sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

vmp

Kyllä voi yksi viikonloppu sujua täysin erilaisissa fiiliksissä, olen saanut todeta.

Eilen heräsin hymyillen ja hyräillen ja totesinkin aamupäivällä ääneen "Tänään olen iloinen!"
Kävin hoitelemassa asioita ja fiilistelin aurinkoa. Illalla pääsin vielä isoveljen ja parin uuden tuttavuuden seurassa leffaan katsomaan Ironman kolmosen, josta pidin ihan hirmuisen paljon.

Tämä päivä taasen on ollut yhtä itkua, parkua ja hampaiden kiristelyä. Aamulla jo *itutti eikä se siitä iloksi muuttunut missään vaiheessa. Ei vaikka tein herkkusalaattia, tonnikalamunakasrullaa ja Bailey's-juustokakkua. Ei vaikka perhe kävi, ei vaikka sain ruusukimpun. Ei vaikka ostin vapuksi uuden topskun ja sain vihdoin aikaiseksi hankkia myös uusia sukkia reikäisten tilalle. Vieläkin tekisi mieli rähistä ja äristä ja kyllä voi pänniä niin kuin pientä eläintä.

Oisko se taas huomenna uus päivä? Jos vaikka vappuviikko olis onnellinen ja huisi.
Jos saisin mahdollisuuden, ottaisin tämän päivän uusiksi siitä hetkestä lähtien, jolloin heräsin.
Täytynee niellä ylpeytensä ja pyytää vanhemmilta anteeksi tämän päiväistä asennettani. Ei pitäisi lähimmäisen siitä joutua kärsimään, että mulla on huono päivä. Lasketaanko se edes positiiviseksi jutuksi tälle päivälle, että pystyn myöntämään tämän?

Ei kommentteja: