keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

...like I do

Pääsiäistä alustava "5 hyvää asiaa tänään":

1. Heittelin eilen urakalla tyhjenneitä kosmetiikkapurkkeja polttojätteeseen ja havaitsin, että mulla ei ole enää kasvojen iholle tarkoitettua puhdistusainetta. Meikinpoistoon on No7-pyyhkeitä 1,5 pakettia, mutta semmoista ainetta, jolla suihkussa illalla pesisin kasvot ei ollut. Olin jo päättänyt valmiiksi, että seuraava putsari on Neutrogenan verigreippihenkistä Visibly clear-geeliä pumppupullossa. Tänään sitten kauppareissulla pitkästä aikaa koukkasin kemppariosastolle ja tunsin hämmennyksen, häpeän ja pelonsekaisia tunteita. Sen siitä saa, kun liian pakkomielteisesti suhtautuu kosmetiikan vähennykseen. Sitten kun jotain oikeasti tarttee, ei osaa olla niin kuin normaalit ihmiset ja luikkii hyllyväleissä miettien "Mitä jos joku tuttu näkee, että siellä se taas on KEMPPARIOSASTOLLA." ;)

Mukaan lähti siis tämä:
Kuva on googlattu. Prismassa maksoi 8,25 euroa.

2. Tänään on allekirjoittaneella You deserve it!-päivä. Sen lisäksi, että sain ostaa uuden putsarin, ostin myös pullon viiniä ja herkkunaposteltavaa. For no reason, other than: I deserve it. Viinivalinta tällä kertaa portugalilainen Gazela vinho verde valkoviini. Väriltään lähes kirkas viini, omassa suussani maistuu raikkaalta ja krapulan riski tämän kohdalla on yleensä ollut olematon. Alkossa 7,79e.

3. Lähetin kuin lähetinkin pääsiäiskortteja muutaman. Saa nähdä ehtivätkö enää perille ennen pääsiäistä, mutta pidän sormet ristissä. 16 valmistuneesta kortista äiti vei viikonloppuna mukanaan 6 ja mä lähetin tänään 4 ja toimitan kotinurkilla pääsiäisenä vielä 2 ihan kädestä käteen. Yritin tuputtaa ylimääräisiä vielä äidille, että lähetä lähetä nyt hyvä ihminen, mutta sain kieltävän vastauksen. Ilmeisesti, jos äitiäni on uskominen, ylijääneet kortit voi panna talteen ja lähettää sitten ensi vuonna. MUTTAKUN MÄ HALUAN YLIMÄÄRÄISESTÄ ROInasta eroon nyt heti eikun oliko tää sittenkin taas sitä pakkomielteistä käyttäytymistä...

4. Pääsen huomenna aamulla ystävän kyydissä kotinurkille, kun ystävä menee töihin sinne. Aikamoista. Käyn huomenna moikkaamassa parasta lapsuudenystävää ja tämän vauvaa ihka ensimmäistä kertaa! Vauvojen kanssa liikkuessa on kuulemma aina kaikkea tavaran roudaamista, niin vien tuliaiseksi ompelemani kangaskassin ja vetoketjupussukan. Ostin kassiin ja pussukkaan vähän täytettäkin valmiiksi. Kaikenmoisia vauvahärpäkkeitä oli vauvahärpäkeosastolla.
Aion myös käydä kylässä naapurinmammalla, joka on sairastellut ja varmaan ilahtuu, jos saa hetkiseksi juttuseuraa.
Äidin kanssa leivotaan whoopieita (ne on joku tämän hetken hittileivonnainen, joiden päälle en niin ymmärrä, mutta meillä maalla äiti ja isi ovat niitä kuulemma syöneet jo KAHDESTI.), isin kanssa keskustellaan päivänpolttavista kysymyksistä (kuten "Oliko kevät vuosi sitten tähän aikaan jo pidemmällä?") ja mun rakkauspakkaus-kisumirriä aion halipusia ehkä viikon putkeen (ei sillä että olisin siellä viikkoa putkeen). Mikä ikävä! Otan myös furminaattorin ja kynsisakset mukaan, niin voidaan leikkiä kissan kauneussalonkia. Ja jos valjaat löytyy jostain kätevästi, voitais vaikka käydä ulkonakin haistelemassa kevään tuoksuja.

5. Ja sitten viimeiseksi tämä musiikki:
Nyt on joku haikeus ja levottomuus taas päällä. Jos mun elämä olis elokuva, tää olis soundtrackilla siinä kohdassa, missä kävellään auringonlaskussa jalkakäytävällä, kun aurinko on sulattanut lumikasoja virtaaviksi puroiksi ja on pari plusastetta. Kansainvälisessä versiossa ajettais avoautolla auringonlaskussa Pacific Coast Highwaylla, tukka hulmuais tuulessa ja vaikka silmät olis piilossa aurinkolasien alla, hymystä tietäis, että se ylettyy silmiin asti.

2 kommenttia:

annakristiina kirjoitti...

Hei toveri, kauanko oot kotinurkilla? :) Tässä vielä menossa vähän arvontaa reissaanko sinne. Jos niin su-ma varmaankin..

Jo kirjoitti...

Kyllä vaan, punokaamme juonia kohtaamisesta toisaalla! :D