5 hyvää asiaa tänään

1. Trendin tilaajalahja saapui luokseni postiluukun läpi melkoisella rytinällä. Lumenen valokynähän siinä laatikossa sitten oli. "Jee!", ajattelin, "vanha Neutrogenan valokynä onkin jo ihan finaaleissa, superia!". Kunnes muistin, että ostin Sokkarin 3+1 päiviltä Malu Wilzin valokynän not long ago.

2. Tammikuun Livbox on saapunut onnekkaille ja kävin heti tuolla niiden boksisivulla ihastelemassa mitä siinä tällä kertaa oli. Ihan huippukamaa, toivottavasti helmikuun boksikin on vähintään yhtä hyvä. Maltan tuskin odottaa, että ensimmäinen kosmetiikkaboksini saapuu. Livboxin Facebookissa luki, että myöskin kynsilakkamerkki Essie on liittynyt yhteistyökumppaneihin! En usko, että seuraavassa paketissa on Essien lakkaa, mutta ehkä myöhemmin keväällä? :)

3. Mulla on vaatehuoneen hyllyllä 6 pakettia pyykinpesuainetta, joista yhden olen ostanut itse. Loput olen saanut kolmesta eri paikasta. Havaitsin pyykkiä pestessäni, että se itse ostamani mustalle pyykille tarkoitettu neste on kohta lopussa. Mielettömät kicksit! Sit hyllytilaa viemässä enää 5 pakettia pesuainetta.

4. Sanoin elämälle STFU ja kävin iltapäiväkylvyssä. Avonin karhunvatukka-vaniljakylpyvaahto (1,51 euroa) on ollut tänä talvena jokaisen sentin väärti ja sitä on vielä 1/3 pullosta jäljellä. Läästin hiuksiin hiusnaamionkin, ja kasvoille 5 minuutin radiancenaamion. Ja vielä kihnutin kropan Garnierin sokerikuorinnalla. Tukka kärsii ja vihaa mua, kun käytän tällä hetkellä Avonin halpisshampoota ja hoitoainetta. Vaikka tein sen hiusnaamion, tukka ei tainnut digata kylpyammepesusta. Oli semmoinen yksi iso karkea rastapötkylä päässä kiinni kylvyn jälkeen. Onneksi on Tangle Teezer, joka siloitti kutrit silkkimäisiksi samalla kun katselin telkkarista hömppää.

5. Huomenna alkaa suuri viikonloppuextravaganza Annan kanssa enkä oo tehny juuri mitään sen eteen. Ihan hienosti ehdin tiskata, pestä vessan ja imuroida huomennakin! Viikata pyykit ja siivota pöydät. Viedä roskat ja kierrätykset ja käydä kaupassa. No stress. Jännittää oikein, kun en tiedä mitä kaikkee me oikein ehditäänkään pe-ilta - su-aamupäivä välillä tekemään. Ehkä juodaan viiniä ja syödään iltapalaa, käydään yöllä leikkauttamassa hiuksemme, herätään aamulla heti ysiksi kirppis/Konttikierrokselle, mennään la-iltana istumaan iltaa ja sunnuntaina... pelastetaan maailma ja lopetetaan sodat ja nälänhätä? No prob.

Kaikkee.

Teki mieli kirjoittaa. Tästä tullee sellainen mitä ajattelin tänään tyyppinen homma. Tai ainakin neljä juttua on nyt mielessä.

1. Oon jo hirmu pitkään aikonut tehdä sellasen "Tässä on kaikki mun teet"-postauksen, mutta en oo saanut kuvattua teepakkauksia, ja ilman niitä kuvia en aio sitä kirjoittaa. No, pitääpä ottaa asialistalle se kuvailu. Ehkä mieluiten päivänvalossa, vaikka ei se tällai talvella mun pimeässä asunnossa tee juurikaan eroa kuvien kannalta.

2. Pitsiteipit ja Ikean kirkkaat tuikkukupit ja iso lasitölkki. Tästä kokonaisuudesta vois tulla vaikka kuinka kiva! Jos lisäisi asialistalle sen, että pesisi lasitölkin kunnolla ja rapsuttelisi tuikkukupeista kynttilöiden jämät ja sitten koristelisi ne pitsiteipeillä. Anna houkutteli osallistumaan sellaiseen tänä vuonna, että aina kun jotain kivaa tapahtuu, sen kirjoittaa paperille ja laittaa paperin lasitölkkiin. Uutena vuotena on sitten kiva kaataa laput tölkistä ja lukea, kuinka fantastinen vuosi onkaan ollut! Kannattaa siis koristella se lasitölkki. Asiaa sivuten, ihmiset, jotka käy täällä kylässä, etsii juomalasia aina kuivauskaapista ja siellä en säilytä astioita kuin a) silloin kun ne kuivuu ja b) hyllyllä (ei ritilähyllyllä) kukkaruukkuja ja tuikkukuppeja. Nuo Ikean tuikkukupit on täsmälleen Iittalan Kartio-lasien muotoisia, vähän isompia vain. Ei ole yksi eikä kaksi vierasta, joiden juotua huomaan heidän laskeneen tiskipöydälle tuikkukupin.

3. Meinasin jo unohtaa mitä muuta olen ajatellut tänään... No, leikin lisää kameralla. Veljen joululahjakynttilä on melkein finaalissa jo:

Tästä kuvasta aika kivasti näkee, kuinka pimeää täällä asunnossa iltaisin on. Zoomasin yllä olevassa kuvassa taustalla näkyvään valosarjaan:

No, sitten laitoin salaman päälle kameraan. Toivottavasti kuvassa ei näy mitään liian noloa ja karmivaa, en siivonnut ennen kuin aloin leikkiä kameralla:

Tosiaan, tämä viimeinen kuva on otettu samaan minuutin sisällä ylemmistä kuvista, eikä erona ole kuin se, että yllä otetut ilman salamaa ja tämä alin salamalla. Joo... Pikkusen tehokas taitaa olla tuo uusi masiina :O

4. Illalla pimeässä on hyvä kuunnella lapsosten painajaisista kertovaa laulua. Metallitytön sydän sykkii rinnassa edelleen, vaikka Alicia Keysia linkkasinkin aiemmin, ja useiden kavereiden järkytykseksi olen menossa kreisibailaamaan Adam Lambertin keikalle maaliskuussa. Uuh, Adamiakin voisi joskus linkata tänne. Mutta niin siis metallia. Kuinka kaunis voi tämmöinen pianoversiokin olla, ja saksalaisen körilään saksaksi laulamat vokaalit? Myös esimerkiksi Dimmu Borgirin Mourning palace on mielestäni todella KAUNIS biisi melodialtaan, vaikka kertookin jostain helvetin lieskoista.

Lueskelin jotain vanhaa Revolver-lehteä, jossa oli suosikkibändini Type O Negativen edesmenneen laulajan Peter Steelen haastattelu. Tuli jotenkin niin surku olo, kun Pete haastattelussa kertoili, että oltuaan ensin mielisairaalassa, sitten perään vankilassa pahoinpitelystä ja sen jälkeen sitten vielä huumevieroituksessa, hänellä oli tarve kirjoittaa levylle biisejä siitä, kuinka hän haluaa tavoitella parempaa elämää. Hän ei enää halua sortua vanhoihin tapoihinsa ja hän vielä joskus haluaa vaimon ja lapsia ja sovittaa vanhat pahat tekonsa ennen kuolemaansa, koska joku uskonkipinäkin on syttynyt sydämeen ja hän pelkää, että kuolemassaan joutuu tilille kaikesta pahasta mitä on tehnyt. Mahtoiko Pete ehtiä sovittaa syntejään, sillä alle kolme vuotta haastattelun jälkeen hän äkillisesti kuoli. Mulle tuli valtava halu kuunnella kaikki hyllystä löytyvät Type O levyt kronologisessa järjestyksessä. Jotenkin surullista kuunnella sitä musiikkia ja lukea tuollaisia vanhoja haastatteluja, kun tietää mitä sittemmin tapahtui, ja mitä jäi kesken.

Memento mori.

Semmosta.

Niin paljon jänniä asioita on tapahtunut parissa päivässä, että olis paljon, paljon kirjoitettavaa. En tosin nyt ole kykeneväinen muodostamaan järkevää tekstiä sen enempää, kun en edes tiedä mitä mistäkin asiasta ajattelisin :D

Siksipä tänään vaan pari hassua kuvaa. Sain vihdoin ladattua joululahjakameran akun ja tutustuttua sen valikoihin. Onneksi vanhakin kamera oli Olympus, niin jotenkin intuitiivisesti osaa navigoida uudenkin kameran kanssa - tärkeimmät toiminnot on samojen nappuloiden alla loogisesti. Uusi kamera on toki paljon hifimpi ja siinä on paaaaaljon enemmän säätöjä, kuin vanhassa. Niihin pitää tutustua vielä ajan kanssa.

Olen siis tähän vuoden alkuun askarrellut saamistani tikkuaskeista pikkuruisia koru- tms. rasioita. Ihan muksasti onnistuivat suuri osa, parin kanssa haen vielä inspiraatiota, että mitä niihin vielä lisään! :)

She's just a girl but she's on fire

Tänään mietityttää, että kuinka tehokkaasti voi päivän tuhlata.

Jos ei laita herätyskelloa soimaan, havahtuu ihan tokkurassa klo 11.20 ja jo siitä hetkestä lähtien tietää, että päivä on ihan harakoilla.

Sen jälkeen, kun vihdoin raahauduin kauppaan, olen saanut aikaan sentään jotain aivotoimintaa vaativaa, mutta suorittaja-Jo sisälläni nuhtelee alitajuisesti koko ajan.

Onko sen mitään väliä, että lauantaina pitää vapaapäivän elämästä? Eikös tämäkin vähän niin kuin ole elämää ja ihan yhtä arvokasta, kuin päivät, jolloin sykkii ihan kauheasti?

Learn to let go, Jo.

5 hyvää asiaa tänään

1. töitä <3 semmoisia, joilla maksaa helmikuun vuokran <3

2. kaapintyhjennysjämälounas. täysjyväpastaa, pari lusikallista pestoa ja ravintohiivahiutaleita. omnom.

3. uusi verokortti. en ole aivan saavuttanut vielä monacon tasoa, mutta lähellä ollaan, joka vuosi <3

4. tänään saa korkata vaniljantuoksuisen vartalovoiteen, koska eilen loppui Guess Seductive I'm yours-tuoksun vartalovoide.

5. iltakävelyllä tuoksui kevät (lienee lumen alta paljastuneen nurmikon tuoksu?) ja huomasin, että lähi-Prisman viereistä kujaa reunustavissa kuusissa oli ihan hirveän paljon käpyjä. mistähän sekin johtuu?

it's a wonderful life.

Tampereen saalis

Tänään vähän huonolaatuisia vanhalla kameralla otettuja kuvia siitä, mitä Tampereelta hamstrasin. Käytiin siis Tigerissa, Clas Ohlsonilla, Radiokirppiksellä, Bonuskirppiksellä, SPR:n Kontissa, Jonnan kirppiksellä ja Lielahden kierrätyskeskuksessa. Ostoslistalla mulla oli erilaiset käsityötarvikkeet, ainakin kankaat, napit ja kanttinauha.

Ekassa kuvassa Clas Ohlsonin pitsiteipit, 4 x 1m, 4,95 euroa / pkt.
Tokassa kuvassa Jonnan kirppiksen punaiset sydänhelmet ja nappipussi, 1e ja 0,50e, sekä sydänpussissa Kontin vaaleanpunaisia satiininauharuusuja 1e ja sit vielä pussi vaaleanpunaisia helmiä 1e.
Kontista iso musta rusetti, jossa sinisiä ruusuja. 40 senttiä.
Tigerin vihreä kvittenitee 3e iso pussi.
Sitten 5 kuvaa kankaista ja tilkuista, tässä on ehkä neljäs- tai viidesosa kaikista. Kankaita ostin PALJON, koska joulumyyjäisompelukset vei lähes koko olemassaolevan varastoni.
Viimosessa kuvassa Tigerin nappeja, 2e oli pussi.

Ostin kuvaamattomien kankaiden lisäksi magneettiteippiä, kasan vetoketjuja, väripapereita, 5 eriväristä huopaa, yleisliimaa ja sain kaverilta 10 tikkuaskia, eli siis tulitikkuaskeja ilman sisältöä ja raapaisupintaa.

Paljon on jo ideoita, mitä kaikkea näistä plus vanhasta varastosta syntyy, joten eiköhän tämäkin vuosi ole ihan hyvä askartelu- ja käsityövuosi! :)

Hyvää alkanutta vuotta!

Oma vuoteni vaihtui Tampereella ystävän seurassa. Junailin Tampereelle jo sunnuntaina 30.12., jolloin heti aseman jälkeen käytiin Tigerissa, Clas Ohlsonilla, Radiokirppiksellä, päiväkaffeilla ja olikohan se Bonuskirppiksellä. Koitan huomenna kuvailla ja naputella postauksen saaliista. Ilta sujui juonia tulevalle vuodelle punoessa.

Uuden vuoden aattona aamusta matkattiin Lielahteen, jossa poikettiin ensin SPR:n Konttiin, sitten Jonnan kirppikselle ja kierrätyskeskukseen, jonka jälkeen haettiin herkkuja ja herkkujuomia iltaa ajatellen. Kamun unelmakämpässä pohdittiin vuoden takaisten lupausten onnistumisprosenttia, listailtiin tälle vuodelle uudet toiveet ja tavoitteet ja kympiksi kipiteltiin Ratinansuvannon rannalle. Siellä oli hirmuisesti ihmisiä, rokki pauhas kajareista ja ilotulitus oli kyllä ihan hieno. Jotkut tietyt paukut ja musan+komeiden räjähdysten yhdistelmät nosti hymyn huulille ja sellasen tietynlaisen onnen tunteen sisimpään. It's good to be alive. Ekaa kertaa moneen vuoteen ilotulituksessa mua ei ahdistanut yhtään :)

Kotosalla oli vuorossa kahvikuppiennustusta, jonka bongasin lehdestä junamatkalla Tampereelle. Kumpikin meistä etsi kätköistään 9 pikkutavaraa, ja kumpikin vuorollaan kätki ne yhdeksän nurin käännetyn kahvikupin alle. Mä kätkin omat tavarani eka, ja ystävä sai sitte intuition mukaan valita 3 ja tulkita, mitä pikkutavarat hänen mielestään hälle tälle vuodelle lupaa. Oli jännä katsoa, kuinka kaverilla käsi oli jo tarttumassa ihan väärään mukiin, kunnes viime hetkellä vaihtoikin. Ihan hyvä, että niin teki, koska kamulle paljastui kombo: raha - punainen sydänhelmi - laturi. Rahaa, rakkautta ja hyvää meininkiä, ettei tartte akkuja latailla?

Sit oli mun vuoro poistua hetkeksi, että kamu kätki omat 9 juttuaan. Oli kyllä hirmu jännää ja jotenkin tosi vaikea aluksi luottaa vaistoihin sen suhteen, mitkä kupit kääntää. Mulla oli kokoajan tunne, että pitää valita musta kauimpana oleva kahvikuppi, mutta päädyin silti kääntämään kaks muuta eka.

Ekasta kupista tuli tuo rengas, josta tuli sellainen fiilis, että joku ympyrä sulkeutuu tänä vuonna. Toivon sen tarkoittavan, että saan työpaikan, mutta totesin myös, että toivottavasti en tänä vuonna ainakaan kuole.

Tokana tuli tuo punainen korvakoru. Siitä oli aluksi vaikea keksiä, mitä se tarkoittaisi, mutta tuo verenpuna ja elinvoima sekä korun arvokkuus kävivät kaikki mielessä. Lopulta tuli fiilis, että tuo tarkoittaa mulla tänä vuonna naisellisuutta. I'm all woman this year.

Viimeiseksi käänsin sen kauimpana minusta olleen kupin, josta oli vahvin fiilis. Ja tittidittidii, sydänhän siellä oli. Ettei olisi rakkauden suhteen vähän semmoinen onnensa ohi kävelemisen meininki? Skarppaa, Jo!

Sitten innostuttiin vielä tarot-korteistakin valkkaamaan yhdet kortit ja lueskeltiin kolmesta eri kirjasta, mitä niistä sanotaan. Olin päättänyt vetää kortin vasemmasta reunasta, kaaren alusta, mutta jotenkin oikea käsi hakeutui intuition mukana oikealle. Yhdestä kohdasta ja yhdestä kortista oli hirmu vahva fiilis. Se kortti oli Queen of Swords. Tunnistaako joku mut kuvauksesta, kamuset? Omaa sisintä oikein viilsi, kun kirjoista luin, mitä Miekkojen Kuningattaresta sanottiin. Monin osin niin mua, että oikein pelotti...

Oliko muilla hauska / hyvä / viiltävä uusi vuosi? :)