Kulunut viikonloppu oli oikein show-viikonloppu. Sattui nimittäin Adam Lambertin keikka ystävien kanssa ja Cirque du Soleilin Alegria perheen kanssa kolmen päivän sisään.
Perjantaina junailin itseni Pasilan asemalle ja kipitin siitä Hartwall Areenalle. Olin paikalla klo 18 ja ovet avattiin 18.30. En tiedä paljonko oli pakkasta, mutta puolessa tunnissa olin varma, että varpaat olivat menneet kuolioon. Aivan käsittämätöntä, että kiihkeimmät (teini-ikäiset) Lambert-fanit olivat olleet paikalla jopa yön tai pari, makuupusseissaan siellä pakkasessa. Propsit heille, musta ei näin vanhana enää olisi vastaavaan minkään asian puolesta. :D
Vanha ystäväni 17 vuoden takaa saapui seurueineen paikalle vähän myöhemmin, kun ovet oli jo avattu ja tavattiin sisällä. Kivasti ehti jutella, jonotella narikat ja vessat ja pööpöillä ympäriinsä, ennen kuin siirryttiin permannolle, jonne meillä oli liput. Lämppäri Jannika B. (never heard...) välkkyi jo diskopallona lavalla ja Lambertin keikan alkua odotellessa bongasin sekä Frontside Ollie-Robinin, Teuvo Lomanin poikaystävineen että Esko Eerikäisen. Voi Suomi ja Suomen superjulkkikset.
Lambertin keikka alkoi 20.30 ja täytyy sanoa, että tykkäsin kovasti. Iloista ja energistä show-meininkiä, hyvää fiilistä. Bändi oli oikeinkin rock-uskottava särökitaroineen, taustalaulajat ja -tanssijat olivat tietenkin huipputaitavia ja Adam Lambert on jotenkin niin symppis ja ystävällisen oloinen. Lambert vaihtoi vaatetusta neljä kertaa shown aikana, niin kuin kunnon diiva ainakin, ja suurimman vaikutuksen minuun teki jampan ääni, joka pääsi todella oikeuksiinsa. On se vaan taitava! Jorailin läpi keikan, joka sisälsi myös covereita mm. Queenilta ja Lenny Kravitzilta, ja sisältyi siihen rauhallisempi ja tunnelmallisempi slovariosuuskin.
Kaiken kaikkiaan oikein nappivalinta lähteä kerrankin jollekin pop-keikallekin, yöjunassa kotimatkalla oli oikeinkin hymyileväinen ja onnellinen olo! :)
Eilen sunnuntaina sitten pakkauduttiin äidin ja veljen kanssa autoon ja kurvailtiin HK Areenalle. Tammikuussa jo hankittiin liput Cirque du Soleilin Alegria-näytökseen. Olin marraskuussa ystäväni kanssa katsomassa Cirque du Soleilin Michael Jackson-teemaista Immortal World Touria ja siitäkin pidin, vaikka se ei ollutkaan niin sirkuspitoinen esitys, kuin toivoin.
Tämä asia korjaantui eilen, sillä Alegria oli sirkusta täydellisimmillään. Välillä katsoin suu ammollaan, kuinka taitavasti ihminen voikaan vartaloaan käyttää ja kuuntelin, kun vieressä äiti haukkoi henkeään, kun trapetsitaiteilija näytti putoavan päistikkaa korkeuksista, mutta saikin "viime hetkellä" kiinni puomista tai köydestä, johon koko ajan olikin tähdännyt. Esitykseen kuului mm. akrobatiaa, voimistelua, tanssia, musiikkia, jonglööri, sekä suosikkini, klovnitrio. Esityksen aikana monet esiintyjistä liikkuivat yleisön seassa ja ottivat jopa ihmisiä yleisöstä mukaan esitykseen. Vaikka meidänkin paikat olivat permannolla, oltiin "turvassa" kun istuttiin rivin keskellä! :D
Pidin esityksestä ihan älyttömän paljon, tunteet vaihteli hämmästyksestä kuplivaan iloon ja kuten mainitsin, eniten pidin huipputaitavista klovneista. Erilaiset eleet, ilmeet, äännähdykset ja hyvin vähäinen määrä rekvisiittaa riitti siihen, että kikatin lähes jokaisen klovninumeron aikana samalla tavalla kuin Teneriffalla valasshowssa, kun valas ruiski vettä yleisöön. Klovnit olivat niin hauskoja! Tälläkin kertaa yleisö sai jotain päälleen, sillä ennen väliaikaa lavalla tuivertanut lumimyrsky, jossa yksi klovneista tarpoi, puhalsi yleisön niskaan tuhansia ja tuhansia palasia valkoista paperisilppua. Se oli mahtavaa! Kikatin! Paperisilppua oli joka paikassa, jopa paitani sisällä. Hih.
Klovneista pitää mainita vielä sekin, että yhdessä kohdassa kahdella klovnilla oli riita ja toinen yritti saada toisen leppymään, mm. sanomalla tälle suomeksi "Rakastan sinua". Miltä kuulostaa, kun tuhatpäinen yleisö sanoo yhteen ääneen "AWWW!" ja alkaa taputtaa? Sen pääsin kuulemaan eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti