Lobeliat tykkää killua tuikkukupeissa parvekelasien nupeissa.
Muratti on lähteny kiertämään amppelia ympäri, ainakin puolet pituudesta on kasvanut mun parvekkeelleni tulon jälkeen. Istutushetkellä se yletty just ja just amppelin reunan yli.
Samettikukat on tosi komeita ja nAnnalta saadut kirsikkatomaatintaimet olis pitäny istuttaa isompaan ruukkuun toisistaan erilleen noin 5cm sitten...
Samettikukkien truu kolors ilman salamaa kuvattuna :)
"Miks sä niitä tyhmiä kukkia kuvaat, eksä näe että MÄ OLEN TÄÄLLÄ!" huusi Mussu-kissa taukoamatta kun olin kuvauspuuhissa. Ujous iskee aina viime hetkellä ja katse lasketaan alas ennen kuin ehdin ottaa kuvan.
Kisumisun ihka omaan rahiin ompelin uuden vihreän päällisen päivänkakkaroineen vanhasta lakanasta. Tämä rahi on maailman paras, siinä nukutaan, sen päällä leikitään hiirilelulla, siinä peseydytään ja sitä käytetään korokkeena, kun halutaan katsoa parvekelasin läpi maailmaa.
Kas näin. Kuvassa huhtikuulta näkyy rahin alkuperäinen harmaa päällyskangas. Sama kangas näkyy ekassa kuvassa kissan nukkuma-alustana tuolilla.
Kierrätyskatoksesta napattu pöytä ja kasvillisuudesta 6/8. Minimalismi on ilomme.
Tuikkukuppilobeliat, floating in the air.
"Mä en jaksa enää odottaa, että mut huomattais, mä teen kuperkeikan seinän kautta kerien."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti