lauantai 30. marraskuuta 2013

Chemical Sister, osa: kaava alkaa muodostua

Mä olen nyt tarkkaillut neuroottisesti kosmetiikan kulutustahtiani neljä kuukautta ja havaittavissa on tietynlainen kaava. Olen nimittäin tässä neljän kuukauden otannassa havainnut, että joka toinen kuukausi multa loppuu purnukka jos toinenkin ja joka toinen kuukausi mun varastoista ei näy poistuvan juuri mitään.

Elokuun minisaaliin pohdinnat löytyvät täältä ja syyskuun lievän helpotuksen tunteista voi lukea täällä. Lokakuussa en kirjoittanut fantastisen jännittävästä kosmetiikkaelämästäni lainkaan, enkä aikonut julkaista mitään kuvasaldoakaan. Siksi oman muistini virkistämiseksi nappaamani kuva ei ole laadultaan mistään kotoisin, mutta näkee siitä nyt toki, että viime kuussa multa ei taaskaan loppunut juuri mitään:
I love raspberries & blackberries kylpyaine 500ml oli ihanantuoksuista ja aivan mainio kylpykaveri.
I love Banana Split -suihkugeeli 100ml oli esanssisen banaanikarkin tuoksuinen suihkukaveri. Hyvän mielen tavaraa!
Nivean In-shower voiteen näyte 50ml riitti pariin suihkukertaan. Ihan jepaa kamaa, mutta en osta täysikokoista tuotetta.
Loppui myös jälleen yksi töistä saatu Pepsodent, sekä Diorin silmänympärysvoidenäyte. Yves Rocherin tuoksunäyte ei jättänyt mieleeni mitään noottia, joten tuskin oli kovin merkittävä kokeilu elämässäni.
Muistin myös vaihtaa karvanajohöylän terän pitkästä aikaa.

Tämä marraskuu olikin sitten aikamoinen kylppärihyllyjen tyhjennyskuukausi. Jes!
 Lumenen Basic Blue käsivoidetta voin suositella niille, jotka eivät kestä rasvaista tunnetta. Imeytyy ainakin mulla tosi hyvin!
Lumenen Time Freeze kiinteyttävä päivävoide toimitti mulla yövoiteen virkaa ja levittelin sitä runsaasti myös kaulaan, dekolteelle ja niskaan. Ei imeytynyt huippuhyvin ja siksi en jää kaipaamaan.
Laivatuliaiseksi saamani L'Occitanen ruusuvartalomaito on makuuni liian ruusuisen tuoksuista, mutta kevyt maitokoostumus on mieleeni. Johan imeytyy! Pullo on niin kovaa muovia, että toista kertaa sitä puristaessani halkesi koko pullo. Kirkkaalla pakkausteipillä korjasin pullon, että sai käytettyä pullon sisällön.
 Neutrogenan Visibly clear pink grapefruit facial wash on ihana kasvopesu. Tuoksu on hyvä, pesutuntuma on hyvä, sen jälkeinen tunne iholla on hyvä ja pumppupullo on hyvä. Tuon tuotteen loppumisen jälkeen ihohuokoset laajeni välittömästi noin 300%.
I love Mint chocolate chip -suihkugeeli 100ml oli ihana After eight-suklaan tuoksuinen suihkukaveri. Nam!
Lushin Noubar-saippua pesi ihon natisevan puhtaaksi, mutta ei tuntunut silti pahalta. Saippua tuoksui tosi voimakkaasti pistaasipähkinältä ja saippuassa oli pähkinärouhetta seassa. Raapi inhasti. Tämä Noubar onkin jo lopetettu eikä sitä Lushista enää edes saa.
 Dermosilin Leave-in spray conditioner oli ihana tukansiloittaja, joka pelasti monta rastatukkapäivää. Liukasti myös lattian samalla, joten lopulta siirryin suihkimaan tätä hiuksiini vessanpöntön päällä.
Mirame kynsilakanpoistoaine on ihan perus.
Avenen lähdevesisuihke ei syystalvella ollut yhtä ihanaa kuin kesähelteillä, mutta freesasi meikit kivasti, kun suihki kasvoille meikkaamisen jälkeen. Loppuvaiheessa pullosta ei saanut enää mitään ulos vaikka sisältö vielä loiskuu pullossa.
Biothermin SOS kosteusnaamion näyte ja No7 Radiance revealed kuorintanäyte oli kivoja kylpykavereita. Kasvohoito samalla kun rentoutuu kylvyssä. :)
Vihoviimeinen töistä saatu Pepsodent kului myös loppuun.
 Lancomen Visionnaire on ihanantuoksuista kasvoseerumia. Ostaisin pullon, ellei maksaisi miljoonaa.
Yves Rocherin kiinteytysgeeli on ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta tulipa käytettyä pois sekin näyte.
Foreverin aloe vera geelin levitin säärille sheivaamisen jälkeen. Mukava tunne.
Yves Rocherin Flowerparty tuoksunäytteestä mieleen tuli Escadan kesäiset kausituoksut.
Dermosilin tuotenäytteitä päätin myös kokeilla kasan. Hyasinttikäsivoide oli ihan ok, samoin peruskäsivoide. Foot Therapy jalkavoide on ihan liian kevyttä makuuni. Skin comfort tehoyövoide oli ihanan paksua ja hyvin imeytyvää, voisin ostaa kokonaisen purkinkin.
Kasvovesi oli tosi paksua, kuin geeliä, ja ihon pinta jäi nahkeaksi.
Kiinteyttävä Primo suklaageeli oli samaa yhdentekevää sarjaa Yves Rocherin geelin kanssa, mutta tulipa käytettyä pois.

Ihan kelpo pussillinen roskaa näistä pakkauksista syntyi, mainiota. Olen nimittäin aloittanut joululahjojen hamstraamisen itselleni ja aikamoinen pussillinen kosmetiikkaa on kertynyt jo kaappiin "joululahjojen avaamista" odottamaan. Vielä mulla on 24 päivää aikaa tehokuluttaa vanhoja juttuja kaapista pois, ennen kuin korkkaan uudet joululahjani :D

maanantai 25. marraskuuta 2013

Yläkulo

Ihana ystäväni kirjoitti muutamia päiviä sitten Facebookissa olevansa yläkuloinen. Miten hyvälle mielelle voi tulla jo pelkästään sellaisen lukemisesta?

Koska täällä ollaan viime aikoina oltu lähinnä alakuloisia, haluan tänään kirjoittaa näkyviin listan asioista, jotka ovat tehneet minut tänään yläkuloiseksi.

Kas näin:
1. Aamulla ikkunasta näkyi valkoisia jalkakäytäviä ja valkoinen päiväkodin katto, sekä kirkkaanvihreää nurmikkoa. Ei kaiketi lunta ollut satanut, mutta kosteus jäätynyt valkoiseksi hyhmäksi? Nättiä oli.
2. Aurinko. Ihana, armas aurinko on näyttänyt suloisen naamansa.
3. Työsähköpostissa odotti IIIIIIISO työ, jonka tein heti aamutuimaan ja sitä seurasi pienempi työ. Työt on kivoja! Antakaa mulle kaikki työt (heti). Ihmiset aina kitisee töistä, mutta mä olen alakuloinen silloin kun ei ole töitä.
4. Jopa se, että sain nuivasti minuun suhtautuvalta project managerilta tiedoksiannon, joka ei liity minuun millään tavalla ja joka itsessään oli tökerö minulle forwardoitu sähköpostikeskustelu, jonka alkuun PM oli kirjoittanut minua varten "saatesanoiksi" kolme kirjainta fyi, sai minut naurahtamaan. Kuinka tökerösti voi käyttäytyä? I'm saving your ass here, buddy.
5. Englannista tilaamani joululahja itselleni, Sleek Make Upin i-Divine luomiväripaletti (sävyssä Oh So Special, so pretty!) tupsahti postiluukusta.
6. Tupsahti myös saapumisilmoitus siitä, että toinenkin tilaamani joululahja itselleni on noudettavissa Ärrältä. Mä oon ollut niin kiltti itselleni! Pitänee postata näistä joululahjoistakin, jotka saan. ;)
7. Pääsin tänään vihdoin terkkarin vastaanotolle korvahuuhteluun. Toinen korvani on lievästi sanottuna ongelmatapaus, jonka kanssa olen käynyt lääkärillä/terkkarilla aikuisiällä kymmenkunta kertaa, milloin tulehduksen, kivun, tinnituksen tai vahatulpan vuoksi. Korva meni lukkoon keskiviikkona, joten liki viikon ehdin olla puolikuuro ja sain kuunnella pääni sisäistä kohinaa ihan antaumuksella. Se helpotuksen tunne, joka tuli, kun huuhtelussa tunsin korvan aukeavan ja aloin taas kuulla kirkkaasti...se on hyvä tunne. Se tekee yläkuloiseksi. :)

7 aihetta iloon, eikä kello ole vielä edes kolme iltapäivällä. Hyviä kaikuja myös eiliseltä, kun kävin joulumarkkinoilla, sorruin Sokkarilla huipputrendikkääseen tekstuurikynsilakkaan (kaikkea ne keksii!), näin ihanan ystävän juoruilun ja kaffen merkeissä ja käytiin leffassa katsomassa Nälkäpeli - Vihan liekit. Keitin ison kattilallisen intialaista kanasoppaa ja pizzaakin on. Ja Dexterin 6. tuotantokausi.

Paljon on hyviä asioita, kun välillä nostaa pään risukasasta.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Äärimmäisen hidasta elämää

Heippa ja moi!

Mulla on ollut ihan tosi vähän sanottavaa täällä blogin puolella, niin kuin yleisestikin elämässä, viime aikoina. Ei oikein mitään tapahdu.

Jos jotain jännää tapahtuukin, mä en muista kirjoittaa siitä. Kävinhän mä esim. Kaupunginteatterissa veljeni ja raskaan musiikin ystävien kanssa katsomassa The Rocky Horror Show -musikaalin ja nautin suunnattomasti.

Vaan ei se siitä. Slow life-intoilijat vois tulla multa ottamaan oppia, olen ihan tapahtumattomuuden guru. Koskahan mulla on viimeks ollu kiire? En muista.

Kuva tältä illalta kertoo kaiken olennaisen.
Keitin iltani ratoksi kupillisen mausteisen kuumaa chai-teetä. Samalla ihmetellään virkatun rusettihiuslenkin prototyyppiä, tempaisin semmoisen aikaan teenjuonnin lomassa.
 Jos olisin menossa myyjäksi johonkin joulumyyjäisiin tänä vuonna, nämä olisi ihan näpsäköitä kavereita viime vuonna syntyneille rusettihiusklipselle. Vaan enpä ole menossa, kuin korkeintaan itse asiakkaaksi.

Mä kaipaan ihan hirveästi lomaa tästä slow lifestani. Friikun kotitoimistoihmisenkin tarvii päästä lomalle! Oon jopa suunnitellut weekend bagin, jonka aion ommella itselleni matkalaukuksi, kunhan keksin, että koska ja minne matkustan. Millä rahalla ja kenen kanssa.

Jouluviikosta on maailman helpointa ilmoittaa asiakkaille, että toimisto on kiinni maanantain ja perjantain. Sitten saan kokonaiset 9pv putkeen vapaata - osa toki kuluu joulunvietossa maalla. Silloinkaan ei siis taida päästä ihan koko maailmaa valloittamaan, mutta josko jotain actionia keksisi kuitenkin. Voi sitten hyvillä mielin sen jälkeen jatkaa taas kotitoimistolaisen arkea.

Semmoista siis täällä. Elonmerkki, että täällä ollaan ja ihmetellään. Näen tässä turhautumisessani valtavaa potentiaalia lähestyvän uuden vuoden toivomuslistaa ajatellen! ;)

torstai 14. marraskuuta 2013

Vanhan koiran uudet temput

Olin viime viikonloppuna lapsuudenkodissa viettämässä isänpäivää, enkä tiennyt sinne mennessäni, minkä ilon se vierailu elämääni toisi.

Äiti on kova käsityöihminen, nykyisin, eläkkeelle jäätyään, ja hänellä on olohuoneessa oma käsityönurkka. On supermukava nojatuoli, rahi, kunnollinen kirkas jalkalamppu oikealla puolella ja vasemmalla "arkku", jonka sisällä voi kätevästi säilyttää lankoja, keskeneräisiä töitä, ohjeita yms. ja arkun päällinen toimii laskutasona. Telkkariin on suora näköyhteys ja kun heittää jalat suoriksi rahin päälle, kissan on helppo käpertyä syliin/jalkojen päälle nukkumaan. Täydellistä!

Tulin viikonloppuna istahtaneeksi äidin käsityönurkkaan ja bongasin joutilaana lojuvan 41/2 virkkuukoukun sekä puolen metrin pätkän jämälankaa. En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta päätin kokeilla, vieläkö osaan virkata ketjusilmukkaa - oletin tekniikan olevan jossain selkäytimessä tallessa, vaikka koulun käsityötunneista on 20 vuotta ja ketjusilmukka tosiaan oli ainoa virkkaamiseen liittyvä asia, jonka silloin aikoinaan opin ala-asteen kolmannella luokalla. Minähän siis EN virkkaa.

Ketjusilmukka oli juuri niin helppo kuin muistinkin sen olevan, mutta äiti oli kärppänä paikalla. "Mitäs täällä puuhataan? Otapa tuosta jämäkerä ja virkkaa ketjusilmukkaa. Koitapas alkaa tehdä siihen nyt kiinteitä silmukoita!" Äiti on joskus muutama vuosi sitten yrittänyt opettaa minua kutomaan puikoilla ja muistaakseni virkkuukoukkukin on käynyt joskus kädessä, mutta en ole osannut tehdä niin kuin äiti neuvoo ja turhautuneena olen luovuttanut - en vaan osaa.

Nyt taisi olla aika kypsä, sillä äidin neuvottua ensin väärin (!!!), hoksasin hyvinkin nopeasti, miten kiinteät silmukat syntyvät. Ja voi sitä riemua! Harjoittelin harjoittelemistani, kysyin aina tarpeen tullen neuvoa ja ohhoh - yhtä Midsomerin murhat -jaksoa myöhemmin olin virkannut elämäni ensimmäistä kertaa ja saanut aikaiseksi SEKÄ valmiiksi asti ihan ihka oikean patalapun. Jälki ei ole nättiä, ja sattumalta äidin jämälangoista syntyi hyvin saksalaishenkinen tuotos, mutta ei se olekaan tässä pääasia. Vaan se, että opin virkkaamaan! Minä OSAAN. Tunne on sanoinkuvaamattoman hieno. Itse tein!
Sain mukaani omaan kotiin ylimääräisen koukun ja jämälankoja. Onneksi olen itsekin ostellut lankaa Tigerista ja kirpparilta, vaikka en edes ole osannut virkata tai kutoa! ;)
Kotona piti sitten jatkaa harjoittelua, että kädenjäljestä tulisi siistimpää. Ensin syntyi tämmöinen tumma...
...ja sitten piti harjoitella vielä vähän lisää - punaista värimaailmaa.
Tänään äiti soitti ja kysyi, montako patalappua täällä jo on syntynyt. Kun kerroin, että neljä yhteensä, äiti parkaisi, että lopeta nyt jo hyvä lapsi ja ala opetella jotain muuta. Olinkin bongannut Dermosilin joululehdestä virkatun joulupallon ohjeen ja koska siinä tarvitsee osata vain ketjusilmukka ja kiinteä silmukka, konsultoin äitiä puhelimitse vaikeilta vaikuttaneiden kohtien suhteen. Ja tadaa:
Ensimmäinen virkattu joulupalloyritelmäni, täytettynä LivBoxien pehmustesilpulla.

Seuraavan kerran meillä taitaa äidin kanssa olla aikaa syventyä virkkaamiseen vasta jouluna, mutta oletan, että viimeistään silloin opin sitten seuraavan asian virkkaamisen saralla. En edes tiedä, mitä luvassa on, mutta motivaatio ja into on ainakin kohdillaan! :)

perjantai 1. marraskuuta 2013

11-haaste

Sain Sinisen Siiven Satujen annakristiinalta 11-haasteen, kiitos! Oon tehnyt tämän saman aiemminkin, joten päädyin nyt tämmöiseen semi-haasteentoteuttamiseen: voin kertoa 11 asiaa itsestäni ja vastata 11 kysymykseen, koska kukapa nyt ei tykkäisi puhua itsestään! :D Loppuosan haasteesta jätän kuitenkin toteuttamatta, eli en haasta ketään eteenpäin. Jos joku tämän kuitenkin bongaa ja haluaa myös toteuttaa, niin olkaapa hyvä vaan!

Niinpä sitten, 11 asiaa itsestäni:
1. Olen luultavasti maailman laiskin ihminen. Miksi tiskaisin tänään, kun ei ne tiskit vielä huomennakaan ole minnekään keittiöstä hävinneet? Ei ole hyvä tämä :D (mun pitäisi tänään tiskata)
2. Edelliseen liittyen, olen enemmän suunnittelija kuin toteuttaja. Asioiden listaaminen ja suunnittelu on mulle hyvin vahvaa aluetta. Joku matka tai juhlapyhä lähestymässä? Mulla on varmasti muistilista sitä varten. Mitään sille listalle en kuitenkaan tee ennen viimetippaa. Onko mikään ihme, että mut sai taas postaamaan tämmöinen haaste, jossa saa kirjoittaa listoja.
3. Tänä vuonna en juhli Halloweenia mitenkään erityisesti. Aiempina vuosina on tullut kutsuja kavereiden Halloween-kotibileisiin ja olen suunnitellut Halloween-asun ja ostanut kotiin kurpitsan, josta olen kaivertanut kurpitsalyhdyn. Tänä vuonna: ei bileitä, ei asua, ei Halloween-koristelua kotona.
4. Olen kuitenkin jo alkanut varustautua jouluun. Lokakuussa ostin kaksi pikkujuttua kahteen joululahjaan sekä yhden lahjan itselleni. Oon ollut just niin kiltti!
5. Inhoan ötököitä, joita valo vetää puoleensa. Vaikka tiedän, ettei ne ötökät voi tehdä mulle mitään eikä ne edes ole kiinnostuneita musta, vaan valosta, niin en vaan voi olla samassa huoneessa. Niin kuin just toissailtana. Piti purkaa liki koko jalkalamppu, jotta pystyin nappaamaan kiinni ötökän, jonka _kuulin_ loikkivan siellä valonlähteen hujakoilla.
6. Aivan hillitön matkakuume on taas alkanut nostaa päätään. Etenkin Lontoo siintelee mielessä.
7. Ostin kesällä trooppisentuoksuista hiusten ja vartalon pesuainetta, että voin torjua marrasmasennusta ainakin hitusen sen avulla. Nyt on tullut aika korkata se ja leikkiä suihkussa, että on tropiikissa! Jee!
8. Mulla on tosi kova ikävä mun kissaa, joka asuu nykyään mun vanhemmilla ja joka on nykyisin vähän enemmän äidin kissa kuin mun. Ikävä sitä on silti. Isänpäivän suhteen oli vaihtoehtona, että vanhemmat tulee mun luo lounaalle tai että menen koko isänpäivän viikonlopuksi lapsuudenkotiin. Valitsin mennä sinne, että saan rapsutella kissaa.
9. Edellinen suunnitelma saattaa osoittautua hankalammaksi kuin kuvittelen, sillä kissa kokee, että olen hylännyt sen ja/tai että olen tullut hakemaan sen pois unelmakodistaan. Kissa yleensä mun saapuessani piiloutuu sängyn alle tai saunan lauteiden alle noin viideksi tunniksi, ennen kuin uskaltautuu taas ihmisten ilmoille. Harmittaa, että kissa ei enää pidä mua omanaan.
10. Talvi ei ole vielä kunnolla alkanutkaan, mutta olen lähestulkoon polttanut jo koko kynttilävarastoni näiden syksyn pimeiden iltojen aikana. Tästäpä tärppi joulupukin kirjeeseen! Sytyttelen valtavan määrän tuikkuja ja pöytäkynttilöitä ehkä kolmesti viikossa ja niiden valossa on mahtavaa katsoa leffaa, tai surffailla netissä, tai vaan laittaa silmät kiinni ja kuunnella musiikkia.
11. Ikeaan ilmestynyt paperitavaraosasto on paras ostoksiin liittyvä juttu sitten Tigerin rantautumisen Suomeen. Viimeksi äidin kanssa Ikeassa aloin haukkoa henkeäni nähdessäni kaikki ihanakuosiset muistikirjat, paperirullat ja lahjakassit ynnä muut semmoiset. Totesin, että "nyt karkaa mopo käsistä"! Hillitsin itseni ja ostin vain(!) kaksi muistikirjaa ja yhden paperirullan, mutta eiköhän ensi kerralla tule taas hamstrattua lisää ihania kuoseja ja värejä, kun siis ainahan kaikkea semmoista paperitavaraa tarvitsee...

Sitten 11 kysymystä minulle:
1. Mikä on joulussa parasta? Sen odotus, joka alkaa pikkuhiljaa vallata mielen joskus lokakuussa. Musta on ihanaa, kun pimeässä ja usein märässä syksyssä saa pisaroittain valoa ja iloa siitä, kun eri paikkoihin syttyy jouluvaloja, ilmestyy joulutoreja, kaupat täyttyy sekä kauniista joulusomisteista että myytävistä joulutavaroista. Postiluukusta alkaa tipahdella sekä joululehtiä että -kuvastoja. Saa alkaa suunnitella(!), miten aikoo joulun tänä vuonna ottaa vastaan. Itse joulunpyhissä parasta on tunnelma ja kiireettömyys. Se, että ollaan perheen kanssa yhdessä, katsotaan telkkarista jotain kivaa, pelataan jotain, syödään jouluherkkuja ja annetaan sekä saadaan lahjoja.
2. Jos sinulla olisi huomenna vapaapäivä, miten käyttäisit sen? Kas, huomenna onkin vapaapäivä, Pyhäinpäivä. :D Tämä ei tule toteutumaan huomenna, mutta ideaalina vapaapäivänä heräisin virkeänä 8-9 maissa. Söisin aamupalaksi kinkkujuustosämpylää ja appelsiinimehua. Laittautuisin ja seuraisi jotakin seuraavista, mieluiten ystävän/ystävien/äidin seurassa: kirppiskierros, shoppailukierros, lounas/brunssi, kävely. Sitten voisi myöskin illalla käydä leffassa, ulkona syömässä ja jollakin hyvällä rokkikeikalla. Täydellinen vapis päättyisi lämpimään ja hyväntuoksuiseen kylpyyn, jonka jälkeen pujahtaisin lakanoiden väliin nukkumaan makoisasti.
3. Mikä on viimeksi lukemasi kirja? Mulla on aina useampia keskeneräisiä kirjoja yöpöydällä, mutta loppuun taisin lukea viimeksi Linnunradan käsikirjan liftareille.
4. Teetkö usein heräteostoksia? Mitä viimeksi? Voi kyllä, ihan siitä impulssista, että "kun ostan tämän, mulle tulee hyvä mieli noin kolmeksi sekunniksi". Viimeksi ostin itselleni joululahjan, kosmetiikkaa, heräteostoksena.
5. Millainen on pukeutumistyylisi? Musta. Mukava. Ei rypistyviä materiaaleja. Ei korkeita korkoja.
6. Lempipaikka kodissasi? Olohuoneen pyhä kolmiyhteys, sohva+läppäri+tv.
7. Suosikki ja inhokki kotityö? Suosikkikotityö on pyykinpesu, koska siitä on niin vähän vaivaa: pyykit koneeseen, kone päälle, pyykkien ripustus (huom. en käytä rypistyviä materiaaleja = ei silittämistä, ~kaikki on mustaa = kaiken voi pestä yhdessä). Inhokkikotityö on ehdottomasti tiskaaminen. Yyh. Oon niin kyllästynyt siihen. En myöskään nauti imuroimisesta, lattianpesusta, vessanpesusta, pölyjenpyyhinnästä, ikkunoiden pesusta...
8. Mitä harrastit lapsena? Mulla oli lapsena hirmupaljon harrastuksia, jotka pikkuhiljaa lopetin. Lentopalloa, tanhua ja varhaisnuortenkerhoa ainakin, nuo muistan. Taisin jossain kuorossakin laulaa tovin. Kesäisin iskä ja äiti kuskasi innokkaita uimareita sekä järvelle että metsälammelle uimaan. Talvella käytiin naapurikaupungin uimahallissa lauantaisin.
9. Millaisessa paikassa asut? Muutaman kilometrin päässä kotikaupunkini keskustasta, vihreällä ja rauhallisella asuinalueella. Tämä vaikuttaa parin vuoden kokemuksella aika pieneltä ja sisäänpäin lämpiävältä yhteisöltä, jossa naapurin asiat kiinnostavat, mutta rappukäytävässä vältetään katsekontaktia kaikkien muiden paitsi seinänaapureiden ja talkootuttujen kanssa.
10. Mitä näet lähimmästä ikkunasta? Tenniskentän, puistomaista nurmikenttää, puita ja hiekkaisen kävelytien.
11. Mitä odotat eniten seuraavalta vuodelta? Muutosta. This is not the life I bargained for. :D