torstai 21. lokakuuta 2010

Whenever I'm sad, I stop being sad...

...and start being awesome instead.

Tänään tapahtui seuraavaa:
Päätin aamulla, että tästä päivästä tulee parempi vaikka hampaat irvessä. Iskinkin stereoihin Rammsteinin Reise, reise ja Liebe ist für alle da-levyt aggremetalliksi ja väänsin volumenuppia muutaman nykäyksen isommalle kuin "arkikäytössä". Sitten alkoi paukkua. Lähetin vähän aikaa roikkuneen työhakemuksen, kuumottelin paria projektipäällikköä että heruisiko niitä töitä tännekin vai olenko tarpeeton, tsekkasin Aarresaaren ja Mol.fin ja löysin 8 ilmoitusta, joiden perusteella sitten aloin naputella hakemuksia maailmalle. Välissä peseskelin pyykkiä ja pimppasin pakastimesta sulattamaani hernaria salsakastikkeella lounaaksi. Sanalla sanoen, voimauduin, kun metalli sai virran päälle tässäkin kehossa.

Raskaan työpäivän jälkeen palkitsin itseni sitten pienellä lettuannoksella, jotka paistoin (voi vitsit ois pakko tiskata...) ja päälle kävin taas peiton alla akkojen lehden ja kissan kanssa. Lueskentelin taas ihan erityisellä mielenkiinnolla kaikkia meikki- ja hoitotuoteMAINOKSIA niistä kertovien juttujen lisäksi ja haaveilin siitä päivästä, kun saan mennä ostamaan UUSIA aineita, joita voin sitten ihkuttaa. Tässä vaiheessa on siis hyvä muistuttaa itseään projektista.

Tässä vielä kertaukseksi kuva kaikista kosmetiikkatuotteistani (-meikit):




Siinä ovat sulassa sovussa kaikki tietsikkapöydälläni. Ja joo-o. Kuvanottohetkellä tässä oli 82 tuotetta, kyllä minä laskin. No itse asiassa, näytteet ja matkakoot oli laskettu mukaan yhdeksi tuotteeksi:



Itse asiassahan näitä pikkukokoja on sitten vielä erikseen laskettuna 41 kappaletta, vaikka eilen tai toissapäivänähän juuri sain yhden uuden shampoo-hoitoainekombon pussin täytteeksi. Olkoonkin, että nämä lasken edelleen yhdeksi kulutettavaksi tuotteeksi.

Näytteitä ei ole kulunut lainkaan vielä, mutta niiden suhteen tavoite on, että vuoden lopussa niitä on jäljellä enää 10 kpl. En vielä tiedä mitkä kulutan, ja mitkä jemmaan esim. hamassa tulevaisuudessa olevaa matkaa varten, mutta kymppiin on määrän pudottava. Täysikokoisten tuotteiden suhteen tilanne on sitten se, että 82 tuotetta on saatava vuoden loppuun mennessä tipahtamaan lukumäärään 20 (joista yksi siis on pikkukokosetti, johon kuuluu nuo edellä mainitut 10 juttua). Olenkin alkanut uudella innolla kulutella pois purkkien jämiä ja ihan vaan pitämään parempaa huolta ihostani ja hyvinvoinnistani. Miten se jotenkin niin pääsikin lipsahtamaan ja ryöpsähtämään käsistä tässä viime kuukausina. Oh well... Innostustani lisää kuitenkin myös se, että sitten kun muutan pienempään asuntoon, saan jäljellä olevat tavarat mahtumaan uudessa kodissa pieneen tilaan (toivottavasti pois näkyvistä) ja voin olla onnellinen ja zen.

Että näin tällä kertaa. Ehkä naistenlehdistä himoitsemani tuotteet päätyvätkin kaupan hyllyltä kotiini vasta sitten, kun kotini ei enää sijaitse tässä osoitteessa.

Osoitteesta tulikin mieleen hauska loppukevennys. Tänään iltapäivällä olin puolialas hyvin kasuaalissa asussa kotona enkä odottanut ketään kylään kun ovikello soi. Hmm, what? Nousin ja kipitin keittiöön kurkkaamaan ikkunasta, kuka oveni takana on. Tuntematon tumma mies ja coca cola light-pullo. Hmm, what? Ovikello soi uudestaan. Hyökkäsin kylppäriin kiskomaan kylpytakkia päälleni ja siitä ovelle avaamaan. Siinä tämä mies sitten seisoi, kahden pitsalaatikon ja kolapullon kanssa.
"Moi, kaksi pitsaa" ja leveä hymy.
"Öö, mä en oo tilannu mitään..." kysymysmerkkejä.
"Ai, anteeksi. Onko tämä osoite Xx A Xx?" mies katsoo ovessani olevaa asunnonnumeroa.
"...Joo, on tää se. Mut mä en oo tilannu mitään..."
"Ai, anteeksi. No, ei voi mitään." mies räplää kännykkää ja alkaa soittaa jonnekin.
Minä vedän oven kiinni enkä kuule enää miehestä enkä pitsoista. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

5 hyvää asiaa tänään:
1. Aikaansaavuus
2. Tapaus mysteeripitsat
3. Loppuunkulunut jalkavoidetuubi
4. Letut
5. Tilanne, jossa en tiennyt itkeäkö vai nauraa, ja päätin nauraa.

Ei kommentteja: