Vanhan koiran uudet temput

Olin viime viikonloppuna lapsuudenkodissa viettämässä isänpäivää, enkä tiennyt sinne mennessäni, minkä ilon se vierailu elämääni toisi.

Äiti on kova käsityöihminen, nykyisin, eläkkeelle jäätyään, ja hänellä on olohuoneessa oma käsityönurkka. On supermukava nojatuoli, rahi, kunnollinen kirkas jalkalamppu oikealla puolella ja vasemmalla "arkku", jonka sisällä voi kätevästi säilyttää lankoja, keskeneräisiä töitä, ohjeita yms. ja arkun päällinen toimii laskutasona. Telkkariin on suora näköyhteys ja kun heittää jalat suoriksi rahin päälle, kissan on helppo käpertyä syliin/jalkojen päälle nukkumaan. Täydellistä!

Tulin viikonloppuna istahtaneeksi äidin käsityönurkkaan ja bongasin joutilaana lojuvan 41/2 virkkuukoukun sekä puolen metrin pätkän jämälankaa. En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta päätin kokeilla, vieläkö osaan virkata ketjusilmukkaa - oletin tekniikan olevan jossain selkäytimessä tallessa, vaikka koulun käsityötunneista on 20 vuotta ja ketjusilmukka tosiaan oli ainoa virkkaamiseen liittyvä asia, jonka silloin aikoinaan opin ala-asteen kolmannella luokalla. Minähän siis EN virkkaa.

Ketjusilmukka oli juuri niin helppo kuin muistinkin sen olevan, mutta äiti oli kärppänä paikalla. "Mitäs täällä puuhataan? Otapa tuosta jämäkerä ja virkkaa ketjusilmukkaa. Koitapas alkaa tehdä siihen nyt kiinteitä silmukoita!" Äiti on joskus muutama vuosi sitten yrittänyt opettaa minua kutomaan puikoilla ja muistaakseni virkkuukoukkukin on käynyt joskus kädessä, mutta en ole osannut tehdä niin kuin äiti neuvoo ja turhautuneena olen luovuttanut - en vaan osaa.

Nyt taisi olla aika kypsä, sillä äidin neuvottua ensin väärin (!!!), hoksasin hyvinkin nopeasti, miten kiinteät silmukat syntyvät. Ja voi sitä riemua! Harjoittelin harjoittelemistani, kysyin aina tarpeen tullen neuvoa ja ohhoh - yhtä Midsomerin murhat -jaksoa myöhemmin olin virkannut elämäni ensimmäistä kertaa ja saanut aikaiseksi SEKÄ valmiiksi asti ihan ihka oikean patalapun. Jälki ei ole nättiä, ja sattumalta äidin jämälangoista syntyi hyvin saksalaishenkinen tuotos, mutta ei se olekaan tässä pääasia. Vaan se, että opin virkkaamaan! Minä OSAAN. Tunne on sanoinkuvaamattoman hieno. Itse tein!

Sain mukaani omaan kotiin ylimääräisen koukun ja jämälankoja. Onneksi olen itsekin ostellut lankaa Tigerista ja kirpparilta, vaikka en edes ole osannut virkata tai kutoa! ;)

Kotona piti sitten jatkaa harjoittelua, että kädenjäljestä tulisi siistimpää. Ensin syntyi tämmöinen tumma...

...ja sitten piti harjoitella vielä vähän lisää - punaista värimaailmaa.

Tänään äiti soitti ja kysyi, montako patalappua täällä jo on syntynyt. Kun kerroin, että neljä yhteensä, äiti parkaisi, että lopeta nyt jo hyvä lapsi ja ala opetella jotain muuta. Olinkin bongannut Dermosilin joululehdestä virkatun joulupallon ohjeen ja koska siinä tarvitsee osata vain ketjusilmukka ja kiinteä silmukka, konsultoin äitiä puhelimitse vaikeilta vaikuttaneiden kohtien suhteen. Ja tadaa:

Ensimmäinen virkattu joulupalloyritelmäni, täytettynä LivBoxien pehmustesilpulla.

Seuraavan kerran meillä taitaa äidin kanssa olla aikaa syventyä virkkaamiseen vasta jouluna, mutta oletan, että viimeistään silloin opin sitten seuraavan asian virkkaamisen saralla. En edes tiedä, mitä luvassa on, mutta motivaatio ja into on ainakin kohdillaan! :)

11-haaste

Sain Sinisen Siiven Satujen annakristiinalta 11-haasteen, kiitos! Oon tehnyt tämän saman aiemminkin, joten päädyin nyt tämmöiseen semi-haasteentoteuttamiseen: voin kertoa 11 asiaa itsestäni ja vastata 11 kysymykseen, koska kukapa nyt ei tykkäisi puhua itsestään! :D Loppuosan haasteesta jätän kuitenkin toteuttamatta, eli en haasta ketään eteenpäin. Jos joku tämän kuitenkin bongaa ja haluaa myös toteuttaa, niin olkaapa hyvä vaan!

Niinpä sitten, 11 asiaa itsestäni:
1. Olen luultavasti maailman laiskin ihminen. Miksi tiskaisin tänään, kun ei ne tiskit vielä huomennakaan ole minnekään keittiöstä hävinneet? Ei ole hyvä tämä :D (mun pitäisi tänään tiskata)
2. Edelliseen liittyen, olen enemmän suunnittelija kuin toteuttaja. Asioiden listaaminen ja suunnittelu on mulle hyvin vahvaa aluetta. Joku matka tai juhlapyhä lähestymässä? Mulla on varmasti muistilista sitä varten. Mitään sille listalle en kuitenkaan tee ennen viimetippaa. Onko mikään ihme, että mut sai taas postaamaan tämmöinen haaste, jossa saa kirjoittaa listoja.
3. Tänä vuonna en juhli Halloweenia mitenkään erityisesti. Aiempina vuosina on tullut kutsuja kavereiden Halloween-kotibileisiin ja olen suunnitellut Halloween-asun ja ostanut kotiin kurpitsan, josta olen kaivertanut kurpitsalyhdyn. Tänä vuonna: ei bileitä, ei asua, ei Halloween-koristelua kotona.
4. Olen kuitenkin jo alkanut varustautua jouluun. Lokakuussa ostin kaksi pikkujuttua kahteen joululahjaan sekä yhden lahjan itselleni. Oon ollut just niin kiltti!
5. Inhoan ötököitä, joita valo vetää puoleensa. Vaikka tiedän, ettei ne ötökät voi tehdä mulle mitään eikä ne edes ole kiinnostuneita musta, vaan valosta, niin en vaan voi olla samassa huoneessa. Niin kuin just toissailtana. Piti purkaa liki koko jalkalamppu, jotta pystyin nappaamaan kiinni ötökän, jonka _kuulin_ loikkivan siellä valonlähteen hujakoilla.
6. Aivan hillitön matkakuume on taas alkanut nostaa päätään. Etenkin Lontoo siintelee mielessä.
7. Ostin kesällä trooppisentuoksuista hiusten ja vartalon pesuainetta, että voin torjua marrasmasennusta ainakin hitusen sen avulla. Nyt on tullut aika korkata se ja leikkiä suihkussa, että on tropiikissa! Jee!
8. Mulla on tosi kova ikävä mun kissaa, joka asuu nykyään mun vanhemmilla ja joka on nykyisin vähän enemmän äidin kissa kuin mun. Ikävä sitä on silti. Isänpäivän suhteen oli vaihtoehtona, että vanhemmat tulee mun luo lounaalle tai että menen koko isänpäivän viikonlopuksi lapsuudenkotiin. Valitsin mennä sinne, että saan rapsutella kissaa.
9. Edellinen suunnitelma saattaa osoittautua hankalammaksi kuin kuvittelen, sillä kissa kokee, että olen hylännyt sen ja/tai että olen tullut hakemaan sen pois unelmakodistaan. Kissa yleensä mun saapuessani piiloutuu sängyn alle tai saunan lauteiden alle noin viideksi tunniksi, ennen kuin uskaltautuu taas ihmisten ilmoille. Harmittaa, että kissa ei enää pidä mua omanaan.
10. Talvi ei ole vielä kunnolla alkanutkaan, mutta olen lähestulkoon polttanut jo koko kynttilävarastoni näiden syksyn pimeiden iltojen aikana. Tästäpä tärppi joulupukin kirjeeseen! Sytyttelen valtavan määrän tuikkuja ja pöytäkynttilöitä ehkä kolmesti viikossa ja niiden valossa on mahtavaa katsoa leffaa, tai surffailla netissä, tai vaan laittaa silmät kiinni ja kuunnella musiikkia.
11. Ikeaan ilmestynyt paperitavaraosasto on paras ostoksiin liittyvä juttu sitten Tigerin rantautumisen Suomeen. Viimeksi äidin kanssa Ikeassa aloin haukkoa henkeäni nähdessäni kaikki ihanakuosiset muistikirjat, paperirullat ja lahjakassit ynnä muut semmoiset. Totesin, että "nyt karkaa mopo käsistä"! Hillitsin itseni ja ostin vain(!) kaksi muistikirjaa ja yhden paperirullan, mutta eiköhän ensi kerralla tule taas hamstrattua lisää ihania kuoseja ja värejä, kun siis ainahan kaikkea semmoista paperitavaraa tarvitsee...

Sitten 11 kysymystä minulle:
1. Mikä on joulussa parasta? Sen odotus, joka alkaa pikkuhiljaa vallata mielen joskus lokakuussa. Musta on ihanaa, kun pimeässä ja usein märässä syksyssä saa pisaroittain valoa ja iloa siitä, kun eri paikkoihin syttyy jouluvaloja, ilmestyy joulutoreja, kaupat täyttyy sekä kauniista joulusomisteista että myytävistä joulutavaroista. Postiluukusta alkaa tipahdella sekä joululehtiä että -kuvastoja. Saa alkaa suunnitella(!), miten aikoo joulun tänä vuonna ottaa vastaan. Itse joulunpyhissä parasta on tunnelma ja kiireettömyys. Se, että ollaan perheen kanssa yhdessä, katsotaan telkkarista jotain kivaa, pelataan jotain, syödään jouluherkkuja ja annetaan sekä saadaan lahjoja.
2. Jos sinulla olisi huomenna vapaapäivä, miten käyttäisit sen? Kas, huomenna onkin vapaapäivä, Pyhäinpäivä. :D Tämä ei tule toteutumaan huomenna, mutta ideaalina vapaapäivänä heräisin virkeänä 8-9 maissa. Söisin aamupalaksi kinkkujuustosämpylää ja appelsiinimehua. Laittautuisin ja seuraisi jotakin seuraavista, mieluiten ystävän/ystävien/äidin seurassa: kirppiskierros, shoppailukierros, lounas/brunssi, kävely. Sitten voisi myöskin illalla käydä leffassa, ulkona syömässä ja jollakin hyvällä rokkikeikalla. Täydellinen vapis päättyisi lämpimään ja hyväntuoksuiseen kylpyyn, jonka jälkeen pujahtaisin lakanoiden väliin nukkumaan makoisasti.
3. Mikä on viimeksi lukemasi kirja? Mulla on aina useampia keskeneräisiä kirjoja yöpöydällä, mutta loppuun taisin lukea viimeksi Linnunradan käsikirjan liftareille.
4. Teetkö usein heräteostoksia? Mitä viimeksi? Voi kyllä, ihan siitä impulssista, että "kun ostan tämän, mulle tulee hyvä mieli noin kolmeksi sekunniksi". Viimeksi ostin itselleni joululahjan, kosmetiikkaa, heräteostoksena.
5. Millainen on pukeutumistyylisi? Musta. Mukava. Ei rypistyviä materiaaleja. Ei korkeita korkoja.
6. Lempipaikka kodissasi? Olohuoneen pyhä kolmiyhteys, sohva+läppäri+tv.
7. Suosikki ja inhokki kotityö? Suosikkikotityö on pyykinpesu, koska siitä on niin vähän vaivaa: pyykit koneeseen, kone päälle, pyykkien ripustus (huom. en käytä rypistyviä materiaaleja = ei silittämistä, ~kaikki on mustaa = kaiken voi pestä yhdessä). Inhokkikotityö on ehdottomasti tiskaaminen. Yyh. Oon niin kyllästynyt siihen. En myöskään nauti imuroimisesta, lattianpesusta, vessanpesusta, pölyjenpyyhinnästä, ikkunoiden pesusta...
8. Mitä harrastit lapsena? Mulla oli lapsena hirmupaljon harrastuksia, jotka pikkuhiljaa lopetin. Lentopalloa, tanhua ja varhaisnuortenkerhoa ainakin, nuo muistan. Taisin jossain kuorossakin laulaa tovin. Kesäisin iskä ja äiti kuskasi innokkaita uimareita sekä järvelle että metsälammelle uimaan. Talvella käytiin naapurikaupungin uimahallissa lauantaisin.
9. Millaisessa paikassa asut? Muutaman kilometrin päässä kotikaupunkini keskustasta, vihreällä ja rauhallisella asuinalueella. Tämä vaikuttaa parin vuoden kokemuksella aika pieneltä ja sisäänpäin lämpiävältä yhteisöltä, jossa naapurin asiat kiinnostavat, mutta rappukäytävässä vältetään katsekontaktia kaikkien muiden paitsi seinänaapureiden ja talkootuttujen kanssa.
10. Mitä näet lähimmästä ikkunasta? Tenniskentän, puistomaista nurmikenttää, puita ja hiekkaisen kävelytien.
11. Mitä odotat eniten seuraavalta vuodelta? Muutosta. This is not the life I bargained for. :D

Laukkuni

Oon jo pitkään halunnut tehdä tämmöisen "Mitä mulla on laukussani"-postauksen, joita pyörii eri blogeissa, mutta sain aikaan vasta nyt, kun aloin tonkia olisko liian painavassa olkalaukussa jotain, jonka vois jättää pois.

Mä oon niitä kassialmoja, joilla kulkee mukana puolet elämästä ja joka on varautunut siihen, että koska tahansa voi sattua mitä tahansa. Aiemmin kamaa on ollut kassissa enemmänkin, mutta olen oppinut jättämään joitakin juttuja pois, koska liika on kuitenkin aina liikaa.

Olen hyvin laukku-uskollinen. Vaikka omistan niitä monta, monta, siis monta, niin käytän yleensä vain yhtä laukkua kerrallaan enkä vaihtele laukkuja fiiliksen mukaan. Tämän violetin hobo-mallisen laukun löysin kirpparilta kahdella eurolla arvatenkin noin vuosi sitten ja oon käyttänyt lähes ainoastaan tätä siitä lähtien. H&M-laatuinen kassini on alkanut osoittaa kulumisen merkkejä ja keinonahkapintaan on tullut naarmuja. Olkahihna on tietenkin venytetty äärimmilleen, jotta tämän voi vetää rinnan yli toiseen kainaloon. Vetskariin ripustin killumaan viime kuussa Tallipihalta ostetun riipuksen amuletiksi. Tämmöiset hobo-malliset tilaihmeet on suosikkejani - mulla on toinenkin samaa mallia oleva petroolinsininen, jonka ostin Jenkeistä 2008.

Laukun tärkeimmät: lompsa, avain, kännykkä. Lompsa on play.comista aikoinaan tilaamani Atticuksen niittilompsa, jollainen samanlainen löytyy ainakin kahdelta ystävältäni. Taisi maksaa 6,49e. Avainnipussa on tasan kämppäni avain, muita ei ole. Nippuun on avaimen lisäksi ympätty pieni LED-taskulamppu (tuliainen Viipurista), entisen vuokranantajani tarjoama ostoskärrypoletti-avaimenperä sekä Iberon musta kissa-avaimenperä. Mjau!

 Bussiaikataulut ovat siirtyneet pysyvästi laukkuun - hyvähän ne on olla mukana tuolla liikkuessaan, että voi aina katsoa koska pääsee kotiin <3 Bisnesnaisella pitää aina olla tiettykin mukana myös muistivihko - kynää en ilmeisesti sitten tarvitse? Pieni musta vihkonen on Tigerista ja se oli saatava, koska sen sivut ovat värillistä paperia, vaaleanpunaista, punaista, oranssia, keltaista, vihreää ja turkoosia. Kanteen tälläsin aikoinaan thinkgeekistä tilaamani tarran, joka on etsinyt paikkaansa. Tarra yhdistää sekä lolcat-ilmiötä että Batman-elokuvien Dark Knightia. Tarrassa Jokeriksi maskeerattu lolcat kysyy "Wai so srs?"

 Vuodenajat ne muuttuu, mutta kassini sisältö ilmeisesti ei? Kesän kuumien päivien lieventäjä, 2002 Mallorcalta ostamani viuhka pääsi tämän laukun siivouksen yhteydessä odottamaan ensi kesää. Violetti sateenvarjo, joka oli kummatyttöni muinaisten synttäreiden osallistujille jaetussa partybagissa, saa kaiketi vielä olla laukussa. Syksyn sateet on tuskin vielä ohi.

 Cityshopparivihko ja -kortti on ihan turhaan kassissa - en koskaan edes muista, että jotain Cityshoppari-tarjouksia voisi hyödyntää. Optimistisesti kannan kuitenkin noitakin aina mukana. Viime vuonna sain joululahjaksi Makee designin Kettukarkkikukkaron, jonne yritän aina välillä tyhjentää lompakosta kaikki 50 senttiä pienemmät kolikot.

 En osta ~koskaan muovikassia ja laukussa on aina mukana kokoonkäärityt/-taitetut varakassit. Kis kis-kassi on Kissakaveria ei jätetä-kampanjan hyväntekeväisyyskassi, violetti, pieneen suojapussukkaansa taiteltava ostoskassi on lahja tädiltä.

Sinisen Siiven Puodilta tilaamani Kis kis-karkkipaperipussukka pitää sisällään kaikkea pikkusälää, mitä nainen nyt tarvitsee. Libresse on aikojen saatossa antanut mulle riikinkukkokuosisen terveyssidekotelon, rouvashenkilökuosisen tamponikotelon sekä vaaleansinisen minipikkuhousunsuojakotelon. Pussissa on myös Tigerin polkadot-nenäliinapaketti, Laveran minikäsivoide, kaksi huulikiiltoa ja Labellon marjaisa huulirasva. Pieni peili on purettu Jenkkilästä ostetusta metallisesta pastillirasiasta, jonka kannen sisäpuolella oli siis tuo peili. Pastillirasia tyhjeni, mutta peilin säästin. Yksi jäljellä oleva pala purkkaa ja rasiallinen kynsilakanpoistolappuja kruunaavat vetskaripussin sisällön.

Ja mitäpä olisi olkalaukku, ellei sen pohjalta löytyisi rypistettyjä kuitteja, kauniisti taiteltuja kuitteja ja kotoa mukaan napattuja papereita, joissa on salaperäisiä muistiinpanoja. Nyt kaikkia varmaan jännittää, mitä on joskus tapahtunut klo 19 ja miten euronmerkki liittyy asiaan? :D

Haastan kaikki, jotka lukevat tämän, tekemään omasta laukustaan vastaavan paljastuspostauksen tai ainakin kommentin! Hus hus, mars mars!

Kasviskevennyksestä

Mua taas vähän ärsyttää. Arvatkaa mikä? No se, että ihmiset jaksaa aina vaan yllättää mut typeryydellään ja sallitteko, että sanon, perseilyllään.

Nythän on käynnissä Docventuresin alulle panema Lihaton Lokakuu, josta itsekin sain kimmokkeen jättää taas lokakuun ajaksi lihat pois ruokavaliosta ja keventää ihan vain 31 päivän ajan. Tykkään lihasta enkä koe huonoa omatuntoa lihansyönnistä, enkä silti koe olevani paska ihminen. Olen ajatusmaailmaltani muutenkin "Do your thing and let me do my thing"-ihminen, enkä yleensä koe tarvetta repiä persaustani sen takia, mitä joku toinen ihminen tekee elämässään - samalla tietenkin odotan, että kukaan muu ei kokisi myöskään tarvetta puuttua minun tekemisiini.

Tänään lueskelin sitten kaverin FB:iin linkkaamaa Hesarin kolumnistin kirjoitusta, jossa jos nyt ei suoraan vittuiltu Lihattoman Lokakuun osallistujille, niin ainakin rivien välissä pilkattiin koko hanketta. Hymähtelin mielessäni kirjoitukselle, mutta pystyin sivuuttamaan sen ilman ragekohtausta. Siitä päädyin kurkkaamaan Lihattoman Lokakuun FB-eventtiä, jonne kiitettävän moni osallistuja onkin kirjoitellut kuukauden sujumisesta, linkannut omia reseptejään ja postannut valokuvia omista herkkuannoksistaan.

Sitten on tämä perseilyosasto, joka saa minulla aikaan aivoaneurysman. Tietenkin Facebookiin on eksynyt muutama todella hauska koomikkokin, jonka mielestä on hauskaa postata tapahtuman seinälle kuvia rasvaa tirskuvista kebab-annoksista, ja sepäs se vasta hauskaa onkin, kun voi kommentoida tyypille, joka kysyy halpoja, opiskelijabudjetille sopivia kasvisreseptejä, että "Halvimmaks tulee kun vedät ittes jojoon". Seriously?

Siis jotakuta ihmistä harmittaa jonkun toisen ihmisen lihattomaan lokakuuhun osallistuminen niin paljon, että pitää Facebookissa kommentoida, että tapa ittes. Mikä. **ttu. Ihmisiä. Ja. Tätä. Maailmaa. Vaivaa? Mun on maailman vaikein sulattaa tuon kaltaista typeryyttä. En voi missään tajuntani sopukassa käsittää, miksi jotkut ihmiset kokevat tarvetta tuollaiseen käytökseen: kun joku tekee jotain, mistä itse saa iloa ja mistä ei aiheudu kenellekään ulkopuoliselle mitään haittaa, ja sitten kuitenkin jonkun ulkopuolisen pitää mennä siihen väliin härkkimään, "olet idiootti ja ansaitsisit kuolla, koska et kuukauden ajan syö lihaa!"

No, siitäkin huolimatta ja silläkin riskillä, että joku anonyymi jättää kommentteihini tappouhkauksen, mä olen tämän lihattoman lokakuun aikana syönyt seuraavasti:

1. laiskuutta. ristikkoperunoita ja fetaa uuniin.
2. ystävä kokkaili. syötiin ihanaa linssikeittoa.
3. iso kattilallinen kasvissosekeittoa, jonka höysteenä joko raejuustoa tai fetaa.
4. pizzaperjantain pizza (pesto, mozzarella, kananmuna)
5. pinaattilasagne
6. pinaattilasagne
7. jämälasagnea, jämäsosekeittoa
8. ravintolassa ruokalistaa tarkemmin lukematta natural caesar salaatti, jossa yllätyksekseni olikin pekonia. söin pääosin sen ympäriltä.
9. ravintolassa fantasiapizza (sipuli, herkkusieni, aurajuusto, rucola), illalla kotona fetasalaatti.
10. linssikeitto
11. leipäjuustosalaatti
12. linssikeitto, iltapalaksi makaronia oivariinilla.
13. täsmälleen samat kuin eilen.
14. lounaaksi instant-pussimisokeitto, illalliseksi falafelia, riisiä ja tsatsikia. NAM!
15. savuporokeitto. Poro on kasvis, right? Jäkälää, you know? En koe huonoa omatuntoa tästäkään, sillä ei ollut lipsahdus tai repsahdus, vaan tietoinen päätös.
16. laiskuus! ristikkoperunat uuniin ja illalla herkkuhetkeen sipsiä <3
17. lounaaksi loput ristikkoperunat, illemmalle kaapissa kahdetkin eri salaattiaineet, joista valita.

Että semmoista! Kaksi viikkoa virallista suoritusaikaa jäljellä ja aivan hyvä fiilis. Mua ei harmita yhtään, toivottavasti ketään lukijaakaan ei harmita, että täällä pistetään kasvista poskeen!

Lihattoman lokakuun linssikeitto

Täällä Jojolandiassa on vietetty lihatonta kevennystä ruokavaliossa nyt kolmasosa kuukaudesta. Heti kärkeen kuun alussa ystäväni Jernuschka teki meille hyvää linssikeittoa ystävänsä Jodien bloggaaman reseptin mukaan ja kokkailin sitä tänään uudestaan sateisen ja harmaan syyspäivän iloksi.

Omaan linssisoppaani tuli

• 1,5 sipulia
• 4 pientä valkosipulinkynttä
• keltainen paprika
• n. rkl raastettua tuoretta inkivääriä
• vajaa tl Aromatia, chiliä, currya ja kanelia kutakin
• 2 pikkupurkkia tomaattipyreetä
• n. litra vettä
• puoli litraa punaisia linssejä eli kokonainen Go Greenin punaisia linssejä -laatikko
• tölkki kookosmaitoa
• puolikkaan limetin mehu

Kuullotin kattilassa öljytipassa pilkotut sipulit, paprikan ja raastetun inkiväärin ja lisäsin mausteet.
Kaadoin perään vettä ja lisäsin tomaattipyreen.
Huuhdoin linssit ja aloin hämmennellä niitä mukaan soppaan. Paksulta vaikutti, joten piti lisätä vettä. Harmitti, kun lävikössäni on niin suuret reiät, että osa linsseistä huuhtoutui ensin viemäriin ja sitten putosi kolosista hellalle!
Olisi voinut odotella hetken, mutta olin kärsimätön ja kaadoin perään lähes samantien kookosmaidon ja limettimehun. Annoin kattilan olla liedellä noin kolmos-nelosella 15 minuuttia.

Otin kuvan santsilautasestani, mutta koska lautasen reunat näytti likaisilta ekan soppakierroksen jäljiltä, ei luonto antanut periksi lisätä kuvaa sopasta tänne. Trust me, kauniin punaista on. Hyvää myös! Kannattaa maistella ennen tarjoilua, kaipaisiko se vielä jotakin maustetta lisää vai onko maut tasapainossa. Itse pyöristäisin oman soppani makua vielä tilkalla kookosta tai ehkä limettiä, mutta nautin tästä myös näinkin. Voin vain kuvitella miltä soppa maistuu oltuaan yön yli jääkaapissa...Voi nam!

Kirppuviikonloppu

Käytiin taas Tampereen toverin kanssa hiukan kirppistelemässä. Aikaa oli viikonlopun aukioloaikojen verran ja plakkariin kertyikin siten 13 visiittiä kirppiksillä ja kierrätyspaikoissa. Saatettiin ehkä vahingossa käydä lauantai-iltapäivällä myös Tigerissa tsekkaamassa lokakuun tarjonta.

 Yhdestä asiasta olen aina ollut ehdoton, nimittäin, että kosmetiikkaa ei kirppikseltä osteta. Eilen sitten havaitsin, että pystyn poikkeamaan tästäkin säännöstä, kun huomasin pöydän, joka oli täynnä kampaamohiustuotteita. Ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen poistomyynti, jossa poistettiin valikoimaa tms. ja esimerkiksi haaviini tarttunutta Superstar-suihketta oli pöydässä useita kappaleita. Käytettyjä ja avattuja ne eivät olleet missään tapauksessa, enkä avattua olisi ostanutkaan. Kyseisessä pöydässä kampaamotuotteet maksoivat noin puolet liikkeiden hinnoista ja kun pöydässä vielä sattui olemaan -50% lappu, oli melko helppo tehdä päätös ja ottaa avaamaton Tigi mukaan noin 75% halvemmalla kuin normaalisti.

 Astioistakin on sääntö, että kaappeihin ei hamstrata uusia, ellei samaa sarjaa ole ennestään. Ja no, nalleja mulla onkin ennestään 2 kappaletta erilaisia. Viime aikojen suosikkiteemukeja ne ovat olleetkin!

 Tigerissa olin tosi pidättyväinen ja ostin vain pariston palohälyttimeen ja 12 arkkia kuviopapereita kokonaisen neljänkymmenen arkin vihkosen sijaan!

 Tykkään Jeremy Clarksonin ja Stephen Fryn televisiopersoonista, joten toivottavasti tykkään myös heidän kirjoitustyylistään.

 Kontin laarista matkaan tarttui kaksi virkattua pikkuliinaa, joilla aion tuunata pari ompelemaani tylsää ja yksiväristä kangaskassia. Niinkin yksinkertainen idea on mielessä, että ompelen vain liinat kiinni kassin kylkeen ja a vot.

 Tuikut palamaan!

 Nuorten TyöTuki ry:n käsitöiden joukosta löytyi Ideakirppiksellä somia painettuja keittiöpyyhkeitä. Nämä päätynevät yhteen joulupakettiin yhdelle tärkeälle. <3

 Finlaysonin Muumi-pussilakana lapselle oli kiva löytö! Nyt oon ihan hiilillä täällä: annanko eteenpäin käyttöön vai leikkelenkö ompeluksiin!

Pienempi ja isompi palanen kankaita löytyi myös materiaalivarastoon ja pussillinen vetoketjuja 0,50e.

Varsin hyvä saalis oli jälleen tälläkin kierroksella, kolikkokukkaron sai lähes tyhjäksi (tämä on siis hyvä asia) enkä nyt mitään ihan hitsin turhaa ostanut. :)

Chemical Sister, osa: syyskuu

Kemikaalisisko täällä jälleen, hei!

Muistaakos kukaan enää, kuinka pettynyt olin elokuun lopussa, kun havaitsin, että loppuneen kosmetiikan boksiin oli kuukaudessa kertynyt ihan tosi vähän tavaraa? Päätin silloin, että katson vielä toisen kuukauden, paljonko kosmetiikkaa täältä häipyy.

Syyskuu oli täysikokoisten tuotteiden osalta hiukkasen parempi kuin elokuu, jee!

Ihan komea saalis, joka helpottaa elokuussa alkanutta tuskaa hiukkasen. Onneksi jotain poistuukin, etten pelkästään hamstraa uutta!

En harhaisimmissa kuvitelmissanikaan luule olevani kosmebloggari, mutta muutamasta jutusta mulla on pari riviä sanottavaakin, joten alla hiukan ajatuksia poistuneista jutuista. :)

 * Acorellen vahaliuskat ei satu yhtä paljon, kuin esim. Veetin vastaavat. Check it out, jos olet vahaliuskoihin taipuvainen.
* Magnolian tuoksuista nestesaippuaa ostin iät ja ajat sitten litran pullon, koska pullo on niin kaunis. Käytin tuon käytännössä kokonaan kylpyvaahtona, johon tuo sopikin aivan mainiosti. Tekisi mieli säästää tuo kaunis pullo, mutta eihän siinä ole järkeä alkaa kaapissa säilytellä tyhjää litran pumppupulloa... No, onhan mulla siitä ainakin kuva, it'll last longer. Ai niin, ja lavuaarin reunalla on samanmoinen musta, sisällään black rose nestesaippuaa. Onhan siinä kauneutta kerrakseen, ettei tarvitse tyhjää pulloa ihailla. :D
* Klippoteketin kuivashampoo loppui suureksi hämmästyksekseni. Yhtenä sunnuntaina piti lähteä ex tempore kaverin kanssa ostarille ja tukanpesu oli edessä vasta illalla. Suihkin hädissäni kuivashampoota hiuksiin ja huomasin, että tuo Klippoteket olikin sitten sitä myötä siinä. Hyvä kun loppui, meistä ei koskaan tullut kavereita.

 * Rasvapuolelta loppui Garnierin intensive 7 days sarjan ilmeisesti kevyin, aloe veraa sisältävä kosteuttaja. Voimakas tuoksu, joka ei mua haitannut, ja hyvä imeytyvyys.
* Violettikantisessa purnukassa oli The Body Shopin acai-marja body butteria duona. Toisella puolella rasiaa kevyempää ja toisella puolella rasvaisempaa voidetta. Jalkavoiteena käytin. Purkista revin etiketit irti, sillä pesun jälkeen tuo pääsi askartelutarvikekaaokseen säilytyspurkiksi.

* Yves Rocherin Hammam-savinaamio kasvoille ja hiuksille oli täydellistä. Tuubista riitti kolmeen hiusnaamioon ja 3,5 kasvonaamioon. Ainoa syy, miksi en osta uudestaan, on kallis hinta.
* Vuosikausia vanha, käsilaukussa pyörinyt käsidesi oli muuttunut geelistä nesteeksi ja päätin, että viimeiset tipat pääsevät ikuiseen lepoon. Hyvästi, ei jää ikävä.
* Vuosikausia vanha Yves Rocherin silmänympärysvoide ei myöskään koskaan päässyt bestis-kategoriaan ja aleni lopulta dekolteevoiteeksi. Hyvä kun pääsin tuostakin vihdoin eroon.

* Dermosilin ja Yves Rocherin näytepussit oli kaikki positiivisia yllättäjiä. Dermosilin suuvesi oli raikasta, mutta ei tuntunut polttavan suun limakalvoja.
* Yvesin yövoide rauhoitti rutikuivan ihon ja imeytyi täydellisesti.
* So Purple Elixir -tuoksunäyte oli ihana ja tuoksui tosi samalta, kuin mulla oleva Paco Rabannen Black XS-tuoksu. Tuon näytteen myötä vaihdoinkin kesäheitukkatuoksuni, Escadan Cherry in the Airin, syys/talvituoksuuni eli Black XS:än nyt jo.
* Yvesin kuorivasta kasvoputsarista riitti 3 käyttökertaa ja oli kyllä oikein kiva tuote. Tuoksui neutraalilta, tuntui kasvoilla ja sormenpäissä hyvältä pienine rakeineen ja iho jäi puhtaaksi ja raikkaaksi, mutta ei kiristäväksi. Voisin ostaa näitä kaikkia täysikokoisena! (mutta en tietenkään osta, kun ei ole lupa).

* "Matkakokoisista" käytin alkukuusta loppuun Korresin Japanese rose-suihkugeelin, joka päätyi toivomuslistalle odottelemaan parempia aikoja kosmetiikkaelämässä. Oli niin ihana, että halusin lisää. Kun sitten näin sitä lähiostarin Kicksissä yhden viimeisen pullon, tein syyskuun ainoan kosmetiikkaharha-askeleen ja ostin sen omakseni. Ei siis pitänyt se syyskuun totaalinen ostolakko, kun ostin tämän... Mutta vain yksi kosmetiikkapullo koko kuukautena, aika hyvä multa!
* No7 -sarjan Radiance revealed kuorintatuubeja sain aikoinaan töistä monen monituista kappaletta, viimeinen on vielä kylppärissä käytössä. Tämä on ihan ok tavaraa, mutta ei mitään, mikä aiheuttaisi Zalando-kirkaisuja. En edes viitsinyt leikata tätä auki ja kaapia viimeisiä pisaroita ulos.
* Acorellen vahaliuskojen kanssa tuli pikkupullo manteliöljyä, jolla saisi rauhoitettua vahauksesta ärtynyttä ihoa. Vahasin, käytin öljyn. Kyllähän se iho ajan myötä rauhoittua, en tiedä johtuiko tästä öljystä vai ajan kulumisesta. Ei tuo ainakaan ihooni imeytynyt vaan jäi aikamoinen öljykalvo ihon pinnalle.

Ja kun nyt vauhtiin päästiin, päätin siivota kylppäristä vielä muutaman jutun pois.

Maalipintansa/liimatut blinginsä menettäneitä pinnejä, elastisuutensa kadottaneita hiuslenkkejä, Tangle teezerin ostamisen jälkeen käyttämättä ollut hiusharja, 120 kpl:n tyhjentynyt vanulappupussi... Goodbye.

Ajatuksia? Jatkoideoita? Hyödyllisiä vinkkejä? Jätä kommentti.