Inbound

Ei liene yllätys kenellekään, että tavaravirran suunta on näin jouluntienoilla ollut sisäänpäin? Vähän kroonista tavaranvähentäjää ahdistaa, vaikka aktiivisesti nujerran sitä ääntä sisälläni ja huutelen sille, että nauti nyt, joulu on kerran vuodessa vaan...

Kaikki hamstraamani kosmetiikkajoululahjat itselleni muodostaa sellaisen röykkiön, että olen sanaton sen edessä. Se nyt onneksi on käyttötavaraa ja nautin siitä joka ikinen hetki, kunnes se poistuu elämästäni. Mutta silti nauran itselleni, että oliko esimerkiksi välttämätöntä hankkia 16 uutta luomivärisävyä? No oli tietenkin.

Oon ollut hirmu kiltti, kun olen jo alkanut saada lahjoja ystäviltäkin.
Yhdeltä murulta tuli maailman ihanimman tuoksuinen paketti ja toivotettiin nautinnollisia kylpyhetkiä.

Toiselta ihanalta sain lahjan pöllöteemalla: pöllökaulakorun, -heijastimen ja -pikkuvetskaripussin lisäksi sain hassun otuksen, jonka mahataskuun on tarkoitus laittaa paperilappuja, joihin on kirjoittanut kaikki huolenaiheensa. Se otus sitten murehtii mun puolesta. Ihana ajatus!

Kauimpaa tullut lahja saapui tänään Italiasta ja piti sisällään italialaisia makeita jouluherkkuja. Nam! Sinnepäin lähetin helmistä punomiani sydämiä, joissa on ripustuslenkki.

Sitten sain tänään myöskin yllätyspaketissa tämmöiset lapaset, terveisin tätini ja serkkuni:

Kettukarkkikokoelma karttuu! Ihanat ja iloiset ovat.

Eilen äiti kävi viettämässä äiti-tytär-aikaa ja samalla mallailtiin sänkyyni äidin mulle joululahjaksi virkkaamaa isoäidinneliöpäiväpeitettä.

Äiti oli aika helpottunut, että peite on nyt sopivan kokoinen: ei tarvitse virkata enää enempää neliöitä. Huonosta kuvasta ei sitä näe, mutta seinästä lähtien vasta kuusi pystyriviä paloja on virkattu yhteen, sekä kaikki vaakarivit. Vielä on hommaa siis, kun pitää virkata loput kuusi pystyriviä, sekä reunapitsi ja päätellä KAIKKI langat :D

Äiti jo valitteli, että peitto painaakin niin paljon, että ranteet on ihan kipeät. Mulle tuli vähän paha mieli. En minä tätä pyytänyt sen takia, että äiti murehtisi saako sen koskaan valmiiksi ja samalla kipeyttää kätensä.

Vähän piti käydä kaupoillakin, Kontissa ja Ikeassa.

Kontista olisi varmasti helposti voinut taas kantaa ulos sylillisen tavaraa, mutta Seija-myrskyn jälkimainingeissa korttimaksulaite ei ollut toiminnassa ja mulla oli käteistä 2,30 euroa!

Tuttu myyjä usutti kuitenkin tonkimaan tuunausnurkan nahkapalalaatikkoa ja mukaan tarttuikin kaksi isohkoa palaa nahkatakeista purettua mustaa nahkaa. Bongasin vielä kolme vetoketjuakin vetskarikopasta. Ja mitäkö kaksi nahkapalaa ja kolme vetoketjua maksoivat? 80 senttiä.

Ikeassa haikailin ääneen ihanan lipaston perään ja hetken jo pelkäsin, että äiti ostaa mulle sellaisen siltä seisomalta. Pitää varoa sanojaan, ilmeisesti, kun universumi on viime aikoina ollut sitä mieltä, että mun täytyy saada kaikki tavarat, joita himoitsen :D

Kuitenkin pieni nyrjähdys päässä sattui, sillä tulin ostaneeksi sieltä ihanalta paperiosastolta kaksi muistikirjaa (TAAS) ja rullan lahjapaperia (TAAS).

Keittiöosastolla näin ihania jouluisia paperivuokia leivontaan ja jossain täydellisessä ajattelemattomuuden vimmassa ostin 2 pakettia, a 200 kpl. Että ihanko mä tarviin 400 kappaletta jouluisia paperivuokia? Kun olen muutenkin niin kova leipomaan itselleni? *sarkasmia* Hullu mikä hullu. Vessaharja oli kaiketi ainoa ostos, jonka oikeasti voin perustella...

Oishan noi muovit voinu poistaa ennen kuvaamista, niin ei kiiltelis...

Ja näistä ei sitte saanu kuvaa missään valossa. Keinuhepoja ja joulupalloja.

Kertokaapas mulle, ootteko te muut ostaneet itsellenne joululahjoja? Onko tontut tuoneet teille jo paketteja?