Käykö kenellekään koskaan niin, että tekee vahingossa ihan sairaan hyvää ruokaa?
Mulle kävi niin tässä ihan äsken, ja koska viime aikojen postaukset on ollut negatiivissävytteisiä, niin päätin kirjoittaa iloisesti siitä, miten vahingossa tein hyvät sapuskat!
Mulla näet oli jääkaapissa ja kuiva-ainekaapissa ainekset kaalipataan ja sitten sekalainen valikoima yhtä sun toista. Oli vaan se ongelma, ettei yhtään tehnyt mieli kaalipataa.
Jostain tuli mieleen Nigella Lawsonin jalokivimureke ja keksin, että mullahan toki on kaalipataa varten jauhelihaa jääkaapissa, ja muniakin kenno, kun oon viime aikoina tykännyt syödä niitä aamupalaksi.
Niinpä tapahtui seuraava menu:
- Jalokivimureke (l. lihamureke, jonka sisään on kätketty keitettyjä kananmunia)
- keitetyt perunat
- tomaattikastike
- kasvishöystö
Aluksi keitin pari kananmunaa puolikoviksi. Siirsin ne jäähtymään ja iskin tulille perhelounaalta yli jääneet kaksi kappaletta keittämättömiä perunoita.
Panin jauhelihan isoon kulhoon ja ripottelin päälle mausteet; suolaa, mustapippuria, chiliä, paprikajauhetta, grillausmaustetta ja oreganoa. Pilkoin pieneksi ison kaalipataa varten ostetun sipulin ja rikoin kulhoon myös yhden munan. Vaivasin kaikki yhteen taikinaksi ja siirsin puolet massasta vuokaan. Kuorin keitetyt kananmunat, laitoin massan keskelle ja painoin loppupuoliskon taikinasta tiiviisti munien ja pohjan päälle niin, että köntti muistutti mureketta. Tätä tehdessä tajusin, että koska lähipiirissä on nykyään monia, jotka eivät syö punaista lihaa, tämän voisi tehdä myös broilerin tai kalkkunan jauhelihasta. Tai ehkä jopa kalamureke, jossa kananmunayllätys sisällä?
Uunissa paistelin mureketta noin 200 asteessa puolisen tuntia. Sillä välin ehti keitellä kaapista löytyneestä tomaattimurskasta ja mausteista tomaattikastikkeen perunoille ja siivuttaa edelleenkin sitä pataa varten hankittua kaalia, sipulia ja porkkanaa wokkipannuun öljyn kanssa kuullottumaan. Mausteeksi suola, pippuri, oregano ja soijakastiketta.
Olin epäileväinen gourmet-ateriani suhteen siihen asti, kunnes pala mureketta, peruna+kastiketta ja annos kaalihöystöä oli lautasella ja ensimmäinen haarukallinen suussa. Niin hyvää, ihan vahingossa. Kuvia tästä keittiövahingosta ei tietenkään ole, sillä tajusin vasta santsattuani, että blogiinhan tästä pitää kirjoittaa! :D
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Luomistyötä ja tuskaa
Tämänmoisia syntyi viikonloppuna:
Kaik yhes koos.
Yksityiskohtaisempiakin kuvia otin.
On munia, tipuja ja pupuja.
Kuvia saa klikattua isommaksikin, jos yksityiskohdista tahtoo saada paremmin selvää.
Täytyy äidin kanssa vielä jutella, että montako se keksii, jolle kortin tahtoo lähettää tai viedä postilaatikkoon. Itse en varmaan kovin montaa tule lähettäneeksi. Mitä niille ylijääneille sitten tekee, jos niitä on?
Yhteen Facebookin askartelukirppikseen laitoin tämän kuvan ylijääneistä koristelutarpeista:
Ei ole kukaan vielä osoittanut kiinnostusta, mutta se ei ole ihme, sillä pari päivää meininkiä nyt seuranneena, sinne se on kuva jo hautautunut kansioon, jota kukaan tuskin edes vilkaisee.
Noudatin ryhmän tarkkoja ohjeita siitä, miten ja mihin kuvia saa lisätä ja etsin sopivan albumin (Koristeet), jonne viimeiseksi lisäsin oman kuvani. Vastoin tarkkoja ohjeita siellä erityisesti yksi tyyppi postaa noin 20 kuvaa vartissa uusista, luultavasti Aasiasta maahantuoduista, tuotteista suoraan seinälle ja sinne niiden allehan ne kaikki ohjeita noudattavien kirppisperiaatteellisten kuvat sitten hautautuu.
Ihmettelen, että kun siellä on oikein nillittäjien verkosto takertumassa kaikkiin epäkohtiin, niin miksi tuota yhtä tyyppiä ei poisteta ryhmästä, päinvastoin, jengi ihan huumassa ostaa siltä askartelumateriaaleja, jotka tietty on sillä halvempia kuin Tiimarissa ja vastaavissa. Hiukan on mielestäni epäreilua toiminta tuossa ryhmässä, mutta minkäs sille voin, tämä on epätäydellinen maailma.
Mutta että, tuskin tulen pääsemään näistä 3D-koristeista, helmistä, paljeteista, nauhoista ja tarratyynyistä eroon tuon askartelukirppiksen kautta, vaikka siellä reilun 1200 askartelijan joukossa luulisi olevan jonkun, joka pikkukillingeillä voisikin haluta pääsiäiskortteihin koristetta.
--------------------------------------------------------
Mua taas tänään ahdistaa ylenmääräisesti kaikki tämmöset pikkuseikat, ylimääräiset pääsiäiskortit ja koristeet etunenässä, kun luin taas yhden artikkelin siitä, kuinka eräs mies äkkirikastui, täytti elämänsä kaikella, mitä rahalla saa, ja sitten rakastui, luopui kaikesta ja lähti vaan reppureissailemaan ympäri maailmaa läppärinsä ja rakkaansa kanssa. Ja niin vaan oli elämä kuulemma parempaa, kun mammona ei ollut rajoittamassa elämää. Ja sen suuntaisia asioita mäkin olen tänne blogiin kirjoittanut vuonna 2010 jo. Että the things that you consume end up consuming you.
Mietin tossa viikonloppuna jopa niinkin syvällisiä, että haluaisin uudet verhot. Prismassa oli ihania Vallilan verhoja ja mietin, että mun Vallilat on vuodelta 2008. Että kai sitä nyt ihminen voi viiden vuoden välein vaihtaa verhot? Mutta jos yks verho maksaa 55 euroa, eli kaksi sivuverhoa olis 110 euron paukku, ja sit mulla olis uudet verhot JA nää nykyiset, niin kauanko se hyvä mieli uusista verhoista kestäis, ennen kuin alkais taas ahdistaa, että 110 euroa meni ja nyt mulla on KAHDET verhot. Ja voin kertoa, että mun elämässä se ahdistus tulisi aika nopeasti. Ja paha mieli. Että ihan näinkin syvällisiä.
Jos huvittaa lukea, niin se artikkeli oli tämä englanniksi The New York Timesissa.
Kun aloitin tämän postauksen, mun vaan piti laittaa pari kuvaa askarteluista. Ja sit tästä tulikin tämä avautuminen ja rantti ( http://dictionary.reference.com/browse/rant ). Forgive me :)
Täytyy äidin kanssa vielä jutella, että montako se keksii, jolle kortin tahtoo lähettää tai viedä postilaatikkoon. Itse en varmaan kovin montaa tule lähettäneeksi. Mitä niille ylijääneille sitten tekee, jos niitä on?
Yhteen Facebookin askartelukirppikseen laitoin tämän kuvan ylijääneistä koristelutarpeista:
Noudatin ryhmän tarkkoja ohjeita siitä, miten ja mihin kuvia saa lisätä ja etsin sopivan albumin (Koristeet), jonne viimeiseksi lisäsin oman kuvani. Vastoin tarkkoja ohjeita siellä erityisesti yksi tyyppi postaa noin 20 kuvaa vartissa uusista, luultavasti Aasiasta maahantuoduista, tuotteista suoraan seinälle ja sinne niiden allehan ne kaikki ohjeita noudattavien kirppisperiaatteellisten kuvat sitten hautautuu.
Ihmettelen, että kun siellä on oikein nillittäjien verkosto takertumassa kaikkiin epäkohtiin, niin miksi tuota yhtä tyyppiä ei poisteta ryhmästä, päinvastoin, jengi ihan huumassa ostaa siltä askartelumateriaaleja, jotka tietty on sillä halvempia kuin Tiimarissa ja vastaavissa. Hiukan on mielestäni epäreilua toiminta tuossa ryhmässä, mutta minkäs sille voin, tämä on epätäydellinen maailma.
Mutta että, tuskin tulen pääsemään näistä 3D-koristeista, helmistä, paljeteista, nauhoista ja tarratyynyistä eroon tuon askartelukirppiksen kautta, vaikka siellä reilun 1200 askartelijan joukossa luulisi olevan jonkun, joka pikkukillingeillä voisikin haluta pääsiäiskortteihin koristetta.
--------------------------------------------------------
Mua taas tänään ahdistaa ylenmääräisesti kaikki tämmöset pikkuseikat, ylimääräiset pääsiäiskortit ja koristeet etunenässä, kun luin taas yhden artikkelin siitä, kuinka eräs mies äkkirikastui, täytti elämänsä kaikella, mitä rahalla saa, ja sitten rakastui, luopui kaikesta ja lähti vaan reppureissailemaan ympäri maailmaa läppärinsä ja rakkaansa kanssa. Ja niin vaan oli elämä kuulemma parempaa, kun mammona ei ollut rajoittamassa elämää. Ja sen suuntaisia asioita mäkin olen tänne blogiin kirjoittanut vuonna 2010 jo. Että the things that you consume end up consuming you.
Mietin tossa viikonloppuna jopa niinkin syvällisiä, että haluaisin uudet verhot. Prismassa oli ihania Vallilan verhoja ja mietin, että mun Vallilat on vuodelta 2008. Että kai sitä nyt ihminen voi viiden vuoden välein vaihtaa verhot? Mutta jos yks verho maksaa 55 euroa, eli kaksi sivuverhoa olis 110 euron paukku, ja sit mulla olis uudet verhot JA nää nykyiset, niin kauanko se hyvä mieli uusista verhoista kestäis, ennen kuin alkais taas ahdistaa, että 110 euroa meni ja nyt mulla on KAHDET verhot. Ja voin kertoa, että mun elämässä se ahdistus tulisi aika nopeasti. Ja paha mieli. Että ihan näinkin syvällisiä.
Jos huvittaa lukea, niin se artikkeli oli tämä englanniksi The New York Timesissa.
Kun aloitin tämän postauksen, mun vaan piti laittaa pari kuvaa askarteluista. Ja sit tästä tulikin tämä avautuminen ja rantti ( http://dictionary.reference.com/browse/rant ). Forgive me :)
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Sunnuntaijukeboksi
Toisesta en ymmärrä yhtään, mitä siinä tapahtuu.
Mutta niin kaunista, niin kaunista, on molemmat.
5 sunnuntaihyvää:
1. kevätaurinko, se antaa toivoa siitä, että jossain kohtaa tää kaikki jää sulaa. keittiön lattialla aurinko jo lämmitti varpaita.
2. lämmin ja hidas kylpy. tänään sai leikata naamion, kuorinnan, shampoon ja kylpyvaahdon purnukat auki.
3. vaniljakahvi aamupalalla.
4. pääsiäiskorttien tehtailu, täytyypä kuvata ne ja samoin yli jääneet koristelutarpeet. vielä ne ehtis myydä vaikka askartelukirppiksellä ennen pääsiäistä.
5. joutilas musiikinkuuntelu ja sarjojen katselu. ainoastaan sunnuntaisin en koe niistä huonoa omaatuntoa.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
SatYourDay
Ihanan aurinkoista, iltaa kohti taittuvaa lauantaita vaan kaikille!
Mun vanhemmat ja veli kävi tänään kylässä, pitkästä aikaa. Oli perinteinen perhelounas, jolloin minä kokkaan ruoan ja kerään ihmiset luokseni. Harvoin nykyään perheenä vietetään aikaa, joten kivaa, että välillä jaksavat tulla luokseni :) Erityisen kivalta tuntuu se, että rakas äiti pääsee välillä valmiiseen pöytään syömään jonkun muun tekemää ruokaa, kun äiti on meidän perheessä ollut se, joka on hoitanut ruokahuollon lapsuusvuosinani.
Olin kerrankin kaukaa viisas ja hoidin tiskivuoren alta pois kahden päivän aikana viikolla - tajusin jopa käydä kaupassa eilen illalla hakemassa kaikki tarpeet valmiiksi. Tarpeeksi kiire tuli nimittäin tänään aamulla silti, kun piti järjestellä kämpässä kaikki roinat paikoilleen, viikata pyykit kaappeihin, imuroida ja pestä vessa. Kävin itse suihkussa ja laitoin itseni kuntoon ja ehdin aloittaa kokkailut juuri puolisen tuntia ennen sovittua saapumisaikaa. Perfect timing!
Nälkäiset vieraat iskivät pöydän antimien kimppuun niin ahnaasti, että en meinannut saada pöydästä ollenkaan kuvaa :D Jonkun käsi tai ylävartalo oli kokoajan jossakin kuvassa ja tässä on kattauskin jo mennyttä. Tarjolla oli uunilohta [iskin lohen uunivuokaan, päälle runsaasti suolaa, tilliä ja ruokakermaa. 200 astetta 30-40 minuuttia], keitettyjä perunoita, keitettyä kukkakaalia, parsakaalia ja porkkanaa, salaattia [jäävuorisalaatti, kurkku, tomaatti, Apetina fetasnack, jossa fetajuustoa, oliiveja ja valkosipulinkynsiä sekä yrttiöljyä], ruisleipää ja Oivariinia sekä tuore bearnaisekastike ranskankermasta. Sain jälleen vuolaat kehut ja kattilat tyhjenivät melko kiitettävästi, joten eiköhän tämä ollut ihan success!
Vanhemmat juttelivat taas kissani tuoreimmista kuulumisista ja edesottamuksista, ja voi että, kuinka aloinkaan taas ikävöidä sitä pikkukaveriani. On mulla ollut sitä ikävä muutenkin, mutta kun kuulee siitä juttuja, alkaa ikävä vaivata aina enemmän. Päätin, että menen vanhempien luo pääsiäiseksi ja silloin saa taas kissaterapiaakin. :) Multa tilattiin jo kissan kynsienleikkuukin, kun ne on kuulemma taas päässeet pisteliään pitkiksi ja teräviksi. Ennen kuin porukat lähtivät, kävin vielä kuskina pienellä kauppakierroksella. Pitäähän sitä kissalle viedä kaupungista tuliaisia; kamu sai Lidlistä 10kg kissanhiekkasäkin ja Prismasta sekä herkkukaniiniruokaa että kissannameja! :D
Äiti toi mulle paketin askartelutarpeita kotoa. Viime pääsiäisen jälkeen hankittiin Tiimarin alennusmyynnistä pikkukolikoilla mätsäävät pääsiäiskorttiaskartelusetit ja äiti uumoili silloin, että askartelisi tälle vuodelle pääsiäiskortit. No, nyt sain paketin sitten itselleni, kun ei hän kuulemma viitsikään askarrella niitä itse :D Itse en ole kova lähettämään pääsiäiskortteja, mutta koska askartelu on kuitenkin mieluisaa luovaa puuhaa, sovittiin, että mä taiteilen kortit ja luovutan valmiit tekeleet äidille kahden viikon päästä, kun mennään katsomaan Cirque du Soleilin Alegriaa. Sen jälkeen ehtii vielä hienosti lähettää pääsiäiskortit juuri ajoissa.
Nyt on tosiaan mitä hienoin lauantaipäivä ja koska olen jo jäänyt yksin perheen lähdettyä, on mulla pelkkää omaa aikaa omille puuhasteluille tässä. Life Thru a Lensin jrerna tilasi multa jo viikkokausia sitten Dammit doll-voodoonuken ja tänään äiti pääsiäiskortit. Tässä saattaa hyvinkin käydä nyt niin, että vaihdan päälle jotain mukavaa kotivaatetta, kiedon hiukset nutturalle ja keitän pannullisen Tähtitaivas-teetä. Sen jälkeen voisin olla valmis päästämään luovuuteni valloilleen. :)
Mun vanhemmat ja veli kävi tänään kylässä, pitkästä aikaa. Oli perinteinen perhelounas, jolloin minä kokkaan ruoan ja kerään ihmiset luokseni. Harvoin nykyään perheenä vietetään aikaa, joten kivaa, että välillä jaksavat tulla luokseni :) Erityisen kivalta tuntuu se, että rakas äiti pääsee välillä valmiiseen pöytään syömään jonkun muun tekemää ruokaa, kun äiti on meidän perheessä ollut se, joka on hoitanut ruokahuollon lapsuusvuosinani.
Olin kerrankin kaukaa viisas ja hoidin tiskivuoren alta pois kahden päivän aikana viikolla - tajusin jopa käydä kaupassa eilen illalla hakemassa kaikki tarpeet valmiiksi. Tarpeeksi kiire tuli nimittäin tänään aamulla silti, kun piti järjestellä kämpässä kaikki roinat paikoilleen, viikata pyykit kaappeihin, imuroida ja pestä vessa. Kävin itse suihkussa ja laitoin itseni kuntoon ja ehdin aloittaa kokkailut juuri puolisen tuntia ennen sovittua saapumisaikaa. Perfect timing!
Vanhemmat juttelivat taas kissani tuoreimmista kuulumisista ja edesottamuksista, ja voi että, kuinka aloinkaan taas ikävöidä sitä pikkukaveriani. On mulla ollut sitä ikävä muutenkin, mutta kun kuulee siitä juttuja, alkaa ikävä vaivata aina enemmän. Päätin, että menen vanhempien luo pääsiäiseksi ja silloin saa taas kissaterapiaakin. :) Multa tilattiin jo kissan kynsienleikkuukin, kun ne on kuulemma taas päässeet pisteliään pitkiksi ja teräviksi. Ennen kuin porukat lähtivät, kävin vielä kuskina pienellä kauppakierroksella. Pitäähän sitä kissalle viedä kaupungista tuliaisia; kamu sai Lidlistä 10kg kissanhiekkasäkin ja Prismasta sekä herkkukaniiniruokaa että kissannameja! :D
Äiti toi mulle paketin askartelutarpeita kotoa. Viime pääsiäisen jälkeen hankittiin Tiimarin alennusmyynnistä pikkukolikoilla mätsäävät pääsiäiskorttiaskartelusetit ja äiti uumoili silloin, että askartelisi tälle vuodelle pääsiäiskortit. No, nyt sain paketin sitten itselleni, kun ei hän kuulemma viitsikään askarrella niitä itse :D Itse en ole kova lähettämään pääsiäiskortteja, mutta koska askartelu on kuitenkin mieluisaa luovaa puuhaa, sovittiin, että mä taiteilen kortit ja luovutan valmiit tekeleet äidille kahden viikon päästä, kun mennään katsomaan Cirque du Soleilin Alegriaa. Sen jälkeen ehtii vielä hienosti lähettää pääsiäiskortit juuri ajoissa.
Nyt on tosiaan mitä hienoin lauantaipäivä ja koska olen jo jäänyt yksin perheen lähdettyä, on mulla pelkkää omaa aikaa omille puuhasteluille tässä. Life Thru a Lensin jrerna tilasi multa jo viikkokausia sitten Dammit doll-voodoonuken ja tänään äiti pääsiäiskortit. Tässä saattaa hyvinkin käydä nyt niin, että vaihdan päälle jotain mukavaa kotivaatetta, kiedon hiukset nutturalle ja keitän pannullisen Tähtitaivas-teetä. Sen jälkeen voisin olla valmis päästämään luovuuteni valloilleen. :)
torstai 7. maaliskuuta 2013
LivBox: maaliskuu
Aika menee hirmu nopeesti, ainakin jos mittaa LivBoxien ilmestymistahdilla. Sain ekan boksini hiukan ennen Tenskun matkaa, sit olin viikon siellä, sen jälkeen oli pari viikkoa kiirettä ja tällä viikolla laittoivat Facebookissa viestiä, että boksit on taas saatu matkaan. Hauskaa!
Eilen osasin jo uumoilla, että tänään posteljooni taitaa taas rimpauttaa ovikelloa ja mietin huvikseni, mitä AINAKAAN EN haluaisi saada paketissani. "Mulla on niin miljoona saatua ja kolikoilla aleista ostettua suihkugeeliä, että toivottavasti ei tule semmosta. Vartalovoiteitakin on PALJON, mutta viime boksissa just tuli, joten tässä ei varmaan tuu. Kynsilakkaa on ollut kahdessa edellisessä, joten tuskin tulee tässä. Ai niin ja naamarasvoja mulla on kans monta, toivottavasti ei tule mitään päivävoidetta."
Edellisen LivBox -postaukseni voi lukea täältä, siellä ekan paketin avaamisen tunnelmat, sisältö ja myös kuvattuna itse paketti. Tällä kertaa en viitsinyt sitä kuvata. Se oli muuten samanlainen kuin viimeksi, mutta silkkipaperi, johon sisältö oli kääritty, on limetinvihreä.
Tämmöistä sitten:
Oo, luonnonkosmetiikkateema! Tästä moni riemastuu ja itsekin olen ihan positiivisin mielin! Näitä ei itse tule ostettua juuri koskaan ja nyt pääsee kokeilemaan yhtä sun toista.
Ziaja, Burt's Bees, Ma Provence, Korres, Lavera. Olin jopa kuullut kolmesta näistä aiemmin ja Laveran kasvo- ja vartalovoiteita olen kokeillut näytepusseista muutaman kerran :)
Ensimmäisenä paketista osui käteen Korresin... suihkugeeli. Kiva, mulla ei olekaan kuin yhdeksän suihkugeeliä ennestään ;) Ruusuntuoksuinen suihkugeeli tuskin on lempparini, sillä en välitä ruusuntuoksusta kosmetiikassa, mutta käytän tämän toki. Pullo on 50ml ja ovh 11,90/250ml, eli...2,38€ on tämän arvo.
Laveralta täysikokoinen musta liquid eyeliner rajauskynä. Oo, mulla ei ennestään olekaan luonnonkosmetiikkamerkeiltä meikkiä ja oon mustien silmänrajausten suuri fani. Tällä hetkellä on vähän surkea rajausvalikoimakin, joten tosi kivaa päästä kokeilemaan. 4ml tuubin ovh 18,10€.
Burt's Bees on jossain ihme kulttimaineessa ja interweb-suosiossa ja olen lukenut monen bloggaajan hamstranneen näitä tuotteita ihan innolla, sitten todetakseen, ettei näistä ole juuri mihinkään. Itse suhtaudun tähän käsivoiteeseen todella suurella varauksella, sillä tämän vahamainen koostumus on tuskin kovin helppoa a) saada liukumaan iholle ja b) saada imeytymään. Ai niin ja mulla on 5 käsivoidetta ennestään. Tämä on onneksi tosi pieni purkki, 8,5g. Tuotetietokortti sanoo, että tämän ovh on 11,90/85g, jolloin tämän arvo on 1,19€.
No sitten. Ma Provencen kiinteä shampoopala. Kappas vain! Mulla on ollut aiemmin Lushin shampoopala ja on se tavallaan ihan toimiva tuote. Ja esim. reissussa kätevä, kun ei ole nestemäinen ja hankala ja mitä vielä. Minun on tiedetty hiuksiakin pesevän, joten saatan ottaa tämän esim. juuri reissushampookäyttöön. Hauskinta tässä on tuotetietokortin virke: "Shampoo on tiivistetyssä muodossa ja vastaa kahta pullollista nestemäistä shampoota". AHAHAHAH! Pardon me, while I prove you wrong.Edit: Anonyymiltä tuli kommenttia, että tieto koskee täysikokoista tuotetta. Ymmärsin sen toki, mutta siinäkin tapauksessa tämän kolmasosan ja neljäsosan välimaastoon sijoittuvan näytepalan tulisi vastata noin puolikasta shampoopulloa... Eh. Nähtäväksi jää. Pala on 25g ja ovh on 12,50/85g, joten arvoa tälle saa 3,68€.
Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä (tai mistäs minä vielä tiedän, onko tämä vähäisin), Ziaja-merkin vuohenmaitopäivävoide. No kiva, että sain vähän kaikkee, mitä eilen mietin. Universumi opetti mulle taas, mitä karma on ;D Tässä purnukassa on 10ml ja ovh on 11,95/50ml joten arvoksi saadaan 2,39€.
Jos tästä nyt sai sen käsityksen, että olen tyytymätön pakettiini ja joku miettii "Mitäs tilasit tuollaisen paketin, josta et etukäteen tiedä, mitä saat", niin ei sinne päinkään! Ihan huippua saada näitä ylläripaketteja! Ja ihan kelpo sisältö tässäkin on. Postikuluineen paketista maksoin 13,90 ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen näistä tulee 27,74. Ainoastaan yksi näistä on täysikokoinen ja loput näytekokoja, joten ne on helppo heittää matkapussukkaan eikä tarvii roudata mukana isoja pöniköitä. Mitä tulee suihkugeeli-, käsivoide- ja päivävoidevarastojen lisääntymiseen, niin oh well. Such is life, and it's getting sucher and sucher.
Eilen osasin jo uumoilla, että tänään posteljooni taitaa taas rimpauttaa ovikelloa ja mietin huvikseni, mitä AINAKAAN EN haluaisi saada paketissani. "Mulla on niin miljoona saatua ja kolikoilla aleista ostettua suihkugeeliä, että toivottavasti ei tule semmosta. Vartalovoiteitakin on PALJON, mutta viime boksissa just tuli, joten tässä ei varmaan tuu. Kynsilakkaa on ollut kahdessa edellisessä, joten tuskin tulee tässä. Ai niin ja naamarasvoja mulla on kans monta, toivottavasti ei tule mitään päivävoidetta."
Edellisen LivBox -postaukseni voi lukea täältä, siellä ekan paketin avaamisen tunnelmat, sisältö ja myös kuvattuna itse paketti. Tällä kertaa en viitsinyt sitä kuvata. Se oli muuten samanlainen kuin viimeksi, mutta silkkipaperi, johon sisältö oli kääritty, on limetinvihreä.
Tämmöistä sitten:
Jos tästä nyt sai sen käsityksen, että olen tyytymätön pakettiini ja joku miettii "Mitäs tilasit tuollaisen paketin, josta et etukäteen tiedä, mitä saat", niin ei sinne päinkään! Ihan huippua saada näitä ylläripaketteja! Ja ihan kelpo sisältö tässäkin on. Postikuluineen paketista maksoin 13,90 ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen näistä tulee 27,74. Ainoastaan yksi näistä on täysikokoinen ja loput näytekokoja, joten ne on helppo heittää matkapussukkaan eikä tarvii roudata mukana isoja pöniköitä. Mitä tulee suihkugeeli-, käsivoide- ja päivävoidevarastojen lisääntymiseen, niin oh well. Such is life, and it's getting sucher and sucher.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
52 in 52: viimeaikaisia lukukokemuksia
Muistaako joku vielä lukuhaasteeni, 52 books in 52 weeks? Olen varmaan kymmeniä kirjoja aikataulusta jäljessä, mutta jotain on tullut luettuakin taas :)
1. Peter Robinsonin Dry Bones that Dream. Siitä voi lukea lisää esimerkiksi täällä, löytyy juonenkuvausta ja arvioita. Tämä kirja oli mukana Tenskulla lomalukemisena, ja kävi ilmi, että kuuluu Inspector Banks -sarjaan, jossa tuo Banks-niminen rikostutkija siis selvittelee aina jotakin rikosta. Tämäkin kirja alkoi murhasta ja loppuun päästyäni se oli monenmoisten jännien käänteiden ja ylläriloppuratkaisun jälkeen selvitetty. Mä ihan tykkään dekkarikirjallisuudesta, joten kelpo matkakirjaksi voin tämän arvioida. Ei mikään "kirja, joka muutti elämäni", mutta itse luin mielelläni ja täytyy antaa propsit todella yllättävästä lopusta, jota en missään kohdassa osannut odottaa. Jätin kirjan hotellin kirjahyllyyn kiertoon.
2. Hartley Howard: Joannan hautakirjoitus. Mulla oli Tenskulla mukana 4 naistenlehteä ja edellinen kirja, mutta lukeminen loppui siitä huolimatta kesken. Kävin sitten hotellin aulan kirjahyllyllä tsekkaamassa, että olisiko siellä mitään. Silmäilin kirjojen selkämyksiä ja suu loksahti auki, kun yhtäkkiä silmien edessä oli tämä. Pakkohan se oli ottaa lukuun!
Tämä puolestaan oli salapoliisiromaani, jossa myös alussa sattui murha, jota sittemmin kyseenalaisessa maineessa ja epäsuosiossa oleva salapoliisi rikosetsivien vastustuksesta huolimatta alkaa tutkia. Tässä ei kauhean paljon tapahtunut mitään jännää ja tarina eteni suoraviivaisesti pisteestä a, murha, pisteeseen b, sen ratkaisu. Kirjallisuustieteestä muistan, että tarinat ovat aina kaaria, joissa tarinan käännekohta muodostaa kaaren lakipisteen ja sen jälkeen kaari laskeutuu kohti päätepistettään. No, mielessäni tämä näppärä pikku tarina EI muodosta kaarta. Se on ihan suora viiva pisteiden a ja b välissä. :D Huvittelin tätä lukiessani, ja mietin, ketkä esittäisivät tiettyjen hahmojen roolit, jos tämä olisi Hollywood-elokuva. Päädyin seuraavaan listaan:
- salapoliisi itse olisi joku helposti sänkisen ja krapulaisen ketkun rooliin sujahtava. Vaihtoehtoja on monia! Josh Hartnettkin kävi mielessä, mutta onko se vähän liian siloposki?
- murhattu salapoliisi olisi joku lihava ja hikinen, epäsiisti äijä. Tämä oli vaikea mietittävä, mutta sitten keksin, että olisi mahtavaa, jos roolissa olisi William Shatner :D Roolisuorituksen pituuskin olisi noin 5 minuuttia :D
- intiaani-syntyperää oleva ilkeä rikostutkija olisi Danny Trejo
- kuolleen Joannan sisarentytär olisi Emily Blunt, ja takaumakohtauksissa sama nainen esittäisi Joannaa
- naapuripariskuntana olisi brittiaksentein puhuvat Daniel Craig ja Madonna
Lukekaa tämä kirja. Kuvitelkaa em. henkilöt rooleihin. Keitä itse roolittaisitte? :D
3. James Herbert: Haunted. Lisää voi lukea esim. täällä. Niin kuin kirjan nimikin antaa ymmärtää, on tämä kummitusjuttu, kauhugenreä jopa. Täytyy myöntää, että positiivinen yllätys! Tämä ei ollut laisinkaan haukotuttava ja kiusallisen lapsellinen, vaan pystyin ihan samastumaan päähenkilö David Ashiin, joka paranormaalin tutkijana lähtee tutkimaan väitettyä kummittelua ja joutuu itse sen kohteeksi. Aivan mainion yllätyksellinen juoni ja yksityiskohtaista kuvailua, jolloin itsekin pystyi helposti kuvittelemaan ihmiset, paikat ja tapahtumat. Tämän haluaisin nähdä elokuvana! Melkein lukiessani jo kuvittelin tarinan elokuvana pääni sisällä! :)
4. Margaret Drabble: The Seven Sisters. Täältä voi lukea The Guardianin arvion teoksesta. Tämä oli pääsykoekirjana vuonna 2004 ja nyt luin sen uudestaan, ihan mielenkiinnosta. Sanon vain lyhyesti, että en oikein osaa samastua keski-ikäiseen päähenkilöttäreen, mutta lukeminen oli nyt huomattavasti helpompaa kuin 9 vuotta sitten. ;)
5. James Sallis: Kylmä kyyti. Tämä noir-dekkareille kunniaa tekevä tarina kertoo kuskista, joka päivisin tekee stunt-ajoja elokuviin ja öisin kuskaa ryöstäjien pakoautoa. Epäkronologisessa järjestyksessä kulkeva tarina oli nopea luettava ja se on ainoa hyvä asia, jonka tästä voin sanoa. :D Onneksi kulutin tähän vain noin 2-3 tuntia elämästäni, sillä rikkonainen ajassa edestakaisin poukkoileva tarina oli niin sekava, etten tähän päivään mennessä tiedä mitä tapahtui, kenelle ja koska. Mutta ei hätää, ystävät hyvät! Tästä kirjasta on tehty elokuva. Ryan Gosling esittää kuskia. What's not to love?
6. Toby Litt: Beatnikit. Kirjan voi jopa ostaa itselleen huokeaan 3 euron hintaan täältä. Tämän luin nyt ihan viimeiseksi, aloitin toissailtana nukkumaan mennessäni ja sain loppuun eilen illalla Gladiaattorin mainoskatkolla. Tykkäsin jostain syystä kovasti! Kolmen nuoren ihmisen sekavia suhteita, draamaa, lisää draamaa, erilaisuuden tavoittelua, sekoilua, seksiä ja epätoivoa elämän rajallisuudesta ja yhteiskunnan rajoittavuudesta. Ihmiselle, joka edes joskus on miettinyt, kuka mä olen ja mitä mä teen täällä (ja on kuullut Bob Dylanista ja Jack Kerouacista). Kyllä vain, mainio lukukokemus.
 |
| Kuva Googlen kuvahaulla intterwebistä, stock image. Löytyi erilaisia kirjankansia, mutta mulla oli tää nimenomainen hiekkatie, jonka keskellä rypistetty valokuva -kuvallinen pokkari. |
Tämä puolestaan oli salapoliisiromaani, jossa myös alussa sattui murha, jota sittemmin kyseenalaisessa maineessa ja epäsuosiossa oleva salapoliisi rikosetsivien vastustuksesta huolimatta alkaa tutkia. Tässä ei kauhean paljon tapahtunut mitään jännää ja tarina eteni suoraviivaisesti pisteestä a, murha, pisteeseen b, sen ratkaisu. Kirjallisuustieteestä muistan, että tarinat ovat aina kaaria, joissa tarinan käännekohta muodostaa kaaren lakipisteen ja sen jälkeen kaari laskeutuu kohti päätepistettään. No, mielessäni tämä näppärä pikku tarina EI muodosta kaarta. Se on ihan suora viiva pisteiden a ja b välissä. :D Huvittelin tätä lukiessani, ja mietin, ketkä esittäisivät tiettyjen hahmojen roolit, jos tämä olisi Hollywood-elokuva. Päädyin seuraavaan listaan:
- salapoliisi itse olisi joku helposti sänkisen ja krapulaisen ketkun rooliin sujahtava. Vaihtoehtoja on monia! Josh Hartnettkin kävi mielessä, mutta onko se vähän liian siloposki?
- murhattu salapoliisi olisi joku lihava ja hikinen, epäsiisti äijä. Tämä oli vaikea mietittävä, mutta sitten keksin, että olisi mahtavaa, jos roolissa olisi William Shatner :D Roolisuorituksen pituuskin olisi noin 5 minuuttia :D
- intiaani-syntyperää oleva ilkeä rikostutkija olisi Danny Trejo
- kuolleen Joannan sisarentytär olisi Emily Blunt, ja takaumakohtauksissa sama nainen esittäisi Joannaa
- naapuripariskuntana olisi brittiaksentein puhuvat Daniel Craig ja Madonna
Lukekaa tämä kirja. Kuvitelkaa em. henkilöt rooleihin. Keitä itse roolittaisitte? :D
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Huh huh. Huh.
Mulla on ollut Tensku-loman jälkeen nämä pari viikkoa niin "kiire", etten oo paljon ehtinyt kirjoitella mun fabulousista lifestylestä. Matkarapsakin oli monen monituista päivää luonnoksissa, ja kirjoittelin pätkän kerrallaan ja lisäilin kuvan sinne, toisen tänne.
Nyt on tiedossa toivottavasti hetken aikaa vähän rauhallisempaa menoa, musta tuntuu tällä hetkellä siltä, että oon sen tarpeessa. Kaipaan järjestystä ja keveyttä ja raikkautta elämään just nyt! Vaihdoin aiemmin tänään päivällä blogin ulkoasunkin entisestä tummanharmaa-pinkistä tähän nykyiseen mustaa tekstiä valkoisella pohjalla layoutiin.
Nää pari viikkoa on ollut mukavasti töitä ja reippaasti sosiaalista elämääkin. Jrerna-murun kanssa oli perinteiset treffit pian Teneriffalta paluun jälkeen. Erikseen pitää mainostaa, että zombieleffaeväänä meillä oli kanapastasalaattia, sipsiä, strawberry cheesecake-jätskiä ja teetä. Hyvää ruokaa olikin, vaikka tukkoisuus-pönötys-hiilareita nuo pitikin sisällään vähän turhan paljon :)
Oli myös ihanien opiskelukavereiden kanssa ravintola-baari-ilta, jolloin käytiin ensin Di Trevissä syömässä (herkkutattirisotto oli oikein hyvä) ja The Cow:ssa drinksuilla. Olin selvinpäin liikenteessä, ja siitä olen itselleni aivan superkiitollinen!
Tänä viikonloppuna seurueelleni oli varattuna 4 hyttiä Viking Gracelta ja perjantai-illan risteily oli aivan hauska, mutta hyvin perinteinen risteily. Grace on toki iso ja uusi laiva, jonka sisustukseen on panostettu ja siitä paljon pisteitä. Laivan konsepti vain on täysin sama, kuin muillakin laivoilla. Eikö todellakaan voi keksiä mitään uutta? Ohjelma oli perinteistä, yökerhon bilebändi - perinteinen, buffetin ruoka - todella herkullista, mutta täysin samaa, kuin kaikilla muillakin laivoilla. Siis, really? Onko jonkin uuden keksiminen niin vaikeaa, liian suuri riski, mitä? Olen siis hieman pettynyt siihen, että uusi ja uljas Viking Grace ei olekaan kovin "uusi", jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Olen tässä jo pidemmän aikaa ollut hieman flunssaisen oloinen eikä ole aivan selkeyttä siitä, olenko kipeä vai terve. Laivareissu veti kyllä ihan tukkoon ja kuivatti nenän limakalvotkin sopivasti taas ihan täysin. Takki on ollut tänään ihan tyhjä, tahdon vain lipittää kylmää hanavettä tuoppikaupalla ja lojua sykkyrällä.
Olin haaveillut ennen laivailua, että tänään olisi ollut suuri siivouspäivä, mutta no, sehän ei toteutunut. Nyt pitäisi löytää itsestään jostain ne voimavarat, että saisi tehtyä kunnollisen raikastavan kevätsiivouksen, varattua kirppispöydän, kutsuttua vanhemmat taas parin kuukauden tauon jälkeen perhelounaalle, työskennellä veroilmoituksen parissa ja päivystää töitä. Tekemättömät työt painavat enemmän kuin tehdyt, tiedän. Itsestäänkin voisi huolehtia paremmin, ja tiedän senkin, mutta viime aikoina kaikki muu on mennyt sen edelle ja jos aikaa ja energiaa on vielä riittänyt, sitten on voinut miettiä omaa hyvinvointiaan. Kahden viikon päästä on kontrolliaika lääkäriinkin. Voisinks mä ajatella sitä vaikka sit vasta kahden viikon päästä? Tunnustan, että väkisin se putkahtelee mieleen tämän tästä.
Oiskohan se taas aika kirjoittaa itselleen yksityiskohtainen tehtävälista. Voi sitten tuijotella sitä sen aikaa kun lepäilee ja alkaa hommiin kun on riittävästi virtaa. :)
PS. Oon ihan huipputyytyväinen itseeni tuon risteilyn jälkeen; olin jo päättänyt ostaa sieltä Escadan Cherry in the Air-tuoksun ja himoitsin myös Lady Gagan Fame black fluidia, mutta jätin molemmat tax freehen! Kemikaalisisko osoittaa huimaa tahdonlujuutta.
Nyt on tiedossa toivottavasti hetken aikaa vähän rauhallisempaa menoa, musta tuntuu tällä hetkellä siltä, että oon sen tarpeessa. Kaipaan järjestystä ja keveyttä ja raikkautta elämään just nyt! Vaihdoin aiemmin tänään päivällä blogin ulkoasunkin entisestä tummanharmaa-pinkistä tähän nykyiseen mustaa tekstiä valkoisella pohjalla layoutiin.
Nää pari viikkoa on ollut mukavasti töitä ja reippaasti sosiaalista elämääkin. Jrerna-murun kanssa oli perinteiset treffit pian Teneriffalta paluun jälkeen. Erikseen pitää mainostaa, että zombieleffaeväänä meillä oli kanapastasalaattia, sipsiä, strawberry cheesecake-jätskiä ja teetä. Hyvää ruokaa olikin, vaikka tukkoisuus-pönötys-hiilareita nuo pitikin sisällään vähän turhan paljon :)
Oli myös ihanien opiskelukavereiden kanssa ravintola-baari-ilta, jolloin käytiin ensin Di Trevissä syömässä (herkkutattirisotto oli oikein hyvä) ja The Cow:ssa drinksuilla. Olin selvinpäin liikenteessä, ja siitä olen itselleni aivan superkiitollinen!
Tänä viikonloppuna seurueelleni oli varattuna 4 hyttiä Viking Gracelta ja perjantai-illan risteily oli aivan hauska, mutta hyvin perinteinen risteily. Grace on toki iso ja uusi laiva, jonka sisustukseen on panostettu ja siitä paljon pisteitä. Laivan konsepti vain on täysin sama, kuin muillakin laivoilla. Eikö todellakaan voi keksiä mitään uutta? Ohjelma oli perinteistä, yökerhon bilebändi - perinteinen, buffetin ruoka - todella herkullista, mutta täysin samaa, kuin kaikilla muillakin laivoilla. Siis, really? Onko jonkin uuden keksiminen niin vaikeaa, liian suuri riski, mitä? Olen siis hieman pettynyt siihen, että uusi ja uljas Viking Grace ei olekaan kovin "uusi", jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Olen tässä jo pidemmän aikaa ollut hieman flunssaisen oloinen eikä ole aivan selkeyttä siitä, olenko kipeä vai terve. Laivareissu veti kyllä ihan tukkoon ja kuivatti nenän limakalvotkin sopivasti taas ihan täysin. Takki on ollut tänään ihan tyhjä, tahdon vain lipittää kylmää hanavettä tuoppikaupalla ja lojua sykkyrällä.
Olin haaveillut ennen laivailua, että tänään olisi ollut suuri siivouspäivä, mutta no, sehän ei toteutunut. Nyt pitäisi löytää itsestään jostain ne voimavarat, että saisi tehtyä kunnollisen raikastavan kevätsiivouksen, varattua kirppispöydän, kutsuttua vanhemmat taas parin kuukauden tauon jälkeen perhelounaalle, työskennellä veroilmoituksen parissa ja päivystää töitä. Tekemättömät työt painavat enemmän kuin tehdyt, tiedän. Itsestäänkin voisi huolehtia paremmin, ja tiedän senkin, mutta viime aikoina kaikki muu on mennyt sen edelle ja jos aikaa ja energiaa on vielä riittänyt, sitten on voinut miettiä omaa hyvinvointiaan. Kahden viikon päästä on kontrolliaika lääkäriinkin. Voisinks mä ajatella sitä vaikka sit vasta kahden viikon päästä? Tunnustan, että väkisin se putkahtelee mieleen tämän tästä.
Oiskohan se taas aika kirjoittaa itselleen yksityiskohtainen tehtävälista. Voi sitten tuijotella sitä sen aikaa kun lepäilee ja alkaa hommiin kun on riittävästi virtaa. :)
PS. Oon ihan huipputyytyväinen itseeni tuon risteilyn jälkeen; olin jo päättänyt ostaa sieltä Escadan Cherry in the Air-tuoksun ja himoitsin myös Lady Gagan Fame black fluidia, mutta jätin molemmat tax freehen! Kemikaalisisko osoittaa huimaa tahdonlujuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)