torstai 19. huhtikuuta 2012

Lomasta

Viime viikonloppuna kävin minibreikillä Helsingissä (ja piipahdinpa myös Espoossa). Oli niin hirmu hyvä reissu, että on vaikeaa sitä sanoin kuvata. Joskus vaan tarvitsee pienen irtaantumisen arkirutiineista ja mulle tämä viikonloppu teki kyllä hyvää.

Perjantaina lähdin matkaan junalla ja saavuin Helsinkiin klo 14. Olin sopinut tapaavani asemalla ystäväni, jota en ollut nähnyt kaiketi 4 vuoteen! Joskus muinaisina 90-luvun vuosina kirjoiteltiin monikymmensivuisia kirjeitä toisillemme vähintään kerran viikossa ja siihen aikaan kukaan ei tuntenut mua paremmin kuin kyseinen ystävä. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä vähemmän nähtävästi pidetään yhteyttä... Nyt kun nähtiin kävi klassinen "jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin", ihan kuin edellisestä tapaamisesta olisi 4 päivää eikä 4 vuotta. Käytiin heittämässä mun tavarat Kaisaniemen Cumulukseen, joka onkin sopivasti parinsadan metrin päässä asemalta, ja lähdettiin siitä sitten pyörimään keskustan ostoskeskuksiin ja kaduille. Käytiin syömässä Santa Fe:ssä ja otin jambalayaa, sen_moista ruokaa en ennen ollut koskaan kokeillutkaan. Hyvää oli! Jälkikäteen käväistiin vielä "kahvilla" Ciao cafessa, eli toinen otti hedelmäsmoothien ja toinen jätskiä... Ei ollut sen kummempaa ajatusta elämästä, kuin että oleskeltiin vain yhdessä ja höpistiin joutavia. Vaikka kaupoissa vinhaan pyörittiinkin, en lopulta ostanut kuin Alepasta iltapalaa hotellihuoneeseen :D Illansuussa mentiinkin lopuksi vielä lepuuttamaan jalkoja hotellille ja sitten kaverin pitikin lähteä noutamaan kumppaniaan ja suunnata kotiin, oli lauantaina aamusta töitä.

Minä jäin hotellihuoneeseeni ihmettelemään ja fiilistelemään. Mielessä kävi lähteä vastapäisen Finnkinon myöhäisnäytökseen tai ihan vähän matkan päähän prkl-klubille, mutta lopulta laiskotus ja väsymys veivät voiton. Hotellihuone oli niin kovin mukava <3 Kylppäri oli moderni, joskin pieni. Sänky mukavan kova ja huone hiljainen ja hyvin ilmastoitu. Telkkarikin oli seinässä. Katselin siinä hetken jotakin brittikomediaa, kävin kuumassa suihkussa, pujahdin lakanoiden väliin ja napostelin iltapalaa samalla telkkaria katsoen. Väsytti joskus iltakymmeneltä jo niin paljon, ettei paljon ole muistikuvia mihin aikaan tv sammui ja minä sen mukana.

7.50 soi herätyskello ja pikaisen aamuvessan ja pukeutumisen jälkeen suunnistin aamiaiselle. Valtavassa (eli helposti yli parisataapaikkaisessa) aamiaissalissa ei ollut lisäkseni kuin ehkä 6 asiakasta, eikä lainkaan henkilökuntaa. Sain siis helposti ikkunapaikan, jossa nautin herkkusämpyläni, munakokkelini ja tuotemehuni. Ulkona oli sateisen harmaata, Kaisaniemenkatu lähes autio ja aika tuntui pysähtyneen. Vaikka olen ihan älytön suursyömäri, jätin tällä kertaa santsikierroksen väliin ja hain vaan kahviautomaatilta mukaani take away-kahvin, jonka Cumulus halusi lahjoittaa. Sitten hinasin itseni hissillä takaisin ylimpään kerrokseen, jossa huoneeni oli, ja kahvikuppi vieressäni kaikessa rauhassa meikkasin, kiharsin hiukseni, pukeuduin lauantain asuun ja pakkasin tavarani.

Olin asettanut itselleni aikarajan, että klo 10 pitää luovuttaa huone ja lähteä liikkeelle, olinhan luvannut matkustaa Espooseen klo 11 lähijunalla. Hotellilta lähdön ja junamatkan välisenä tuntina ehdin ostaa lipun lähijunaan (ja selvittää, mitkä junat ensinnäkään pysähtyvät Leppävaarassa), käydä Alepassa palauttamassa pari limupulloa/-tölkkiä (ja siellä sain taas yhden itselleni tyypillisen seuralaisen, joka halusi tietää "Hello, what's your name, where are you from") ja pyörähtää heräteostoksilla Lushissa (josta ostin Twilight-kylpypallon, kirsikkakylpysulaa ja Bubblegum-huulikuorintaa.)

Leppävaarassa minua oli vastassa kummityttöni pienellä punaisella polkupyörällään ja äitinsä. Olin käynyt siellä viimeksi viime kesäkuussa (?), joten aikaa oli päässyt vierähtämään ja pikkutypy oli taas kasvanut hurjasti. 4-vuotiaan innolla hän höpöttikin nonstoppina sekä suomeksi että englanniksi ja välillä oli vaikeaa pysyä kärryillä, mitä tapahtuu :) Matkalla heille vaihdeltiin ystävän kanssa mitä pikaisimmat kuulumiset ja jossain kohtaa ystävä kallis sitten tokaisikin "Niin, mulla on kuukauden päästä kesäloma ja sitten meille tuleekin elokuussa vauva". Siis MITÄH!?! Asiasta ei oltu hiiskuttu mulle sanaakaan ennakkoon ja asemalla vastassakin oltiin sellaisessa ulkoilutakissa, että vatsan kumpua ei kyllä huomannut lainkaan! Hienoja uutisia olivat kyllä. Pikkuneiti tuntui olevan tulevasta isosiskoudesta mielissään myöskin.

Päivä kului suurilta osin kummitytön kanssa piirtäessä, Nalle Puh-Kimbleä pelatessa ja viemiäni synttärilahjoja ihmetellessä. Mainio muksu kyllä, jossain vaiheessa tahtoi syliin ja silitteli tukkaani :) Viideltä oli määrä jälleen junailla kohti Helsinkiä, mutta lupasin käydä kylässä taas toiste ja hekin ovat toki tervetulleita luokseni.

Helsingissä tapasin jälleen asemalla seuraavan ystävän, jonka kanssa vietinkin sitten loppulomani :) Nälkä alkoi taas jo vaivata, joten suuntasimme suoraan Amarilloon. Siellä oli jo niin täyttä, että pöytää sai kuulemma odottaa 45minuuttia. Käytiin ostamassa odottelusidukat tiskiltä ja istuttiin baarin puolelle vaihtamaan kuulumisia. Varsin mukavaa oli, ja aloin olla päivän tapahtumien jäljiltä jo taas melko väsynyt. Siinä höpistessä aika kului vikkelään ja pian jo tarjoilija tulikin hakemaan meidät vapautuneeseen pöytäämme, ei kyllä tuntunut kolmelta vartilta se aika. Vedettiinkin sitten pitkän kaavan kautta, pääruuaksi otin kanabolillon (eli leipää, jossa on päällä kasviksia ja kanaa) ja jälkkäriäkin piti saada. Tilasin jonkin herkullisen kuuloisen jätskiannoksen ja se osoittautui lautaselliseksi jätskipalloja, kermavaahtoa, vaahtokarkkeja ja suklaakastiketta sekä keksimuruja...

Kaikkea en jaksanut syödä ja oli aika väsynyt ja pallomainen olo. Kello oli jo kahdeksan, kun vasta ulkoistimme itsemme Amarillosta. Ulkona satoi jotain märkää hyhmää ja tuuli. Ei mikään varsinainen terassikeli siis. Päätettiin lähteä ystävän luo rentoutumaan loppuillaksi ja pienen metroilun ja busseilun (ja räntäsateessa kävelyn) jälkeen oltiin kotona :) Kämppis oli jossain omissa riennoissaan, joten oltiin kaksin, höpistiin tuoreimmat käsityökuulumiset, hiottiin sunnuntain suunnitelmaa ja haukoteltiin kilpaa. Nukkumaanmeno koitti jälleen yllättävän aikaisin, kun ei kumpikaan enää vaan jaksanut :D Pimeässä huoneessa pää tyynyssä ei uni kuitenkaan tullut välittömästi ja ehdin kelailla hiukan päässäni, mitä kivaa viikonloppu jo piti sisällään. Oli kiva huomata, kuinka onnellinen sillä hetkellä olin.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Se oli suuri ilonaihe, sillä siihen asti ilma oli ollut kylmä, harmaa ja sateinen. "Annan iloisessa keittiössä" sai herkkuaamiaista ja ikkunasta näkyi, kuinka orava juoksenteli touhukkaana pihan puissa. Ei voinut tulla kuin hyvä päivä! Suunnitelma oli se, että ajamme Itäkeskukseen kello kahdeksitoista, kun liikkeet aukeavat. Menen suoraan Tiger-nimiseen liikkeeseen, johon tutustuin Tanskassa ja joka nyt löytyy myös Suomesta! Huikeaa! Ystävä kipittää sillä aikaa Andiamoon hakemaan kengät, joita oli lauantaina katsonut keskustassa, mutta joista ei ollut kokoja. Suunnitelma oli muuten hyvä ja vedenpitävä, mutta kahdeksitoista Itikseen selvittyämme havaitsimme, ettei koko Tiger ole auki sunnuntaisin... Mentiin siis molemmat Andiamoon ja sieltähän ne unelmakegät löytyivätkin. Kassalla eteen tuli seuraava pulma, kun korttilukupääte ei toiminut. Mulla oli käteistä kenkien hinnan verran, joten lainasin rahat, kengät vaihtoivat omistajaa, kipitimme kohti bussilaitureita ja matkalla sain ottomaatilta rahani takaisin :)

Seuraavana vuorossa oli bussimatkailu Valtterin kirppikselle. En ollut siellä aiemmin käynyt, mutta tokihan se oli ennestään tuttu, teeveestäkin kuuluisa ja monien kavereiden hehkuttama. Ihmisiä oli siellä kuin pipoa, voi hyvänen aika. Kiva toki, että oli sitten myös paljon myyjiä paikalla. Jos olisi päässyt lähemmäs tiettyjä pöytiä tonkimaan, olisi varmasti tehnyt hyviä löytöjä ja saalis olisi ollut suurempi, mutta tungoksesta johtuen keskityin tonkimisen sijaan "keeping my zen". Lopulta ostin pinkin ja petroolinsinisen virkatun kukkarintarossin itselleni ja äidille tuliaisiksi sekä yhdestä pöydästä vetoketjun ompeluksiini. Vähän kyllä hävettävän kehno saalis noin hypetetyltä kirppikseltä, mutta nyt kävi näin!

Valtterista jatkoimme ratikalla ydinkeskustaan ja oli aika etsiä lounaspaikka. Kaivopihalla piti olla kiinalainen ravintola, jonne aiottiin buffetlounaalle, vaan kuinkas kävi. Eipä sitä paikkaa löytynyt. Ystävä ehdotti korvaavaksi paikaksi Iguanaa, joten jatkoimme matkaa. Kolmen sepän patsaalta kuului kiehtovaa livemusiikkia, jota hetkeksi jäimme kuuntelemaan. Katusoittaja siellä soitteli, ja hyvältä kuulosti. Päätettiin tulla takaisin lounaan jälkeen.

Siellä missä Iguanan piti olla, ei ollut Iguanaa. Ihmeellisen huono tuuri oli ollut noiden lounaspaikkojen suhteen, mutta sitten bongasimme italialaisen Ristorante il Sicilianon. Tilaa näytti olevan joten paukahdimme sisään. Henkilökunta oli näköjään italialaista ja tunnelma kuin oikeasti olisi Italiassa. Pitkän kaavan kauttahan se taas oli vedettävä. Pääruuaksi tagliatellea poro-nauta-metsäsieni-kermakastikkeessa ja juomaksi hyvä valkoviini. Jälkiruuaksi otin espressolla maustetun jäätelöannoksen. Voi luoja, että oli hyvää ruokaa ja vatsa nauroi tyytyväisenä. Ei tullut liian ähky olo, vaikka kylläinen olinkin ja oli vaan niin hyvä mieli, että teki mieli halata kaikkia. Lounaan jälkeen suunta takaisin Kolmen sepän patsaalle, jossa katusoittaja Giovanni Bassano edelleen lauleli ja soitteli kuin enkeli. Aurinko paistoi, oli lämmin, vatsa täynnä ja musiikki oli hyvää. Voi onni! Varmaan lähemmäs tunti ehdittiin kuunnella, ennen kuin kaveri halusi pitää tauon soitostaan ja ihmiset hajaantuivat. Annoin miehelle kaikki kolikot kukkarostani, harmi ettei ollut kuin 80 senttiä! Paljon paskemmastakin musiikista olen maksanut paljon enemmän.

Katusoitannan luota jatkettiin jälleen Lushiin sillä halusin näyttää sen ystävälle ja vaikka monenmonia purnukoita olisin tahtonut kotiuttaa, ei kuitenkaan tullut ostettua enempää Lush-kotiinviemisiä. Junani lähtöön oli vielä parisen tuntia aikaa, joten poikettiin vielä Lasipalatsin Cafe Javaan ja kiivettiin toiseen kerrokseen juomaan ja ihmettelemään ohi kiiruhtavia ihmisiä. Jotain keskusteluakin taisi olla, mutta suurimmaksi osaksi taisin vaan tuijottaa ikkunasta ulos ja hymyillä. Hirmu hyvä reissu oli ollut.

Vartin vaille seitsemältä minut saatettiin asemalle, heitettiin kiitokset ja tervehdykset ja nousin junaan odottamaan lähtöä. Matkalla kotiin koitin lukea kirjaa, mutta laskeva aurinko oli liian vetovoimainen. Ostin kärrymyynnistä kahvin, tuijotin ohi vilahtelevia maisemia auringonlaskussa ja olin onnellinen.

[sen verran pitkä postaus, että en jaksa oikolukea ennen julkaisemista. pahoitteluni kirjoitusvirheistä ja epäjohdonmukaisuuksista.]

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Restlessness

Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa!
Pääsiäisen ajan vapaat vietin yksin kotona ja oli hirmu mukavaa - tein kaikenlaisia omia juttuja kaikessa rauhassa ajan kanssa enkä kerrankin potenut huonoa omatuntoa siitä, että "tuhlaan aikaa" enkä tee jotain järkevämpää/hyödyllisempää/tuottoisampaa.
Eilen toisena pääsiäispäivänä kuitenkin sosiaalistuin sen verran, että perhe kävi lounaalla. Kokkailin meksikolaista broilerpataa ja oli pääsiäissalaattia, jälkkäriksi pyysin tuomaan mämmiä ja vaniljakastiketta. Parasta oli ehkä se, että ruokailtuamme äiti tahtoi tiskata ja soin hänelle sen ilon hyvin mielin, itselle kun tiskaaminen on mitä hirvittävintä pakkopullaa...

Tänään onkin saanut palata arkeen ja takaisin syyllisyyttä potemaan. Ei ole töitä tällä hetkellä näköpiirissä ja on jotenkin vaikeaa olla itsensä kanssa. Lenkille lähdin aamupäivällä ihan siitä syystä, että tuntisin tehneeni tänään edes jotain kunnollista. (Voisi ehkä olla hyvä idea käydä juttelemassa näistä itsensä syyllistämisen tunteista jollekin. Tai vaihtoehtoisesti muuttaa jonnekin ns. kehitysmaahan, jossa ei juosta kilpaa kellon kanssa eikä tuottavuus ole ihmisen elämän päätarkoitus.)

Nyt on tiistai ja odotan aivan mielettömästi jo perjantaita, jolloin lähden Helsinkiin. Kissa jää kotiin viikonlopuksi ja hoitaja on pyydetty paikalle. En vieläkään ihan tarkalleen tiedä, mitä viikonlopun aikana teen, mutta kivaa tulee ihan varmasti olemaan. Pääsen taas hotelliinkin, mikä saa tämän pikkubreikin tuntumaan ihan oikealta lomalta <3

Voi perjantai, kiirehdi!

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Heltsinki, tuo maamme pääkaupunki

Mä menen viikonlopuksi Helsinkiin ihan piakkoin!
Alunperin koko juttu meni niin, että pitkällisten aikataulusovitusten jälkeen menen 14.4. juhlistamaan kummitytön tammikuisia synttäreitä Espooseen.
Koska olen suuruudenhullu, päätin tehdä siitä kokonaisen eventin, että menen koko viikonlopuksi Helsinkiin ja näen samalla kaikkia sielläpäin asuvia kavereita, ketkä mut haluaa nähdä, ja teen muutenkin kaikkea sellasta kivaa mitä vain siellä voi tehdä.

Tarkat suunnitelmat on auki ja osa ihmisistä vielä kontaktoimatta, mutta ainakin:
- junailen Helsinkiin perjantaina 13. päivänä, epäonnea matkassa?
- tapaan kaverin, jota en ole nähnyt herraties koska viimeksi
- käyn Lushissa
- majoitun hotellissa
- saatan piipahtaa prkl klubilla
- junailen Helsingistä Espooseen
- lahjon kummityttöä lukemattomilla lahjoilla, joita olen hamstrannut kaappiin pitkin vuotta
- käyn yhden kivan kanssa lauantai-illalla jossain
- majoitun kaverimajoituksessa
- pyörin em. kivan kanssa kirppareilla sunnuntaina
- junailen takaisin kotiin väsyneenä mutta onnellisena

Däts the plään.