Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa!
Pääsiäisen ajan vapaat vietin yksin kotona ja oli hirmu mukavaa - tein kaikenlaisia omia juttuja kaikessa rauhassa ajan kanssa enkä kerrankin potenut huonoa omatuntoa siitä, että "tuhlaan aikaa" enkä tee jotain järkevämpää/hyödyllisempää/tuottoisampaa.
Eilen toisena pääsiäispäivänä kuitenkin sosiaalistuin sen verran, että perhe kävi lounaalla. Kokkailin meksikolaista broilerpataa ja oli pääsiäissalaattia, jälkkäriksi pyysin tuomaan mämmiä ja vaniljakastiketta. Parasta oli ehkä se, että ruokailtuamme äiti tahtoi tiskata ja soin hänelle sen ilon hyvin mielin, itselle kun tiskaaminen on mitä hirvittävintä pakkopullaa...
Tänään onkin saanut palata arkeen ja takaisin syyllisyyttä potemaan. Ei ole töitä tällä hetkellä näköpiirissä ja on jotenkin vaikeaa olla itsensä kanssa. Lenkille lähdin aamupäivällä ihan siitä syystä, että tuntisin tehneeni tänään edes jotain kunnollista. (Voisi ehkä olla hyvä idea käydä juttelemassa näistä itsensä syyllistämisen tunteista jollekin. Tai vaihtoehtoisesti muuttaa jonnekin ns. kehitysmaahan, jossa ei juosta kilpaa kellon kanssa eikä tuottavuus ole ihmisen elämän päätarkoitus.)
Nyt on tiistai ja odotan aivan mielettömästi jo perjantaita, jolloin lähden Helsinkiin. Kissa jää kotiin viikonlopuksi ja hoitaja on pyydetty paikalle. En vieläkään ihan tarkalleen tiedä, mitä viikonlopun aikana teen, mutta kivaa tulee ihan varmasti olemaan. Pääsen taas hotelliinkin, mikä saa tämän pikkubreikin tuntumaan ihan oikealta lomalta <3
Voi perjantai, kiirehdi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti