Tällä reseptillä valmistuu todella helposti pellillinen piirakkaa 40 minuutissa. Paljon on kiitelty, joten uskallan jakaa. :)
1. kulhossa sekoitetaan (ei vatkaamista, jes!) 4 munaa ja 3dl sokeria
2. seokseen lisätään 2dl maitoa ja 2dl öljyä
3. jälleen sekoitetaan, hyvin löysää on tässä kohtaa seos
4. lisätään 6dl jauhoja, 4tl leivinjauhetta ja 2tl vaniljasokeria
5. sekoitettu taikina on tymäkkää mutta sen pystyy kaatamaan leivinpaperille, syvälle uunipellille
6. päälle ripotellaan puolisen litraa marjoja ja niiden päälle inaus sokeria. itse jätän taikinasta sokeria pois jonkin verran, jopa desin, joten päälle uskallan ripotella 1-2 ruokalusikallista.
7. uuniin 200 asteeseen, n. 25min
8. valmis! iltapäiväkahvin/teen kanssa aivan bueno. myös hyvä mökkipiirakka. :)
keskiviikko 7. elokuuta 2013
tiistai 6. elokuuta 2013
Resepti! Taas! Taivaan mannapuuroa
Sain viime viikolla serkun puutarhalta mukaani vähän mustia ja enemmän punaisia herukoita. Koska en omista pakastinta, on keksittävä herukkaherkkuja, joihin marjat käyttää.
Siispä: Taivaallinen mannapuuro
Tarvitset 1l vettä, 4-5dl marjoja, 1,5dl mannasuurimoita, 1,5dl ruokosokeria, ripauksen suolaa sekä purkin vaahtoutuva vaniljakastiketta
1. kun litra vettä kiehuu, lisätään marjat ja keitetään 10min
2. marjojen kiehuessa (yllä) voi vatkata vaniljakastikkeen valmiiksi (alla)
3. lisätään vähitellen samalla vatkaten 1,5dl suurimoita, varo kokkaroitumista. keitetään 10min.
4. puuro on valmista kun lisätään vielä 1,5dl ruokosokeria ja ripaus suolaa. itse käytin vajaan desin valkoista sokeria, mutta parempaa tulee ruskealla sokrulla. mulla ei ollut. puuro jäähdytetään hyvin.
5. jäähtynyt puuro vatkataan kuohkeaksi.
6. mukaan sekoitetaan vaniljakastike. Ei vaadi hillitöntä vispaamista enää, sekoitus riittää.
Valmis! Koska kikkailin aineiden ja määrien kanssa, en saanut yhtä hyvää aikaan kuin äitini tekemä, mutta tuolla antamallani reseptillä valmistettu on kuin taivaan mannaa. Vaniljavaahto sopii tähän puuroon niin loistavasti!
Siispä: Taivaallinen mannapuuro
Tarvitset 1l vettä, 4-5dl marjoja, 1,5dl mannasuurimoita, 1,5dl ruokosokeria, ripauksen suolaa sekä purkin vaahtoutuva vaniljakastiketta
1. kun litra vettä kiehuu, lisätään marjat ja keitetään 10min
2. marjojen kiehuessa (yllä) voi vatkata vaniljakastikkeen valmiiksi (alla)
3. lisätään vähitellen samalla vatkaten 1,5dl suurimoita, varo kokkaroitumista. keitetään 10min.
4. puuro on valmista kun lisätään vielä 1,5dl ruokosokeria ja ripaus suolaa. itse käytin vajaan desin valkoista sokeria, mutta parempaa tulee ruskealla sokrulla. mulla ei ollut. puuro jäähdytetään hyvin.
5. jäähtynyt puuro vatkataan kuohkeaksi.
6. mukaan sekoitetaan vaniljakastike. Ei vaadi hillitöntä vispaamista enää, sekoitus riittää.
Valmis! Koska kikkailin aineiden ja määrien kanssa, en saanut yhtä hyvää aikaan kuin äitini tekemä, mutta tuolla antamallani reseptillä valmistettu on kuin taivaan mannaa. Vaniljavaahto sopii tähän puuroon niin loistavasti!
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Resepti! Jo'n kaalipata
Hei, olen Jo ja mäkin teen sentään joskus itselleni ruokaa. Aika usein se on kaalipataa.
1. ekana ruskistetaan paketti sika-nautaa, jos ollaan sekasyöjiä.
2. tokana otetaan kattila ja täytetään siitä noin kolmasosa vedellä. mä teen aina kolmen litran kattilassa, joten mulla on noin litra vettä. se vesi kun alkaa kiehahdella, lisätään liemen mausteet: liemikuutio, laakerinlehdet, kokonaiset mustapippurit.
3. kaalipataan laitetaan kasviksia! yleensä mulla on vaan kaalia, sipulia ja porkkanaa siinä, mutta nyt kun olen saanut kesäkurpitsoita useita kappaleita, laitan yhden sellaisenkin.
4. sitten pilkotaan ne ihan oman maun mukaan. porkkanat viipaloin aina kolikoiksi, muut "kuutioin".
5. lisätään kattilaan yleensä kovuusjärjestyksessä: porkkanat eka, sipulit yleensä vimppana. paistettu jauheliha sitten kasvisten päälle.
6. yleensä huomaan, että nestettä on vähän liikaa pataruokaan. lisään siksi riisiä, joka ruokavoittaa pataa ja imee ylimääräistä nestettä. yleensä huomaan myös, että en ole lisännyt ruokaan suolaa, joka kuitenkin olis ihan kiva mauntuoja/korostaja.
7. sit voi pitää kattilaa levyllä 1-3 asteella niin kauan kuin huvittaa ja muhitella pataa. itse pidän välillä jopa tunnin kun on jotain tärkeetä FaBossa tai telkkarissa. joskus jos on jo kova nälkä, mielestäni 10min on riittävä haudutusaika padalle... Valmis!
1. ekana ruskistetaan paketti sika-nautaa, jos ollaan sekasyöjiä.
2. tokana otetaan kattila ja täytetään siitä noin kolmasosa vedellä. mä teen aina kolmen litran kattilassa, joten mulla on noin litra vettä. se vesi kun alkaa kiehahdella, lisätään liemen mausteet: liemikuutio, laakerinlehdet, kokonaiset mustapippurit.
3. kaalipataan laitetaan kasviksia! yleensä mulla on vaan kaalia, sipulia ja porkkanaa siinä, mutta nyt kun olen saanut kesäkurpitsoita useita kappaleita, laitan yhden sellaisenkin.
4. sitten pilkotaan ne ihan oman maun mukaan. porkkanat viipaloin aina kolikoiksi, muut "kuutioin".
5. lisätään kattilaan yleensä kovuusjärjestyksessä: porkkanat eka, sipulit yleensä vimppana. paistettu jauheliha sitten kasvisten päälle.
6. yleensä huomaan, että nestettä on vähän liikaa pataruokaan. lisään siksi riisiä, joka ruokavoittaa pataa ja imee ylimääräistä nestettä. yleensä huomaan myös, että en ole lisännyt ruokaan suolaa, joka kuitenkin olis ihan kiva mauntuoja/korostaja.
7. sit voi pitää kattilaa levyllä 1-3 asteella niin kauan kuin huvittaa ja muhitella pataa. itse pidän välillä jopa tunnin kun on jotain tärkeetä FaBossa tai telkkarissa. joskus jos on jo kova nälkä, mielestäni 10min on riittävä haudutusaika padalle... Valmis!
lauantai 3. elokuuta 2013
2x75
Tänään oli juhlahumua Hämeessä. Isäni täti miehineen piti heidän yhteiset 75-vuotisjuhlat, eli tänään juhlittiin sataaviittäkymmentä vuotta. Mun kanssa samalla paikkakunnalla asuva isän serkku noukki mut kyytiin aamulla ja ajeltiin kimppakyydillä juhlapaikalle.
Emäntä sai punaiset emännänsaappaat...
...isäntä mustat isännänsaappaat. Sementistä valetut on nämä!
Karkasin taas puutarhaan kuvaamaan, sillä pihattomana näitä vaan osaa arvostaa niin paljon. Hanhikkeja oli pitkä, pitkä rivi ja ihan täydessä kukassa.
Onkohan tuo sininen ruiskukka? Oranssi oli mielestäni samettikukkaa.
Tykkään liljoista hirmuisesti, oranssit oli jo pudottamassa terälehtiään. Iskän serkku sanoi, että nämä olisi keisarinkruunuja, mutta ei ollut varma nimestä.
Mustasilmäsusannan tunnen nykyään ihan ite :) Sekin on kiva kesäkukka ja siitä tulee toivottavasti lopun elämää äidinäiti eli mamma mieleen, samoin yksi serkuistani.
Juhlissa on aina ihan huippua, kun on hyvää ruokaa ja juomaa. Onko se väärin, että arvostaa sitä ihan erityisen paljon? Mielestäni ei. Juhlakalujen oma poika laittaa älyttömän herkullista ruokaa ja oli nytkin laatinut koko menun - ja tiettykin valmistanut kaiken! Hänkin sanoi, että "kun jokatapauksessa on pakko syödä, voi samantien tehdä sen hyvin". Tarjolla oli limettisilakoita, jääkellarinlohta (OMG!), marinoituja herkkusieniä, palvattua Herefordia sekä hevosta, keitinperunoita, pastasalaattia, vihersalaattia, tartarkastiketta, lämmintä sienikastiketta, grillattuja kasviksia sekä possua ja Herefordin ulkofileetä. Oi nam!
Sisälläkin kasvit kukoisti - suvun naiset kertoi omia menestystarinoitaan orkideojen kukkimisten suhteen ja minä vuorostani kerroin, että juu, mullakin on yksi vehka, joka on ollut elossa jo ainakin 3 vuotta ja mun murattikin kasvaa keittiön seinää ylös... Jep jep. En osaa hoitaa kasveja, en viitsi laittaa ruokaa, en osaa laulaa enkä soittaa, enkä ole hyvä urheilussa. Käsityöläisyyskään ei ole tähän mennessä saavuttanut valtavaa suosiota. Mikähän se juttu ois, missä olisin hyvä?
Näissä juhlatunnelmissa omaa tietä etsimään!
Emäntä sai punaiset emännänsaappaat...
...isäntä mustat isännänsaappaat. Sementistä valetut on nämä!
Karkasin taas puutarhaan kuvaamaan, sillä pihattomana näitä vaan osaa arvostaa niin paljon. Hanhikkeja oli pitkä, pitkä rivi ja ihan täydessä kukassa.
Onkohan tuo sininen ruiskukka? Oranssi oli mielestäni samettikukkaa.
Tykkään liljoista hirmuisesti, oranssit oli jo pudottamassa terälehtiään. Iskän serkku sanoi, että nämä olisi keisarinkruunuja, mutta ei ollut varma nimestä.
Mustasilmäsusannan tunnen nykyään ihan ite :) Sekin on kiva kesäkukka ja siitä tulee toivottavasti lopun elämää äidinäiti eli mamma mieleen, samoin yksi serkuistani.
Juhlissa on aina ihan huippua, kun on hyvää ruokaa ja juomaa. Onko se väärin, että arvostaa sitä ihan erityisen paljon? Mielestäni ei. Juhlakalujen oma poika laittaa älyttömän herkullista ruokaa ja oli nytkin laatinut koko menun - ja tiettykin valmistanut kaiken! Hänkin sanoi, että "kun jokatapauksessa on pakko syödä, voi samantien tehdä sen hyvin". Tarjolla oli limettisilakoita, jääkellarinlohta (OMG!), marinoituja herkkusieniä, palvattua Herefordia sekä hevosta, keitinperunoita, pastasalaattia, vihersalaattia, tartarkastiketta, lämmintä sienikastiketta, grillattuja kasviksia sekä possua ja Herefordin ulkofileetä. Oi nam!
Sisälläkin kasvit kukoisti - suvun naiset kertoi omia menestystarinoitaan orkideojen kukkimisten suhteen ja minä vuorostani kerroin, että juu, mullakin on yksi vehka, joka on ollut elossa jo ainakin 3 vuotta ja mun murattikin kasvaa keittiön seinää ylös... Jep jep. En osaa hoitaa kasveja, en viitsi laittaa ruokaa, en osaa laulaa enkä soittaa, enkä ole hyvä urheilussa. Käsityöläisyyskään ei ole tähän mennessä saavuttanut valtavaa suosiota. Mikähän se juttu ois, missä olisin hyvä?
Näissä juhlatunnelmissa omaa tietä etsimään!
Puutarhalla
Näin nopeasti pääsin puutarhahommiin - viime viikon lauantaina olin kesäkemuttamassa alueilla ja nyt jo pääsin serkun tontille hommiin. :) Toki sain pitää kaiken, minkä keräsin, joten kovin huono diili ei todellakaan ollut kyseessä. Ja mikäs oli viettäessä joutilasta perjantai-iltapäivää ulkona auringonpaisteessa ihanan rehevässä puutarhassa. :)
Jokunen omppu kypsymässä... Puut oli ihan notkollaan noita omenakimppuja ja silti jotkut negatiiviset-Nellit jaksaa joka kesä toitottaa, että "tänä vuonna ei sit ainakaan tule omenaa yhtään!". Eipä.
Aasialaista puutarhatunnelmaa ;)
Rehevöitynyttä on.
Hyvä näkösuoja tämä seinämä ulkoruokaryhmän ympärillä, mutta aurinko porottaa...
Tällä viikolla satoi kahtena päivänä 20mm ja kas, kun kurpitsat ryöpsähtivät heti hallinnasta.
Onneksi serkulla kasvaa kurpitsaa vain kahdessa paikassa tontilla ja erillisellä palstalla kompostissa...
Tontille on ihana sisäänkäynti: portin jälkeen pieni käytävä ja vielä kaariportti, jossa kasvaa köynnöskasveja. Joutuu niiaamaan tosi alas päästäkseen sisälle, mutta ainakin vieraat osoittaa asiaankuuluvaa nöyryyttä, kun tulevat kumarrellen, liki otsa maassa ;)
Jos jää seisoskelemaan kaaren alle, on ihana vehreä lehtikatto päällä.
Lordi-niminen päärynäpuu istutettu sinä keväänä, kun Lordi voitti Euroviisut. :) Päärynöitäkin näkyi olevan tulossa pilvin pimein, vaikka olivat toki vielä mansikan kokoisia :)
Ruusupapuja!
Vadelmia tulee tänä vuonna 23 kpl. Söin niistä yhden, kovis kun olen ;)
Jokunen omppu kypsymässä... Puut oli ihan notkollaan noita omenakimppuja ja silti jotkut negatiiviset-Nellit jaksaa joka kesä toitottaa, että "tänä vuonna ei sit ainakaan tule omenaa yhtään!". Eipä.
Aasialaista puutarhatunnelmaa ;)
Rehevöitynyttä on.
Hyvä näkösuoja tämä seinämä ulkoruokaryhmän ympärillä, mutta aurinko porottaa...
Tällä viikolla satoi kahtena päivänä 20mm ja kas, kun kurpitsat ryöpsähtivät heti hallinnasta.
Onneksi serkulla kasvaa kurpitsaa vain kahdessa paikassa tontilla ja erillisellä palstalla kompostissa...
Tontille on ihana sisäänkäynti: portin jälkeen pieni käytävä ja vielä kaariportti, jossa kasvaa köynnöskasveja. Joutuu niiaamaan tosi alas päästäkseen sisälle, mutta ainakin vieraat osoittaa asiaankuuluvaa nöyryyttä, kun tulevat kumarrellen, liki otsa maassa ;)
Jos jää seisoskelemaan kaaren alle, on ihana vehreä lehtikatto päällä.
Lordi-niminen päärynäpuu istutettu sinä keväänä, kun Lordi voitti Euroviisut. :) Päärynöitäkin näkyi olevan tulossa pilvin pimein, vaikka olivat toki vielä mansikan kokoisia :)
Ruusupapuja!
Vadelmia tulee tänä vuonna 23 kpl. Söin niistä yhden, kovis kun olen ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)