keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

...like I do

Pääsiäistä alustava "5 hyvää asiaa tänään":

1. Heittelin eilen urakalla tyhjenneitä kosmetiikkapurkkeja polttojätteeseen ja havaitsin, että mulla ei ole enää kasvojen iholle tarkoitettua puhdistusainetta. Meikinpoistoon on No7-pyyhkeitä 1,5 pakettia, mutta semmoista ainetta, jolla suihkussa illalla pesisin kasvot ei ollut. Olin jo päättänyt valmiiksi, että seuraava putsari on Neutrogenan verigreippihenkistä Visibly clear-geeliä pumppupullossa. Tänään sitten kauppareissulla pitkästä aikaa koukkasin kemppariosastolle ja tunsin hämmennyksen, häpeän ja pelonsekaisia tunteita. Sen siitä saa, kun liian pakkomielteisesti suhtautuu kosmetiikan vähennykseen. Sitten kun jotain oikeasti tarttee, ei osaa olla niin kuin normaalit ihmiset ja luikkii hyllyväleissä miettien "Mitä jos joku tuttu näkee, että siellä se taas on KEMPPARIOSASTOLLA." ;)

Mukaan lähti siis tämä:
Kuva on googlattu. Prismassa maksoi 8,25 euroa.

2. Tänään on allekirjoittaneella You deserve it!-päivä. Sen lisäksi, että sain ostaa uuden putsarin, ostin myös pullon viiniä ja herkkunaposteltavaa. For no reason, other than: I deserve it. Viinivalinta tällä kertaa portugalilainen Gazela vinho verde valkoviini. Väriltään lähes kirkas viini, omassa suussani maistuu raikkaalta ja krapulan riski tämän kohdalla on yleensä ollut olematon. Alkossa 7,79e.

3. Lähetin kuin lähetinkin pääsiäiskortteja muutaman. Saa nähdä ehtivätkö enää perille ennen pääsiäistä, mutta pidän sormet ristissä. 16 valmistuneesta kortista äiti vei viikonloppuna mukanaan 6 ja mä lähetin tänään 4 ja toimitan kotinurkilla pääsiäisenä vielä 2 ihan kädestä käteen. Yritin tuputtaa ylimääräisiä vielä äidille, että lähetä lähetä nyt hyvä ihminen, mutta sain kieltävän vastauksen. Ilmeisesti, jos äitiäni on uskominen, ylijääneet kortit voi panna talteen ja lähettää sitten ensi vuonna. MUTTAKUN MÄ HALUAN YLIMÄÄRÄISESTÄ ROInasta eroon nyt heti eikun oliko tää sittenkin taas sitä pakkomielteistä käyttäytymistä...

4. Pääsen huomenna aamulla ystävän kyydissä kotinurkille, kun ystävä menee töihin sinne. Aikamoista. Käyn huomenna moikkaamassa parasta lapsuudenystävää ja tämän vauvaa ihka ensimmäistä kertaa! Vauvojen kanssa liikkuessa on kuulemma aina kaikkea tavaran roudaamista, niin vien tuliaiseksi ompelemani kangaskassin ja vetoketjupussukan. Ostin kassiin ja pussukkaan vähän täytettäkin valmiiksi. Kaikenmoisia vauvahärpäkkeitä oli vauvahärpäkeosastolla.
Aion myös käydä kylässä naapurinmammalla, joka on sairastellut ja varmaan ilahtuu, jos saa hetkiseksi juttuseuraa.
Äidin kanssa leivotaan whoopieita (ne on joku tämän hetken hittileivonnainen, joiden päälle en niin ymmärrä, mutta meillä maalla äiti ja isi ovat niitä kuulemma syöneet jo KAHDESTI.), isin kanssa keskustellaan päivänpolttavista kysymyksistä (kuten "Oliko kevät vuosi sitten tähän aikaan jo pidemmällä?") ja mun rakkauspakkaus-kisumirriä aion halipusia ehkä viikon putkeen (ei sillä että olisin siellä viikkoa putkeen). Mikä ikävä! Otan myös furminaattorin ja kynsisakset mukaan, niin voidaan leikkiä kissan kauneussalonkia. Ja jos valjaat löytyy jostain kätevästi, voitais vaikka käydä ulkonakin haistelemassa kevään tuoksuja.

5. Ja sitten viimeiseksi tämä musiikki:
Nyt on joku haikeus ja levottomuus taas päällä. Jos mun elämä olis elokuva, tää olis soundtrackilla siinä kohdassa, missä kävellään auringonlaskussa jalkakäytävällä, kun aurinko on sulattanut lumikasoja virtaaviksi puroiksi ja on pari plusastetta. Kansainvälisessä versiossa ajettais avoautolla auringonlaskussa Pacific Coast Highwaylla, tukka hulmuais tuulessa ja vaikka silmät olis piilossa aurinkolasien alla, hymystä tietäis, että se ylettyy silmiin asti.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Show must go on?

Kulunut viikonloppu oli oikein show-viikonloppu. Sattui nimittäin Adam Lambertin keikka ystävien kanssa ja Cirque du Soleilin Alegria perheen kanssa kolmen päivän sisään.

Perjantaina junailin itseni Pasilan asemalle ja kipitin siitä Hartwall Areenalle. Olin paikalla klo 18 ja ovet avattiin 18.30. En tiedä paljonko oli pakkasta, mutta puolessa tunnissa olin varma, että varpaat olivat menneet kuolioon. Aivan käsittämätöntä, että kiihkeimmät (teini-ikäiset) Lambert-fanit olivat olleet paikalla jopa yön tai pari, makuupusseissaan siellä pakkasessa. Propsit heille, musta ei näin vanhana enää olisi vastaavaan minkään asian puolesta. :D

Vanha ystäväni 17 vuoden takaa saapui seurueineen paikalle vähän myöhemmin, kun ovet oli jo avattu ja tavattiin sisällä. Kivasti ehti jutella, jonotella narikat ja vessat ja pööpöillä ympäriinsä, ennen kuin siirryttiin permannolle, jonne meillä oli liput. Lämppäri Jannika B. (never heard...) välkkyi jo diskopallona lavalla ja Lambertin keikan alkua odotellessa bongasin sekä Frontside Ollie-Robinin, Teuvo Lomanin poikaystävineen että Esko Eerikäisen. Voi Suomi ja Suomen superjulkkikset.

Lambertin keikka alkoi 20.30 ja täytyy sanoa, että tykkäsin kovasti. Iloista ja energistä show-meininkiä, hyvää fiilistä. Bändi oli oikeinkin rock-uskottava särökitaroineen, taustalaulajat ja -tanssijat olivat tietenkin huipputaitavia ja Adam Lambert on jotenkin niin symppis ja ystävällisen oloinen. Lambert vaihtoi vaatetusta neljä kertaa shown aikana, niin kuin kunnon diiva ainakin, ja suurimman vaikutuksen minuun teki jampan ääni, joka pääsi todella oikeuksiinsa. On se vaan taitava! Jorailin läpi keikan, joka sisälsi myös covereita mm. Queenilta ja Lenny Kravitzilta, ja sisältyi siihen rauhallisempi ja tunnelmallisempi slovariosuuskin.

Kaiken kaikkiaan oikein nappivalinta lähteä kerrankin jollekin pop-keikallekin, yöjunassa kotimatkalla oli oikeinkin hymyileväinen ja onnellinen olo! :)

Eilen sunnuntaina sitten pakkauduttiin äidin ja veljen kanssa autoon ja kurvailtiin HK Areenalle. Tammikuussa jo hankittiin liput Cirque du Soleilin Alegria-näytökseen. Olin marraskuussa ystäväni kanssa katsomassa Cirque du Soleilin Michael Jackson-teemaista Immortal World Touria ja siitäkin pidin, vaikka se ei ollutkaan niin sirkuspitoinen esitys, kuin toivoin.

Tämä asia korjaantui eilen, sillä Alegria oli sirkusta täydellisimmillään. Välillä katsoin suu ammollaan, kuinka taitavasti ihminen voikaan vartaloaan käyttää ja kuuntelin, kun vieressä äiti haukkoi henkeään, kun trapetsitaiteilija näytti putoavan päistikkaa korkeuksista, mutta saikin "viime hetkellä" kiinni puomista tai köydestä, johon koko ajan olikin tähdännyt. Esitykseen kuului mm. akrobatiaa, voimistelua, tanssia, musiikkia, jonglööri, sekä suosikkini, klovnitrio. Esityksen aikana monet esiintyjistä liikkuivat yleisön seassa ja ottivat jopa ihmisiä yleisöstä mukaan esitykseen. Vaikka meidänkin paikat olivat permannolla, oltiin "turvassa" kun istuttiin rivin keskellä! :D

Pidin esityksestä ihan älyttömän paljon, tunteet vaihteli hämmästyksestä kuplivaan iloon ja kuten mainitsin, eniten pidin huipputaitavista klovneista. Erilaiset eleet, ilmeet, äännähdykset ja hyvin vähäinen määrä rekvisiittaa riitti siihen, että kikatin lähes jokaisen klovninumeron aikana samalla tavalla kuin Teneriffalla valasshowssa, kun valas ruiski vettä yleisöön. Klovnit olivat niin hauskoja! Tälläkin kertaa yleisö sai jotain päälleen, sillä ennen väliaikaa lavalla tuivertanut lumimyrsky, jossa yksi klovneista tarpoi, puhalsi yleisön niskaan tuhansia ja tuhansia palasia valkoista paperisilppua. Se oli mahtavaa! Kikatin! Paperisilppua oli joka paikassa, jopa paitani sisällä. Hih.

Klovneista pitää mainita vielä sekin, että yhdessä kohdassa kahdella klovnilla oli riita ja toinen yritti saada toisen leppymään, mm. sanomalla tälle suomeksi "Rakastan sinua". Miltä kuulostaa, kun tuhatpäinen yleisö sanoo yhteen ääneen "AWWW!" ja alkaa taputtaa? Sen pääsin kuulemaan eilen.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Sisustusterveisin, L.

 Faberge a la Viipurin tori
 Hattu? Tikkiennuolemissuoja? Varjostin.
 Tilataidetta 3 kpl.
 Halaavat kummitukset keittiöön.
 Mallorcalainen kynttilä.
 Sisustusrottinkia.
 Ikean tuliainen: Bibbi Snurr.
 Maalaustaiteen helmiä pinossa.
Lisää kynttilöitä maailmalta.

Mulla kävi tänään yllätysvieras kesken työpäiväpäivystyksen. 45minuuttia oli aikaa piilottaa sotkut ja tiskivuoret asunnosta ja tehdä itsestään ihmisennäköinen. Päästin ärräpäitä enemmän kuin miesmuistiin ja verisuoni oli hyvin lähellä poksahtamista otsalla.

Vieraalla oli mukanaan ylläkuvatut tavarat. Saan pitää jos haluan, tai laittaa kiertoon, jos ei napostele mulle. Lisäksi sain:

Vieraalla oli mukanaan omat eväät, onneksi. Pahoittelin, ettei mulla ole mitään tarjottavaa, mutta vieras tokaisi, että hän on niin allerginen ja vaivainen, että helpointa on aina ottaa omat syömiset mukaan. Toivottavasti gluteeniton sämpylä ja tuoremehu olivat makoisia.

3-4 tuntia istuttiin olkkarissa ja juteltiin maailman tilanteesta. Mulle suositeltiin lääkärin tai lakimiehen opintoja, tai vähintään pitäisi opetella venäjää, sillä sitä taitavalle löytyy mitä töitä tahansa. Varovaisesti toin esiin näkökannan, että nykykolmikymppiset monet panostavat elämyksiin enemmän kuin maallisen mammonan keräämiseen. Downshiftaamiset ynnä muut ovat niin trendikkäitä aatteita nykyään. Koska tätä aatetta ei heti tyrmätty rautaisella nyrkillä, uskalsin jatkaa ja sanoa, ettei työnteko hampaat irvessä uraa luoden ole välttämättä se, mitä aion elämälläni tehdä.

Tästä saimme oivan aasinsillan vaihtaa matkakokemuksia, ja oli huippukivaa kuunnella vieraan juttuja menneiltä vuosikymmeniltä. On käyty Miamit ja Karibianmeren risteilyt, istuttu kapteenin pöydässä ja oltu kuin Ihmemaan Liisa. Ei montaa Karibianmeren saarta ja valtiota jäänyt mainitsematta tarinoissa. Keniassa on parvekkeelta huidottu taskulampulla heinikossa vaanineita mustia panttereita. Vihreät silmät kuulemma vain kiiluivat lampun valokeilassa. Egyptissä välilaskulla on henkikulta ollut kallis, kun aseistetut ja sylkevät armeijan miehet ovat nousseet "tarkastamaan" koneen, siis hakemaan muovikassikaupalla matkustajille tarkoitettuja juomia ja ruokia. Ihmeellinen on maailma ja elämä.

On ollut hyvin kummallinen, sekava päivä.

torstai 14. maaliskuuta 2013

5 hyvää asiaa tänään

1. Kauhee lenssu iski. Eilen illalla olin ihan varma, että tämä on kuolemaksi. Tänään tuntuu huomattavasti paremmalta, ja seuraa pitää kasa naistenlehtiä ja pätkiksiä.
2. Kivasta mukista teetä (ja kahvia, vaikka se ei nyt maistukaan). Teevalikoimakin on hyvin rikas; Clipperin sitruunaa ja inkivääriä tai Teekannen vihreää teetä jossa inkivääriä ja appelsiinia. Oh, the decisions, the decisions. Mon Amour vaniljakahvi on herkullista, mutta ei sovi mulle lainkaan, kun olen niin herkkä kofeiinille. Jos haluaa herkkukahvia, pitää kärsiä seuraukset, tärinät ja huono olo.
3. Tuleekohan tästä nyt lifestyle-muotiblogi kun esitellään Minna Parikkaa :D
4. Villasukat on muodikkaat, right? Ainakin kun ne mätsää sisustukseen?
5. Tämän hetken kvartetti. Tämä blogikirjoitus ei ole Lumenen sponsoroima (valitettavasti) :D

-----------------------------------
Ja sit vielä hei:
Kannatti kitistä tänne askartelukirppiksen epäkohdista, koska universumi kuuli ja vastas heti! Seuraavana päivänä kun kirjauduin Facebookiin, oli siellä noin 150 viestin ketju, jonka aiheena oli se henkilö, jonka toimintaa pidin epäreiluna. Ilmeisesti, kyseinen tyyppi oli myynyt aitoina feikki/kopiotavaroita ja oli saanut bannit koko ryhmästä :D Myös kaikki ne sen postaamat kymmenet kuvat oli poistettu seinältä. Justice! Mun ei oo enää yhtään paha mieli, sillä nyt kaikki oikeesti kirppishengellä kuvia postaavat saa ansaitsemansa näkyvyyden ja vaikka mun setti ei ookaan käyny kaupaksi, tiedän faktana, että ainakin pari kolme tyyppiä on nyt nähnyt sen munkin kuvan. Jes! Kuin hyvä mieli voi tulla tämmösestäkin asiasta? Että kaikki pelaa reilua peliä samoilla säännöillä? \o/

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Vahinko keittiössä

Käykö kenellekään koskaan niin, että tekee vahingossa ihan sairaan hyvää ruokaa?

Mulle kävi niin tässä ihan äsken, ja koska viime aikojen postaukset on ollut negatiivissävytteisiä, niin päätin kirjoittaa iloisesti siitä, miten vahingossa tein hyvät sapuskat!

Mulla näet oli jääkaapissa ja kuiva-ainekaapissa ainekset kaalipataan ja sitten sekalainen valikoima yhtä sun toista. Oli vaan se ongelma, ettei yhtään tehnyt mieli kaalipataa.

Jostain tuli mieleen Nigella Lawsonin jalokivimureke ja keksin, että mullahan toki on kaalipataa varten jauhelihaa jääkaapissa, ja muniakin kenno, kun oon viime aikoina tykännyt syödä niitä aamupalaksi.

Niinpä tapahtui seuraava menu:
- Jalokivimureke (l. lihamureke, jonka sisään on kätketty keitettyjä kananmunia)
- keitetyt perunat
- tomaattikastike
- kasvishöystö

Aluksi keitin pari kananmunaa puolikoviksi. Siirsin ne jäähtymään ja iskin tulille perhelounaalta yli jääneet kaksi kappaletta keittämättömiä perunoita.

Panin jauhelihan isoon kulhoon ja ripottelin päälle mausteet; suolaa, mustapippuria, chiliä, paprikajauhetta, grillausmaustetta ja oreganoa. Pilkoin pieneksi ison kaalipataa varten ostetun sipulin ja rikoin kulhoon myös yhden munan. Vaivasin kaikki yhteen taikinaksi ja siirsin puolet massasta vuokaan. Kuorin keitetyt kananmunat, laitoin massan keskelle ja painoin loppupuoliskon taikinasta tiiviisti munien ja pohjan päälle niin, että köntti muistutti mureketta. Tätä tehdessä tajusin, että koska lähipiirissä on nykyään monia, jotka eivät syö punaista lihaa, tämän voisi tehdä myös broilerin tai kalkkunan jauhelihasta. Tai ehkä jopa kalamureke, jossa kananmunayllätys sisällä?

Uunissa paistelin mureketta noin 200 asteessa puolisen tuntia. Sillä välin ehti keitellä kaapista löytyneestä tomaattimurskasta ja mausteista tomaattikastikkeen perunoille ja siivuttaa edelleenkin sitä pataa varten hankittua kaalia, sipulia ja porkkanaa wokkipannuun öljyn kanssa kuullottumaan. Mausteeksi suola, pippuri, oregano ja soijakastiketta.

Olin epäileväinen gourmet-ateriani suhteen siihen asti, kunnes pala mureketta, peruna+kastiketta ja annos kaalihöystöä oli lautasella ja ensimmäinen haarukallinen suussa. Niin hyvää, ihan vahingossa. Kuvia tästä keittiövahingosta ei tietenkään ole, sillä tajusin vasta santsattuani, että blogiinhan tästä pitää kirjoittaa! :D

Luomistyötä ja tuskaa

Tämänmoisia syntyi viikonloppuna:
 Kaik yhes koos.
 Yksityiskohtaisempiakin kuvia otin.
 On munia, tipuja ja pupuja.
Kuvia saa klikattua isommaksikin, jos yksityiskohdista tahtoo saada paremmin selvää.

Täytyy äidin kanssa vielä jutella, että montako se keksii, jolle kortin tahtoo lähettää tai viedä postilaatikkoon. Itse en varmaan kovin montaa tule lähettäneeksi. Mitä niille ylijääneille sitten tekee, jos niitä on?

Yhteen Facebookin askartelukirppikseen laitoin tämän kuvan ylijääneistä koristelutarpeista:
Ei ole kukaan vielä osoittanut kiinnostusta, mutta se ei ole ihme, sillä pari päivää meininkiä nyt seuranneena, sinne se on kuva jo hautautunut kansioon, jota kukaan tuskin edes vilkaisee.

Noudatin ryhmän tarkkoja ohjeita siitä, miten ja mihin kuvia saa lisätä ja etsin sopivan albumin (Koristeet), jonne viimeiseksi lisäsin oman kuvani. Vastoin tarkkoja ohjeita siellä erityisesti yksi tyyppi postaa noin 20 kuvaa vartissa uusista, luultavasti Aasiasta maahantuoduista, tuotteista suoraan seinälle ja sinne niiden allehan ne kaikki ohjeita noudattavien kirppisperiaatteellisten kuvat sitten hautautuu.

Ihmettelen, että kun siellä on oikein nillittäjien verkosto takertumassa kaikkiin epäkohtiin, niin miksi tuota yhtä tyyppiä ei poisteta ryhmästä, päinvastoin, jengi ihan huumassa ostaa siltä askartelumateriaaleja, jotka tietty on sillä halvempia kuin Tiimarissa ja vastaavissa. Hiukan on mielestäni epäreilua toiminta tuossa ryhmässä, mutta minkäs sille voin, tämä on epätäydellinen maailma.

Mutta että, tuskin tulen pääsemään näistä 3D-koristeista, helmistä, paljeteista, nauhoista ja tarratyynyistä eroon tuon askartelukirppiksen kautta, vaikka siellä reilun 1200 askartelijan joukossa luulisi olevan jonkun, joka pikkukillingeillä voisikin haluta pääsiäiskortteihin koristetta.
--------------------------------------------------------
Mua taas tänään ahdistaa ylenmääräisesti kaikki tämmöset pikkuseikat, ylimääräiset pääsiäiskortit ja koristeet etunenässä, kun luin taas yhden artikkelin siitä, kuinka eräs mies äkkirikastui, täytti elämänsä kaikella, mitä rahalla saa, ja sitten rakastui, luopui kaikesta ja lähti vaan reppureissailemaan ympäri maailmaa läppärinsä ja rakkaansa kanssa. Ja niin vaan oli elämä kuulemma parempaa, kun mammona ei ollut rajoittamassa elämää. Ja sen suuntaisia asioita mäkin olen tänne blogiin kirjoittanut vuonna 2010 jo. Että the things that you consume end up consuming you.

Mietin tossa viikonloppuna jopa niinkin syvällisiä, että haluaisin uudet verhot. Prismassa oli ihania Vallilan verhoja ja mietin, että mun Vallilat on vuodelta 2008. Että kai sitä nyt ihminen voi viiden vuoden välein vaihtaa verhot? Mutta jos yks verho maksaa 55 euroa, eli kaksi sivuverhoa olis 110 euron paukku, ja sit mulla olis uudet verhot JA nää nykyiset, niin kauanko se hyvä mieli uusista verhoista kestäis, ennen kuin alkais taas ahdistaa, että 110 euroa meni ja nyt mulla on KAHDET verhot. Ja voin kertoa, että mun elämässä se ahdistus tulisi aika nopeasti. Ja paha mieli. Että ihan näinkin syvällisiä.

Jos huvittaa lukea, niin se artikkeli oli tämä englanniksi The New York Timesissa.

Kun aloitin tämän postauksen, mun vaan piti laittaa pari kuvaa askarteluista. Ja sit tästä tulikin tämä avautuminen ja rantti ( http://dictionary.reference.com/browse/rant ). Forgive me :)

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Sunnuntaijukeboksi

Ensimmäisen alusta voi bongata, että Suomessa on kuvattu.
Toisesta en ymmärrä yhtään, mitä siinä tapahtuu.

Mutta niin kaunista, niin kaunista, on molemmat.

5 sunnuntaihyvää:
1. kevätaurinko, se antaa toivoa siitä, että jossain kohtaa tää kaikki jää sulaa. keittiön lattialla aurinko jo lämmitti varpaita.
2. lämmin ja hidas kylpy. tänään sai leikata naamion, kuorinnan, shampoon ja kylpyvaahdon purnukat auki.
3. vaniljakahvi aamupalalla.
4. pääsiäiskorttien tehtailu, täytyypä kuvata ne ja samoin yli jääneet koristelutarpeet. vielä ne ehtis myydä vaikka askartelukirppiksellä ennen pääsiäistä.
5. joutilas musiikinkuuntelu ja sarjojen katselu. ainoastaan sunnuntaisin en koe niistä huonoa omaatuntoa.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

SatYourDay

Ihanan aurinkoista, iltaa kohti taittuvaa lauantaita vaan kaikille!

Mun vanhemmat ja veli kävi tänään kylässä, pitkästä aikaa. Oli perinteinen perhelounas, jolloin minä kokkaan ruoan ja kerään ihmiset luokseni. Harvoin nykyään perheenä vietetään aikaa, joten kivaa, että välillä jaksavat tulla luokseni :) Erityisen kivalta tuntuu se, että rakas äiti pääsee välillä valmiiseen pöytään syömään jonkun muun tekemää ruokaa, kun äiti on meidän perheessä ollut se, joka on hoitanut ruokahuollon lapsuusvuosinani.

Olin kerrankin kaukaa viisas ja hoidin tiskivuoren alta pois kahden päivän aikana viikolla - tajusin jopa käydä kaupassa eilen illalla hakemassa kaikki tarpeet valmiiksi. Tarpeeksi kiire tuli nimittäin tänään aamulla silti, kun piti järjestellä kämpässä kaikki roinat paikoilleen, viikata pyykit kaappeihin, imuroida ja pestä vessa. Kävin itse suihkussa ja laitoin itseni kuntoon ja ehdin aloittaa kokkailut juuri puolisen tuntia ennen sovittua saapumisaikaa. Perfect timing!

Nälkäiset vieraat iskivät pöydän antimien kimppuun niin ahnaasti, että en meinannut saada pöydästä ollenkaan kuvaa :D Jonkun käsi tai ylävartalo oli kokoajan jossakin kuvassa ja tässä on kattauskin jo mennyttä. Tarjolla oli uunilohta [iskin lohen uunivuokaan, päälle runsaasti suolaa, tilliä ja ruokakermaa. 200 astetta 30-40 minuuttia], keitettyjä perunoita, keitettyä kukkakaalia, parsakaalia ja porkkanaa, salaattia [jäävuorisalaatti, kurkku, tomaatti, Apetina fetasnack, jossa fetajuustoa, oliiveja ja valkosipulinkynsiä sekä yrttiöljyä], ruisleipää ja Oivariinia sekä tuore bearnaisekastike ranskankermasta. Sain jälleen vuolaat kehut ja kattilat tyhjenivät melko kiitettävästi, joten eiköhän tämä ollut ihan success!

Vanhemmat juttelivat taas kissani tuoreimmista kuulumisista ja edesottamuksista, ja voi että, kuinka aloinkaan taas ikävöidä sitä pikkukaveriani. On mulla ollut sitä ikävä muutenkin, mutta kun kuulee siitä juttuja, alkaa ikävä vaivata aina enemmän. Päätin, että menen vanhempien luo pääsiäiseksi ja silloin saa taas kissaterapiaakin. :) Multa tilattiin jo kissan kynsienleikkuukin, kun ne on kuulemma taas päässeet pisteliään pitkiksi ja teräviksi. Ennen kuin porukat lähtivät, kävin vielä kuskina pienellä kauppakierroksella. Pitäähän sitä kissalle viedä kaupungista tuliaisia; kamu sai Lidlistä 10kg kissanhiekkasäkin ja Prismasta sekä herkkukaniiniruokaa että kissannameja! :D

Äiti toi mulle paketin askartelutarpeita kotoa. Viime pääsiäisen jälkeen hankittiin Tiimarin alennusmyynnistä pikkukolikoilla mätsäävät pääsiäiskorttiaskartelusetit ja äiti uumoili silloin, että askartelisi tälle vuodelle pääsiäiskortit. No, nyt sain paketin sitten itselleni, kun ei hän kuulemma viitsikään askarrella niitä itse :D Itse en ole kova lähettämään pääsiäiskortteja, mutta koska askartelu on kuitenkin mieluisaa luovaa puuhaa, sovittiin, että mä taiteilen kortit ja luovutan valmiit tekeleet äidille kahden viikon päästä, kun mennään katsomaan Cirque du Soleilin Alegriaa. Sen jälkeen ehtii vielä hienosti lähettää pääsiäiskortit juuri ajoissa.

Nyt on tosiaan mitä hienoin lauantaipäivä ja koska olen jo jäänyt yksin perheen lähdettyä, on mulla pelkkää omaa aikaa omille puuhasteluille tässä. Life Thru a Lensin jrerna tilasi multa jo viikkokausia sitten Dammit doll-voodoonuken ja tänään äiti pääsiäiskortit. Tässä saattaa hyvinkin käydä nyt niin, että vaihdan päälle jotain mukavaa kotivaatetta, kiedon hiukset nutturalle ja keitän pannullisen Tähtitaivas-teetä. Sen jälkeen voisin olla valmis päästämään luovuuteni valloilleen. :)

torstai 7. maaliskuuta 2013

LivBox: maaliskuu

Aika menee hirmu nopeesti, ainakin jos mittaa LivBoxien ilmestymistahdilla. Sain ekan boksini hiukan ennen Tenskun matkaa, sit olin viikon siellä, sen jälkeen oli pari viikkoa kiirettä ja tällä viikolla laittoivat Facebookissa viestiä, että boksit on taas saatu matkaan. Hauskaa!

Eilen osasin jo uumoilla, että tänään posteljooni taitaa taas rimpauttaa ovikelloa ja mietin huvikseni, mitä AINAKAAN EN haluaisi saada paketissani. "Mulla on niin miljoona saatua ja kolikoilla aleista ostettua suihkugeeliä, että toivottavasti ei tule semmosta. Vartalovoiteitakin on PALJON, mutta viime boksissa just tuli, joten tässä ei varmaan tuu. Kynsilakkaa on ollut kahdessa edellisessä, joten tuskin tulee tässä. Ai niin ja naamarasvoja mulla on kans monta, toivottavasti ei tule mitään päivävoidetta."

Edellisen LivBox -postaukseni voi lukea täältä, siellä ekan paketin avaamisen tunnelmat, sisältö ja myös kuvattuna itse paketti. Tällä kertaa en viitsinyt sitä kuvata. Se oli muuten samanlainen kuin viimeksi, mutta silkkipaperi, johon sisältö oli kääritty, on limetinvihreä.

Tämmöistä sitten:
 Oo, luonnonkosmetiikkateema! Tästä moni riemastuu ja itsekin olen ihan positiivisin mielin! Näitä ei itse tule ostettua juuri koskaan ja nyt pääsee kokeilemaan yhtä sun toista.
Ziaja, Burt's Bees, Ma Provence, Korres, Lavera. Olin jopa kuullut kolmesta näistä aiemmin ja Laveran kasvo- ja vartalovoiteita olen kokeillut näytepusseista muutaman kerran :)
 Ensimmäisenä paketista osui käteen Korresin... suihkugeeli. Kiva, mulla ei olekaan kuin yhdeksän suihkugeeliä ennestään ;) Ruusuntuoksuinen suihkugeeli tuskin on lempparini, sillä en välitä ruusuntuoksusta kosmetiikassa, mutta käytän tämän toki. Pullo on 50ml ja ovh 11,90/250ml, eli...2,38€ on tämän arvo.
 Laveralta täysikokoinen musta liquid eyeliner rajauskynä. Oo, mulla ei ennestään olekaan luonnonkosmetiikkamerkeiltä meikkiä ja oon mustien silmänrajausten suuri fani. Tällä hetkellä on vähän surkea rajausvalikoimakin, joten tosi kivaa päästä kokeilemaan. 4ml tuubin ovh 18,10€.
 Burt's Bees on jossain ihme kulttimaineessa ja interweb-suosiossa ja olen lukenut monen bloggaajan hamstranneen näitä tuotteita ihan innolla, sitten todetakseen, ettei näistä ole juuri mihinkään. Itse suhtaudun tähän käsivoiteeseen todella suurella varauksella, sillä tämän vahamainen koostumus on tuskin kovin helppoa a) saada liukumaan iholle ja b) saada imeytymään. Ai niin ja mulla on 5 käsivoidetta ennestään. Tämä on onneksi tosi pieni purkki, 8,5g. Tuotetietokortti sanoo, että tämän ovh on 11,90/85g, jolloin tämän arvo on 1,19€.
 No sitten. Ma Provencen kiinteä shampoopala. Kappas vain! Mulla on ollut aiemmin Lushin shampoopala ja on se tavallaan ihan toimiva tuote. Ja esim. reissussa kätevä, kun ei ole nestemäinen ja hankala ja mitä vielä. Minun on tiedetty hiuksiakin pesevän, joten saatan ottaa tämän esim. juuri reissushampookäyttöön. Hauskinta tässä on tuotetietokortin virke: "Shampoo on tiivistetyssä muodossa ja vastaa kahta pullollista nestemäistä shampoota". AHAHAHAH! Pardon me, while I prove you wrong.Edit: Anonyymiltä tuli kommenttia, että tieto koskee täysikokoista tuotetta. Ymmärsin sen toki, mutta siinäkin tapauksessa tämän kolmasosan ja neljäsosan välimaastoon sijoittuvan näytepalan tulisi vastata noin puolikasta shampoopulloa... Eh. Nähtäväksi jää. Pala on 25g ja ovh on 12,50/85g, joten arvoa tälle saa 3,68€.
Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä (tai mistäs minä vielä tiedän, onko tämä vähäisin), Ziaja-merkin vuohenmaitopäivävoide. No kiva, että sain vähän kaikkee, mitä eilen mietin. Universumi opetti mulle taas, mitä karma on ;D Tässä purnukassa on 10ml ja ovh on 11,95/50ml joten arvoksi saadaan 2,39€.

Jos tästä nyt sai sen käsityksen, että olen tyytymätön pakettiini ja joku miettii "Mitäs tilasit tuollaisen paketin, josta et etukäteen tiedä, mitä saat", niin ei sinne päinkään! Ihan huippua saada näitä ylläripaketteja! Ja ihan kelpo sisältö tässäkin on. Postikuluineen paketista maksoin 13,90 ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen näistä tulee 27,74. Ainoastaan yksi näistä on täysikokoinen ja loput näytekokoja, joten ne on helppo heittää matkapussukkaan eikä tarvii roudata mukana isoja pöniköitä. Mitä tulee suihkugeeli-, käsivoide- ja päivävoidevarastojen lisääntymiseen, niin oh well. Such is life, and it's getting sucher and sucher.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

52 in 52: viimeaikaisia lukukokemuksia

Muistaako joku vielä lukuhaasteeni, 52 books in 52 weeks? Olen varmaan kymmeniä kirjoja aikataulusta jäljessä, mutta jotain on tullut luettuakin taas :)

Kuva Googlen kuvahaulla intterwebistä, stock image. Löytyi erilaisia kirjankansia, mutta mulla oli tää nimenomainen hiekkatie, jonka keskellä rypistetty valokuva -kuvallinen pokkari.
1. Peter Robinsonin Dry Bones that Dream. Siitä voi lukea lisää esimerkiksi täällä, löytyy juonenkuvausta ja arvioita. Tämä kirja oli mukana Tenskulla lomalukemisena, ja kävi ilmi, että kuuluu Inspector Banks -sarjaan, jossa tuo Banks-niminen rikostutkija siis selvittelee aina jotakin rikosta. Tämäkin kirja alkoi murhasta ja loppuun päästyäni se oli monenmoisten jännien käänteiden ja ylläriloppuratkaisun jälkeen selvitetty. Mä ihan tykkään dekkarikirjallisuudesta, joten kelpo matkakirjaksi voin tämän arvioida. Ei mikään "kirja, joka muutti elämäni", mutta itse luin mielelläni ja täytyy antaa propsit todella yllättävästä lopusta, jota en missään kohdassa osannut odottaa. Jätin kirjan hotellin kirjahyllyyn kiertoon.


2. Hartley Howard: Joannan hautakirjoitus. Mulla oli Tenskulla mukana 4 naistenlehteä ja edellinen kirja, mutta lukeminen loppui siitä huolimatta kesken. Kävin sitten hotellin aulan kirjahyllyllä tsekkaamassa, että olisiko siellä mitään. Silmäilin kirjojen selkämyksiä ja suu loksahti auki, kun yhtäkkiä silmien edessä oli tämä. Pakkohan se oli ottaa lukuun!
Tämä puolestaan oli salapoliisiromaani, jossa myös alussa sattui murha, jota sittemmin kyseenalaisessa maineessa ja epäsuosiossa oleva salapoliisi rikosetsivien vastustuksesta huolimatta alkaa tutkia. Tässä ei kauhean paljon tapahtunut mitään jännää ja tarina eteni suoraviivaisesti pisteestä a, murha, pisteeseen b, sen ratkaisu. Kirjallisuustieteestä muistan, että tarinat ovat aina kaaria, joissa tarinan käännekohta muodostaa kaaren lakipisteen ja sen jälkeen kaari laskeutuu kohti päätepistettään. No, mielessäni tämä näppärä pikku tarina EI muodosta kaarta. Se on ihan suora viiva pisteiden a ja b välissä. :D Huvittelin tätä lukiessani, ja mietin, ketkä esittäisivät tiettyjen hahmojen roolit, jos tämä olisi Hollywood-elokuva. Päädyin seuraavaan listaan:
- salapoliisi itse olisi joku helposti sänkisen ja krapulaisen ketkun rooliin sujahtava. Vaihtoehtoja on monia! Josh Hartnettkin kävi mielessä, mutta onko se vähän liian siloposki?
- murhattu salapoliisi olisi joku lihava ja hikinen, epäsiisti äijä. Tämä oli vaikea mietittävä, mutta sitten keksin, että olisi mahtavaa, jos roolissa olisi William Shatner :D Roolisuorituksen pituuskin olisi noin 5 minuuttia :D
- intiaani-syntyperää oleva ilkeä rikostutkija olisi Danny Trejo
- kuolleen Joannan sisarentytär olisi Emily Blunt, ja takaumakohtauksissa sama nainen esittäisi Joannaa
- naapuripariskuntana olisi brittiaksentein puhuvat Daniel Craig ja Madonna
Lukekaa tämä kirja. Kuvitelkaa em. henkilöt rooleihin. Keitä itse roolittaisitte? :D
3. James Herbert: Haunted. Lisää voi lukea esim. täällä. Niin kuin kirjan nimikin antaa ymmärtää, on tämä kummitusjuttu, kauhugenreä jopa. Täytyy myöntää, että positiivinen yllätys! Tämä ei ollut laisinkaan haukotuttava ja kiusallisen lapsellinen, vaan pystyin ihan samastumaan päähenkilö David Ashiin, joka paranormaalin tutkijana lähtee tutkimaan väitettyä kummittelua ja joutuu itse sen kohteeksi. Aivan mainion yllätyksellinen juoni ja yksityiskohtaista kuvailua, jolloin itsekin pystyi helposti kuvittelemaan ihmiset, paikat ja tapahtumat. Tämän haluaisin nähdä elokuvana! Melkein lukiessani jo kuvittelin tarinan elokuvana pääni sisällä! :)

4. Margaret Drabble: The Seven Sisters. Täältä voi lukea The Guardianin arvion teoksesta. Tämä oli pääsykoekirjana vuonna 2004 ja nyt luin sen uudestaan, ihan mielenkiinnosta. Sanon vain lyhyesti, että en oikein osaa samastua keski-ikäiseen päähenkilöttäreen, mutta lukeminen oli nyt huomattavasti helpompaa kuin 9 vuotta sitten. ;)

5. James Sallis: Kylmä kyyti. Tämä noir-dekkareille kunniaa tekevä tarina kertoo kuskista, joka päivisin tekee stunt-ajoja elokuviin ja öisin kuskaa ryöstäjien pakoautoa. Epäkronologisessa järjestyksessä kulkeva tarina oli nopea luettava ja se on ainoa hyvä asia, jonka tästä voin sanoa. :D Onneksi kulutin tähän vain noin 2-3 tuntia elämästäni, sillä rikkonainen ajassa edestakaisin poukkoileva tarina oli niin sekava, etten tähän päivään mennessä tiedä mitä tapahtui, kenelle ja koska. Mutta ei hätää, ystävät hyvät! Tästä kirjasta on tehty elokuva. Ryan Gosling esittää kuskia. What's not to love?

6. Toby Litt: Beatnikit. Kirjan voi jopa ostaa itselleen huokeaan 3 euron hintaan täältä. Tämän luin nyt ihan viimeiseksi, aloitin toissailtana nukkumaan mennessäni ja sain loppuun eilen illalla Gladiaattorin mainoskatkolla. Tykkäsin jostain syystä kovasti! Kolmen nuoren ihmisen sekavia suhteita, draamaa, lisää draamaa, erilaisuuden tavoittelua, sekoilua, seksiä ja epätoivoa elämän rajallisuudesta ja yhteiskunnan rajoittavuudesta. Ihmiselle, joka edes joskus on miettinyt, kuka mä olen ja mitä mä teen täällä (ja on kuullut Bob Dylanista ja Jack Kerouacista). Kyllä vain, mainio lukukokemus.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Huh huh. Huh.

Mulla on ollut Tensku-loman jälkeen nämä pari viikkoa niin "kiire", etten oo paljon ehtinyt kirjoitella mun fabulousista lifestylestä. Matkarapsakin oli monen monituista päivää luonnoksissa, ja kirjoittelin pätkän kerrallaan ja lisäilin kuvan sinne, toisen tänne.

Nyt on tiedossa toivottavasti hetken aikaa vähän rauhallisempaa menoa, musta tuntuu tällä hetkellä siltä, että oon sen tarpeessa. Kaipaan järjestystä ja keveyttä ja raikkautta elämään just nyt! Vaihdoin aiemmin tänään päivällä blogin ulkoasunkin entisestä tummanharmaa-pinkistä tähän nykyiseen mustaa tekstiä valkoisella pohjalla layoutiin.

Nää pari viikkoa on ollut mukavasti töitä ja reippaasti sosiaalista elämääkin. Jrerna-murun kanssa oli perinteiset treffit pian Teneriffalta paluun jälkeen. Erikseen pitää mainostaa, että zombieleffaeväänä meillä oli kanapastasalaattia, sipsiä, strawberry cheesecake-jätskiä ja teetä. Hyvää ruokaa olikin, vaikka tukkoisuus-pönötys-hiilareita nuo pitikin sisällään vähän turhan paljon :)

Oli myös ihanien opiskelukavereiden kanssa ravintola-baari-ilta, jolloin käytiin ensin Di Trevissä syömässä (herkkutattirisotto oli oikein hyvä) ja The Cow:ssa drinksuilla. Olin selvinpäin liikenteessä, ja siitä olen itselleni aivan superkiitollinen!

Tänä viikonloppuna seurueelleni oli varattuna 4 hyttiä Viking Gracelta ja perjantai-illan risteily oli aivan hauska, mutta hyvin perinteinen risteily. Grace on toki iso ja uusi laiva, jonka sisustukseen on panostettu ja siitä paljon pisteitä. Laivan konsepti vain on täysin sama, kuin muillakin laivoilla. Eikö todellakaan voi keksiä mitään uutta? Ohjelma oli perinteistä, yökerhon bilebändi - perinteinen, buffetin ruoka - todella herkullista, mutta täysin samaa, kuin kaikilla muillakin laivoilla. Siis, really? Onko jonkin uuden keksiminen niin vaikeaa, liian suuri riski, mitä? Olen siis hieman pettynyt siihen, että uusi ja uljas Viking Grace ei olekaan kovin "uusi", jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Olen tässä jo pidemmän aikaa ollut hieman flunssaisen oloinen eikä ole aivan selkeyttä siitä, olenko kipeä vai terve. Laivareissu veti kyllä ihan tukkoon ja kuivatti nenän limakalvotkin sopivasti taas ihan täysin. Takki on ollut tänään ihan tyhjä, tahdon vain lipittää kylmää hanavettä tuoppikaupalla ja lojua sykkyrällä.

Olin haaveillut ennen laivailua, että tänään olisi ollut suuri siivouspäivä, mutta no, sehän ei toteutunut. Nyt pitäisi löytää itsestään jostain ne voimavarat, että saisi tehtyä kunnollisen raikastavan kevätsiivouksen, varattua kirppispöydän, kutsuttua vanhemmat taas parin kuukauden tauon jälkeen perhelounaalle, työskennellä veroilmoituksen parissa ja päivystää töitä. Tekemättömät työt painavat enemmän kuin tehdyt, tiedän. Itsestäänkin voisi huolehtia paremmin, ja tiedän senkin, mutta viime aikoina kaikki muu on mennyt sen edelle ja jos aikaa ja energiaa on vielä riittänyt, sitten on voinut miettiä omaa hyvinvointiaan. Kahden viikon päästä on kontrolliaika lääkäriinkin. Voisinks mä ajatella sitä vaikka sit vasta kahden viikon päästä? Tunnustan, että väkisin se putkahtelee mieleen tämän tästä.

Oiskohan se taas aika kirjoittaa itselleen yksityiskohtainen tehtävälista. Voi sitten tuijotella sitä sen aikaa kun lepäilee ja alkaa hommiin kun on riittävästi virtaa. :)

PS. Oon ihan huipputyytyväinen itseeni tuon risteilyn jälkeen; olin jo päättänyt ostaa sieltä Escadan Cherry in the Air-tuoksun ja himoitsin myös Lady Gagan Fame black fluidia, mutta jätin molemmat tax freehen! Kemikaalisisko osoittaa huimaa tahdonlujuutta.