maanantai 30. joulukuuta 2013

Loppuvuoden tunnelmia

Hupsis, niin se vaan livahti pari viikkoa kirjoittamatta, kun taisi joulufiilis tempaista mukaansa.

Kamera oli mukana joulunvietossa, mutta en muistanut kaivaa sitä kertaakaan esiin kassista. Ei siis hirveästi voi nyt tunnelmoida joulukuvilla! Joulu kuitenkin sujui varsin leppoisasti perheen kanssa, Skip-Boa pelaten, telkun jouluohjelmia katsellen, herkullisia jouluruokia syöden... Ihan perusjuttuja!

Ajattelin näyttää muutaman jutun, jotka sain lahjaksi tänä jouluna. Meillä ei hirveästi lahjoja saa, ellei nimenomaan jotakin tiettyä pyydä - ja mä en keksinyt sitten millään, mitä pyytäisin. Joitakin juttuja oli kuitenkin eksynyt pukinkonttiin:
 Tämmöisen lähes samanlaisen, mutta valkoisen, valoryijyn oli äiti ostanut itselleen työttömien työpajasta ja ihailin sitä kovasti marraskuussa, kun kävin isänpäivänä kotona. Vastaava, hieman kapeampi malli oli sitten päätynyt mun pakettiini myös. En ole vielä keksinyt ryijylle paikkaa omassa kotona, mutta ihan kivalta näyttää näin pimeällä väliaikaisessa paikassaan.

 Kuinka moni tunnistaa Ikean pöllökuosin? Tämmöistä äiti on meinannut mulle ostaa jo pitkään, mutta aina on ollut loppu varastosta. Ennen joulua kun käytiin Ikeassa, näin äidin heittävän kärryihinsä tämmöisen, mutta pysyin hiljaa. Mun paketissahan tämä tyynynpäällinen sitten oli. Sain myös vaaleanpunaisen, kissakuvioisen tyynyliinan, joka on tällä hetkellä pyykinpesukoneessa.
 Kosmetiikkaa sain tämän verran. Äiti lahjoi shampoolla ja hoitosuihkeella, ystäväinen muisti viidellä 50ml kroppatuotepullolla ja kuten aiemmassa postauksessa uumoilin, yhdeltä ystävältä sain kaksi Lushin kylpypalloa. Ihania tuoksuja!
 Vaatteita tarvitsinkin kipeästi, mutta niitä ei mun makuuni osaa kukaan ulkopuolinen ostaa. Niinpä sain hieman käteistä ja kävin tänään KappAhlin alennusmyynnissä hankkimassa blingiä uuteen vuoteen. En tiedä vielä päätyykö päälle huomenna vaalea t-paita, jossa blinginen mehiläinen, vai musta toppi, jonka kyljissä on mustaa kuviointia.
Ja tässä vielä pari kamua, joista mainitsin jo aiemmin. Ystävän lahjoittamat pöllökukkaro ja psykoottinen worry buddy :D

Niin pal kiitoksia kaikista lahjoista <3

PS. Yksi paketti on vielä tulossa jälkitoimituksena. Yksi töihini liittyvä taho muisti lahjakortilla, jolla sai valita nettipalvelusta kolme tuotetta, jotka toimitetaan minulle postitse. En oikein tiennyt miten päin olisin, mutta valitsin Fiskarsin veitsisetin, Iittalan Mariskoolin ja setin Iittalan Kastehelmi-tuikkukuppeja. I feel blessed.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Inbound

Ei liene yllätys kenellekään, että tavaravirran suunta on näin jouluntienoilla ollut sisäänpäin? Vähän kroonista tavaranvähentäjää ahdistaa, vaikka aktiivisesti nujerran sitä ääntä sisälläni ja huutelen sille, että nauti nyt, joulu on kerran vuodessa vaan...

Kaikki hamstraamani kosmetiikkajoululahjat itselleni muodostaa sellaisen röykkiön, että olen sanaton sen edessä. Se nyt onneksi on käyttötavaraa ja nautin siitä joka ikinen hetki, kunnes se poistuu elämästäni. Mutta silti nauran itselleni, että oliko esimerkiksi välttämätöntä hankkia 16 uutta luomivärisävyä? No oli tietenkin.

Oon ollut hirmu kiltti, kun olen jo alkanut saada lahjoja ystäviltäkin.
Yhdeltä murulta tuli maailman ihanimman tuoksuinen paketti ja toivotettiin nautinnollisia kylpyhetkiä.

Toiselta ihanalta sain lahjan pöllöteemalla: pöllökaulakorun, -heijastimen ja -pikkuvetskaripussin lisäksi sain hassun otuksen, jonka mahataskuun on tarkoitus laittaa paperilappuja, joihin on kirjoittanut kaikki huolenaiheensa. Se otus sitten murehtii mun puolesta. Ihana ajatus!

Kauimpaa tullut lahja saapui tänään Italiasta ja piti sisällään italialaisia makeita jouluherkkuja. Nam! Sinnepäin lähetin helmistä punomiani sydämiä, joissa on ripustuslenkki.

Sitten sain tänään myöskin yllätyspaketissa tämmöiset lapaset, terveisin tätini ja serkkuni:
Kettukarkkikokoelma karttuu! Ihanat ja iloiset ovat.

Eilen äiti kävi viettämässä äiti-tytär-aikaa ja samalla mallailtiin sänkyyni äidin mulle joululahjaksi virkkaamaa isoäidinneliöpäiväpeitettä.
Äiti oli aika helpottunut, että peite on nyt sopivan kokoinen: ei tarvitse virkata enää enempää neliöitä. Huonosta kuvasta ei sitä näe, mutta seinästä lähtien vasta kuusi pystyriviä paloja on virkattu yhteen, sekä kaikki vaakarivit. Vielä on hommaa siis, kun pitää virkata loput kuusi pystyriviä, sekä reunapitsi ja päätellä KAIKKI langat :D

Äiti jo valitteli, että peitto painaakin niin paljon, että ranteet on ihan kipeät. Mulle tuli vähän paha mieli. En minä tätä pyytänyt sen takia, että äiti murehtisi saako sen koskaan valmiiksi ja samalla kipeyttää kätensä.

Vähän piti käydä kaupoillakin, Kontissa ja Ikeassa.

Kontista olisi varmasti helposti voinut taas kantaa ulos sylillisen tavaraa, mutta Seija-myrskyn jälkimainingeissa korttimaksulaite ei ollut toiminnassa ja mulla oli käteistä 2,30 euroa!

Tuttu myyjä usutti kuitenkin tonkimaan tuunausnurkan nahkapalalaatikkoa ja mukaan tarttuikin kaksi isohkoa palaa nahkatakeista purettua mustaa nahkaa. Bongasin vielä kolme vetoketjuakin vetskarikopasta. Ja mitäkö kaksi nahkapalaa ja kolme vetoketjua maksoivat? 80 senttiä.

Ikeassa haikailin ääneen ihanan lipaston perään ja hetken jo pelkäsin, että äiti ostaa mulle sellaisen siltä seisomalta. Pitää varoa sanojaan, ilmeisesti, kun universumi on viime aikoina ollut sitä mieltä, että mun täytyy saada kaikki tavarat, joita himoitsen :D

Kuitenkin pieni nyrjähdys päässä sattui, sillä tulin ostaneeksi sieltä ihanalta paperiosastolta kaksi muistikirjaa (TAAS) ja rullan lahjapaperia (TAAS).

Keittiöosastolla näin ihania jouluisia paperivuokia leivontaan ja jossain täydellisessä ajattelemattomuuden vimmassa ostin 2 pakettia, a 200 kpl. Että ihanko mä tarviin 400 kappaletta jouluisia paperivuokia? Kun olen muutenkin niin kova leipomaan itselleni? *sarkasmia* Hullu mikä hullu. Vessaharja oli kaiketi ainoa ostos, jonka oikeasti voin perustella...
Oishan noi muovit voinu poistaa ennen kuvaamista, niin ei kiiltelis...

Ja näistä ei sitte saanu kuvaa missään valossa. Keinuhepoja ja joulupalloja.
Kertokaapas mulle, ootteko te muut ostaneet itsellenne joululahjoja? Onko tontut tuoneet teille jo paketteja?

maanantai 16. joulukuuta 2013

Näin pääsimme jouluun

Joulu saa mun puolestani tulla. Ja olla.
Lahjat on hankittu.
Osa lähetetty.
Kortitkin on jo matkalla, ellei perillä.
Pienessä hämärän hyssyssä kun elelee, niin ei tartte kotinurkkien olla niinku nuoltuja.
Riittää, että on tilaa hengitellä ja poltella kynttilöitä.

Enempää en viitsi edes koristella, ellen nyt olkipukkia vielä nosta vaatehuoneen hyllyltä telkkarin viereen vartioimaan joulurauhaa.
Joulutähti lähti matkaan tänään, kun kävin perhemarketissa.
Hyasintit on auenneet ja niistä tulee aina välillä ihana tuoksu nenään.
Keittiön kaapissa on levy joulusuklaata, kun olkkarin pöydän maljoissa olevat tummat suklaakonvehdit ei oikein hupene. Joulusuklaa 1 - tumma suklaa 0.
Jääkaapissa pitää majaansa Valion sokeroimaton glögi, 1l.
Ehkä sekin vielä löytää tiensä kuppiin.

Omistan kaksi joululevyä, joista olen kuunnellut vasta toisen, yhden kerran.
Jonakin iltana kun malttaisi olla vaan, voisi laittaa Sinatrat soimaan, tuikut palamaan ja juoda kupposen glögiä.

Joulu on ihmisen parasta aikaa.





torstai 12. joulukuuta 2013

Joulupukin asialla

Neiti Pian 6v. toivoi tontulta
  • englanninkielisiä kirjoja
  • pikkuneitien hajuvettä
  • tukkapompuloita yms.
  • Disney prinsessoja
  • Lego Friendsejä
  • Angry Birdsejä
Disney prinsessat ja hajuvedet on omiakin suosikkeja,
siksipä päädyin hankkimaan sekä Ariel-barbin (oma suosikki!)
että prinsessapakkauksen, jossa tukkajuttuja ja prinsessahajuvesi.

Toivon hirmuisesti, että lahjojen vastaanottaja tykkää näistä yhtä paljon kuin kummatätinsä :D

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Keskiviikkokevennys

Robottini on tottunut kylpijä.

PS. Kynsillä täydellinen joulunpuna, Isadoran 182 Summer red
Mukissa täydellinen joulutee, Hedebogårdin Chai
Tigerista
Joulun jälkeen päässen kylpemään itsekin: hain eilen postista paketin, jossa on joululahja pitkäaikaiselta ystävältäni. 
Hyvin vahva LUSH-epäily, sillä paketin tuoksu on TAI-VAAL-LI-NEN.
 

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ei huano.

Sain tänä viikonloppuna tänne köyhän naisen bed&breakfastiin viikonloppuvieraan ja varsin mukava ja vaiheikas viikonloppu on ollutkin!

Vierailuun on kuulunut sekä itsenäisyyspäivän vastaanoton ihmettely telkkarista, somepastaa (eli avokadopastaa), nelituntinen kirppiskierros lauantaiaamuna, ihanien naisten yhteinen joulukorttienaskartelupaja että myyjäiset VPK-talolla sunnuntaiaamuna.

Kirppiskierroksen saalis oli kohdallani varsin maltillinen:
 Kontista oli napattava sinisävyinen tyynyliina vierasvaraksi, kun kotoa jo löytyi samanlaiset keltaiset vieraslakanat.
 Kontista nappasin myös kaksi pientä pitsiliinaa yksivärisen ompelemani kangaskassin tuunaukseen.
 Paperinarua kannatti hamstrata kaksi pakettia kahta eri väriä, kun halvalla sai. Ei koskaan tiedä, milloin innostun askartelemaan paperinarusta. Mimmin kirppiksellä 0,50e/kpl.
Myös sydänleimasin oli otettava mukaan, kun oli niin halpa ja puhdas. Saattaapi olla, että päätyy askartelukirppikselle eteenpäin. Hassisella 2e.

Kirppiskierroksella oli tiukka neljän tunnin aikahaarukka, sillä klo 13 alkoi neljän ihanan ystävyksen yhteinen joulukorttienaskartelutuokio. Se sitten "vahingossa" venähti niin, että lähdettiin kotia kohti iltakahdeksan jälkeen. Kirppiksille lähdettiin noin 9.00 ja takaisin kotona oltiin noin klo 21, eli ihan kelpo päivän pituus! Sain askarreltua monen monituista korttia ja hauskaa oli samalla jutella niitä näitä. Välillä syötiin herkkupitsaa ja joulutorttuja. Näitä lisää!

Muun muassa tämmöisiä kortteja syntyi:


Tänä aamuna lähdin ystäväiseni kanssa VPK-talon joulumyyjäisiin kantoavuksi ja seuraneidiksi. Varsinaisen alkamisajan jälkeen kiersin kaikki myyntipöydät ja kyllä oli kaikenlaista tavaraa kaupan, ja itseni yllätti se, että hinnat olivat suurilta osin varsin edulliset, tai ainakin kohtuulliset. En itse hankkinut tosin mitään, ostin vain kolme (tyhjää) arpaa.

Nyt on sunnuntaita vielä pitkälti jäljellä ja olisi mitä hienoimmat mahdollisuudet tehdä jotakin kehittävää. Päällimmäisenä stressinaiheuttajana on kyllä huominen työprojektin deadline, joten saattaa olla, että alan piakkoin tehdä sunnuntaitöitä!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Niin metsä vastaa...

Mä olen niin kiitollinen.
Viime viikolla huutelin universumille, että kaikki työt mulle (heti). Ja juuri sen sain mitä halusin.
Täällä on tämä viikko pakerrettu useamman eri projektin parissa, jotka on tulleet useista eri lähteistä - hassua, miten kaikki päätti tällä itsenäisyyspäivän lyhentämällä viikolla, että tarvitsevat mua. Ihanaa, kun on töitä! Ihanaa, kun on vihdoin taas kiire!
Mä olen kiitollinen perheestäni. Äiti soitti tänään hauskan puhelun ja molemmat saatiin jakaa hyviä uutisia, puolin ja toisin. Veli on tulossa illemmalla kylään, noutamaan päheetä bändipipoa, jonka tilasin hänelle Saksasta. Äiti lupasi puhelimessa, että maksaa sen joululahjaksi. Postiluukusta kolahti lappu, että noudettavissa olis paketti ja lähettäjän kohdalla lukee tätini nimi. Arvelen, että paketissa on lämmintä ja villaista.
Mä olen kiitollinen ystävistäni. Yks ihana kutsui itsensä kylään viime viikolla ja kylläpä tuli hyvä mieli - mä olen viime aikoina ollut maailman huonoin kutsumaan, mutta se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi tai tahtoisi nähdä. Tänään olisin niin halunnut lähteä kaverin kanssa kahville, kun kutsuttiin - en vaan päässyt kaikista maailman töistäni irti. Viikonloppuna on tulossa yökyläilijä ja luvassa kirppiksiä, myyjäisiä ja askartelua - onpa kutsuttu bileisiinkin, mutta millään ei kaikkialle ehdi, vaikka haluaisi.
1.12. ei aamulla ollut joulukalenteria, mutta kauppareissulla hankin oikein joulukalenteriarvan. Koen olevani onnekkaalla tiellä, sillä kolmesta ekasta luukusta tuli jo sama symboli! Muutama lisää ja kiva joululahja kukkaron täytteeksi on mun! Olin lisäksi niiden onnekkaiden joukossa, jotka tänään sai verottajalta hiukan omiaan takaisin. Tässä tapauksessa kyse on parista kympistä. Koin, että kyseessä on johdatus, kun puoli vuotta sitten lopettamastani LivBoxista muistettiin mua tänään sähköpostilla. Siinä houkuteltiin tekemään uusi tilaus ja yllykkeeksi tarjottiin 20% alennuskoodi. Kappas, kun veronpalautukset ja 3kk:n joululahjatilaus LivBoxista oli melkein eurolleen saman verran.

Niin paljon kivoja ja hyviä asioita. Seuraavaks kanasoppaa, herkullinen tuoksu jo leijailee nenään.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Chemical Sister, osa: kaava alkaa muodostua

Mä olen nyt tarkkaillut neuroottisesti kosmetiikan kulutustahtiani neljä kuukautta ja havaittavissa on tietynlainen kaava. Olen nimittäin tässä neljän kuukauden otannassa havainnut, että joka toinen kuukausi multa loppuu purnukka jos toinenkin ja joka toinen kuukausi mun varastoista ei näy poistuvan juuri mitään.

Elokuun minisaaliin pohdinnat löytyvät täältä ja syyskuun lievän helpotuksen tunteista voi lukea täällä. Lokakuussa en kirjoittanut fantastisen jännittävästä kosmetiikkaelämästäni lainkaan, enkä aikonut julkaista mitään kuvasaldoakaan. Siksi oman muistini virkistämiseksi nappaamani kuva ei ole laadultaan mistään kotoisin, mutta näkee siitä nyt toki, että viime kuussa multa ei taaskaan loppunut juuri mitään:
I love raspberries & blackberries kylpyaine 500ml oli ihanantuoksuista ja aivan mainio kylpykaveri.
I love Banana Split -suihkugeeli 100ml oli esanssisen banaanikarkin tuoksuinen suihkukaveri. Hyvän mielen tavaraa!
Nivean In-shower voiteen näyte 50ml riitti pariin suihkukertaan. Ihan jepaa kamaa, mutta en osta täysikokoista tuotetta.
Loppui myös jälleen yksi töistä saatu Pepsodent, sekä Diorin silmänympärysvoidenäyte. Yves Rocherin tuoksunäyte ei jättänyt mieleeni mitään noottia, joten tuskin oli kovin merkittävä kokeilu elämässäni.
Muistin myös vaihtaa karvanajohöylän terän pitkästä aikaa.

Tämä marraskuu olikin sitten aikamoinen kylppärihyllyjen tyhjennyskuukausi. Jes!
 Lumenen Basic Blue käsivoidetta voin suositella niille, jotka eivät kestä rasvaista tunnetta. Imeytyy ainakin mulla tosi hyvin!
Lumenen Time Freeze kiinteyttävä päivävoide toimitti mulla yövoiteen virkaa ja levittelin sitä runsaasti myös kaulaan, dekolteelle ja niskaan. Ei imeytynyt huippuhyvin ja siksi en jää kaipaamaan.
Laivatuliaiseksi saamani L'Occitanen ruusuvartalomaito on makuuni liian ruusuisen tuoksuista, mutta kevyt maitokoostumus on mieleeni. Johan imeytyy! Pullo on niin kovaa muovia, että toista kertaa sitä puristaessani halkesi koko pullo. Kirkkaalla pakkausteipillä korjasin pullon, että sai käytettyä pullon sisällön.
 Neutrogenan Visibly clear pink grapefruit facial wash on ihana kasvopesu. Tuoksu on hyvä, pesutuntuma on hyvä, sen jälkeinen tunne iholla on hyvä ja pumppupullo on hyvä. Tuon tuotteen loppumisen jälkeen ihohuokoset laajeni välittömästi noin 300%.
I love Mint chocolate chip -suihkugeeli 100ml oli ihana After eight-suklaan tuoksuinen suihkukaveri. Nam!
Lushin Noubar-saippua pesi ihon natisevan puhtaaksi, mutta ei tuntunut silti pahalta. Saippua tuoksui tosi voimakkaasti pistaasipähkinältä ja saippuassa oli pähkinärouhetta seassa. Raapi inhasti. Tämä Noubar onkin jo lopetettu eikä sitä Lushista enää edes saa.
 Dermosilin Leave-in spray conditioner oli ihana tukansiloittaja, joka pelasti monta rastatukkapäivää. Liukasti myös lattian samalla, joten lopulta siirryin suihkimaan tätä hiuksiini vessanpöntön päällä.
Mirame kynsilakanpoistoaine on ihan perus.
Avenen lähdevesisuihke ei syystalvella ollut yhtä ihanaa kuin kesähelteillä, mutta freesasi meikit kivasti, kun suihki kasvoille meikkaamisen jälkeen. Loppuvaiheessa pullosta ei saanut enää mitään ulos vaikka sisältö vielä loiskuu pullossa.
Biothermin SOS kosteusnaamion näyte ja No7 Radiance revealed kuorintanäyte oli kivoja kylpykavereita. Kasvohoito samalla kun rentoutuu kylvyssä. :)
Vihoviimeinen töistä saatu Pepsodent kului myös loppuun.
 Lancomen Visionnaire on ihanantuoksuista kasvoseerumia. Ostaisin pullon, ellei maksaisi miljoonaa.
Yves Rocherin kiinteytysgeeli on ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta tulipa käytettyä pois sekin näyte.
Foreverin aloe vera geelin levitin säärille sheivaamisen jälkeen. Mukava tunne.
Yves Rocherin Flowerparty tuoksunäytteestä mieleen tuli Escadan kesäiset kausituoksut.
Dermosilin tuotenäytteitä päätin myös kokeilla kasan. Hyasinttikäsivoide oli ihan ok, samoin peruskäsivoide. Foot Therapy jalkavoide on ihan liian kevyttä makuuni. Skin comfort tehoyövoide oli ihanan paksua ja hyvin imeytyvää, voisin ostaa kokonaisen purkinkin.
Kasvovesi oli tosi paksua, kuin geeliä, ja ihon pinta jäi nahkeaksi.
Kiinteyttävä Primo suklaageeli oli samaa yhdentekevää sarjaa Yves Rocherin geelin kanssa, mutta tulipa käytettyä pois.

Ihan kelpo pussillinen roskaa näistä pakkauksista syntyi, mainiota. Olen nimittäin aloittanut joululahjojen hamstraamisen itselleni ja aikamoinen pussillinen kosmetiikkaa on kertynyt jo kaappiin "joululahjojen avaamista" odottamaan. Vielä mulla on 24 päivää aikaa tehokuluttaa vanhoja juttuja kaapista pois, ennen kuin korkkaan uudet joululahjani :D

maanantai 25. marraskuuta 2013

Yläkulo

Ihana ystäväni kirjoitti muutamia päiviä sitten Facebookissa olevansa yläkuloinen. Miten hyvälle mielelle voi tulla jo pelkästään sellaisen lukemisesta?

Koska täällä ollaan viime aikoina oltu lähinnä alakuloisia, haluan tänään kirjoittaa näkyviin listan asioista, jotka ovat tehneet minut tänään yläkuloiseksi.

Kas näin:
1. Aamulla ikkunasta näkyi valkoisia jalkakäytäviä ja valkoinen päiväkodin katto, sekä kirkkaanvihreää nurmikkoa. Ei kaiketi lunta ollut satanut, mutta kosteus jäätynyt valkoiseksi hyhmäksi? Nättiä oli.
2. Aurinko. Ihana, armas aurinko on näyttänyt suloisen naamansa.
3. Työsähköpostissa odotti IIIIIIISO työ, jonka tein heti aamutuimaan ja sitä seurasi pienempi työ. Työt on kivoja! Antakaa mulle kaikki työt (heti). Ihmiset aina kitisee töistä, mutta mä olen alakuloinen silloin kun ei ole töitä.
4. Jopa se, että sain nuivasti minuun suhtautuvalta project managerilta tiedoksiannon, joka ei liity minuun millään tavalla ja joka itsessään oli tökerö minulle forwardoitu sähköpostikeskustelu, jonka alkuun PM oli kirjoittanut minua varten "saatesanoiksi" kolme kirjainta fyi, sai minut naurahtamaan. Kuinka tökerösti voi käyttäytyä? I'm saving your ass here, buddy.
5. Englannista tilaamani joululahja itselleni, Sleek Make Upin i-Divine luomiväripaletti (sävyssä Oh So Special, so pretty!) tupsahti postiluukusta.
6. Tupsahti myös saapumisilmoitus siitä, että toinenkin tilaamani joululahja itselleni on noudettavissa Ärrältä. Mä oon ollut niin kiltti itselleni! Pitänee postata näistä joululahjoistakin, jotka saan. ;)
7. Pääsin tänään vihdoin terkkarin vastaanotolle korvahuuhteluun. Toinen korvani on lievästi sanottuna ongelmatapaus, jonka kanssa olen käynyt lääkärillä/terkkarilla aikuisiällä kymmenkunta kertaa, milloin tulehduksen, kivun, tinnituksen tai vahatulpan vuoksi. Korva meni lukkoon keskiviikkona, joten liki viikon ehdin olla puolikuuro ja sain kuunnella pääni sisäistä kohinaa ihan antaumuksella. Se helpotuksen tunne, joka tuli, kun huuhtelussa tunsin korvan aukeavan ja aloin taas kuulla kirkkaasti...se on hyvä tunne. Se tekee yläkuloiseksi. :)

7 aihetta iloon, eikä kello ole vielä edes kolme iltapäivällä. Hyviä kaikuja myös eiliseltä, kun kävin joulumarkkinoilla, sorruin Sokkarilla huipputrendikkääseen tekstuurikynsilakkaan (kaikkea ne keksii!), näin ihanan ystävän juoruilun ja kaffen merkeissä ja käytiin leffassa katsomassa Nälkäpeli - Vihan liekit. Keitin ison kattilallisen intialaista kanasoppaa ja pizzaakin on. Ja Dexterin 6. tuotantokausi.

Paljon on hyviä asioita, kun välillä nostaa pään risukasasta.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Äärimmäisen hidasta elämää

Heippa ja moi!

Mulla on ollut ihan tosi vähän sanottavaa täällä blogin puolella, niin kuin yleisestikin elämässä, viime aikoina. Ei oikein mitään tapahdu.

Jos jotain jännää tapahtuukin, mä en muista kirjoittaa siitä. Kävinhän mä esim. Kaupunginteatterissa veljeni ja raskaan musiikin ystävien kanssa katsomassa The Rocky Horror Show -musikaalin ja nautin suunnattomasti.

Vaan ei se siitä. Slow life-intoilijat vois tulla multa ottamaan oppia, olen ihan tapahtumattomuuden guru. Koskahan mulla on viimeks ollu kiire? En muista.

Kuva tältä illalta kertoo kaiken olennaisen.
Keitin iltani ratoksi kupillisen mausteisen kuumaa chai-teetä. Samalla ihmetellään virkatun rusettihiuslenkin prototyyppiä, tempaisin semmoisen aikaan teenjuonnin lomassa.
 Jos olisin menossa myyjäksi johonkin joulumyyjäisiin tänä vuonna, nämä olisi ihan näpsäköitä kavereita viime vuonna syntyneille rusettihiusklipselle. Vaan enpä ole menossa, kuin korkeintaan itse asiakkaaksi.

Mä kaipaan ihan hirveästi lomaa tästä slow lifestani. Friikun kotitoimistoihmisenkin tarvii päästä lomalle! Oon jopa suunnitellut weekend bagin, jonka aion ommella itselleni matkalaukuksi, kunhan keksin, että koska ja minne matkustan. Millä rahalla ja kenen kanssa.

Jouluviikosta on maailman helpointa ilmoittaa asiakkaille, että toimisto on kiinni maanantain ja perjantain. Sitten saan kokonaiset 9pv putkeen vapaata - osa toki kuluu joulunvietossa maalla. Silloinkaan ei siis taida päästä ihan koko maailmaa valloittamaan, mutta josko jotain actionia keksisi kuitenkin. Voi sitten hyvillä mielin sen jälkeen jatkaa taas kotitoimistolaisen arkea.

Semmoista siis täällä. Elonmerkki, että täällä ollaan ja ihmetellään. Näen tässä turhautumisessani valtavaa potentiaalia lähestyvän uuden vuoden toivomuslistaa ajatellen! ;)

torstai 14. marraskuuta 2013

Vanhan koiran uudet temput

Olin viime viikonloppuna lapsuudenkodissa viettämässä isänpäivää, enkä tiennyt sinne mennessäni, minkä ilon se vierailu elämääni toisi.

Äiti on kova käsityöihminen, nykyisin, eläkkeelle jäätyään, ja hänellä on olohuoneessa oma käsityönurkka. On supermukava nojatuoli, rahi, kunnollinen kirkas jalkalamppu oikealla puolella ja vasemmalla "arkku", jonka sisällä voi kätevästi säilyttää lankoja, keskeneräisiä töitä, ohjeita yms. ja arkun päällinen toimii laskutasona. Telkkariin on suora näköyhteys ja kun heittää jalat suoriksi rahin päälle, kissan on helppo käpertyä syliin/jalkojen päälle nukkumaan. Täydellistä!

Tulin viikonloppuna istahtaneeksi äidin käsityönurkkaan ja bongasin joutilaana lojuvan 41/2 virkkuukoukun sekä puolen metrin pätkän jämälankaa. En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta päätin kokeilla, vieläkö osaan virkata ketjusilmukkaa - oletin tekniikan olevan jossain selkäytimessä tallessa, vaikka koulun käsityötunneista on 20 vuotta ja ketjusilmukka tosiaan oli ainoa virkkaamiseen liittyvä asia, jonka silloin aikoinaan opin ala-asteen kolmannella luokalla. Minähän siis EN virkkaa.

Ketjusilmukka oli juuri niin helppo kuin muistinkin sen olevan, mutta äiti oli kärppänä paikalla. "Mitäs täällä puuhataan? Otapa tuosta jämäkerä ja virkkaa ketjusilmukkaa. Koitapas alkaa tehdä siihen nyt kiinteitä silmukoita!" Äiti on joskus muutama vuosi sitten yrittänyt opettaa minua kutomaan puikoilla ja muistaakseni virkkuukoukkukin on käynyt joskus kädessä, mutta en ole osannut tehdä niin kuin äiti neuvoo ja turhautuneena olen luovuttanut - en vaan osaa.

Nyt taisi olla aika kypsä, sillä äidin neuvottua ensin väärin (!!!), hoksasin hyvinkin nopeasti, miten kiinteät silmukat syntyvät. Ja voi sitä riemua! Harjoittelin harjoittelemistani, kysyin aina tarpeen tullen neuvoa ja ohhoh - yhtä Midsomerin murhat -jaksoa myöhemmin olin virkannut elämäni ensimmäistä kertaa ja saanut aikaiseksi SEKÄ valmiiksi asti ihan ihka oikean patalapun. Jälki ei ole nättiä, ja sattumalta äidin jämälangoista syntyi hyvin saksalaishenkinen tuotos, mutta ei se olekaan tässä pääasia. Vaan se, että opin virkkaamaan! Minä OSAAN. Tunne on sanoinkuvaamattoman hieno. Itse tein!
Sain mukaani omaan kotiin ylimääräisen koukun ja jämälankoja. Onneksi olen itsekin ostellut lankaa Tigerista ja kirpparilta, vaikka en edes ole osannut virkata tai kutoa! ;)
Kotona piti sitten jatkaa harjoittelua, että kädenjäljestä tulisi siistimpää. Ensin syntyi tämmöinen tumma...
...ja sitten piti harjoitella vielä vähän lisää - punaista värimaailmaa.
Tänään äiti soitti ja kysyi, montako patalappua täällä jo on syntynyt. Kun kerroin, että neljä yhteensä, äiti parkaisi, että lopeta nyt jo hyvä lapsi ja ala opetella jotain muuta. Olinkin bongannut Dermosilin joululehdestä virkatun joulupallon ohjeen ja koska siinä tarvitsee osata vain ketjusilmukka ja kiinteä silmukka, konsultoin äitiä puhelimitse vaikeilta vaikuttaneiden kohtien suhteen. Ja tadaa:
Ensimmäinen virkattu joulupalloyritelmäni, täytettynä LivBoxien pehmustesilpulla.

Seuraavan kerran meillä taitaa äidin kanssa olla aikaa syventyä virkkaamiseen vasta jouluna, mutta oletan, että viimeistään silloin opin sitten seuraavan asian virkkaamisen saralla. En edes tiedä, mitä luvassa on, mutta motivaatio ja into on ainakin kohdillaan! :)

perjantai 1. marraskuuta 2013

11-haaste

Sain Sinisen Siiven Satujen annakristiinalta 11-haasteen, kiitos! Oon tehnyt tämän saman aiemminkin, joten päädyin nyt tämmöiseen semi-haasteentoteuttamiseen: voin kertoa 11 asiaa itsestäni ja vastata 11 kysymykseen, koska kukapa nyt ei tykkäisi puhua itsestään! :D Loppuosan haasteesta jätän kuitenkin toteuttamatta, eli en haasta ketään eteenpäin. Jos joku tämän kuitenkin bongaa ja haluaa myös toteuttaa, niin olkaapa hyvä vaan!

Niinpä sitten, 11 asiaa itsestäni:
1. Olen luultavasti maailman laiskin ihminen. Miksi tiskaisin tänään, kun ei ne tiskit vielä huomennakaan ole minnekään keittiöstä hävinneet? Ei ole hyvä tämä :D (mun pitäisi tänään tiskata)
2. Edelliseen liittyen, olen enemmän suunnittelija kuin toteuttaja. Asioiden listaaminen ja suunnittelu on mulle hyvin vahvaa aluetta. Joku matka tai juhlapyhä lähestymässä? Mulla on varmasti muistilista sitä varten. Mitään sille listalle en kuitenkaan tee ennen viimetippaa. Onko mikään ihme, että mut sai taas postaamaan tämmöinen haaste, jossa saa kirjoittaa listoja.
3. Tänä vuonna en juhli Halloweenia mitenkään erityisesti. Aiempina vuosina on tullut kutsuja kavereiden Halloween-kotibileisiin ja olen suunnitellut Halloween-asun ja ostanut kotiin kurpitsan, josta olen kaivertanut kurpitsalyhdyn. Tänä vuonna: ei bileitä, ei asua, ei Halloween-koristelua kotona.
4. Olen kuitenkin jo alkanut varustautua jouluun. Lokakuussa ostin kaksi pikkujuttua kahteen joululahjaan sekä yhden lahjan itselleni. Oon ollut just niin kiltti!
5. Inhoan ötököitä, joita valo vetää puoleensa. Vaikka tiedän, ettei ne ötökät voi tehdä mulle mitään eikä ne edes ole kiinnostuneita musta, vaan valosta, niin en vaan voi olla samassa huoneessa. Niin kuin just toissailtana. Piti purkaa liki koko jalkalamppu, jotta pystyin nappaamaan kiinni ötökän, jonka _kuulin_ loikkivan siellä valonlähteen hujakoilla.
6. Aivan hillitön matkakuume on taas alkanut nostaa päätään. Etenkin Lontoo siintelee mielessä.
7. Ostin kesällä trooppisentuoksuista hiusten ja vartalon pesuainetta, että voin torjua marrasmasennusta ainakin hitusen sen avulla. Nyt on tullut aika korkata se ja leikkiä suihkussa, että on tropiikissa! Jee!
8. Mulla on tosi kova ikävä mun kissaa, joka asuu nykyään mun vanhemmilla ja joka on nykyisin vähän enemmän äidin kissa kuin mun. Ikävä sitä on silti. Isänpäivän suhteen oli vaihtoehtona, että vanhemmat tulee mun luo lounaalle tai että menen koko isänpäivän viikonlopuksi lapsuudenkotiin. Valitsin mennä sinne, että saan rapsutella kissaa.
9. Edellinen suunnitelma saattaa osoittautua hankalammaksi kuin kuvittelen, sillä kissa kokee, että olen hylännyt sen ja/tai että olen tullut hakemaan sen pois unelmakodistaan. Kissa yleensä mun saapuessani piiloutuu sängyn alle tai saunan lauteiden alle noin viideksi tunniksi, ennen kuin uskaltautuu taas ihmisten ilmoille. Harmittaa, että kissa ei enää pidä mua omanaan.
10. Talvi ei ole vielä kunnolla alkanutkaan, mutta olen lähestulkoon polttanut jo koko kynttilävarastoni näiden syksyn pimeiden iltojen aikana. Tästäpä tärppi joulupukin kirjeeseen! Sytyttelen valtavan määrän tuikkuja ja pöytäkynttilöitä ehkä kolmesti viikossa ja niiden valossa on mahtavaa katsoa leffaa, tai surffailla netissä, tai vaan laittaa silmät kiinni ja kuunnella musiikkia.
11. Ikeaan ilmestynyt paperitavaraosasto on paras ostoksiin liittyvä juttu sitten Tigerin rantautumisen Suomeen. Viimeksi äidin kanssa Ikeassa aloin haukkoa henkeäni nähdessäni kaikki ihanakuosiset muistikirjat, paperirullat ja lahjakassit ynnä muut semmoiset. Totesin, että "nyt karkaa mopo käsistä"! Hillitsin itseni ja ostin vain(!) kaksi muistikirjaa ja yhden paperirullan, mutta eiköhän ensi kerralla tule taas hamstrattua lisää ihania kuoseja ja värejä, kun siis ainahan kaikkea semmoista paperitavaraa tarvitsee...

Sitten 11 kysymystä minulle:
1. Mikä on joulussa parasta? Sen odotus, joka alkaa pikkuhiljaa vallata mielen joskus lokakuussa. Musta on ihanaa, kun pimeässä ja usein märässä syksyssä saa pisaroittain valoa ja iloa siitä, kun eri paikkoihin syttyy jouluvaloja, ilmestyy joulutoreja, kaupat täyttyy sekä kauniista joulusomisteista että myytävistä joulutavaroista. Postiluukusta alkaa tipahdella sekä joululehtiä että -kuvastoja. Saa alkaa suunnitella(!), miten aikoo joulun tänä vuonna ottaa vastaan. Itse joulunpyhissä parasta on tunnelma ja kiireettömyys. Se, että ollaan perheen kanssa yhdessä, katsotaan telkkarista jotain kivaa, pelataan jotain, syödään jouluherkkuja ja annetaan sekä saadaan lahjoja.
2. Jos sinulla olisi huomenna vapaapäivä, miten käyttäisit sen? Kas, huomenna onkin vapaapäivä, Pyhäinpäivä. :D Tämä ei tule toteutumaan huomenna, mutta ideaalina vapaapäivänä heräisin virkeänä 8-9 maissa. Söisin aamupalaksi kinkkujuustosämpylää ja appelsiinimehua. Laittautuisin ja seuraisi jotakin seuraavista, mieluiten ystävän/ystävien/äidin seurassa: kirppiskierros, shoppailukierros, lounas/brunssi, kävely. Sitten voisi myöskin illalla käydä leffassa, ulkona syömässä ja jollakin hyvällä rokkikeikalla. Täydellinen vapis päättyisi lämpimään ja hyväntuoksuiseen kylpyyn, jonka jälkeen pujahtaisin lakanoiden väliin nukkumaan makoisasti.
3. Mikä on viimeksi lukemasi kirja? Mulla on aina useampia keskeneräisiä kirjoja yöpöydällä, mutta loppuun taisin lukea viimeksi Linnunradan käsikirjan liftareille.
4. Teetkö usein heräteostoksia? Mitä viimeksi? Voi kyllä, ihan siitä impulssista, että "kun ostan tämän, mulle tulee hyvä mieli noin kolmeksi sekunniksi". Viimeksi ostin itselleni joululahjan, kosmetiikkaa, heräteostoksena.
5. Millainen on pukeutumistyylisi? Musta. Mukava. Ei rypistyviä materiaaleja. Ei korkeita korkoja.
6. Lempipaikka kodissasi? Olohuoneen pyhä kolmiyhteys, sohva+läppäri+tv.
7. Suosikki ja inhokki kotityö? Suosikkikotityö on pyykinpesu, koska siitä on niin vähän vaivaa: pyykit koneeseen, kone päälle, pyykkien ripustus (huom. en käytä rypistyviä materiaaleja = ei silittämistä, ~kaikki on mustaa = kaiken voi pestä yhdessä). Inhokkikotityö on ehdottomasti tiskaaminen. Yyh. Oon niin kyllästynyt siihen. En myöskään nauti imuroimisesta, lattianpesusta, vessanpesusta, pölyjenpyyhinnästä, ikkunoiden pesusta...
8. Mitä harrastit lapsena? Mulla oli lapsena hirmupaljon harrastuksia, jotka pikkuhiljaa lopetin. Lentopalloa, tanhua ja varhaisnuortenkerhoa ainakin, nuo muistan. Taisin jossain kuorossakin laulaa tovin. Kesäisin iskä ja äiti kuskasi innokkaita uimareita sekä järvelle että metsälammelle uimaan. Talvella käytiin naapurikaupungin uimahallissa lauantaisin.
9. Millaisessa paikassa asut? Muutaman kilometrin päässä kotikaupunkini keskustasta, vihreällä ja rauhallisella asuinalueella. Tämä vaikuttaa parin vuoden kokemuksella aika pieneltä ja sisäänpäin lämpiävältä yhteisöltä, jossa naapurin asiat kiinnostavat, mutta rappukäytävässä vältetään katsekontaktia kaikkien muiden paitsi seinänaapureiden ja talkootuttujen kanssa.
10. Mitä näet lähimmästä ikkunasta? Tenniskentän, puistomaista nurmikenttää, puita ja hiekkaisen kävelytien.
11. Mitä odotat eniten seuraavalta vuodelta? Muutosta. This is not the life I bargained for. :D

tiistai 22. lokakuuta 2013

Laukkuni

Oon jo pitkään halunnut tehdä tämmöisen "Mitä mulla on laukussani"-postauksen, joita pyörii eri blogeissa, mutta sain aikaan vasta nyt, kun aloin tonkia olisko liian painavassa olkalaukussa jotain, jonka vois jättää pois.

Mä oon niitä kassialmoja, joilla kulkee mukana puolet elämästä ja joka on varautunut siihen, että koska tahansa voi sattua mitä tahansa. Aiemmin kamaa on ollut kassissa enemmänkin, mutta olen oppinut jättämään joitakin juttuja pois, koska liika on kuitenkin aina liikaa.

Olen hyvin laukku-uskollinen. Vaikka omistan niitä monta, monta, siis monta, niin käytän yleensä vain yhtä laukkua kerrallaan enkä vaihtele laukkuja fiiliksen mukaan. Tämän violetin hobo-mallisen laukun löysin kirpparilta kahdella eurolla arvatenkin noin vuosi sitten ja oon käyttänyt lähes ainoastaan tätä siitä lähtien. H&M-laatuinen kassini on alkanut osoittaa kulumisen merkkejä ja keinonahkapintaan on tullut naarmuja. Olkahihna on tietenkin venytetty äärimmilleen, jotta tämän voi vetää rinnan yli toiseen kainaloon. Vetskariin ripustin killumaan viime kuussa Tallipihalta ostetun riipuksen amuletiksi. Tämmöiset hobo-malliset tilaihmeet on suosikkejani - mulla on toinenkin samaa mallia oleva petroolinsininen, jonka ostin Jenkeistä 2008.
Laukun tärkeimmät: lompsa, avain, kännykkä. Lompsa on play.comista aikoinaan tilaamani Atticuksen niittilompsa, jollainen samanlainen löytyy ainakin kahdelta ystävältäni. Taisi maksaa 6,49e. Avainnipussa on tasan kämppäni avain, muita ei ole. Nippuun on avaimen lisäksi ympätty pieni LED-taskulamppu (tuliainen Viipurista), entisen vuokranantajani tarjoama ostoskärrypoletti-avaimenperä sekä Iberon musta kissa-avaimenperä. Mjau!
 Bussiaikataulut ovat siirtyneet pysyvästi laukkuun - hyvähän ne on olla mukana tuolla liikkuessaan, että voi aina katsoa koska pääsee kotiin <3 Bisnesnaisella pitää aina olla tiettykin mukana myös muistivihko - kynää en ilmeisesti sitten tarvitse? Pieni musta vihkonen on Tigerista ja se oli saatava, koska sen sivut ovat värillistä paperia, vaaleanpunaista, punaista, oranssia, keltaista, vihreää ja turkoosia. Kanteen tälläsin aikoinaan thinkgeekistä tilaamani tarran, joka on etsinyt paikkaansa. Tarra yhdistää sekä lolcat-ilmiötä että Batman-elokuvien Dark Knightia. Tarrassa Jokeriksi maskeerattu lolcat kysyy "Wai so srs?"
 Vuodenajat ne muuttuu, mutta kassini sisältö ilmeisesti ei? Kesän kuumien päivien lieventäjä, 2002 Mallorcalta ostamani viuhka pääsi tämän laukun siivouksen yhteydessä odottamaan ensi kesää. Violetti sateenvarjo, joka oli kummatyttöni muinaisten synttäreiden osallistujille jaetussa partybagissa, saa kaiketi vielä olla laukussa. Syksyn sateet on tuskin vielä ohi.
 Cityshopparivihko ja -kortti on ihan turhaan kassissa - en koskaan edes muista, että jotain Cityshoppari-tarjouksia voisi hyödyntää. Optimistisesti kannan kuitenkin noitakin aina mukana. Viime vuonna sain joululahjaksi Makee designin Kettukarkkikukkaron, jonne yritän aina välillä tyhjentää lompakosta kaikki 50 senttiä pienemmät kolikot.
 En osta ~koskaan muovikassia ja laukussa on aina mukana kokoonkäärityt/-taitetut varakassit. Kis kis-kassi on Kissakaveria ei jätetä-kampanjan hyväntekeväisyyskassi, violetti, pieneen suojapussukkaansa taiteltava ostoskassi on lahja tädiltä.
Sinisen Siiven Puodilta tilaamani Kis kis-karkkipaperipussukka pitää sisällään kaikkea pikkusälää, mitä nainen nyt tarvitsee. Libresse on aikojen saatossa antanut mulle riikinkukkokuosisen terveyssidekotelon, rouvashenkilökuosisen tamponikotelon sekä vaaleansinisen minipikkuhousunsuojakotelon. Pussissa on myös Tigerin polkadot-nenäliinapaketti, Laveran minikäsivoide, kaksi huulikiiltoa ja Labellon marjaisa huulirasva. Pieni peili on purettu Jenkkilästä ostetusta metallisesta pastillirasiasta, jonka kannen sisäpuolella oli siis tuo peili. Pastillirasia tyhjeni, mutta peilin säästin. Yksi jäljellä oleva pala purkkaa ja rasiallinen kynsilakanpoistolappuja kruunaavat vetskaripussin sisällön.
Ja mitäpä olisi olkalaukku, ellei sen pohjalta löytyisi rypistettyjä kuitteja, kauniisti taiteltuja kuitteja ja kotoa mukaan napattuja papereita, joissa on salaperäisiä muistiinpanoja. Nyt kaikkia varmaan jännittää, mitä on joskus tapahtunut klo 19 ja miten euronmerkki liittyy asiaan? :D

Haastan kaikki, jotka lukevat tämän, tekemään omasta laukustaan vastaavan paljastuspostauksen tai ainakin kommentin! Hus hus, mars mars!