...like I do

Pääsiäistä alustava "5 hyvää asiaa tänään":

1. Heittelin eilen urakalla tyhjenneitä kosmetiikkapurkkeja polttojätteeseen ja havaitsin, että mulla ei ole enää kasvojen iholle tarkoitettua puhdistusainetta. Meikinpoistoon on No7-pyyhkeitä 1,5 pakettia, mutta semmoista ainetta, jolla suihkussa illalla pesisin kasvot ei ollut. Olin jo päättänyt valmiiksi, että seuraava putsari on Neutrogenan verigreippihenkistä Visibly clear-geeliä pumppupullossa. Tänään sitten kauppareissulla pitkästä aikaa koukkasin kemppariosastolle ja tunsin hämmennyksen, häpeän ja pelonsekaisia tunteita. Sen siitä saa, kun liian pakkomielteisesti suhtautuu kosmetiikan vähennykseen. Sitten kun jotain oikeasti tarttee, ei osaa olla niin kuin normaalit ihmiset ja luikkii hyllyväleissä miettien "Mitä jos joku tuttu näkee, että siellä se taas on KEMPPARIOSASTOLLA." ;)

Mukaan lähti siis tämä:

Kuva on googlattu. Prismassa maksoi 8,25 euroa.

2. Tänään on allekirjoittaneella You deserve it!-päivä. Sen lisäksi, että sain ostaa uuden putsarin, ostin myös pullon viiniä ja herkkunaposteltavaa. For no reason, other than: I deserve it. Viinivalinta tällä kertaa portugalilainen Gazela vinho verde valkoviini. Väriltään lähes kirkas viini, omassa suussani maistuu raikkaalta ja krapulan riski tämän kohdalla on yleensä ollut olematon. Alkossa 7,79e.

3. Lähetin kuin lähetinkin pääsiäiskortteja muutaman. Saa nähdä ehtivätkö enää perille ennen pääsiäistä, mutta pidän sormet ristissä. 16 valmistuneesta kortista äiti vei viikonloppuna mukanaan 6 ja mä lähetin tänään 4 ja toimitan kotinurkilla pääsiäisenä vielä 2 ihan kädestä käteen. Yritin tuputtaa ylimääräisiä vielä äidille, että lähetä lähetä nyt hyvä ihminen, mutta sain kieltävän vastauksen. Ilmeisesti, jos äitiäni on uskominen, ylijääneet kortit voi panna talteen ja lähettää sitten ensi vuonna. MUTTAKUN MÄ HALUAN YLIMÄÄRÄISESTÄ ROInasta eroon nyt heti eikun oliko tää sittenkin taas sitä pakkomielteistä käyttäytymistä...

4. Pääsen huomenna aamulla ystävän kyydissä kotinurkille, kun ystävä menee töihin sinne. Aikamoista. Käyn huomenna moikkaamassa parasta lapsuudenystävää ja tämän vauvaa ihka ensimmäistä kertaa! Vauvojen kanssa liikkuessa on kuulemma aina kaikkea tavaran roudaamista, niin vien tuliaiseksi ompelemani kangaskassin ja vetoketjupussukan. Ostin kassiin ja pussukkaan vähän täytettäkin valmiiksi. Kaikenmoisia vauvahärpäkkeitä oli vauvahärpäkeosastolla.
Aion myös käydä kylässä naapurinmammalla, joka on sairastellut ja varmaan ilahtuu, jos saa hetkiseksi juttuseuraa.
Äidin kanssa leivotaan whoopieita (ne on joku tämän hetken hittileivonnainen, joiden päälle en niin ymmärrä, mutta meillä maalla äiti ja isi ovat niitä kuulemma syöneet jo KAHDESTI.), isin kanssa keskustellaan päivänpolttavista kysymyksistä (kuten "Oliko kevät vuosi sitten tähän aikaan jo pidemmällä?") ja mun rakkauspakkaus-kisumirriä aion halipusia ehkä viikon putkeen (ei sillä että olisin siellä viikkoa putkeen). Mikä ikävä! Otan myös furminaattorin ja kynsisakset mukaan, niin voidaan leikkiä kissan kauneussalonkia. Ja jos valjaat löytyy jostain kätevästi, voitais vaikka käydä ulkonakin haistelemassa kevään tuoksuja.

5. Ja sitten viimeiseksi tämä musiikki:

Nyt on joku haikeus ja levottomuus taas päällä. Jos mun elämä olis elokuva, tää olis soundtrackilla siinä kohdassa, missä kävellään auringonlaskussa jalkakäytävällä, kun aurinko on sulattanut lumikasoja virtaaviksi puroiksi ja on pari plusastetta. Kansainvälisessä versiossa ajettais avoautolla auringonlaskussa Pacific Coast Highwaylla, tukka hulmuais tuulessa ja vaikka silmät olis piilossa aurinkolasien alla, hymystä tietäis, että se ylettyy silmiin asti.

Show must go on?

Kulunut viikonloppu oli oikein show-viikonloppu. Sattui nimittäin Adam Lambertin keikka ystävien kanssa ja Cirque du Soleilin Alegria perheen kanssa kolmen päivän sisään.

Perjantaina junailin itseni Pasilan asemalle ja kipitin siitä Hartwall Areenalle. Olin paikalla klo 18 ja ovet avattiin 18.30. En tiedä paljonko oli pakkasta, mutta puolessa tunnissa olin varma, että varpaat olivat menneet kuolioon. Aivan käsittämätöntä, että kiihkeimmät (teini-ikäiset) Lambert-fanit olivat olleet paikalla jopa yön tai pari, makuupusseissaan siellä pakkasessa. Propsit heille, musta ei näin vanhana enää olisi vastaavaan minkään asian puolesta. :D

Vanha ystäväni 17 vuoden takaa saapui seurueineen paikalle vähän myöhemmin, kun ovet oli jo avattu ja tavattiin sisällä. Kivasti ehti jutella, jonotella narikat ja vessat ja pööpöillä ympäriinsä, ennen kuin siirryttiin permannolle, jonne meillä oli liput. Lämppäri Jannika B. (never heard...) välkkyi jo diskopallona lavalla ja Lambertin keikan alkua odotellessa bongasin sekä Frontside Ollie-Robinin, Teuvo Lomanin poikaystävineen että Esko Eerikäisen. Voi Suomi ja Suomen superjulkkikset.

Lambertin keikka alkoi 20.30 ja täytyy sanoa, että tykkäsin kovasti. Iloista ja energistä show-meininkiä, hyvää fiilistä. Bändi oli oikeinkin rock-uskottava särökitaroineen, taustalaulajat ja -tanssijat olivat tietenkin huipputaitavia ja Adam Lambert on jotenkin niin symppis ja ystävällisen oloinen. Lambert vaihtoi vaatetusta neljä kertaa shown aikana, niin kuin kunnon diiva ainakin, ja suurimman vaikutuksen minuun teki jampan ääni, joka pääsi todella oikeuksiinsa. On se vaan taitava! Jorailin läpi keikan, joka sisälsi myös covereita mm. Queenilta ja Lenny Kravitzilta, ja sisältyi siihen rauhallisempi ja tunnelmallisempi slovariosuuskin.

Kaiken kaikkiaan oikein nappivalinta lähteä kerrankin jollekin pop-keikallekin, yöjunassa kotimatkalla oli oikeinkin hymyileväinen ja onnellinen olo! :)

Eilen sunnuntaina sitten pakkauduttiin äidin ja veljen kanssa autoon ja kurvailtiin HK Areenalle. Tammikuussa jo hankittiin liput Cirque du Soleilin Alegria-näytökseen. Olin marraskuussa ystäväni kanssa katsomassa Cirque du Soleilin Michael Jackson-teemaista Immortal World Touria ja siitäkin pidin, vaikka se ei ollutkaan niin sirkuspitoinen esitys, kuin toivoin.

Tämä asia korjaantui eilen, sillä Alegria oli sirkusta täydellisimmillään. Välillä katsoin suu ammollaan, kuinka taitavasti ihminen voikaan vartaloaan käyttää ja kuuntelin, kun vieressä äiti haukkoi henkeään, kun trapetsitaiteilija näytti putoavan päistikkaa korkeuksista, mutta saikin "viime hetkellä" kiinni puomista tai köydestä, johon koko ajan olikin tähdännyt. Esitykseen kuului mm. akrobatiaa, voimistelua, tanssia, musiikkia, jonglööri, sekä suosikkini, klovnitrio. Esityksen aikana monet esiintyjistä liikkuivat yleisön seassa ja ottivat jopa ihmisiä yleisöstä mukaan esitykseen. Vaikka meidänkin paikat olivat permannolla, oltiin "turvassa" kun istuttiin rivin keskellä! :D

Pidin esityksestä ihan älyttömän paljon, tunteet vaihteli hämmästyksestä kuplivaan iloon ja kuten mainitsin, eniten pidin huipputaitavista klovneista. Erilaiset eleet, ilmeet, äännähdykset ja hyvin vähäinen määrä rekvisiittaa riitti siihen, että kikatin lähes jokaisen klovninumeron aikana samalla tavalla kuin Teneriffalla valasshowssa, kun valas ruiski vettä yleisöön. Klovnit olivat niin hauskoja! Tälläkin kertaa yleisö sai jotain päälleen, sillä ennen väliaikaa lavalla tuivertanut lumimyrsky, jossa yksi klovneista tarpoi, puhalsi yleisön niskaan tuhansia ja tuhansia palasia valkoista paperisilppua. Se oli mahtavaa! Kikatin! Paperisilppua oli joka paikassa, jopa paitani sisällä. Hih.

Klovneista pitää mainita vielä sekin, että yhdessä kohdassa kahdella klovnilla oli riita ja toinen yritti saada toisen leppymään, mm. sanomalla tälle suomeksi "Rakastan sinua". Miltä kuulostaa, kun tuhatpäinen yleisö sanoo yhteen ääneen "AWWW!" ja alkaa taputtaa? Sen pääsin kuulemaan eilen.

Sisustusterveisin, L.

 Faberge a la Viipurin tori

 Hattu? Tikkiennuolemissuoja? Varjostin.

 Tilataidetta 3 kpl.

 Halaavat kummitukset keittiöön.

 Mallorcalainen kynttilä.

 Sisustusrottinkia.

 Ikean tuliainen: Bibbi Snurr.

 Maalaustaiteen helmiä pinossa.

Lisää kynttilöitä maailmalta.

Mulla kävi tänään yllätysvieras kesken työpäiväpäivystyksen. 45minuuttia oli aikaa piilottaa sotkut ja tiskivuoret asunnosta ja tehdä itsestään ihmisennäköinen. Päästin ärräpäitä enemmän kuin miesmuistiin ja verisuoni oli hyvin lähellä poksahtamista otsalla.

Vieraalla oli mukanaan ylläkuvatut tavarat. Saan pitää jos haluan, tai laittaa kiertoon, jos ei napostele mulle. Lisäksi sain:

Vieraalla oli mukanaan omat eväät, onneksi. Pahoittelin, ettei mulla ole mitään tarjottavaa, mutta vieras tokaisi, että hän on niin allerginen ja vaivainen, että helpointa on aina ottaa omat syömiset mukaan. Toivottavasti gluteeniton sämpylä ja tuoremehu olivat makoisia.

3-4 tuntia istuttiin olkkarissa ja juteltiin maailman tilanteesta. Mulle suositeltiin lääkärin tai lakimiehen opintoja, tai vähintään pitäisi opetella venäjää, sillä sitä taitavalle löytyy mitä töitä tahansa. Varovaisesti toin esiin näkökannan, että nykykolmikymppiset monet panostavat elämyksiin enemmän kuin maallisen mammonan keräämiseen. Downshiftaamiset ynnä muut ovat niin trendikkäitä aatteita nykyään. Koska tätä aatetta ei heti tyrmätty rautaisella nyrkillä, uskalsin jatkaa ja sanoa, ettei työnteko hampaat irvessä uraa luoden ole välttämättä se, mitä aion elämälläni tehdä.

Tästä saimme oivan aasinsillan vaihtaa matkakokemuksia, ja oli huippukivaa kuunnella vieraan juttuja menneiltä vuosikymmeniltä. On käyty Miamit ja Karibianmeren risteilyt, istuttu kapteenin pöydässä ja oltu kuin Ihmemaan Liisa. Ei montaa Karibianmeren saarta ja valtiota jäänyt mainitsematta tarinoissa. Keniassa on parvekkeelta huidottu taskulampulla heinikossa vaanineita mustia panttereita. Vihreät silmät kuulemma vain kiiluivat lampun valokeilassa. Egyptissä välilaskulla on henkikulta ollut kallis, kun aseistetut ja sylkevät armeijan miehet ovat nousseet "tarkastamaan" koneen, siis hakemaan muovikassikaupalla matkustajille tarkoitettuja juomia ja ruokia. Ihmeellinen on maailma ja elämä.

On ollut hyvin kummallinen, sekava päivä.

5 hyvää asiaa tänään

1. Kauhee lenssu iski. Eilen illalla olin ihan varma, että tämä on kuolemaksi. Tänään tuntuu huomattavasti paremmalta, ja seuraa pitää kasa naistenlehtiä ja pätkiksiä.

2. Kivasta mukista teetä (ja kahvia, vaikka se ei nyt maistukaan). Teevalikoimakin on hyvin rikas; Clipperin sitruunaa ja inkivääriä tai Teekannen vihreää teetä jossa inkivääriä ja appelsiinia. Oh, the decisions, the decisions. Mon Amour vaniljakahvi on herkullista, mutta ei sovi mulle lainkaan, kun olen niin herkkä kofeiinille. Jos haluaa herkkukahvia, pitää kärsiä seuraukset, tärinät ja huono olo.

3. Tuleekohan tästä nyt lifestyle-muotiblogi kun esitellään Minna Parikkaa :D

4. Villasukat on muodikkaat, right? Ainakin kun ne mätsää sisustukseen?

5. Tämän hetken kvartetti. Tämä blogikirjoitus ei ole Lumenen sponsoroima (valitettavasti) :D

-----------------------------------
Ja sit vielä hei:
Kannatti kitistä tänne askartelukirppiksen epäkohdista, koska universumi kuuli ja vastas heti! Seuraavana päivänä kun kirjauduin Facebookiin, oli siellä noin 150 viestin ketju, jonka aiheena oli se henkilö, jonka toimintaa pidin epäreiluna. Ilmeisesti, kyseinen tyyppi oli myynyt aitoina feikki/kopiotavaroita ja oli saanut bannit koko ryhmästä :D Myös kaikki ne sen postaamat kymmenet kuvat oli poistettu seinältä. Justice! Mun ei oo enää yhtään paha mieli, sillä nyt kaikki oikeesti kirppishengellä kuvia postaavat saa ansaitsemansa näkyvyyden ja vaikka mun setti ei ookaan käyny kaupaksi, tiedän faktana, että ainakin pari kolme tyyppiä on nyt nähnyt sen munkin kuvan. Jes! Kuin hyvä mieli voi tulla tämmösestäkin asiasta? Että kaikki pelaa reilua peliä samoilla säännöillä? \o/

Vahinko keittiössä

Käykö kenellekään koskaan niin, että tekee vahingossa ihan sairaan hyvää ruokaa?

Mulle kävi niin tässä ihan äsken, ja koska viime aikojen postaukset on ollut negatiivissävytteisiä, niin päätin kirjoittaa iloisesti siitä, miten vahingossa tein hyvät sapuskat!

Mulla näet oli jääkaapissa ja kuiva-ainekaapissa ainekset kaalipataan ja sitten sekalainen valikoima yhtä sun toista. Oli vaan se ongelma, ettei yhtään tehnyt mieli kaalipataa.

Jostain tuli mieleen Nigella Lawsonin jalokivimureke ja keksin, että mullahan toki on kaalipataa varten jauhelihaa jääkaapissa, ja muniakin kenno, kun oon viime aikoina tykännyt syödä niitä aamupalaksi.

Niinpä tapahtui seuraava menu:
- Jalokivimureke (l. lihamureke, jonka sisään on kätketty keitettyjä kananmunia)
- keitetyt perunat
- tomaattikastike
- kasvishöystö

Aluksi keitin pari kananmunaa puolikoviksi. Siirsin ne jäähtymään ja iskin tulille perhelounaalta yli jääneet kaksi kappaletta keittämättömiä perunoita.

Panin jauhelihan isoon kulhoon ja ripottelin päälle mausteet; suolaa, mustapippuria, chiliä, paprikajauhetta, grillausmaustetta ja oreganoa. Pilkoin pieneksi ison kaalipataa varten ostetun sipulin ja rikoin kulhoon myös yhden munan. Vaivasin kaikki yhteen taikinaksi ja siirsin puolet massasta vuokaan. Kuorin keitetyt kananmunat, laitoin massan keskelle ja painoin loppupuoliskon taikinasta tiiviisti munien ja pohjan päälle niin, että köntti muistutti mureketta. Tätä tehdessä tajusin, että koska lähipiirissä on nykyään monia, jotka eivät syö punaista lihaa, tämän voisi tehdä myös broilerin tai kalkkunan jauhelihasta. Tai ehkä jopa kalamureke, jossa kananmunayllätys sisällä?

Uunissa paistelin mureketta noin 200 asteessa puolisen tuntia. Sillä välin ehti keitellä kaapista löytyneestä tomaattimurskasta ja mausteista tomaattikastikkeen perunoille ja siivuttaa edelleenkin sitä pataa varten hankittua kaalia, sipulia ja porkkanaa wokkipannuun öljyn kanssa kuullottumaan. Mausteeksi suola, pippuri, oregano ja soijakastiketta.

Olin epäileväinen gourmet-ateriani suhteen siihen asti, kunnes pala mureketta, peruna+kastiketta ja annos kaalihöystöä oli lautasella ja ensimmäinen haarukallinen suussa. Niin hyvää, ihan vahingossa. Kuvia tästä keittiövahingosta ei tietenkään ole, sillä tajusin vasta santsattuani, että blogiinhan tästä pitää kirjoittaa! :D

Luomistyötä ja tuskaa

Tämänmoisia syntyi viikonloppuna:

 Kaik yhes koos.

 Yksityiskohtaisempiakin kuvia otin.

 On munia, tipuja ja pupuja.

Kuvia saa klikattua isommaksikin, jos yksityiskohdista tahtoo saada paremmin selvää.

Täytyy äidin kanssa vielä jutella, että montako se keksii, jolle kortin tahtoo lähettää tai viedä postilaatikkoon. Itse en varmaan kovin montaa tule lähettäneeksi. Mitä niille ylijääneille sitten tekee, jos niitä on?

Yhteen Facebookin askartelukirppikseen laitoin tämän kuvan ylijääneistä koristelutarpeista:

Ei ole kukaan vielä osoittanut kiinnostusta, mutta se ei ole ihme, sillä pari päivää meininkiä nyt seuranneena, sinne se on kuva jo hautautunut kansioon, jota kukaan tuskin edes vilkaisee.

Noudatin ryhmän tarkkoja ohjeita siitä, miten ja mihin kuvia saa lisätä ja etsin sopivan albumin (Koristeet), jonne viimeiseksi lisäsin oman kuvani. Vastoin tarkkoja ohjeita siellä erityisesti yksi tyyppi postaa noin 20 kuvaa vartissa uusista, luultavasti Aasiasta maahantuoduista, tuotteista suoraan seinälle ja sinne niiden allehan ne kaikki ohjeita noudattavien kirppisperiaatteellisten kuvat sitten hautautuu.

Ihmettelen, että kun siellä on oikein nillittäjien verkosto takertumassa kaikkiin epäkohtiin, niin miksi tuota yhtä tyyppiä ei poisteta ryhmästä, päinvastoin, jengi ihan huumassa ostaa siltä askartelumateriaaleja, jotka tietty on sillä halvempia kuin Tiimarissa ja vastaavissa. Hiukan on mielestäni epäreilua toiminta tuossa ryhmässä, mutta minkäs sille voin, tämä on epätäydellinen maailma.

Mutta että, tuskin tulen pääsemään näistä 3D-koristeista, helmistä, paljeteista, nauhoista ja tarratyynyistä eroon tuon askartelukirppiksen kautta, vaikka siellä reilun 1200 askartelijan joukossa luulisi olevan jonkun, joka pikkukillingeillä voisikin haluta pääsiäiskortteihin koristetta.
--------------------------------------------------------
Mua taas tänään ahdistaa ylenmääräisesti kaikki tämmöset pikkuseikat, ylimääräiset pääsiäiskortit ja koristeet etunenässä, kun luin taas yhden artikkelin siitä, kuinka eräs mies äkkirikastui, täytti elämänsä kaikella, mitä rahalla saa, ja sitten rakastui, luopui kaikesta ja lähti vaan reppureissailemaan ympäri maailmaa läppärinsä ja rakkaansa kanssa. Ja niin vaan oli elämä kuulemma parempaa, kun mammona ei ollut rajoittamassa elämää. Ja sen suuntaisia asioita mäkin olen tänne blogiin kirjoittanut vuonna 2010 jo. Että the things that you consume end up consuming you.

Mietin tossa viikonloppuna jopa niinkin syvällisiä, että haluaisin uudet verhot. Prismassa oli ihania Vallilan verhoja ja mietin, että mun Vallilat on vuodelta 2008. Että kai sitä nyt ihminen voi viiden vuoden välein vaihtaa verhot? Mutta jos yks verho maksaa 55 euroa, eli kaksi sivuverhoa olis 110 euron paukku, ja sit mulla olis uudet verhot JA nää nykyiset, niin kauanko se hyvä mieli uusista verhoista kestäis, ennen kuin alkais taas ahdistaa, että 110 euroa meni ja nyt mulla on KAHDET verhot. Ja voin kertoa, että mun elämässä se ahdistus tulisi aika nopeasti. Ja paha mieli. Että ihan näinkin syvällisiä.

Jos huvittaa lukea, niin se artikkeli oli tämä englanniksi The New York Timesissa.

Kun aloitin tämän postauksen, mun vaan piti laittaa pari kuvaa askarteluista. Ja sit tästä tulikin tämä avautuminen ja rantti ( http://dictionary.reference.com/browse/rant ). Forgive me :)

Sunnuntaijukeboksi

Ensimmäisen alusta voi bongata, että Suomessa on kuvattu.
Toisesta en ymmärrä yhtään, mitä siinä tapahtuu.

Mutta niin kaunista, niin kaunista, on molemmat.

5 sunnuntaihyvää:
1. kevätaurinko, se antaa toivoa siitä, että jossain kohtaa tää kaikki jää sulaa. keittiön lattialla aurinko jo lämmitti varpaita.
2. lämmin ja hidas kylpy. tänään sai leikata naamion, kuorinnan, shampoon ja kylpyvaahdon purnukat auki.
3. vaniljakahvi aamupalalla.
4. pääsiäiskorttien tehtailu, täytyypä kuvata ne ja samoin yli jääneet koristelutarpeet. vielä ne ehtis myydä vaikka askartelukirppiksellä ennen pääsiäistä.
5. joutilas musiikinkuuntelu ja sarjojen katselu. ainoastaan sunnuntaisin en koe niistä huonoa omaatuntoa.