Party hard

Heippa partysentraalista!

Vapusta ja viikonlopusta on selvitty ja mun ajatukset pyörii ihan täysin jo seuraavissa kemuissa.
Nythän on niin, että meitsie täyttää ensi viikolla pyöreitä ja against all odds, mulla ei ole kriisinpoikasesta tietoakaan! Päinvastoin, en malttaisi enää odottaa näitä vajaata paria viikkoa.

I have no more excuses for myself. I have got to figure these things out. 

Tajusin näiden synttäreiden lähestymisen jo 1,5 vuotta sitten marraskuussa, kun olin serkkuni 50-vuotisiltakemuissa. Siinä pienissä viineissä serkkujen kanssa höpöteltiin vanhenemiseen liittyviä juttuja ja toisiksi nuorimman serkkutytön kanssa (itse olen meistä serkuksista nuorin) todettiin, että voitais olla vaikka ikuisesti 29 - kunhan vaan se ikä ei alkaisi kolmosella.

Niihin aikoihin tuli varmaankin eniten mietittyä, että onko mun elämä yhtään semmoista, kuin nuorempana kuvittelin, että se kolmeenkymppiin mennessä olisi. Nyt kun se hetki on käsillä, että elämä kiepsahtaa seuraavalle vuosikymmenelle - ei sen ole mitään väliä, minkälaisia odotukset oli verrattuna siihen, mitä tämä elämä todellisuudessa on. Life goes on. Elämä on just hyvää tämmöisenä ja jos ei ole, niin itse olen vastuussa sen muuttamisesta.

Synttärikemuja olen miettinyt osa-aikaisesti varmaan saman 1,5 vuotta ja vuoden alusta ihan tosissani. Lähtökohtaisesti olisin halunnut pitää juhlat jossain muualla kuin kotonani (ettei tarvitse siivota ennen ja jälkeen) ja ruoka olisi tullut pitopalvelusta (ettei tarvitsisi kokata ja tiskata ennen ja jälkeen), mutta koska tilanne elämässä nyt on se, mikä se on, piti ottaa käyttöön plan B.

Ja ihan hyvältä, joskin täyteen buukatulta, näyttää Suuri Juhlapäiväni. Aamulla ensimmäiseksi käyn lähikampaamossa teettämässä kampauksen, että on kerrankin tukka nätisti. Jotakin trendikästä lettikampausta haetaan. Sieltä ehtinen juuri parahiksi kotiin, ennen kuin ns. opiskelukaveriporukkani saapuu synttäribrunssille luokseni. Ohjeeksi annoin kutsussa, että pukekaa fatpantsit jalkaan - nyt syödään! Iltapäivästä luokseni saapuu sitten perhe ja valikoima sukulaisia kakkukahville. Alun perin piti kutsua ihan vaan kummitäti ja paikkakunnalla asuvat yksi täti ja yksi serkku... Erinäisten tapahtumasarjojen jälkeen paikalle on valumassa koko tätikatras 200 kilometrin säteeltä. Toivottavasti sana ei ole levinnyt, en ole varma riittääkö kakkua jos kaikki 15 serkkua perheineen pelmahtaa paikalle. ;) Illalla sitten nappaan vielä matkaani kaksi kouluaikojen kamua ja on Suuren Synttärimatkan vuoro. Valitettavasti ajan ja varallisuuden rajallisuuden vuoksi matka typistyi tällä kertaa risteilyyn, mutta eiköhän me tytöt Itämerelläkin saada Suuren Synttärireissun tunnelma kattoon! ;)

Nyt alkaa näyttää jo aika hyvältä ja suunnitelmat on hiottu likimain täydellisiksi. Äiti on ollut tässäkin asiassa tuki ja turva ja ollaan puhelimitse käyty läpi ajatuksiani, joihin äiti sitten on antanut arvokkaita kommenttejaan. Onneksi äiti myös tuntee lapsensa niin läpikotaisin kuin tuntee! :) Mun on nimittäin maailman vaikeinta pyytää apua ja vaivata toisia ihmisiä, vaikka tietäisin itse, etten selviä. Ihan omasta tahdostaan äiti esitti, että voitaisiin siivota tämä kämppä ennen juhlia yhdessä lattiasta kattoon. Sen lisäksi äiti on tarjonnut apuaan pikkuyksityiskohtien kanssa jo monesti - missähän olisin, jos äiti ei hankkisi mulle voileipäkakkua vaan yrittäisin tehdä sen itse? Miten hakisin Ikeasta lisää astioita ja muita tarvikkeita, ellei äiti tarjoaisi autokyytiä? Lapsuudenkodista on tulossa kuohuviinilaseja, koska eihän mulla ole niitä riittävästi omassa kaapissa, ja oli äiti innostunut ostamaan mustavalkoisen tarjottimenkin, kun olin aiemmin kertonut, että synttäribrunssin tarjoiluastioina käytän mustaa Teemaa. Lahjaksi Äiti lupasi reissun Plantageniin. Kukkia joka puolelle, siitä juhlien koristeluteema! Unelmoin parista isosta hortensiasta ja leikkokukista maljakoissa.

Ihan kaikki ei kaadu äidin niskaan, sillä lukemattomien listojeni avulla olen jo jäsennellyt to do ja to buy -listat selviksi. Tigeriin täytyy jonakin päivänä matkata ostamaan koristelujuttuja, siellä kun on yhtä sun toista hassua sälää pikkurahalla ja mulla on nyt sellainen fiilis, että kaipaan synttäreilleni serpentiiniä ja ilmapalloja! Ruokakauppaan on olemassa kaksi ostoslistaa, "tuoreet" ja "säilyvät", joista jälkimmäistä voi jo alkaa katsoa sillä silmällä... Tallinnasta sain kestolakatut synttärikynnet ja bongasin brunssipöytään jo valkkaritonkan, mutta harmikseni en löytänyt mitään kivoja synttärivaatteita - pitää siis jalkautua myös vaateostoksille joku päivä. Tänään muistin viimein kysyä ihanalta isoveljeltä, voisiko hän tulla auttelemaan valmisteluissa juhlia edeltävänä iltana eli varsinaisena synttäripäivänäni ja hän lupasi. <3 Pitää hankkia sille illallekin jotain hyvää synttäri-/valmistautumisnaposteltavaa ja veljelle pari vehnäolutta, niin hän pysyy tyytyväisenä ja tekee, mitä käsken. :D

Suunnitelmia lukuun ottamatta kaikki on varsinaisesti vielä tekemättä. On kuitenkin niin hyvän mielen touhuja kaikki, että mielellään puuhastelee näiden synttärikemujen parissa. Meitsie aatteli täyttää 30 vaan kerran. ;)