jäi. Mistä tuota rompetta niin onkin kertynyt? Kuvailin isoimmat Vaihtorinkiin ja onnekseni sainkin varauksen jo kaikkiin tavaroihin! Huomiselle ja ylihuomiselle on taas vaihtokauppoja sovittu. Jes!
Eilen lauantaina hyvä ja energinen fiilis jatkui. Päätin lähteä poikkeuksellisesti merta edemmäs kalaan ja kävelin kauppareissulle vähän kauemmas kuin naapuri-Prismaan. Hiki tuli auringonpaisteessa kävellessä ja bongasin pienen nokkosperhosen, joka muutaman metrin liihotteli kanssani samaa matkaa.
Tavaraprojektia edistin kuvaamalla 20 tavaraa lisää Vaihtorinkiin. Ne laitan tyrkylle, kun perjantaina sovitut kaupat ovat selvät, toivottavasti tiistai-iltaan mennessä. Kävin myös vihdoin viemässä vuokraisännän tavaroita asunnon kaapista kellariin ja iskin munalukon varaston oveen. Neljättä vuotta vasta asun tässä, että jo on kumma kun nyt jo sain aikaiseksi...
Loppuviikonloppu onkin mennyt sisätiloissa. Lauantai-illan leffatarjonnasta vastasi Netflix, josta valikoin katsottavaksi ystäväni T.n suositteleman Piin elämän. Ihan hullun hyvä ja kaunis elokuva, mutta myös niin pelottava! Liikaa villieläimiä maalla, vedessä ja ilmassa... Hrrr. Suosittelen silti, kaikille!
Tänään on tullut jaoteltua loput komerosta alas vedetyt tavarat Vaihtorinki-, Kirppisralli-, retrokirppis- ja en-tiedä-minne-pinoihin. Tuntuu pääkin kirkastuvan, kun turhille tavaroille on muodostumassa tulevaisuuden sijoituspaikka. Ruuaksi paistoin eilen ostamani kreikkalaisen gyrospannun, jollaista en ollutkaan koskaan ennen syönyt. Varsin miellyttävää liha-riisi-vihannessotkua, vaikka epäilinkin hetken mielenterveyttäni, kun syödessäni valitsin Netflixistä samalla katsottavaksi World War Z:n. Varsin suositeltava zombiepläjäys, erilainen kuin zombijutut yleensä ja Brad Pitt oli mielestäni myös melko erikoinen valinta päärooliin. Ei se gyroskaan lopulta näyttänyt liikaa zombin aivoilta. ;)
Lupsakan sunnuntain kruunuksi kävin vielä kylvyssä lojumassa ja hoitamassa itseäni. Akut täysinä ensi viikkoon, joka on tulvillaan työtuurauksia Tanskan suuntaan ja noita hehkuttamiani vaihtokauppoja. Aivan hyvä mieli on ihmisellä nyt.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Yksi tavara päivässä
Vaikka olen ollut jo edellisen asuntoni aikaan tavaranvähennysintoilija, oli uuden vuoden myötä ja yhden kivan suosikkiblogini innoittamana aika taas ottaa skarpimpi ote tavaranvähennykseen. Aloitinkin nyt "yksi tavara päivässä"-vuoden, jonka aikana on siis hankkiuduttava eroon ainakin 365 tavarasta.
Pitemmittä puheitta, tammikuun ekat:
1.-7. olen myynyt FB:n kangaskirpparilla 7 kangasta varastoista pois
8.-14. kynttilöitä iltaisin poltellessa on palanut loppuun 7 kynttilää
15.-16. ompelusprojekteissa katkaisin ompelukoneen neulan ja vaihdon myötä varaneulapaketti tyhjeni; myöskin ompelusprojektissa hepsut made in China-sakset murenivat käteen kangasta leikatessa -> roskiin!
17.-18. kaksi koristeena ollutta lasipulloa heitin lasinkeräykseen
19. kengät, joista molempien pohjassa on iso reikä -> roskiin! (miksi niitä ei ole heitetty pois jo aikapäivät sitten, en tiedä)
Koitan päivittää seuraavan osan tammikuun viimeisenä, jolloin tulisi siis 20.-31. eli 12 tavaraa
Pitemmittä puheitta, tammikuun ekat:
1.-7. olen myynyt FB:n kangaskirpparilla 7 kangasta varastoista pois
8.-14. kynttilöitä iltaisin poltellessa on palanut loppuun 7 kynttilää
15.-16. ompelusprojekteissa katkaisin ompelukoneen neulan ja vaihdon myötä varaneulapaketti tyhjeni; myöskin ompelusprojektissa hepsut made in China-sakset murenivat käteen kangasta leikatessa -> roskiin!
17.-18. kaksi koristeena ollutta lasipulloa heitin lasinkeräykseen
19. kengät, joista molempien pohjassa on iso reikä -> roskiin! (miksi niitä ei ole heitetty pois jo aikapäivät sitten, en tiedä)
Koitan päivittää seuraavan osan tammikuun viimeisenä, jolloin tulisi siis 20.-31. eli 12 tavaraa
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Tämä hetki on lahja
Hyvää vuoden 2014 ensimmäistä päivää!
Eihän jäädä liikaa tuijottamaan menneeseen vuoteen, tai aleta katsella jo tulevaan, eihän? Elämä on tässä ja nyt.
Mä vietin aattoiltaa muutaman kaverin kanssa illanistujaishengellä, olin selvinpäin ja oli rentoa ja muksaa! :) Kotiin lähdin kävelemään hiukan ennen yhtä ja kova rakettien pauke oli vielä. En kohdannut yhtään ihmistä matkalla, vain takseja suhasi ohi.
Varsin hienoa oli herätä omassa sängyssä, täysissä sielun ja ruumiin voimissa, hiukan ennen kymmentä tänään aamulla. Avasin telkkarin ja uutiset näyttivät ilotulituksia ympäri maailman, mm. Dubaista, Lontoosta, Moskovasta ja New Yorkista. Tirautin muutaman kyyneleen heti vuoden alkuun.
Äsken oli vuoden ensimmäisen herkkuaamiaisen aika ja seuraksi otin vuosi sitten aloitetun "hyvien juttujen purkin". Tarkoitus oli koko vuosi kirjoittaa purkkiin lappuja hyvistä asioista. Jaksoin huhtikuuhun saakka, mutta ehkä parempikin niin - viime aikojen hyvikset muistan muutenkin, mutta alkuvuoden 2013 jutut on jo vaipuneet unholaan. Oli kyllä varsin mainiota virkistää muistia!
Suurin osa lapuista liittyi siihen, että olin tehnyt jotain kivaa läheisten ihmisteni kanssa tai saanut nauttia jostakin hyvästä viihteestä.
*Oltiin 13 hlö porukalla Viking Grace -risteilyllä. Hyvä buffa! ^^ 1.-2.3.13*
Ihmiset, joista eniten kirjoitin, ovat opiskelukavereitani, perhettäni, vanhoja ystäviäni peruskouluajoilta. Hyvät pysyy! <3
Viihde pitää mielen virkeänä.
*Anneke van Giersbergenin ja Danny Cavanaghin keikka Klubilla oli U-P-E-A! Olen rakastunut!*
Muuta viihdettä edustivat alkuvuodesta Moonspell, Adam Lambert, Cirque du Soleilin Alegria, leffat...
Parhaiten muistissani viime alkuvuodesta on säilynyt ilman lappujakin tietenkin reissuni Teneriffalle.
*OH MY GOD OH MY GOD VARASIN MATKAN TENERIFFALLE LÄHEN 10 PV PÄÄSTÄ JA YKSIN!*
*Hih. Joko tein lapun, että olin Teneriffalla? Independent Woman!*
Vietin vuosipäivääkin, ja tein havaintoja:
*5.2. 2v värjäämättä tukkaa! Eilen illalla pedissä katsoin, että oli latvat ihan tummanpunakuparisen hehkuiset :)
Ja tykkään kovasti filosofiasta, jossa yritetään "See good in bad":
*Olin maaliskuussa ekaa kertaa vuosiin kipeenä. Krooninen nuha helpotti sen jälkeen.*
Joskin on sittemmin palannut :P
Iloa elämään kannattanee kuitenkin repiä ihan tavallisistakin jutuista, joka päivä.
*Ihana rento aurinkoinen sunnuntai (24.2.) jolloin sai nukkua rauhassa ja olen siivonnut, pyykännyt ja hääräillyt :)
*Ihana nukkua pitkään omassa sängyssä untuvapeiton alla lämpimässä klo 10 asti, ei kiire minnekään ja aurinko paistaa! 3.2.13*
Tässä sitä nyt ollaan. Levollisin mielin, mutta uteliaana uuteen vuoteen.
Eihän jäädä liikaa tuijottamaan menneeseen vuoteen, tai aleta katsella jo tulevaan, eihän? Elämä on tässä ja nyt.
Mä vietin aattoiltaa muutaman kaverin kanssa illanistujaishengellä, olin selvinpäin ja oli rentoa ja muksaa! :) Kotiin lähdin kävelemään hiukan ennen yhtä ja kova rakettien pauke oli vielä. En kohdannut yhtään ihmistä matkalla, vain takseja suhasi ohi.
Varsin hienoa oli herätä omassa sängyssä, täysissä sielun ja ruumiin voimissa, hiukan ennen kymmentä tänään aamulla. Avasin telkkarin ja uutiset näyttivät ilotulituksia ympäri maailman, mm. Dubaista, Lontoosta, Moskovasta ja New Yorkista. Tirautin muutaman kyyneleen heti vuoden alkuun.
Äsken oli vuoden ensimmäisen herkkuaamiaisen aika ja seuraksi otin vuosi sitten aloitetun "hyvien juttujen purkin". Tarkoitus oli koko vuosi kirjoittaa purkkiin lappuja hyvistä asioista. Jaksoin huhtikuuhun saakka, mutta ehkä parempikin niin - viime aikojen hyvikset muistan muutenkin, mutta alkuvuoden 2013 jutut on jo vaipuneet unholaan. Oli kyllä varsin mainiota virkistää muistia!
Suurin osa lapuista liittyi siihen, että olin tehnyt jotain kivaa läheisten ihmisteni kanssa tai saanut nauttia jostakin hyvästä viihteestä.
*Oltiin 13 hlö porukalla Viking Grace -risteilyllä. Hyvä buffa! ^^ 1.-2.3.13*
Ihmiset, joista eniten kirjoitin, ovat opiskelukavereitani, perhettäni, vanhoja ystäviäni peruskouluajoilta. Hyvät pysyy! <3
Viihde pitää mielen virkeänä.
*Anneke van Giersbergenin ja Danny Cavanaghin keikka Klubilla oli U-P-E-A! Olen rakastunut!*
Muuta viihdettä edustivat alkuvuodesta Moonspell, Adam Lambert, Cirque du Soleilin Alegria, leffat...
Parhaiten muistissani viime alkuvuodesta on säilynyt ilman lappujakin tietenkin reissuni Teneriffalle.
*OH MY GOD OH MY GOD VARASIN MATKAN TENERIFFALLE LÄHEN 10 PV PÄÄSTÄ JA YKSIN!*
*Hih. Joko tein lapun, että olin Teneriffalla? Independent Woman!*
Vietin vuosipäivääkin, ja tein havaintoja:
*5.2. 2v värjäämättä tukkaa! Eilen illalla pedissä katsoin, että oli latvat ihan tummanpunakuparisen hehkuiset :)
Ja tykkään kovasti filosofiasta, jossa yritetään "See good in bad":
*Olin maaliskuussa ekaa kertaa vuosiin kipeenä. Krooninen nuha helpotti sen jälkeen.*
Joskin on sittemmin palannut :P
Iloa elämään kannattanee kuitenkin repiä ihan tavallisistakin jutuista, joka päivä.
*Ihana rento aurinkoinen sunnuntai (24.2.) jolloin sai nukkua rauhassa ja olen siivonnut, pyykännyt ja hääräillyt :)
*Ihana nukkua pitkään omassa sängyssä untuvapeiton alla lämpimässä klo 10 asti, ei kiire minnekään ja aurinko paistaa! 3.2.13*
Tässä sitä nyt ollaan. Levollisin mielin, mutta uteliaana uuteen vuoteen.
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
5 asiaa juuri nyt
5 asiaa juuri nyt:
1. Kolme kuukautta jouluun, onhan nyt 25. syyskuuta. Kolme kuukautta menee älyttömän nopeasti, pitäisiköhän aloittaa jo suunnittelu ja valmistelut? :)
2. Jyväskyläläinen tuttu kirjoitti hetki sitten FaBoon, että ovat juuri saaneet tämän vuoden ensilumen... tai ainakin ensihiutaleet. Ei vielä, mä en ole vielä ehtinyt valmistautua! Eilen kauppareissulla olisi pitänyt olla sormikkaat, oli niin kylmä. Syystakki jo sentään löytyi naulakkoon.
3. Kuukausia kestänyt verhokriisi on selätetty. En lopultakaan löytänyt uusia unelmieni Valliloita, joten kävin nappaamassa sivuverhot H&M:n Home-osastolta. 24,90 kustansi kaksi sivuverhoa, melko edukasta. Eilen pesin sekä uudet verhot että ikkunassa pitkään olleet Vallilan Tiikerililjat, ja illalla oli niin orpoa ilman verhoja, että ripustin uudet hieman kosteina. Siinähän ne kuivuu, ikkunassa? Onko sattumaa, että uusien henkkamaukkaverhojenkin kuosissa on liljoja?
4. Viikonloppuna on Tampereen Tallipihan suuri käsityöläistapahtuma, jonne ollaan suuntaamassa Sinisen Siiven Puodin kanssa. Mulla on myynnissä villasukkia, muutamia huiveja, kangaskasseja ja vetoketjupussukoita. Lähden perjantai-illaksi jo Tampereelle ja tapahtuma on la 10-17 ja su 10-18. Luvassa raporttia ensi viikolla.
1. Kolme kuukautta jouluun, onhan nyt 25. syyskuuta. Kolme kuukautta menee älyttömän nopeasti, pitäisiköhän aloittaa jo suunnittelu ja valmistelut? :)
![]() |
| kuva valohoito.com |
![]() |
| kuva kaleva.fi / sanna myllykangas |
![]() |
| kuva hm.com |
5. Päätin osallistua Docventuresin Lihattomaan Lokakuuhun. Aiemminkin olen osallistunut kasvishaasteeseen ja nyt päätin, että vedetäänpä tähän syksyyn nyt myös tällainen kuukauden kestävä kevennys. Viimeksi oli ihan helppo nakki, enkä usko tälläkään kertaa haasteen tuottavan mitään ongelmia. Aloin jo listata omia suosikkiruokalajeja ylös vihkoon, että muistaa lokakuussa varmasti kokkailla niitä. Pinaattilasagne, pestopasta, oma suosikkipizza (mozzarella, pesto, kananmuna), erilaiset salaatit, keitot ja tolkuttoman hyvä vegaaninen kylmä kastike esim. riisille ja kasviksille jo löytyvät listalta. Uutuutena aion kokeilla lokakuussa misokeittoa, jota on tehnyt mieli maistaa jo hyvin pitkään. Näistä mun pikkuprojekteista tulee aina niin hyvä mieli, että tätäkin jo odottelen innolla!
![]() | ||
| kuva ylex.yle.fi / docventures |
maanantai 19. elokuuta 2013
Ravintolapäivä Tampereella 18.8.13
Meidän Luonnonhelman Leivonnaiset niminen pop-uppimme osallistui toista kertaa ravintolapäivään.
Minä köröttelin Tampereelle toverin luo jo perjantaina illansuussa ja valmistautuminen alkoi Lidlissä kyynärvarren mittaisen ostoslistan kanssa - sen lisäksi, että mukana oli urheilukassillinen leivontatarvikkeita.
Enempää ei perjantai-iltana jaksanut ja viitsinyt. Lauantaiaamuna ravintolakumppanilla oli kirppisbisneksiä, joten mun oli sillä välin oikein hyvä valloittaa keittiö ekana ja leivontarupeamani alkoi aika tarkalleen aamukymmeneltä.
Ei siinä oikein edes huomannut ajan kulumista ja ihan supernopeasti toverikin palasi, tai siltä se ainakin tuntui, vaikka oli ollut pari tuntia poissa. Ihan kaikkea en siihen mennessä ollut vielä saanut tehtyäkään! Ruuhkaa keittiössä, siis.
Ekana valmistui kahden suklaan keksit, sitten vadelma-valkosuklaamuffinsit. Sen jälkeen valmistin pullataikinan kohoamaan ja sitä seurasi vegaanisen suklaakakun valmistus. Jotta ei olisi aika käynyt pitkäksi, keitin seuraavaksi maitosuklaafudgea, jonka annostelin pieniin karkkivuokiin jääkaappiin jähmettymään, leivoin pullataikinasta voisilmä- ja rahkapullia ja viimeiseksi oli aika kruunata kaikki mehevän porkkanakakun valmistuksella. Kello oli jotakuinkin kaksi, kun alkoi homma olla paketissa, ja kaveri pääsi todenteolla omiin leivontahommiinsa.
Koko lauantain satoi kuin aisaa ja mua kyllä jännitti ihan hitosti, että mitä sunnuntain ravintolapäivästä tulee. Leivonnaiset onnistui ihan niin hyvin, ettei niiden menestyksen suhteen ollut yhtään epäilyksiä, mutta säätila sen lopulta ratkaisisi, lähtisikö ihmiset liikkeelle ja menisikö mikään kaupaksi.
Onneksi tapahtumaa edeltänyt noin 72 tunnin jännitys oli kokonaisuudessaan turhaa! Vältyttiin viime kerran parkkisakko/parkkipaikan etsintä -episodilta, sillä sunnuntaina sai parkkeerata ilmaiseksi suoraan puiston reunaan. Siirrettiin kojua ehkä 4 metriä edellisestä ja intuitiivinen myyntipaikan valinta hieman lähempää jalkakäytävää osoittautui hyväksi - ihmiset poikkesi nurmikolle helpommin. Unohdettiin ottaa matkaan roskis, mutta oltiin superajoissa paikalla ja koju pystyssä, joten kipitin Ärrälle ostamaan elämäni kalleimman muovikassin roskistarkoituksiin.
Oltiin luvattu avata kymmeneltä kahdellesadalle asiakkaalle, mutta reippaasti ennen kymmentä ensimmäiset ihmiset jo kävi kyselemässä, että mitäs täällä tapahtuu? Jaa joko taas on ravintolapäivä? Jos ensimmäinen myynti ei tapahtunut jo ennen kymmentä, niin aivan todella pian sen kellonlyömän jälkeen. Ja niin, se päivän eka asiakas. Se oli ehkä maailman suloisin.
- Ottaisin voisilmäpullan.
- Joo, siitä voit itse valita. Haluatko lautasliinan?
- En mä tartte, kun se menee tälle. Vähän erikoisherkkua.
Herra tai Rouva Nelijalkainen sai aamulenkillä sunnuntaiherkun ja voi juku. Katselin, kuinka kiltisti, mutta samalla innokkaasti tyyppi vouhkasiomistajansa parhaan ystävänsä kintuissa, kun sai pullanpalasia. Ja voiko päivästä tulla mitään muuta kuin superhyvä, jos karvakaveri aloittaa päivän myynnit? I don't think so.
Ilmojen herra oli suosiollinen ja saatiin osaksemme miellyttävää lämpötilaa, suoraa auringonpaistetta, puolipilvisyyttä ja puuskittaista tuulta. Mikään myyntipöytä ei onneksi tällä kertaa kaatunut (vrt. Somerniemen Kesätori). Meillä kävi osittain samoja asiakkaita kuin viimeksi ja suurimmaksi osaksi kaiketi uusia kasvoja. Porkkanakakku oli suosittua ja sitä kehuttiin paljon, ja sepä loppui jälleen ensimmäiseksi. Yksi kiva tuli Sorsapuistossa käytyään vielä uudelleen kojullemme kehumaan kakkua ja sanoi, että Sorsapuistossa myivät kolmasosan kokoisia hiukan kalliimmalla. Mun kakku oli kuulemma ihanan mehevää ja kiitosta sai myös meidän "asiakaspalvelu" ja ilmainen santsikuppi kahvia. Yksi, joka osti toverilta suolaista piirakkaa, kysyi yhtäkkiä "Olitteko te viimeksikin? Teiltä sai maailman parasta porkkanakakkua!" Että ihan maailman parasta!
Päivän viimeiset leivonnaisasiakkaat, kolme nuorta tyyppiä (jotka ostivat kolme viimeistä piiraspalaa), kehuivat että oltiin ravintolapäivän parasta antia ja että pitävät meidät mielessä ensi kertaa ajatellen, tulevat uudestaankin! Julkkisbongauksia tein myös, sen enempää nyt nimiä mainitsematta, ja tosi hyvä fiilis oli kyllä päivän onnistumisesta.
Ja jos luulitte, että päivä oli paketissa näillä kertomuksilla, niin ei siinä vielä kaikki! Meillä oli suuri kunnia olla osa yhden polttariseurueen viikonloppua, ja tuleva rouva saapui yhdessä vaiheessa päivää tarjoilemaan ihmisille aiemmin tekemäänsä leipäkonepullaa. En ihan kovin paljon ehtinyt ja tajunnut omaan bisnekseen keskittyessäni kiinnittämään huomiota polttarihommiin, mutta eipä semmoistakaan kovin usein tapahdu, että pääsee polttariseurueeseen kuulumattomana osaksi sen ohjelmaa! :) Toivotan täten hyvää naimaonnea pariskunnalle!
En ihan tarkalleen pannut muistiin, mihin aikaan omat makeat leivonnaiseni oli myyty, mutta joskus klo 14-15 välillä se tapahtui. Sen jälkeen keskityin chillailemaan ja pikniköimään meidän myyntikatoksen alla nurmikolle levitetyllä kankaalla. Aurinko paistoi, kaffetta oli, toverilta ostin palan feta-tomaattipiirakkaa ja raapustelin omaan suunnittelumuistikirjaan tärkeitä faktoja päivän kulusta ylös. :) Oltiin luvattu, että 10-16 välillä ruokitaan 200, ja kello oli 15.55 kun kolme viimeistä piiraspalaa oli myyty.
Tekstailin illalla kotimatkalla äidin kanssa.
Lähettäjä:
Äiti
Vastaanotettu:
20:59:29
18.08.2013
Jäikö hyvä mieli.
No arvaa vaan, äiti, jäikö.
Minä köröttelin Tampereelle toverin luo jo perjantaina illansuussa ja valmistautuminen alkoi Lidlissä kyynärvarren mittaisen ostoslistan kanssa - sen lisäksi, että mukana oli urheilukassillinen leivontatarvikkeita.
Enempää ei perjantai-iltana jaksanut ja viitsinyt. Lauantaiaamuna ravintolakumppanilla oli kirppisbisneksiä, joten mun oli sillä välin oikein hyvä valloittaa keittiö ekana ja leivontarupeamani alkoi aika tarkalleen aamukymmeneltä.
Ei siinä oikein edes huomannut ajan kulumista ja ihan supernopeasti toverikin palasi, tai siltä se ainakin tuntui, vaikka oli ollut pari tuntia poissa. Ihan kaikkea en siihen mennessä ollut vielä saanut tehtyäkään! Ruuhkaa keittiössä, siis.
Ekana valmistui kahden suklaan keksit, sitten vadelma-valkosuklaamuffinsit. Sen jälkeen valmistin pullataikinan kohoamaan ja sitä seurasi vegaanisen suklaakakun valmistus. Jotta ei olisi aika käynyt pitkäksi, keitin seuraavaksi maitosuklaafudgea, jonka annostelin pieniin karkkivuokiin jääkaappiin jähmettymään, leivoin pullataikinasta voisilmä- ja rahkapullia ja viimeiseksi oli aika kruunata kaikki mehevän porkkanakakun valmistuksella. Kello oli jotakuinkin kaksi, kun alkoi homma olla paketissa, ja kaveri pääsi todenteolla omiin leivontahommiinsa.
Koko lauantain satoi kuin aisaa ja mua kyllä jännitti ihan hitosti, että mitä sunnuntain ravintolapäivästä tulee. Leivonnaiset onnistui ihan niin hyvin, ettei niiden menestyksen suhteen ollut yhtään epäilyksiä, mutta säätila sen lopulta ratkaisisi, lähtisikö ihmiset liikkeelle ja menisikö mikään kaupaksi.
| Toverilta maistoin viikonlopun aikana 3/4 piiraasta. Herkullisia kaikki! Lohi parasta, feta-tomsku täydellistä, kana makoisaa. |
Oltiin luvattu avata kymmeneltä kahdellesadalle asiakkaalle, mutta reippaasti ennen kymmentä ensimmäiset ihmiset jo kävi kyselemässä, että mitäs täällä tapahtuu? Jaa joko taas on ravintolapäivä? Jos ensimmäinen myynti ei tapahtunut jo ennen kymmentä, niin aivan todella pian sen kellonlyömän jälkeen. Ja niin, se päivän eka asiakas. Se oli ehkä maailman suloisin.
- Ottaisin voisilmäpullan.
- Joo, siitä voit itse valita. Haluatko lautasliinan?
- En mä tartte, kun se menee tälle. Vähän erikoisherkkua.
Herra tai Rouva Nelijalkainen sai aamulenkillä sunnuntaiherkun ja voi juku. Katselin, kuinka kiltisti, mutta samalla innokkaasti tyyppi vouhkasi
Ilmojen herra oli suosiollinen ja saatiin osaksemme miellyttävää lämpötilaa, suoraa auringonpaistetta, puolipilvisyyttä ja puuskittaista tuulta. Mikään myyntipöytä ei onneksi tällä kertaa kaatunut (vrt. Somerniemen Kesätori). Meillä kävi osittain samoja asiakkaita kuin viimeksi ja suurimmaksi osaksi kaiketi uusia kasvoja. Porkkanakakku oli suosittua ja sitä kehuttiin paljon, ja sepä loppui jälleen ensimmäiseksi. Yksi kiva tuli Sorsapuistossa käytyään vielä uudelleen kojullemme kehumaan kakkua ja sanoi, että Sorsapuistossa myivät kolmasosan kokoisia hiukan kalliimmalla. Mun kakku oli kuulemma ihanan mehevää ja kiitosta sai myös meidän "asiakaspalvelu" ja ilmainen santsikuppi kahvia. Yksi, joka osti toverilta suolaista piirakkaa, kysyi yhtäkkiä "Olitteko te viimeksikin? Teiltä sai maailman parasta porkkanakakkua!" Että ihan maailman parasta!
| Hetki ennen loppua. |
Ja jos luulitte, että päivä oli paketissa näillä kertomuksilla, niin ei siinä vielä kaikki! Meillä oli suuri kunnia olla osa yhden polttariseurueen viikonloppua, ja tuleva rouva saapui yhdessä vaiheessa päivää tarjoilemaan ihmisille aiemmin tekemäänsä leipäkonepullaa. En ihan kovin paljon ehtinyt ja tajunnut omaan bisnekseen keskittyessäni kiinnittämään huomiota polttarihommiin, mutta eipä semmoistakaan kovin usein tapahdu, että pääsee polttariseurueeseen kuulumattomana osaksi sen ohjelmaa! :) Toivotan täten hyvää naimaonnea pariskunnalle!
En ihan tarkalleen pannut muistiin, mihin aikaan omat makeat leivonnaiseni oli myyty, mutta joskus klo 14-15 välillä se tapahtui. Sen jälkeen keskityin chillailemaan ja pikniköimään meidän myyntikatoksen alla nurmikolle levitetyllä kankaalla. Aurinko paistoi, kaffetta oli, toverilta ostin palan feta-tomaattipiirakkaa ja raapustelin omaan suunnittelumuistikirjaan tärkeitä faktoja päivän kulusta ylös. :) Oltiin luvattu, että 10-16 välillä ruokitaan 200, ja kello oli 15.55 kun kolme viimeistä piiraspalaa oli myyty.
Tekstailin illalla kotimatkalla äidin kanssa.
Lähettäjä:
Äiti
Vastaanotettu:
20:59:29
18.08.2013
Jäikö hyvä mieli.
No arvaa vaan, äiti, jäikö.
Tunnisteet:
ajatus,
hihitys,
matkarapsa,
projekti,
ruoka,
uusi parempi elämä
perjantai 16. elokuuta 2013
Jo goes Tampere
Helou!
En oo pariin päivään kirjoitellut, eikä oo ollut mitään höpötyksiä edes ajastettuna. Sama peli jatkuu vielä tovin, sillä tänään lähden Sinisen Siiven Satujen annakristiinan luo viikonlopuksi ja me aiotaan taas valloittaa Tampereen Ravintolapäivä! Kaikkea kivaa, hauskaa ja hyvää siis on taas tiedossa. :)
Ensi viikolla kirjoittelen ilman muuta viikonlopusta matkarapsan, joten see you then!
En oo pariin päivään kirjoitellut, eikä oo ollut mitään höpötyksiä edes ajastettuna. Sama peli jatkuu vielä tovin, sillä tänään lähden Sinisen Siiven Satujen annakristiinan luo viikonlopuksi ja me aiotaan taas valloittaa Tampereen Ravintolapäivä! Kaikkea kivaa, hauskaa ja hyvää siis on taas tiedossa. :)
Ensi viikolla kirjoittelen ilman muuta viikonlopusta matkarapsan, joten see you then!
| arkistokuva toukokuulta |
maanantai 12. elokuuta 2013
Vapaa viikonloppu
Kesäviikonloput on yleensä aina buukattu täyteen ohjelmaa - en rehellisesti edes muista, koska viimeksi sain viettää viikonloppua ilman ohjelmaa ja aikataulua.
Tähän kuluneeseen viikonloppuun kuuluikin perjantaisen illanvieton ja yhdellä drinksulla keskustassa käymisen jälkeen paljon nukkumista, syömistä, juomista, kotoilua ja omien suosikkijuttujen puuhailua. Inspector Lynley Mysteriesiä, Lutheria ja Breaking Badia (Netflixin ilmainen kokeilu oli loppumassa ja piti sämplätä mahdollisimman montaa sarjaa).
Lauantain välipalana rypäleitä, nektariini ja kotimehua punaherukoista. Perjantaina töiden lomassa keittelin tuon mehun, yhdestä puolen litran pakastusrasiallisesta punaherukoita. Toinen jäljellä ollut pakastusrasiallinen marjoja oli jo ehtinyt mennä pilalle :( No, sain kuitenkin vajaan puoli litraa lantrattavaa mehua aikaan ja yllätykseni oli suuri, sillä mehu oli herkullista - hyvää ja makeaa. Mietin, että kun itse laitoin sokeria keitokseen todella vähän, on äitini varmaan lapsuudessani jättänyt sokerit kokonaan pois. Lapsuuden kotimehu oli aina hapanta :)
Välipalan kyytipoikana luin loppuun Puhdistuksen. Oli aivan älyttömän hyvä, kirjanakin. Elokuvan näin silloin, kun se pyöri teattereissa. Pitänee tutustua Oksasen muuhunkin tuotantoon, jos olisi yhtä nautinnollista lukea. :)
Tähän kuluneeseen viikonloppuun kuuluikin perjantaisen illanvieton ja yhdellä drinksulla keskustassa käymisen jälkeen paljon nukkumista, syömistä, juomista, kotoilua ja omien suosikkijuttujen puuhailua. Inspector Lynley Mysteriesiä, Lutheria ja Breaking Badia (Netflixin ilmainen kokeilu oli loppumassa ja piti sämplätä mahdollisimman montaa sarjaa).
Lauantain välipalana rypäleitä, nektariini ja kotimehua punaherukoista. Perjantaina töiden lomassa keittelin tuon mehun, yhdestä puolen litran pakastusrasiallisesta punaherukoita. Toinen jäljellä ollut pakastusrasiallinen marjoja oli jo ehtinyt mennä pilalle :( No, sain kuitenkin vajaan puoli litraa lantrattavaa mehua aikaan ja yllätykseni oli suuri, sillä mehu oli herkullista - hyvää ja makeaa. Mietin, että kun itse laitoin sokeria keitokseen todella vähän, on äitini varmaan lapsuudessani jättänyt sokerit kokonaan pois. Lapsuuden kotimehu oli aina hapanta :)
Välipalan kyytipoikana luin loppuun Puhdistuksen. Oli aivan älyttömän hyvä, kirjanakin. Elokuvan näin silloin, kun se pyöri teattereissa. Pitänee tutustua Oksasen muuhunkin tuotantoon, jos olisi yhtä nautinnollista lukea. :)
lauantai 10. elokuuta 2013
Kiltti täytyy aina olla
Nythän on niin, että tätini mies on kova jalkapallofani ja erityisesti fanittaa Englannin Valioliigaa. Hän käy ihan paikan päällä Lontoossa katsomassa Arsenalin otteluita ja minä aina kilttinä apurina käännän sähköposteja, joita member club tädin miehelle lähettää.
Keskiviikkona oli siitä harvinaislaatuinen tilanne, että täti miehineen oli kesälomamatkalla kotikaupungissani ja samaan aikaan tuli myyntiin Arsenal v Tottenham otteluliput - ja kuinkas kävikään, istuttiin tädin miehen kanssa ripirinnan mun tietokoneella vähän reilu tunti ja jonotettiin, että päästiin läpi Arsenalin lippukauppaan. Vaan lopussa se kiitos seisoo! Liput tuli hankittua koko tädin miehen seurueelle ja mies oli huomattavan helpottunut asioiden lopputulemasta.
Kiltti apuri kun olen, seurasi palkkio! Köröteltiin keskustaan, treffattiin kaksi tätiäni ja mentiin syömään! Amarillon Diablo's chevre steak, iso tuoppi juomaa ja vielä jälkkäriksi Bailey's-kahvi. Kiitos! Lupasin, että kun palkkiot on tätä luokkaa, mulle saa jatkossakin laittaa sähköposteja käännettäväksi. ;)
Syömisen jälkeen vein vielä tädit tutustumiskäynnille Tiger-kauppaan. Tädit ei olleet koskaan ennen käyneet tässä tanskalaisessa ihanien tavaroiden kaupassa, joten ihmeteltävää riitti sekä valikoimissa että hintatasossa. Taisin hankkia Tigerille ainakin yhden, ellen peräti kaksi uutta fania :D Itse en ollut käynyt kyseisessä puodissa hurjan pitkään aikaan, joten itsekin nappasin matkaan ihan muutaman, huipputärkeän jutun:
Uusilla kuoseilla kuviopaperilehtiö, pussi tillidippijauhetta, lasiviila kynsille sekä kynsilakanpoistoainelappuja rasiassa. Varsin maltillista ja näkisin, että tarpeellista: papereita on aiemmista lehtiöistä kulunut hyvää tahtia, tillidippi on suosikkiani ja ainakaan lähikaupassani en ole nähnyt enää Taffelin tillidippiä, joten kokeilen tätä. Lasiviila on ensimmäiseni koskaan ja lakanpoistoainelaput on käteviä pitää mukana käsilaukussa, kun aina huomaan jossain reissun päällä, että hupsis kuinka vanhat lakat repsottaa enkä huomannut kotona ollessa poistaa. :)
Huippuhyvällä mielellä sujui keskiviikko, onkos muilla ollut huippuhyviä päiviä viime aikoina?
Keskiviikkona oli siitä harvinaislaatuinen tilanne, että täti miehineen oli kesälomamatkalla kotikaupungissani ja samaan aikaan tuli myyntiin Arsenal v Tottenham otteluliput - ja kuinkas kävikään, istuttiin tädin miehen kanssa ripirinnan mun tietokoneella vähän reilu tunti ja jonotettiin, että päästiin läpi Arsenalin lippukauppaan. Vaan lopussa se kiitos seisoo! Liput tuli hankittua koko tädin miehen seurueelle ja mies oli huomattavan helpottunut asioiden lopputulemasta.
Kiltti apuri kun olen, seurasi palkkio! Köröteltiin keskustaan, treffattiin kaksi tätiäni ja mentiin syömään! Amarillon Diablo's chevre steak, iso tuoppi juomaa ja vielä jälkkäriksi Bailey's-kahvi. Kiitos! Lupasin, että kun palkkiot on tätä luokkaa, mulle saa jatkossakin laittaa sähköposteja käännettäväksi. ;)
Syömisen jälkeen vein vielä tädit tutustumiskäynnille Tiger-kauppaan. Tädit ei olleet koskaan ennen käyneet tässä tanskalaisessa ihanien tavaroiden kaupassa, joten ihmeteltävää riitti sekä valikoimissa että hintatasossa. Taisin hankkia Tigerille ainakin yhden, ellen peräti kaksi uutta fania :D Itse en ollut käynyt kyseisessä puodissa hurjan pitkään aikaan, joten itsekin nappasin matkaan ihan muutaman, huipputärkeän jutun:
Uusilla kuoseilla kuviopaperilehtiö, pussi tillidippijauhetta, lasiviila kynsille sekä kynsilakanpoistoainelappuja rasiassa. Varsin maltillista ja näkisin, että tarpeellista: papereita on aiemmista lehtiöistä kulunut hyvää tahtia, tillidippi on suosikkiani ja ainakaan lähikaupassani en ole nähnyt enää Taffelin tillidippiä, joten kokeilen tätä. Lasiviila on ensimmäiseni koskaan ja lakanpoistoainelaput on käteviä pitää mukana käsilaukussa, kun aina huomaan jossain reissun päällä, että hupsis kuinka vanhat lakat repsottaa enkä huomannut kotona ollessa poistaa. :)
Huippuhyvällä mielellä sujui keskiviikko, onkos muilla ollut huippuhyviä päiviä viime aikoina?
lauantai 3. elokuuta 2013
Puutarhalla
Näin nopeasti pääsin puutarhahommiin - viime viikon lauantaina olin kesäkemuttamassa alueilla ja nyt jo pääsin serkun tontille hommiin. :) Toki sain pitää kaiken, minkä keräsin, joten kovin huono diili ei todellakaan ollut kyseessä. Ja mikäs oli viettäessä joutilasta perjantai-iltapäivää ulkona auringonpaisteessa ihanan rehevässä puutarhassa. :)
Jokunen omppu kypsymässä... Puut oli ihan notkollaan noita omenakimppuja ja silti jotkut negatiiviset-Nellit jaksaa joka kesä toitottaa, että "tänä vuonna ei sit ainakaan tule omenaa yhtään!". Eipä.
Aasialaista puutarhatunnelmaa ;)
Rehevöitynyttä on.
Hyvä näkösuoja tämä seinämä ulkoruokaryhmän ympärillä, mutta aurinko porottaa...
Tällä viikolla satoi kahtena päivänä 20mm ja kas, kun kurpitsat ryöpsähtivät heti hallinnasta.
Onneksi serkulla kasvaa kurpitsaa vain kahdessa paikassa tontilla ja erillisellä palstalla kompostissa...
Tontille on ihana sisäänkäynti: portin jälkeen pieni käytävä ja vielä kaariportti, jossa kasvaa köynnöskasveja. Joutuu niiaamaan tosi alas päästäkseen sisälle, mutta ainakin vieraat osoittaa asiaankuuluvaa nöyryyttä, kun tulevat kumarrellen, liki otsa maassa ;)
Jos jää seisoskelemaan kaaren alle, on ihana vehreä lehtikatto päällä.
Lordi-niminen päärynäpuu istutettu sinä keväänä, kun Lordi voitti Euroviisut. :) Päärynöitäkin näkyi olevan tulossa pilvin pimein, vaikka olivat toki vielä mansikan kokoisia :)
Ruusupapuja!
Vadelmia tulee tänä vuonna 23 kpl. Söin niistä yhden, kovis kun olen ;)
Jokunen omppu kypsymässä... Puut oli ihan notkollaan noita omenakimppuja ja silti jotkut negatiiviset-Nellit jaksaa joka kesä toitottaa, että "tänä vuonna ei sit ainakaan tule omenaa yhtään!". Eipä.
Aasialaista puutarhatunnelmaa ;)
Rehevöitynyttä on.
Hyvä näkösuoja tämä seinämä ulkoruokaryhmän ympärillä, mutta aurinko porottaa...
Tällä viikolla satoi kahtena päivänä 20mm ja kas, kun kurpitsat ryöpsähtivät heti hallinnasta.
Onneksi serkulla kasvaa kurpitsaa vain kahdessa paikassa tontilla ja erillisellä palstalla kompostissa...
Tontille on ihana sisäänkäynti: portin jälkeen pieni käytävä ja vielä kaariportti, jossa kasvaa köynnöskasveja. Joutuu niiaamaan tosi alas päästäkseen sisälle, mutta ainakin vieraat osoittaa asiaankuuluvaa nöyryyttä, kun tulevat kumarrellen, liki otsa maassa ;)
Jos jää seisoskelemaan kaaren alle, on ihana vehreä lehtikatto päällä.
Lordi-niminen päärynäpuu istutettu sinä keväänä, kun Lordi voitti Euroviisut. :) Päärynöitäkin näkyi olevan tulossa pilvin pimein, vaikka olivat toki vielä mansikan kokoisia :)
Ruusupapuja!
Vadelmia tulee tänä vuonna 23 kpl. Söin niistä yhden, kovis kun olen ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




