Palaanpa vielä hetkiseksi kesäkuun alkupuolen tunnelmiin, jolloin sain käyttää synttärilahjaksi saamani Mötley crüen keikkalipun.
Oli hirmukivaa päästä jälleen käymään Helsingissä ja kesäinen lämmin ja aurinkoinen sää oli ihana seuralainen tällä reissulla. Helsingissä on vaan sitä jotain, kun harvoin käy.
Aiempina vuosina tuli käytyä Tuska-festareilla joka kesä ja Kaisaniemen puisto näissä keikkatunnelmissa tuntui jälleen jotenkin kotoisalta. Majoituksemme oli keskustassa Omenahotellissa, joten auton parkkitaloon jättämisen, pizzalounaalla käymisen ja huoneen saamisen jälkeen oli nopeaa kipittää Kaisaniemeen, jossa ensimmäinen lämppäri Crashdiet aloitti viiden aikoihin. En jotenkin tykännyt ko. vetäisystä yhtään enkä saanut biiseihin mitään otetta - kuulosti halvalta ja huonolta Mötikkä-kopiolta, jonka jokainen biisi kuulostaa samalta. Pah. Ainoan huvin tällä keikalla sai laulajan siniseksi värjätystä irokeesikampauksesta ja ihmeellisestä epäonnistuneesta stuntista, jossa laulaja sytytti kahden (hiuslakkapullolta näyttäneen) pullon suihkun palamaan ja osoitti sitten palavan suihkun kohti nahkahousujensa sivusaumoja. Saumat olivat jotain matskua, jotka leimahtivat palamaan ja tarkoitus oli, että nahkahousut näin irtoavat hänen päältään hujauksessa. Temppu kuitenkin epäonnistui, ja toinen lahje ei irronnutkaan kokonaan. Tyyppi siis esitti osan viimeisestä (?) biisistä nahkahousut toisen säären ympärillä roikkuen, muuten pelkissä alushousuissa. Jossain kohti tyyppi kokosi itsensä, poltti loputkin saumat kaiketi ihan sytkärillä, että sai housut yltään ja loppuesiintyminen näytti sen verran raivokkaalta, että taisi jannua hiukan vituttaa.
Tätä esiintymistä seurasi pian toinen lämppäri, Hardcore Superstars. Tämän keikan aikana ei sattunut mitään yhtä huvittavaa, mutta itse musiikki oli mainiota - huomasin tykkääväni suuresta osasta biisejä ja rokkipoliisin jalka naputti maata rytmissä, mikä on aina hyvä merkki. Positiivinen yllätys!
Illan pääakti antoikin sitten odottaa itseään. Muistaakseni alkutiedon mukaan keikka alkaisi klo 20, mutta pitäisihän se jo pettymättä tiedostaa, että pääesiintyjä ei KOSKAAN aloita siihen aikaan, kun on sanottu. Jengi oli pakkautunut alueelle kuin sillit suolaan ja odottaessa huuma ja huuto vaan yltyy - sitähän ne bändit juuri haluavat. Niinpä kun keikka alkoi puolisen tuntia myöhässä, oli jengi jo ihan valmiina repimään pelihousunsa. Ja se kannatti. Tykkäsin keikasta aivan hirmuisesti! Käsittämätöntä miten Mötikän sedät 30 vuotta aloittamisen jälkeen ja huumehuuruisten vuosikymmenten jälkeen edelleen jaksaa vetää niin energialla ja innolla - toki kiertue oli startannut vasta Moskovasta ja Helsinki oli toinen esiintymispaikka. Kuukautta myöhemmin olisi saattanut olla erilainen tilanne. Hittiputki oli kuitenkin mitä mainioin, jampat iloisia ja energisiä, esiintyminen oli hyväntuulista ja show rakennettu mainiosti. En keksi pahaa sanaa sanottavaksi.
Settilista oli seuraava:
1. Wild Side
2. Live Wire
3. Too Fast for Love
4. Saints of Los Angeles
5. Shout at the Devil
6. Don´t Go Away Mad (Just Go Away)
7. Same Ol´ Situation (S.O.S.)
8. Looks That Kill
9. Piece of Your Action
10. Primal Scream
11. Smokin´ in the Boys Room
12. Tommy Leen rumpusoolo
13. Dr. Feelgood
14. Girls, Girls, Girls
15. Home Sweet Home
16. Kickstart My Heart
Yö Omenahotellissa oli kuuma ja hikinen, lähes subtrooppinen ja unta sai ehkä pari tuntia niiden miljoonan heräämisen välissä. Seuraavana päivänä oli vielä aikaa hengata keskustassa, joten käytiin moikkaamassa siellä asuvaa kaveria ja törmäsinpä kadunkulmassa sattumalta toiseenkin vanhaan kaveriin, jonka kanssa pikamoikattiin. Kotimatkalla olo oli hyvinkin väsynyt ja ällölimainen (myös sanoja mällitetty ja ääsreipattu käytettiin kuvailussa), mutta voi ah, kyllä kunnon rokkikonsertti aina silloin tällöin tekee eetvarttia.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2012
torstai 14. kesäkuuta 2012
On siis kesä
Lobeliat tykkää killua tuikkukupeissa parvekelasien nupeissa.
Muratti on lähteny kiertämään amppelia ympäri, ainakin puolet pituudesta on kasvanut mun parvekkeelleni tulon jälkeen. Istutushetkellä se yletty just ja just amppelin reunan yli.
Samettikukat on tosi komeita ja nAnnalta saadut kirsikkatomaatintaimet olis pitäny istuttaa isompaan ruukkuun toisistaan erilleen noin 5cm sitten...
Samettikukkien truu kolors ilman salamaa kuvattuna :)
"Miks sä niitä tyhmiä kukkia kuvaat, eksä näe että MÄ OLEN TÄÄLLÄ!" huusi Mussu-kissa taukoamatta kun olin kuvauspuuhissa. Ujous iskee aina viime hetkellä ja katse lasketaan alas ennen kuin ehdin ottaa kuvan.
Kisumisun ihka omaan rahiin ompelin uuden vihreän päällisen päivänkakkaroineen vanhasta lakanasta. Tämä rahi on maailman paras, siinä nukutaan, sen päällä leikitään hiirilelulla, siinä peseydytään ja sitä käytetään korokkeena, kun halutaan katsoa parvekelasin läpi maailmaa.
Kas näin. Kuvassa huhtikuulta näkyy rahin alkuperäinen harmaa päällyskangas. Sama kangas näkyy ekassa kuvassa kissan nukkuma-alustana tuolilla.
Kierrätyskatoksesta napattu pöytä ja kasvillisuudesta 6/8. Minimalismi on ilomme.
Tuikkukuppilobeliat, floating in the air.
"Mä en jaksa enää odottaa, että mut huomattais, mä teen kuperkeikan seinän kautta kerien."
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Synttärihässäkkä
Kohta jo kuukausi sitten kävi niin, että mulla oli synttärit ja täytin 28! Kolmenkympin kriisiä meinasi pukata ennen synttäriä, mutta onneksi siitä olin jo toipunut synttäreihin mennessä. Olen sen verran lapsellinen, että tykkään vieläkin tehdä synttäripäivänä jotain spessua ja haluan juhlia.
Tänä vuonna mulla ei ollut töitä tai mitään muutakaan velvollisuudeksi laskettavaa kyseisenä päivänä, joten päätin aloittaa synttärihässäkän heti aamusta :) Nukuin niin pitkään kuin nukutti ja söin herkkuaamupalaa, jota fiksusti olin osannut varata valmiiksi jääkaappiin. Aamupalan ja Aamufacebookin ja aamu-uutisten jälkeen oli odotettavissa päivän luksusosio. Olin jo monta viikkoa aikaisemmin ostanut Stendersin saippuakaupasta 24 karaatin kultahippuja sisältävän kylpypallon, jossa oli granaattiomenaöljyä ja designer-tuoksu, mun nenäni ei tosin todellakaan tunnistanut, kenenkä parfyymia tuoksu kopioi...
Laskin siis kylvyn ja poksautin jääkaapista edellisenä päivänä ostamani shampanjapullon. Vaikka se tais olla Alkon toisiks halvinta, oli se silti yllätyksekseni tosi hyvää! Lojuin kylvyssä ainoastaan nenä vedenpinnan yläpuolella niin kauan, että vesi alkoi jo kylmetä, ja loppupuolella muistin napata käteeni shampanjalasinkin :D Vaikka kultakylpy näin jälkikäteen ajateltuna olikin aika hassu tempaus, niin kyllä vaan niin hyvä mieli tuli siitä! Tuommoista luksusta vois joskus muulloinkin järjestää itselleen.
Iltapäivällä ei ollut juuri mitään ohjelmaa, kunhan oleskelin kotona tietokoneella ja aloin laittautua iltaa varten, muutama skumppalasikin siinä tyhjentyi. Puoli kuudelta treffasin kaksi kaveria elokuvateatterissa ja aika yllättäen velikin ilmestyi leffasaliin meidän jo istuessamme siellä. Katsottiin Dark Shadows, joka oli melko mielenkiintoinen vampyyripläjäys, en oikein vieläkään tiedä mitä ajattelisin siitä. Ei niin komediallinen kuin luulin, mutta ei mitään teinivampyyrihömppääkään, saati kauhua. Alice Cooperin cameorooli oli kaiketi sen parasta antia <3
Leffan jälkeen treffattiin lisää porukkaa ravintolassa, jonne mentiin siis syömään. Olin päätynyt tekemään pöytävarauksen ravintolaan, jossa melko usein käyn ja jossa on ollut kaikki ihan jees, aiempina kertoina. Tällä kertaa siellä kusi kaikki. Pöydässä oli liian vähän paikkoja kaikille, joten 2 seurueestamme lähti ravintolasta samantien. Tarjoilu oli hidasta ja outoa, ja lisäksi tarjoilija tuli sanomaan, että toinen kokki lähti, joten keittiössä on jonoa. Sitä meille ei kerrottu, miksi ja miten ja missä olosuhteissa kokki lähti, mutta seurasimme hänen esimerkkiään.
Soitin kahdelle jo lähteneelle, että nyt etsitään uusi paikka, tulkaa takaisin. Mentiinkin kirjaimellisesti seuraavasta ovesta sisälle naapuriravintolaan ja saatiin heti iso pöytä koko seurueellemme, hyvää ja iloista palvelua ja tarjoilija tuputti meille alkoholia siihen malliin, että ilta olisi voinut johtaa vaikka mihin :D Söin irlantilaisen juustohampparin, join mansikkamargaritan ja söin jälkkäriksi vielä Baileys -juustokakkua. Nami nam nam.
Ravintolasta osa porukasta suuntasi kotiin, mutta kolmen kaverin kanssa jatkoin baariin. Yllätys oli suuri, kun ovella jokaiselle jaettiin kuponki, jolla sai ilmaiset hanatuotteet klo 22 ja 24 välillä. Siitähän toki piti ottaa ilo irti ja join vielä synttärisiiderin sekä -lonkeron. Paikka on aika uusi, mutta tykkään siitä kovasti. Sisustus, musiikki ja asiakaskunta on makuuni ;)
Koska rahaa oli palanut jo melko paljon tähän synttärihässäkkään, en halunnut maksaa vielä taksista kotiinkin ja olin siksi suuntaamassa illan viimeiseen bussiin. Onneksi kaveri puuttui peliin, ja lupasi, että saan kyydin kotiin hänen avomieheltään samalla kun häntä tullaan hakemaan. Niinpä ilta ei loppunut ihan turhan aikaisin minunkaan kohdallani.
Kotiin päästyäni oli niin kovat adrenaliinikicksit, ettei todellakaan tullut uni silmään. Oli ollut niin huisi päivä kokonaisuudessaan, aijai!
Vaikka olin sanonut kaikille osallistujille, ettei minua tarvitse lahjoa vaan riittää, että kaverit ilmestyvät paikalle, sain silti pari todella kivaa lahjaa. Ihana marsu lahjoi huivilla ja tukkakukalla ja ystäväpariskunta yllätti keikkalipulla; Mötley crüe Kaisaniemessä kesäkuussa. Hajosin kyllä ihan täysin keikkalipun saadessani, en todellakaan odottanut saavani sellaista elämystä lahjaksi :D Mötley crüe saattanee tarvita oman postauksensa toiste...
Tänä vuonna mulla ei ollut töitä tai mitään muutakaan velvollisuudeksi laskettavaa kyseisenä päivänä, joten päätin aloittaa synttärihässäkän heti aamusta :) Nukuin niin pitkään kuin nukutti ja söin herkkuaamupalaa, jota fiksusti olin osannut varata valmiiksi jääkaappiin. Aamupalan ja Aamufacebookin ja aamu-uutisten jälkeen oli odotettavissa päivän luksusosio. Olin jo monta viikkoa aikaisemmin ostanut Stendersin saippuakaupasta 24 karaatin kultahippuja sisältävän kylpypallon, jossa oli granaattiomenaöljyä ja designer-tuoksu, mun nenäni ei tosin todellakaan tunnistanut, kenenkä parfyymia tuoksu kopioi...
Laskin siis kylvyn ja poksautin jääkaapista edellisenä päivänä ostamani shampanjapullon. Vaikka se tais olla Alkon toisiks halvinta, oli se silti yllätyksekseni tosi hyvää! Lojuin kylvyssä ainoastaan nenä vedenpinnan yläpuolella niin kauan, että vesi alkoi jo kylmetä, ja loppupuolella muistin napata käteeni shampanjalasinkin :D Vaikka kultakylpy näin jälkikäteen ajateltuna olikin aika hassu tempaus, niin kyllä vaan niin hyvä mieli tuli siitä! Tuommoista luksusta vois joskus muulloinkin järjestää itselleen.
Iltapäivällä ei ollut juuri mitään ohjelmaa, kunhan oleskelin kotona tietokoneella ja aloin laittautua iltaa varten, muutama skumppalasikin siinä tyhjentyi. Puoli kuudelta treffasin kaksi kaveria elokuvateatterissa ja aika yllättäen velikin ilmestyi leffasaliin meidän jo istuessamme siellä. Katsottiin Dark Shadows, joka oli melko mielenkiintoinen vampyyripläjäys, en oikein vieläkään tiedä mitä ajattelisin siitä. Ei niin komediallinen kuin luulin, mutta ei mitään teinivampyyrihömppääkään, saati kauhua. Alice Cooperin cameorooli oli kaiketi sen parasta antia <3
Leffan jälkeen treffattiin lisää porukkaa ravintolassa, jonne mentiin siis syömään. Olin päätynyt tekemään pöytävarauksen ravintolaan, jossa melko usein käyn ja jossa on ollut kaikki ihan jees, aiempina kertoina. Tällä kertaa siellä kusi kaikki. Pöydässä oli liian vähän paikkoja kaikille, joten 2 seurueestamme lähti ravintolasta samantien. Tarjoilu oli hidasta ja outoa, ja lisäksi tarjoilija tuli sanomaan, että toinen kokki lähti, joten keittiössä on jonoa. Sitä meille ei kerrottu, miksi ja miten ja missä olosuhteissa kokki lähti, mutta seurasimme hänen esimerkkiään.
Soitin kahdelle jo lähteneelle, että nyt etsitään uusi paikka, tulkaa takaisin. Mentiinkin kirjaimellisesti seuraavasta ovesta sisälle naapuriravintolaan ja saatiin heti iso pöytä koko seurueellemme, hyvää ja iloista palvelua ja tarjoilija tuputti meille alkoholia siihen malliin, että ilta olisi voinut johtaa vaikka mihin :D Söin irlantilaisen juustohampparin, join mansikkamargaritan ja söin jälkkäriksi vielä Baileys -juustokakkua. Nami nam nam.
Ravintolasta osa porukasta suuntasi kotiin, mutta kolmen kaverin kanssa jatkoin baariin. Yllätys oli suuri, kun ovella jokaiselle jaettiin kuponki, jolla sai ilmaiset hanatuotteet klo 22 ja 24 välillä. Siitähän toki piti ottaa ilo irti ja join vielä synttärisiiderin sekä -lonkeron. Paikka on aika uusi, mutta tykkään siitä kovasti. Sisustus, musiikki ja asiakaskunta on makuuni ;)
Koska rahaa oli palanut jo melko paljon tähän synttärihässäkkään, en halunnut maksaa vielä taksista kotiinkin ja olin siksi suuntaamassa illan viimeiseen bussiin. Onneksi kaveri puuttui peliin, ja lupasi, että saan kyydin kotiin hänen avomieheltään samalla kun häntä tullaan hakemaan. Niinpä ilta ei loppunut ihan turhan aikaisin minunkaan kohdallani.
Kotiin päästyäni oli niin kovat adrenaliinikicksit, ettei todellakaan tullut uni silmään. Oli ollut niin huisi päivä kokonaisuudessaan, aijai!
Vaikka olin sanonut kaikille osallistujille, ettei minua tarvitse lahjoa vaan riittää, että kaverit ilmestyvät paikalle, sain silti pari todella kivaa lahjaa. Ihana marsu lahjoi huivilla ja tukkakukalla ja ystäväpariskunta yllätti keikkalipulla; Mötley crüe Kaisaniemessä kesäkuussa. Hajosin kyllä ihan täysin keikkalipun saadessani, en todellakaan odottanut saavani sellaista elämystä lahjaksi :D Mötley crüe saattanee tarvita oman postauksensa toiste...
perjantai 18. toukokuuta 2012
Laiskan naisen blogi
Tästä onkin näköjään taas tullu laiskan naisen blogi.
En oo vaan saanu kirjotettua, kun on ollu vähän muuttujia matkassa taas.
Keskiviikkona oli parhaat synttärit evör, jotka ansaitsee ihan oman postauksen.
Nyt en kumminkaan millään jaksa kirjotella, kun on massu täynnä black angus steakia, lankkuperunoita ja caesarsaldea. Se o viikonloppu ny, huomenna kirppikselle tavaraa, huisia MM-jääkiekkoa ku Suomi pelaa veitsi kurkulla Venäjää vastaan ja sunnuntaina pitää tehdä vähintään kaikki kohdat lukuisista to do-listoista!
En oo vaan saanu kirjotettua, kun on ollu vähän muuttujia matkassa taas.
Keskiviikkona oli parhaat synttärit evör, jotka ansaitsee ihan oman postauksen.
Nyt en kumminkaan millään jaksa kirjotella, kun on massu täynnä black angus steakia, lankkuperunoita ja caesarsaldea. Se o viikonloppu ny, huomenna kirppikselle tavaraa, huisia MM-jääkiekkoa ku Suomi pelaa veitsi kurkulla Venäjää vastaan ja sunnuntaina pitää tehdä vähintään kaikki kohdat lukuisista to do-listoista!
torstai 19. huhtikuuta 2012
Lomasta
Viime viikonloppuna kävin minibreikillä Helsingissä (ja piipahdinpa myös Espoossa). Oli niin hirmu hyvä reissu, että on vaikeaa sitä sanoin kuvata. Joskus vaan tarvitsee pienen irtaantumisen arkirutiineista ja mulle tämä viikonloppu teki kyllä hyvää.
Perjantaina lähdin matkaan junalla ja saavuin Helsinkiin klo 14. Olin sopinut tapaavani asemalla ystäväni, jota en ollut nähnyt kaiketi 4 vuoteen! Joskus muinaisina 90-luvun vuosina kirjoiteltiin monikymmensivuisia kirjeitä toisillemme vähintään kerran viikossa ja siihen aikaan kukaan ei tuntenut mua paremmin kuin kyseinen ystävä. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä vähemmän nähtävästi pidetään yhteyttä... Nyt kun nähtiin kävi klassinen "jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin", ihan kuin edellisestä tapaamisesta olisi 4 päivää eikä 4 vuotta. Käytiin heittämässä mun tavarat Kaisaniemen Cumulukseen, joka onkin sopivasti parinsadan metrin päässä asemalta, ja lähdettiin siitä sitten pyörimään keskustan ostoskeskuksiin ja kaduille. Käytiin syömässä Santa Fe:ssä ja otin jambalayaa, sen_moista ruokaa en ennen ollut koskaan kokeillutkaan. Hyvää oli! Jälkikäteen käväistiin vielä "kahvilla" Ciao cafessa, eli toinen otti hedelmäsmoothien ja toinen jätskiä... Ei ollut sen kummempaa ajatusta elämästä, kuin että oleskeltiin vain yhdessä ja höpistiin joutavia. Vaikka kaupoissa vinhaan pyörittiinkin, en lopulta ostanut kuin Alepasta iltapalaa hotellihuoneeseen :D Illansuussa mentiinkin lopuksi vielä lepuuttamaan jalkoja hotellille ja sitten kaverin pitikin lähteä noutamaan kumppaniaan ja suunnata kotiin, oli lauantaina aamusta töitä.
Minä jäin hotellihuoneeseeni ihmettelemään ja fiilistelemään. Mielessä kävi lähteä vastapäisen Finnkinon myöhäisnäytökseen tai ihan vähän matkan päähän prkl-klubille, mutta lopulta laiskotus ja väsymys veivät voiton. Hotellihuone oli niin kovin mukava <3 Kylppäri oli moderni, joskin pieni. Sänky mukavan kova ja huone hiljainen ja hyvin ilmastoitu. Telkkarikin oli seinässä. Katselin siinä hetken jotakin brittikomediaa, kävin kuumassa suihkussa, pujahdin lakanoiden väliin ja napostelin iltapalaa samalla telkkaria katsoen. Väsytti joskus iltakymmeneltä jo niin paljon, ettei paljon ole muistikuvia mihin aikaan tv sammui ja minä sen mukana.
7.50 soi herätyskello ja pikaisen aamuvessan ja pukeutumisen jälkeen suunnistin aamiaiselle. Valtavassa (eli helposti yli parisataapaikkaisessa) aamiaissalissa ei ollut lisäkseni kuin ehkä 6 asiakasta, eikä lainkaan henkilökuntaa. Sain siis helposti ikkunapaikan, jossa nautin herkkusämpyläni, munakokkelini ja tuotemehuni. Ulkona oli sateisen harmaata, Kaisaniemenkatu lähes autio ja aika tuntui pysähtyneen. Vaikka olen ihan älytön suursyömäri, jätin tällä kertaa santsikierroksen väliin ja hain vaan kahviautomaatilta mukaani take away-kahvin, jonka Cumulus halusi lahjoittaa. Sitten hinasin itseni hissillä takaisin ylimpään kerrokseen, jossa huoneeni oli, ja kahvikuppi vieressäni kaikessa rauhassa meikkasin, kiharsin hiukseni, pukeuduin lauantain asuun ja pakkasin tavarani.
Olin asettanut itselleni aikarajan, että klo 10 pitää luovuttaa huone ja lähteä liikkeelle, olinhan luvannut matkustaa Espooseen klo 11 lähijunalla. Hotellilta lähdön ja junamatkan välisenä tuntina ehdin ostaa lipun lähijunaan (ja selvittää, mitkä junat ensinnäkään pysähtyvät Leppävaarassa), käydä Alepassa palauttamassa pari limupulloa/-tölkkiä (ja siellä sain taas yhden itselleni tyypillisen seuralaisen, joka halusi tietää "Hello, what's your name, where are you from") ja pyörähtää heräteostoksilla Lushissa (josta ostin Twilight-kylpypallon, kirsikkakylpysulaa ja Bubblegum-huulikuorintaa.)
Leppävaarassa minua oli vastassa kummityttöni pienellä punaisella polkupyörällään ja äitinsä. Olin käynyt siellä viimeksi viime kesäkuussa (?), joten aikaa oli päässyt vierähtämään ja pikkutypy oli taas kasvanut hurjasti. 4-vuotiaan innolla hän höpöttikin nonstoppina sekä suomeksi että englanniksi ja välillä oli vaikeaa pysyä kärryillä, mitä tapahtuu :) Matkalla heille vaihdeltiin ystävän kanssa mitä pikaisimmat kuulumiset ja jossain kohtaa ystävä kallis sitten tokaisikin "Niin, mulla on kuukauden päästä kesäloma ja sitten meille tuleekin elokuussa vauva". Siis MITÄH!?! Asiasta ei oltu hiiskuttu mulle sanaakaan ennakkoon ja asemalla vastassakin oltiin sellaisessa ulkoilutakissa, että vatsan kumpua ei kyllä huomannut lainkaan! Hienoja uutisia olivat kyllä. Pikkuneiti tuntui olevan tulevasta isosiskoudesta mielissään myöskin.
Päivä kului suurilta osin kummitytön kanssa piirtäessä, Nalle Puh-Kimbleä pelatessa ja viemiäni synttärilahjoja ihmetellessä. Mainio muksu kyllä, jossain vaiheessa tahtoi syliin ja silitteli tukkaani :) Viideltä oli määrä jälleen junailla kohti Helsinkiä, mutta lupasin käydä kylässä taas toiste ja hekin ovat toki tervetulleita luokseni.
Helsingissä tapasin jälleen asemalla seuraavan ystävän, jonka kanssa vietinkin sitten loppulomani :) Nälkä alkoi taas jo vaivata, joten suuntasimme suoraan Amarilloon. Siellä oli jo niin täyttä, että pöytää sai kuulemma odottaa 45minuuttia. Käytiin ostamassa odottelusidukat tiskiltä ja istuttiin baarin puolelle vaihtamaan kuulumisia. Varsin mukavaa oli, ja aloin olla päivän tapahtumien jäljiltä jo taas melko väsynyt. Siinä höpistessä aika kului vikkelään ja pian jo tarjoilija tulikin hakemaan meidät vapautuneeseen pöytäämme, ei kyllä tuntunut kolmelta vartilta se aika. Vedettiinkin sitten pitkän kaavan kautta, pääruuaksi otin kanabolillon (eli leipää, jossa on päällä kasviksia ja kanaa) ja jälkkäriäkin piti saada. Tilasin jonkin herkullisen kuuloisen jätskiannoksen ja se osoittautui lautaselliseksi jätskipalloja, kermavaahtoa, vaahtokarkkeja ja suklaakastiketta sekä keksimuruja...
Kaikkea en jaksanut syödä ja oli aika väsynyt ja pallomainen olo. Kello oli jo kahdeksan, kun vasta ulkoistimme itsemme Amarillosta. Ulkona satoi jotain märkää hyhmää ja tuuli. Ei mikään varsinainen terassikeli siis. Päätettiin lähteä ystävän luo rentoutumaan loppuillaksi ja pienen metroilun ja busseilun (ja räntäsateessa kävelyn) jälkeen oltiin kotona :) Kämppis oli jossain omissa riennoissaan, joten oltiin kaksin, höpistiin tuoreimmat käsityökuulumiset, hiottiin sunnuntain suunnitelmaa ja haukoteltiin kilpaa. Nukkumaanmeno koitti jälleen yllättävän aikaisin, kun ei kumpikaan enää vaan jaksanut :D Pimeässä huoneessa pää tyynyssä ei uni kuitenkaan tullut välittömästi ja ehdin kelailla hiukan päässäni, mitä kivaa viikonloppu jo piti sisällään. Oli kiva huomata, kuinka onnellinen sillä hetkellä olin.
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Se oli suuri ilonaihe, sillä siihen asti ilma oli ollut kylmä, harmaa ja sateinen. "Annan iloisessa keittiössä" sai herkkuaamiaista ja ikkunasta näkyi, kuinka orava juoksenteli touhukkaana pihan puissa. Ei voinut tulla kuin hyvä päivä! Suunnitelma oli se, että ajamme Itäkeskukseen kello kahdeksitoista, kun liikkeet aukeavat. Menen suoraan Tiger-nimiseen liikkeeseen, johon tutustuin Tanskassa ja joka nyt löytyy myös Suomesta! Huikeaa! Ystävä kipittää sillä aikaa Andiamoon hakemaan kengät, joita oli lauantaina katsonut keskustassa, mutta joista ei ollut kokoja. Suunnitelma oli muuten hyvä ja vedenpitävä, mutta kahdeksitoista Itikseen selvittyämme havaitsimme, ettei koko Tiger ole auki sunnuntaisin... Mentiin siis molemmat Andiamoon ja sieltähän ne unelmakegät löytyivätkin. Kassalla eteen tuli seuraava pulma, kun korttilukupääte ei toiminut. Mulla oli käteistä kenkien hinnan verran, joten lainasin rahat, kengät vaihtoivat omistajaa, kipitimme kohti bussilaitureita ja matkalla sain ottomaatilta rahani takaisin :)
Seuraavana vuorossa oli bussimatkailu Valtterin kirppikselle. En ollut siellä aiemmin käynyt, mutta tokihan se oli ennestään tuttu, teeveestäkin kuuluisa ja monien kavereiden hehkuttama. Ihmisiä oli siellä kuin pipoa, voi hyvänen aika. Kiva toki, että oli sitten myös paljon myyjiä paikalla. Jos olisi päässyt lähemmäs tiettyjä pöytiä tonkimaan, olisi varmasti tehnyt hyviä löytöjä ja saalis olisi ollut suurempi, mutta tungoksesta johtuen keskityin tonkimisen sijaan "keeping my zen". Lopulta ostin pinkin ja petroolinsinisen virkatun kukkarintarossin itselleni ja äidille tuliaisiksi sekä yhdestä pöydästä vetoketjun ompeluksiini. Vähän kyllä hävettävän kehno saalis noin hypetetyltä kirppikseltä, mutta nyt kävi näin!
Valtterista jatkoimme ratikalla ydinkeskustaan ja oli aika etsiä lounaspaikka. Kaivopihalla piti olla kiinalainen ravintola, jonne aiottiin buffetlounaalle, vaan kuinkas kävi. Eipä sitä paikkaa löytynyt. Ystävä ehdotti korvaavaksi paikaksi Iguanaa, joten jatkoimme matkaa. Kolmen sepän patsaalta kuului kiehtovaa livemusiikkia, jota hetkeksi jäimme kuuntelemaan. Katusoittaja siellä soitteli, ja hyvältä kuulosti. Päätettiin tulla takaisin lounaan jälkeen.
Siellä missä Iguanan piti olla, ei ollut Iguanaa. Ihmeellisen huono tuuri oli ollut noiden lounaspaikkojen suhteen, mutta sitten bongasimme italialaisen Ristorante il Sicilianon. Tilaa näytti olevan joten paukahdimme sisään. Henkilökunta oli näköjään italialaista ja tunnelma kuin oikeasti olisi Italiassa. Pitkän kaavan kauttahan se taas oli vedettävä. Pääruuaksi tagliatellea poro-nauta-metsäsieni-kermakastikkeessa ja juomaksi hyvä valkoviini. Jälkiruuaksi otin espressolla maustetun jäätelöannoksen. Voi luoja, että oli hyvää ruokaa ja vatsa nauroi tyytyväisenä. Ei tullut liian ähky olo, vaikka kylläinen olinkin ja oli vaan niin hyvä mieli, että teki mieli halata kaikkia. Lounaan jälkeen suunta takaisin Kolmen sepän patsaalle, jossa katusoittaja Giovanni Bassano edelleen lauleli ja soitteli kuin enkeli. Aurinko paistoi, oli lämmin, vatsa täynnä ja musiikki oli hyvää. Voi onni! Varmaan lähemmäs tunti ehdittiin kuunnella, ennen kuin kaveri halusi pitää tauon soitostaan ja ihmiset hajaantuivat. Annoin miehelle kaikki kolikot kukkarostani, harmi ettei ollut kuin 80 senttiä! Paljon paskemmastakin musiikista olen maksanut paljon enemmän.
Katusoitannan luota jatkettiin jälleen Lushiin sillä halusin näyttää sen ystävälle ja vaikka monenmonia purnukoita olisin tahtonut kotiuttaa, ei kuitenkaan tullut ostettua enempää Lush-kotiinviemisiä. Junani lähtöön oli vielä parisen tuntia aikaa, joten poikettiin vielä Lasipalatsin Cafe Javaan ja kiivettiin toiseen kerrokseen juomaan ja ihmettelemään ohi kiiruhtavia ihmisiä. Jotain keskusteluakin taisi olla, mutta suurimmaksi osaksi taisin vaan tuijottaa ikkunasta ulos ja hymyillä. Hirmu hyvä reissu oli ollut.
Vartin vaille seitsemältä minut saatettiin asemalle, heitettiin kiitokset ja tervehdykset ja nousin junaan odottamaan lähtöä. Matkalla kotiin koitin lukea kirjaa, mutta laskeva aurinko oli liian vetovoimainen. Ostin kärrymyynnistä kahvin, tuijotin ohi vilahtelevia maisemia auringonlaskussa ja olin onnellinen.
[sen verran pitkä postaus, että en jaksa oikolukea ennen julkaisemista. pahoitteluni kirjoitusvirheistä ja epäjohdonmukaisuuksista.]
Perjantaina lähdin matkaan junalla ja saavuin Helsinkiin klo 14. Olin sopinut tapaavani asemalla ystäväni, jota en ollut nähnyt kaiketi 4 vuoteen! Joskus muinaisina 90-luvun vuosina kirjoiteltiin monikymmensivuisia kirjeitä toisillemme vähintään kerran viikossa ja siihen aikaan kukaan ei tuntenut mua paremmin kuin kyseinen ystävä. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä vähemmän nähtävästi pidetään yhteyttä... Nyt kun nähtiin kävi klassinen "jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin", ihan kuin edellisestä tapaamisesta olisi 4 päivää eikä 4 vuotta. Käytiin heittämässä mun tavarat Kaisaniemen Cumulukseen, joka onkin sopivasti parinsadan metrin päässä asemalta, ja lähdettiin siitä sitten pyörimään keskustan ostoskeskuksiin ja kaduille. Käytiin syömässä Santa Fe:ssä ja otin jambalayaa, sen_moista ruokaa en ennen ollut koskaan kokeillutkaan. Hyvää oli! Jälkikäteen käväistiin vielä "kahvilla" Ciao cafessa, eli toinen otti hedelmäsmoothien ja toinen jätskiä... Ei ollut sen kummempaa ajatusta elämästä, kuin että oleskeltiin vain yhdessä ja höpistiin joutavia. Vaikka kaupoissa vinhaan pyörittiinkin, en lopulta ostanut kuin Alepasta iltapalaa hotellihuoneeseen :D Illansuussa mentiinkin lopuksi vielä lepuuttamaan jalkoja hotellille ja sitten kaverin pitikin lähteä noutamaan kumppaniaan ja suunnata kotiin, oli lauantaina aamusta töitä.
Minä jäin hotellihuoneeseeni ihmettelemään ja fiilistelemään. Mielessä kävi lähteä vastapäisen Finnkinon myöhäisnäytökseen tai ihan vähän matkan päähän prkl-klubille, mutta lopulta laiskotus ja väsymys veivät voiton. Hotellihuone oli niin kovin mukava <3 Kylppäri oli moderni, joskin pieni. Sänky mukavan kova ja huone hiljainen ja hyvin ilmastoitu. Telkkarikin oli seinässä. Katselin siinä hetken jotakin brittikomediaa, kävin kuumassa suihkussa, pujahdin lakanoiden väliin ja napostelin iltapalaa samalla telkkaria katsoen. Väsytti joskus iltakymmeneltä jo niin paljon, ettei paljon ole muistikuvia mihin aikaan tv sammui ja minä sen mukana.
7.50 soi herätyskello ja pikaisen aamuvessan ja pukeutumisen jälkeen suunnistin aamiaiselle. Valtavassa (eli helposti yli parisataapaikkaisessa) aamiaissalissa ei ollut lisäkseni kuin ehkä 6 asiakasta, eikä lainkaan henkilökuntaa. Sain siis helposti ikkunapaikan, jossa nautin herkkusämpyläni, munakokkelini ja tuotemehuni. Ulkona oli sateisen harmaata, Kaisaniemenkatu lähes autio ja aika tuntui pysähtyneen. Vaikka olen ihan älytön suursyömäri, jätin tällä kertaa santsikierroksen väliin ja hain vaan kahviautomaatilta mukaani take away-kahvin, jonka Cumulus halusi lahjoittaa. Sitten hinasin itseni hissillä takaisin ylimpään kerrokseen, jossa huoneeni oli, ja kahvikuppi vieressäni kaikessa rauhassa meikkasin, kiharsin hiukseni, pukeuduin lauantain asuun ja pakkasin tavarani.
Olin asettanut itselleni aikarajan, että klo 10 pitää luovuttaa huone ja lähteä liikkeelle, olinhan luvannut matkustaa Espooseen klo 11 lähijunalla. Hotellilta lähdön ja junamatkan välisenä tuntina ehdin ostaa lipun lähijunaan (ja selvittää, mitkä junat ensinnäkään pysähtyvät Leppävaarassa), käydä Alepassa palauttamassa pari limupulloa/-tölkkiä (ja siellä sain taas yhden itselleni tyypillisen seuralaisen, joka halusi tietää "Hello, what's your name, where are you from") ja pyörähtää heräteostoksilla Lushissa (josta ostin Twilight-kylpypallon, kirsikkakylpysulaa ja Bubblegum-huulikuorintaa.)
Leppävaarassa minua oli vastassa kummityttöni pienellä punaisella polkupyörällään ja äitinsä. Olin käynyt siellä viimeksi viime kesäkuussa (?), joten aikaa oli päässyt vierähtämään ja pikkutypy oli taas kasvanut hurjasti. 4-vuotiaan innolla hän höpöttikin nonstoppina sekä suomeksi että englanniksi ja välillä oli vaikeaa pysyä kärryillä, mitä tapahtuu :) Matkalla heille vaihdeltiin ystävän kanssa mitä pikaisimmat kuulumiset ja jossain kohtaa ystävä kallis sitten tokaisikin "Niin, mulla on kuukauden päästä kesäloma ja sitten meille tuleekin elokuussa vauva". Siis MITÄH!?! Asiasta ei oltu hiiskuttu mulle sanaakaan ennakkoon ja asemalla vastassakin oltiin sellaisessa ulkoilutakissa, että vatsan kumpua ei kyllä huomannut lainkaan! Hienoja uutisia olivat kyllä. Pikkuneiti tuntui olevan tulevasta isosiskoudesta mielissään myöskin.
Päivä kului suurilta osin kummitytön kanssa piirtäessä, Nalle Puh-Kimbleä pelatessa ja viemiäni synttärilahjoja ihmetellessä. Mainio muksu kyllä, jossain vaiheessa tahtoi syliin ja silitteli tukkaani :) Viideltä oli määrä jälleen junailla kohti Helsinkiä, mutta lupasin käydä kylässä taas toiste ja hekin ovat toki tervetulleita luokseni.
Helsingissä tapasin jälleen asemalla seuraavan ystävän, jonka kanssa vietinkin sitten loppulomani :) Nälkä alkoi taas jo vaivata, joten suuntasimme suoraan Amarilloon. Siellä oli jo niin täyttä, että pöytää sai kuulemma odottaa 45minuuttia. Käytiin ostamassa odottelusidukat tiskiltä ja istuttiin baarin puolelle vaihtamaan kuulumisia. Varsin mukavaa oli, ja aloin olla päivän tapahtumien jäljiltä jo taas melko väsynyt. Siinä höpistessä aika kului vikkelään ja pian jo tarjoilija tulikin hakemaan meidät vapautuneeseen pöytäämme, ei kyllä tuntunut kolmelta vartilta se aika. Vedettiinkin sitten pitkän kaavan kautta, pääruuaksi otin kanabolillon (eli leipää, jossa on päällä kasviksia ja kanaa) ja jälkkäriäkin piti saada. Tilasin jonkin herkullisen kuuloisen jätskiannoksen ja se osoittautui lautaselliseksi jätskipalloja, kermavaahtoa, vaahtokarkkeja ja suklaakastiketta sekä keksimuruja...
Kaikkea en jaksanut syödä ja oli aika väsynyt ja pallomainen olo. Kello oli jo kahdeksan, kun vasta ulkoistimme itsemme Amarillosta. Ulkona satoi jotain märkää hyhmää ja tuuli. Ei mikään varsinainen terassikeli siis. Päätettiin lähteä ystävän luo rentoutumaan loppuillaksi ja pienen metroilun ja busseilun (ja räntäsateessa kävelyn) jälkeen oltiin kotona :) Kämppis oli jossain omissa riennoissaan, joten oltiin kaksin, höpistiin tuoreimmat käsityökuulumiset, hiottiin sunnuntain suunnitelmaa ja haukoteltiin kilpaa. Nukkumaanmeno koitti jälleen yllättävän aikaisin, kun ei kumpikaan enää vaan jaksanut :D Pimeässä huoneessa pää tyynyssä ei uni kuitenkaan tullut välittömästi ja ehdin kelailla hiukan päässäni, mitä kivaa viikonloppu jo piti sisällään. Oli kiva huomata, kuinka onnellinen sillä hetkellä olin.
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Se oli suuri ilonaihe, sillä siihen asti ilma oli ollut kylmä, harmaa ja sateinen. "Annan iloisessa keittiössä" sai herkkuaamiaista ja ikkunasta näkyi, kuinka orava juoksenteli touhukkaana pihan puissa. Ei voinut tulla kuin hyvä päivä! Suunnitelma oli se, että ajamme Itäkeskukseen kello kahdeksitoista, kun liikkeet aukeavat. Menen suoraan Tiger-nimiseen liikkeeseen, johon tutustuin Tanskassa ja joka nyt löytyy myös Suomesta! Huikeaa! Ystävä kipittää sillä aikaa Andiamoon hakemaan kengät, joita oli lauantaina katsonut keskustassa, mutta joista ei ollut kokoja. Suunnitelma oli muuten hyvä ja vedenpitävä, mutta kahdeksitoista Itikseen selvittyämme havaitsimme, ettei koko Tiger ole auki sunnuntaisin... Mentiin siis molemmat Andiamoon ja sieltähän ne unelmakegät löytyivätkin. Kassalla eteen tuli seuraava pulma, kun korttilukupääte ei toiminut. Mulla oli käteistä kenkien hinnan verran, joten lainasin rahat, kengät vaihtoivat omistajaa, kipitimme kohti bussilaitureita ja matkalla sain ottomaatilta rahani takaisin :)
Seuraavana vuorossa oli bussimatkailu Valtterin kirppikselle. En ollut siellä aiemmin käynyt, mutta tokihan se oli ennestään tuttu, teeveestäkin kuuluisa ja monien kavereiden hehkuttama. Ihmisiä oli siellä kuin pipoa, voi hyvänen aika. Kiva toki, että oli sitten myös paljon myyjiä paikalla. Jos olisi päässyt lähemmäs tiettyjä pöytiä tonkimaan, olisi varmasti tehnyt hyviä löytöjä ja saalis olisi ollut suurempi, mutta tungoksesta johtuen keskityin tonkimisen sijaan "keeping my zen". Lopulta ostin pinkin ja petroolinsinisen virkatun kukkarintarossin itselleni ja äidille tuliaisiksi sekä yhdestä pöydästä vetoketjun ompeluksiini. Vähän kyllä hävettävän kehno saalis noin hypetetyltä kirppikseltä, mutta nyt kävi näin!
Valtterista jatkoimme ratikalla ydinkeskustaan ja oli aika etsiä lounaspaikka. Kaivopihalla piti olla kiinalainen ravintola, jonne aiottiin buffetlounaalle, vaan kuinkas kävi. Eipä sitä paikkaa löytynyt. Ystävä ehdotti korvaavaksi paikaksi Iguanaa, joten jatkoimme matkaa. Kolmen sepän patsaalta kuului kiehtovaa livemusiikkia, jota hetkeksi jäimme kuuntelemaan. Katusoittaja siellä soitteli, ja hyvältä kuulosti. Päätettiin tulla takaisin lounaan jälkeen.
Siellä missä Iguanan piti olla, ei ollut Iguanaa. Ihmeellisen huono tuuri oli ollut noiden lounaspaikkojen suhteen, mutta sitten bongasimme italialaisen Ristorante il Sicilianon. Tilaa näytti olevan joten paukahdimme sisään. Henkilökunta oli näköjään italialaista ja tunnelma kuin oikeasti olisi Italiassa. Pitkän kaavan kauttahan se taas oli vedettävä. Pääruuaksi tagliatellea poro-nauta-metsäsieni-kermakastikkeessa ja juomaksi hyvä valkoviini. Jälkiruuaksi otin espressolla maustetun jäätelöannoksen. Voi luoja, että oli hyvää ruokaa ja vatsa nauroi tyytyväisenä. Ei tullut liian ähky olo, vaikka kylläinen olinkin ja oli vaan niin hyvä mieli, että teki mieli halata kaikkia. Lounaan jälkeen suunta takaisin Kolmen sepän patsaalle, jossa katusoittaja Giovanni Bassano edelleen lauleli ja soitteli kuin enkeli. Aurinko paistoi, oli lämmin, vatsa täynnä ja musiikki oli hyvää. Voi onni! Varmaan lähemmäs tunti ehdittiin kuunnella, ennen kuin kaveri halusi pitää tauon soitostaan ja ihmiset hajaantuivat. Annoin miehelle kaikki kolikot kukkarostani, harmi ettei ollut kuin 80 senttiä! Paljon paskemmastakin musiikista olen maksanut paljon enemmän.
Katusoitannan luota jatkettiin jälleen Lushiin sillä halusin näyttää sen ystävälle ja vaikka monenmonia purnukoita olisin tahtonut kotiuttaa, ei kuitenkaan tullut ostettua enempää Lush-kotiinviemisiä. Junani lähtöön oli vielä parisen tuntia aikaa, joten poikettiin vielä Lasipalatsin Cafe Javaan ja kiivettiin toiseen kerrokseen juomaan ja ihmettelemään ohi kiiruhtavia ihmisiä. Jotain keskusteluakin taisi olla, mutta suurimmaksi osaksi taisin vaan tuijottaa ikkunasta ulos ja hymyillä. Hirmu hyvä reissu oli ollut.
Vartin vaille seitsemältä minut saatettiin asemalle, heitettiin kiitokset ja tervehdykset ja nousin junaan odottamaan lähtöä. Matkalla kotiin koitin lukea kirjaa, mutta laskeva aurinko oli liian vetovoimainen. Ostin kärrymyynnistä kahvin, tuijotin ohi vilahtelevia maisemia auringonlaskussa ja olin onnellinen.
[sen verran pitkä postaus, että en jaksa oikolukea ennen julkaisemista. pahoitteluni kirjoitusvirheistä ja epäjohdonmukaisuuksista.]
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Restlessness
Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa!
Pääsiäisen ajan vapaat vietin yksin kotona ja oli hirmu mukavaa - tein kaikenlaisia omia juttuja kaikessa rauhassa ajan kanssa enkä kerrankin potenut huonoa omatuntoa siitä, että "tuhlaan aikaa" enkä tee jotain järkevämpää/hyödyllisempää/tuottoisampaa.
Eilen toisena pääsiäispäivänä kuitenkin sosiaalistuin sen verran, että perhe kävi lounaalla. Kokkailin meksikolaista broilerpataa ja oli pääsiäissalaattia, jälkkäriksi pyysin tuomaan mämmiä ja vaniljakastiketta. Parasta oli ehkä se, että ruokailtuamme äiti tahtoi tiskata ja soin hänelle sen ilon hyvin mielin, itselle kun tiskaaminen on mitä hirvittävintä pakkopullaa...
Tänään onkin saanut palata arkeen ja takaisin syyllisyyttä potemaan. Ei ole töitä tällä hetkellä näköpiirissä ja on jotenkin vaikeaa olla itsensä kanssa. Lenkille lähdin aamupäivällä ihan siitä syystä, että tuntisin tehneeni tänään edes jotain kunnollista. (Voisi ehkä olla hyvä idea käydä juttelemassa näistä itsensä syyllistämisen tunteista jollekin. Tai vaihtoehtoisesti muuttaa jonnekin ns. kehitysmaahan, jossa ei juosta kilpaa kellon kanssa eikä tuottavuus ole ihmisen elämän päätarkoitus.)
Nyt on tiistai ja odotan aivan mielettömästi jo perjantaita, jolloin lähden Helsinkiin. Kissa jää kotiin viikonlopuksi ja hoitaja on pyydetty paikalle. En vieläkään ihan tarkalleen tiedä, mitä viikonlopun aikana teen, mutta kivaa tulee ihan varmasti olemaan. Pääsen taas hotelliinkin, mikä saa tämän pikkubreikin tuntumaan ihan oikealta lomalta <3
Voi perjantai, kiirehdi!
Pääsiäisen ajan vapaat vietin yksin kotona ja oli hirmu mukavaa - tein kaikenlaisia omia juttuja kaikessa rauhassa ajan kanssa enkä kerrankin potenut huonoa omatuntoa siitä, että "tuhlaan aikaa" enkä tee jotain järkevämpää/hyödyllisempää/tuottoisampaa.
Eilen toisena pääsiäispäivänä kuitenkin sosiaalistuin sen verran, että perhe kävi lounaalla. Kokkailin meksikolaista broilerpataa ja oli pääsiäissalaattia, jälkkäriksi pyysin tuomaan mämmiä ja vaniljakastiketta. Parasta oli ehkä se, että ruokailtuamme äiti tahtoi tiskata ja soin hänelle sen ilon hyvin mielin, itselle kun tiskaaminen on mitä hirvittävintä pakkopullaa...
Tänään onkin saanut palata arkeen ja takaisin syyllisyyttä potemaan. Ei ole töitä tällä hetkellä näköpiirissä ja on jotenkin vaikeaa olla itsensä kanssa. Lenkille lähdin aamupäivällä ihan siitä syystä, että tuntisin tehneeni tänään edes jotain kunnollista. (Voisi ehkä olla hyvä idea käydä juttelemassa näistä itsensä syyllistämisen tunteista jollekin. Tai vaihtoehtoisesti muuttaa jonnekin ns. kehitysmaahan, jossa ei juosta kilpaa kellon kanssa eikä tuottavuus ole ihmisen elämän päätarkoitus.)
Nyt on tiistai ja odotan aivan mielettömästi jo perjantaita, jolloin lähden Helsinkiin. Kissa jää kotiin viikonlopuksi ja hoitaja on pyydetty paikalle. En vieläkään ihan tarkalleen tiedä, mitä viikonlopun aikana teen, mutta kivaa tulee ihan varmasti olemaan. Pääsen taas hotelliinkin, mikä saa tämän pikkubreikin tuntumaan ihan oikealta lomalta <3
Voi perjantai, kiirehdi!
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Heltsinki, tuo maamme pääkaupunki
Mä menen viikonlopuksi Helsinkiin ihan piakkoin!
Alunperin koko juttu meni niin, että pitkällisten aikataulusovitusten jälkeen menen 14.4. juhlistamaan kummitytön tammikuisia synttäreitä Espooseen.
Koska olen suuruudenhullu, päätin tehdä siitä kokonaisen eventin, että menen koko viikonlopuksi Helsinkiin ja näen samalla kaikkia sielläpäin asuvia kavereita, ketkä mut haluaa nähdä, ja teen muutenkin kaikkea sellasta kivaa mitä vain siellä voi tehdä.
Tarkat suunnitelmat on auki ja osa ihmisistä vielä kontaktoimatta, mutta ainakin:
- junailen Helsinkiin perjantaina 13. päivänä, epäonnea matkassa?
- tapaan kaverin, jota en ole nähnyt herraties koska viimeksi
- käyn Lushissa
- majoitun hotellissa
- saatan piipahtaa prkl klubilla
- junailen Helsingistä Espooseen
- lahjon kummityttöä lukemattomilla lahjoilla, joita olen hamstrannut kaappiin pitkin vuotta
- käyn yhden kivan kanssa lauantai-illalla jossain
- majoitun kaverimajoituksessa
- pyörin em. kivan kanssa kirppareilla sunnuntaina
- junailen takaisin kotiin väsyneenä mutta onnellisena
Däts the plään.
Alunperin koko juttu meni niin, että pitkällisten aikataulusovitusten jälkeen menen 14.4. juhlistamaan kummitytön tammikuisia synttäreitä Espooseen.
Koska olen suuruudenhullu, päätin tehdä siitä kokonaisen eventin, että menen koko viikonlopuksi Helsinkiin ja näen samalla kaikkia sielläpäin asuvia kavereita, ketkä mut haluaa nähdä, ja teen muutenkin kaikkea sellasta kivaa mitä vain siellä voi tehdä.
Tarkat suunnitelmat on auki ja osa ihmisistä vielä kontaktoimatta, mutta ainakin:
- junailen Helsinkiin perjantaina 13. päivänä, epäonnea matkassa?
- tapaan kaverin, jota en ole nähnyt herraties koska viimeksi
- käyn Lushissa
- majoitun hotellissa
- saatan piipahtaa prkl klubilla
- junailen Helsingistä Espooseen
- lahjon kummityttöä lukemattomilla lahjoilla, joita olen hamstrannut kaappiin pitkin vuotta
- käyn yhden kivan kanssa lauantai-illalla jossain
- majoitun kaverimajoituksessa
- pyörin em. kivan kanssa kirppareilla sunnuntaina
- junailen takaisin kotiin väsyneenä mutta onnellisena
Däts the plään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)