Teneriffa

Menomatka: No, siinähän kävi niin, että sunnuntainen lähtö klo 17.20 myöhästyi reilusti syistä, jotka jäivät hieman hämäriksi. Meille kuulutettiin, että koneen siivous on vielä kesken, mutta kone oli ollut siinä kohtaa jo noin tunnin portilla odottelemassa matkustajia. Kun sitten pääsimme matkaan hiukan yli klo 18, kuulutettiin koneessa, että kovan vastatuulen vuoksi joudumme tekemään välilaskun Sevillassa ja tankkaamaan koneen. Todellinen syy taisi olla, että talousvaikeuksissa oleva espanjalainen lentoyhtiö ei saanut Suomesta kerosiinia ja kävi tankkaamassa kotikonnuilla halvempaa... No, joka tapauksessa, pitkällisen ja puuduttavan lentomatkan jälkeen saavuimme Teneriffan eteläiselle lentokentälle noin klo 23 paikallista aikaa ja laukun noutamisen ja oppaan treffaamisen jälkeen suunnistin bussille, joka veisi minut saaren pohjoispuolelle ja hotellille. Kun astuin ulos terminaalirakennuksesta, en voinut kuin sulkea silmät ja puhjeta hymyyn! Mikä tuoksu, mikä tunnelma. Oli jo pimeää, yön pehmeät äänet humisivat ympärillä ja LÄMMIN tuuli puhalsi palmupuiden latvustoissa, pyörtäen alas ja kietoen meidät pohjoisen kylmyydestä saapuneet syleilyynsä. Olin onnellinen! 1,5tunnin bussimatka meni nopeasti, sillä tuijottelin innoissani ikkunasta öisen Teneriffan maisemia ja olimme Puerto de la Cruzissa hujauksessa. Kaupungistakin sai jonkinlaisen kuvan, kun bussi kiersi hotellilta toiselle jättämässä matkustajia. Kuski kuulutti oman hotellini nimen ja jäin 3 muun matkustajan kanssa kyydistä. Kipitin nuorena ja näppäränä ensimmäisenä tien yli, hotellin ovesta sisään aulaan ja respaan. Sydäntä kylmäsi kun yöportieeri ojensi avaimeni ja sanoi, että passini saan takaisin vasta seuraavana päivänä. Minua aina epäilyttää jättää passini jonkun toisen haltuun. Olin sen verran väsynyt, etten tajunnut edes protestoida, vaan kutsuin  hissin ja nousin ylimpään kerrokseen. Oma huoneeni oli heti hissin vieressä ja hetken kamppailtuani lukon kanssa pääsin huoneeseeni. Ensisilmäyksellä huone vaikutti vanhalta ja kulahtaneelta. Olin aikonut purkaa kaikki tavarani matkalaukusta paikoilleen heti huoneeseen päästyäni, vaan kuinkas kävi. Syöksyin parvekkeelle fiilistelemään, heitin kaikki kamppeeni toiselle sängyistä sekaisin ja olin niin ylikierroksilla, että nukkuminen ei käynyt mielessäkään. Ensimmäinen yö meni jossain unen ja valveillaolon rajamailla, välillä säpsähtäen jostain läheltä kuuluvaan kukon kieuntaan.

Päivä 1: Ensimmäisenä aamuna nousin ennen kahdeksaa paikallista aikaa, ja söin maittavan nuudeli- ja teeaamiaisen (nuudelit toin mukanani Suomesta, sillä tiesin, että aamulla on nälkä ;) ). Sitten valmistauduinkin lähtemään kaupungille ja kävin ensimmäisenä respassa noutamassa passini takaisin haltuuni. Kartta kädessä suunnistin keskikaupungin Plaza Charcolle ja istuskelin aukiolla hetken sinne päästyäni. Kiertelin keskustan katuja ja kujia, välttelin kaikkia turisteille suunnattuja krääsä-, helmikoru- ja parfyymikauppoja ja vain ihmettelin ympäristöäni. Olin janoinen, joten poikkesin supermarkettiin vesi-, limu- ja sipsiostoksille ja jatkoin matkaani. Päädyin merenrantaan rantapromenadin liepeille ja sen kummemmin ajattelematta jalkani veivät minut aallonmurtajalle. Istahdin penkille juomaan Fantaa ja mutustelemaan sipsejäni. Aurinko paistoi aina välillä pilvien raosta ja aaltojen ääni oli todella rentouttavaa. Katselin kalastajapojan touhuja ja aallokossa ajelevan meripelastusveneen työtä. Kävellessäni aallonmurtajaa pitkin kuulin yhtäkkiä jonkun sanovan minulle jotain. Viereisellä penkillä istuvan brittipariskunnan mies kysyi minulta haluanko, että hän ottaa minusta kuvan, jos minulla on kamera. Olivat tietenkin juuri nähneet minun kuvaavan aallokkoa. Kiitin kohteliaasti, mutta jätin tarttumatta tarjoukseen.

Oltuani reissussa nelisen tuntia päätin lähteä suunnistamaan kartan kanssa kohti ostoskeskusta, joka on lähellä hotelliani. Halusin ostaa ruokia ja juomia hotellihuoneeseen. Määritin itselleni reitin ostarille, mutta en huomannut kääntyä siitä mistä olisi pitänyt ja päädyin kävelemään noin 5 kertaa pidemmän reitin ostoskeskukseen :) Sehän ei haitannut juurikaan yhtään mitään! :) Ostari oli melko pieni ja vaateputiikit eivät siinä kohtaa kiinnostaneet yhtään. Poikkesin vessaan, kahvilaan sämpylälle ja vedelle ja sitten supermarkettiin. Salaatti- ja leipätarpeiden lisäksi mukaan tarttui 2l pullo zerokolaa ja 2 euron viinipullo pienen Alkon kokoiselta viiniosastolta. Iltapäivä oli jo melko pitkällä, joten lähdin taivaltamaan 500m ylämäkeä ostoksineni kohti hotellia.

Sitten tapahtui seuraavaa, josta en ole kovinkaan ylpeä, mutta näitähän sattuu... Hotellihuoneella olin sen verran väsynyt päivästä ja matkasta siihen asti, että päätin istahtaa parvekkeelle kolalasin kanssa. Kolan hörpittyäni alkoi kiinnostaa ostamani viinipullo ja korkkasin senkin, pitäähän sitä nyt kohottaa malja ihanalle lomalle ja nauttia parvekkeella auringosta ja lämmöstä. Puolikkaan lasin juotuani tajusin, että se kihoaa päähän vähän turhankin tehokkaasti. Viini oli hyvää ja lomafiilis senkun kohosi, kun lasi oli tyhjä. Tein pari leipää tasoitellakseni tilannetta, mutta se oli myöhäistä. Kaadoin toisenkin lasin viiniä, ja ennen kuin iltapäivä oli ehtinyt vaihtua illaksi, pullo oli tyhjä ja allekirjoittanut vetänyt rehelliset suomalaiset vahinkoiltapäiväkännit. Alkoi väsyttää ihan hirveästi ja päätin mennä hetkeksi lepäämään peiton alle... Heräsin 21.30 ajatukseen "Hupsista saatana" ja kävin katumussuihkussa ennen kuin painuin yöpuulle. Huominen on uusi päivä.

Hotellihuone:

Ensimmäisen yön jäljiltä: sotkuinen peti ja... sotkuinen peti. Heti ensimmäisenä aamuna järjestelin kaikki matkatavarani paikoilleen hotellihuoneessa! :)

Päivä 2: Jardin Botanico

Päivä 3: Loro Parque

Päivä 4: rantsussa

Päivä 5: rentoilua ja ihmettelyä

Päivä 6: Teneriffan karnevaalit

Päivä 7: kotimatka
Kuinkas sitten kävi, hä? Jo tulomatkalla perseillyt lentoyhtiömme oli viikossa ajautunut niin pahoihin talousvaikeuksiin, että lentomme peruttiin ja matkanjärjestäjä oli järjestänyt uuden lennon meille. Alunperin meidän piti lähteä hotellista 5.15 ja lennon 8.15, mutta bussi tulikin noutamaan klo 9.15. Se oli ihan kiva, sai nukkua yönsä vielä rauhassa. Lentokentällä olimme noin 10.45 ja pääsin taas nopeana ja nuorena kipittämään matkalaukkuni kanssa ensimmäisenä lähtöselvitystiskin jonoon, ennen muuta bussilastia. Olin selvinnyt check-inistä ja turvatarkastuksesta ehkä noin 11.05 mennessä ja kävin ensimmäisenä vessassa, kun alkoi olla jo hätä. Lennon piti lähteä kello 12, joten aikaa oli. Poikkesin muutamaan putiikkiin, ostin suklaata ja etsin Escadan Cherry in the Air-tuoksua, jota ei kuitenkaan ollut Duty free-myynnissä :( Tuoksuputiikin jälkeen meinasi tulla paniikki, sillä korvani erottivat lentokentän kuulutuksesta sanan "Turku". Mitä? Tsekkasin äkkiä lähtevien lentojen taulun ja havaitsin, että lennon lähtöajaksi oli merkitty 11.14 ja lennon tila oli Boarding. Kiidin portille minkä jaloistani pääsin ja suoraan portilta lentokenttäbussiin, joka täytyttyään vei meidät koneemme luo. Takaisin tultiinkin sitten tyylikkäästi jollakin 2-käytäväisellä Boeingilla, ja mulla oli oma rivi. Kotimatka oli huomattavan mukava ;)