Eilen illalla kävin naapurissa höpöttelemässä mukavia muutamien ystävien kesken ja illan emäntä päästi suustaan seuraavan kommentin: "Siis jumankekka, mulla meni 40 minuuttia ennen kuin pääsin imuroimaan, kun piti ensin valmistella sitä imuroimista keräämällä tavaroita ja siirtelemällä juttuja".
Niinpä. Taidan olla perusluonteeltani jokseenkin laiska ja vieläpä oppinut kotoani sen, ettei sen siivouksen kanssa ole just niin pilkun tarkkaa. Meillä ei siis koko perheen voimin kerran viikossa jynssätty nurkkia ja pidetty huolta, että joka ikinen paikka kiiltää. Enemmän meillä panostettiin siihen viihtyisyyteen ja mukavuuteen. Tämä ei nyt tietenkään tarkoita sitä, että siellä olisi eletty niin kuin Pellossa lian ja roskan keskellä. Pidettiin paikat kohtuullisen siisteinä, mutta ei vedetty överiksi.
Nykyään sitten omassa kodissani siisteyden taso vaihtelee hurjasti. En mitenkään erityisesti nauti oman kotini siivoamisesta, mutta kyllä sitten siitä siististä lopputuloksesta. Olen asunut omillani seitsemisen vuotta ja ai vitsit. Päivä päivältä mua kiinnostaa siivoaminen aina vaan vähemmän ja vähemmän. Jos olisi joku kaksilahkeinen jakamassa kotityöt kanssani, niin voi kuinka onnellinen olisin (no, jos olisi ihan vaan se kaksilahkeinen, piste, niin voi kuinka onnellinen olisin!). Yksin kun on seitsemän vuotta hoitanut talouttaan (tainnoniin, olihan siinä se vaihe kun asuin kämppiksen kanssa jolloin oli joku jonka kanssa jakaa työt, ja sitten se, kun asuin asuntolassa ja meillä kävi siivooja, jota en kyllä yleensä päästänyt sisään huoneeseeni, koska yleensä minulla oli tiistaisin krapula / olin vielä nukkumassa kun siivooja tuli...) niin kypsyttää kyllä niin jo tämä touhu. Kuka per*ele täällä sotkee? Kissa pirulainen nyt ainakin. Itse en juurikaan... Ensin tiskaa vuoren, jota on vältellyt kaksi viikkoa, ja nauttii hetken lopputuloksesta. Sitten kolmen minuutin päästä tiskipöydällä on sen päivän ruuanlaittoastiat, jääkaapista löytynyt vuoka ja kattila, ruokailuastiat ja pari teemukia, kun kaveri kävi kylässä. Ja kissankupitkin unohtui pestä. Huokaus. Eikä se siihen lopu.
Tavarat on AINA levällään, vaikka en mä täällä sotke. Yleensä aina laitan tavarat takaisin paikoilleen käytettyäni. Ehkä kaikki tämä ajelehtiva roina ajelehtii, koska en ole keksinyt niille paikkaa. Jos muuten onkin siistiä, niin juuri silloin kissaa pistää ampiainen ja reaktiona kissa oksentaa 20 kertaa, jokaisen eri paikkaan. True story. Tai jos täällä on jo valmiiksi likaista ja sekaista ja ällöä, niin kissa selvästi ajattelee, että no hei, ei toi akka selvästi välitä joten what the hell. Sitten on erinäisiä kissaneritteitä niille kuulumattomissa paikoissa, karvoja joka paikassa, keittiön viherkasvi silppuna joka paikassa ja kaikki kissan lelut ripoteltuna ympäri kämppää. Huokaus. Toivotonta tämä rumba.
Minulla on kuitenkin ratkaisu tähän ongelmaani. Ei, en voi palkata kodinsiivouspalvelua käymään kylässä kerran viikossa, siihen ei varat riitä. Itse on edelleen siivouksesta kärsittävä. Ratkaisuni on vanha tuttu, josta olen täälläkin jo puhunut: Vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa. Vähemmän roinaa = vähemmän ajelehtimista. Vähemmän tekstiilejä = vähemmän pyykkiä. Vähemmän astioita = vähemmän tiskiä. Tadaa! Nyt siis ihan oikeesti joku roti. Uusi pienempi asuntokin on haussa, mutta sopivaa ei ole löytynyt. Nykyisessä kaksiossani on liki 50 neliötä, jotka siivoan yksin, voi miksi aina niin yksin. Jos saisin toivomani noin 30 neliöisen yksiön, niin olisi aika huomattavasti vähemmän siivottavaa. Ja kun nyt vihdoin toivottavasti saan aikaiseksi alkaa vähentää tätä tavaran määrää, niin en näe mikä tässä nyt enää voisi mennä vikaan. Toivottavasti tässä pian olisi siis muutto edessä, pienemmän omaisuuden kanssa, niin voisi siivouskin maistua taas. Ja se olisi Uutta, Parempaa Elämää se.
5 hyvää asiaa tänään:
1. sauna + saunassa käytettävät kosmetiikkatuotteet
2. illanvietto kaverilla seuraamiamme tv-sarjoja katsellen
3. fetasalaatti
4. Roosa nauha-päivä ja rinnassani killuva pinkkihopeinen Roosa nauha-strassirintakoru
5. viidettä on aina niin vaikeaa keksiä, taidan tosissani olla aika realisti... No herranen aika, nythän sen keksin: on PERJANTAI, VIIKONLOPPU WOO!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti