Sain ensimmäisen kirjahaasteen kirjan luettua, vaikka siihen menikin vähän kauemmin kuin viikko.
Tulin ajatelleeksi kirjaa lukiessani, että tavallaan en ole itse valinnut moniakaan kirjoista, jotka otin mukaan haasteeseen. Olen saanut ne isältä ja ne ovat siten isän valitsemia kirjoja. Olen kuitenkin sen verran helppo tapaus, että kaikkiruokaisuus ylettyy myös kirjallisuuteen. Ei minua haittaa lukea kirjaa, jonka joku toinen on minulle valinnut.
Tämän kirjan kohdalla olen erityisen iloinen siitä, että en itse pahemmin harrastanut karsintaa kirjoja mukaan haaliessani. En luultavasti ikinä olisi valinnut tätä kirjaa kirjaston tai kirjakaupan hyllyltä, mutta luin sen silti mielelläni.
Kirja on vuodelta 1950 ja sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, mutta mielestäni ajankohtaa ei kirjan alussa määritelty tarkasti. Englantilainen lentäjä, joka on sodassa pudonnut vihollislinjojen taakse Italiassa ja menettänyt toisen jalkansa, on kirjan päähenkilö. Sodan jälkeen hänestä on tullut jonkinlainen kaupparatsu, joka kiertää Euroopan maissa myymässä edustamansa yhtiön tuotteita.
Lähtökohtaisesti homma vaikuttaa melko tylsältä. Farrell on Tsekkoslovakiassa ja ihmettelee elämänmenoa Rautaesiripun takana. Jostain hänen tielleen alkaa tupsahdella hahmoja hänen menneisyydestään ja kaikki tuntuvat haluavan Farrellilta jotain. Farrell ei ole menneisyytensä haamuista riemuissaan ja alkaa pikkuhiljaa murentua, kun uskoo tavanneensa kuolleeksi luulleensa arkkivihollisensa sodasta - kirurgin, joka poisti hänen jalkansa kolmessa osassa ilman nukutusta kiduttaakseen Farrellia. Farrell "pakeneekin" vainoharhojaan Tsekkoslovakiasta Milanoon, sieltä Napoliin ja lopulta pieneen kaupunkiin Vesuviuksen juurelle. Siellä kirjan tarina huipentuu ja aiemmin kehitetyt juonenkäänteet vihdoin selittyvät.
Entiset sotavankikaverit syyttävät Farrellia sodan aikaisesta lentoturmasta, uudet tuttavuudet syyttävät Farrellia tietojen pimittämisestä ja kun Vesuvius alkaa purkautua ja koko porukka jää saarroksiin laavan keskelle, kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Farrell on kaikkeen syypää. Lukijalle on tässä kohtaa toki jo paljastunut, että Farrell kaiken keskipisteessä on itseasiassa täysin syytön ja suorastaan sivustakatsoja, sillä kaikki muut tuntuvat juonitelleen ja salailleen asioita niin, että Farrell on vedetty vyyhtiin mukaan täysin ilman omaa panostaan asioiden kulkuun.
Ainakin minun sympatiani päähenkilö saa puolelleen. Sotavankeuden kauhut saavat miehen sekaisin muistojen palatessa mieleen, ihmiset käyttäytyvät tökerösti hänen ympärillään, hän jää vangiksi keskelle tulivuorenpurkausta, jossa sadistinen kirurgi yrittää murhata hänet, Farrell saa kamppailla yhden jalkansa kanssa ja pelastaa ei kerran, vaan kahdesti ihmisiä valuvan laavan tieltä, kunnes lopulta nousee muidenkin silmissä sankariksi, kun lentää koko sekavan porukan turvaan. Pelastusoperaation aikana Farrell vie turvaan niin tien penkalle hylätyt pikkulapset kuin talleihinsa jätetyt kotieläimetkin - mies minun makuuni.
Kirjassa kiehtoi menneen aikakauden elävä kuvaus, rautaesiripun raottaminen ja aidontuntuiset, sielukkaat henkilöhahmot. Vihasin kirurgi Santovinoa, ärsyynnyin Contessan juonitteluista ja harmistuin, kun Roberto tapettiin. Oman leimansa tarinaan löi myös yhdeksi päähahmoista luettava tulivuori Vesuvius. Jos kaikki ei jo valmiiksi ollut huonosti, asiat kääntyivät todella huonoon suuntaan, kun tulivuori räjäytti sisuksensa taivaalle.
Luin kirjan esittelystä, että Innesin kirjoissa on aina ihmisten välisten ristiriitojen lisäksi luonnonvoimien elementti edustettuna. Tässä tapauksessa The Angry Mountain oli siis tietysti Vesuvius. Odotan jo oikeastaan aika innolla, mitä haasteeseen valituissa kahdessa muussa Innesin kirjassa tapahtuu. Seuraavana vuorossa on Atlantic Fury, jonka katastrofi sijoittuu pohjoiselle Atlantille. Kolmas Innesin kirja on nimeltään The Blue Ice. Hyvää settiä lienee siinäkin.
Näin on 52 in 52 saatu hienoon alkuun, yay! Mietin tuossa aiemmin päivällä, että jos tämän haasteen aikana luen edes 10 kirjaa, on se silti enemmän kuin edellisten kolmen vuoden aikana yhteensä... Jep jep.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti