Silloin joskus kun tänne blogiin aloin horista, oli mulla kova hinku muuttaa ja vähentää tätä maallisen omaisuuteni (lue: roinan) määrää. Yksi tavaroiden osa-alue, josta pidin silloin tarkkaa kirjaa ja josta halusin eroon ennen muuttoa, oli kosmetiikka. Silloin laskin muistaakseni, että kosmetiikkapurkkeja oli kylppärin kaapissa noin 80 ja taisin ainakin kolme kertaa raportoida kymmenen tuotteen loppumisesta.
Noh... Sitten tuli ajankohtaiseksi muuttaa, eikä muuton jälkeen ole ollut ihan kauhean kova tarve raportoida mitä vähennysprojektille kuuluu, tai edes ajatella asiaa. Jossain kohtaa taisin kauhistua vaatehuoneen hyllylle kasaantunutta pullomäärää (kylppärissä kun ei ole kaappia tai hyllyjä, joilla kosmetiikkaa varastoida) ja täällä blogissakin mainitsin, että HÄVETTÄÄ; jottain tarttis tehrä.
Tässä päivänä muutamana, kun taas seisoin vaatehuoneen ovella ja kurkottelin jotakin tavaraa joltakin hyllyltä, kun en itse enää mahdu vaatehuoneeseen sisälle (suom. huom. ei siksi että olisin itse lihonut niin paljon, etten mahtuisi ovista, vaan siksi, että vaatehuone on TÄYNNÄ), tuli mieleeni, että kosmetiikkaprojektiakin voisi taas aktiivisesti jatkaa. Laskin kaikki purkkini ja kirjasin ne oikein kynällä paperille. Enkä taaskaan kehtaa kertoa, paljonko sitä oikein on. Koska sitä on paljon. Se vanha 80 pulloa oli vielä aika kohtuullinen määrä.
Muistan, että muuton jälkeen kävin Skanssissa pyörähtämässä, ja ostin Citymarketin, Anttilan ja Kicksin alennuskoreista yhtä sun toista voidetta ja geeliä ja suihketta, koska ne oli niiiiiiiiin halpoja, 1-2e/kpl. Kesäalessa tuli muutenkin napattua matkaan houkuttelevia valikoiman poistotuotteita. Sitten syksyllä tuli työkeikka, jossa tein niin hyvän vaikutuksen pomoon ja työkavereihin, että ensin tuli läksiäislahjaksi 17 kosmetiikkatuotetta ja myöhemmin joululahjaksi myös reilu kymmenen pulloa, purkkia ja putelia. Toki sain joululahjaksi perheeltäkin vähän tuoksulahjapakkauksia vartalovoiteineen ja suihkugeeleineen, niin ja deodorantteineen ja vartalonkuorintoineen. Ai niin, ja uudessa kämpässä on kylpyamme, jota olen rakastanut intohimoisesti vuoden ja 5 kuukautta - yhtä lailla olen rakastanut Lushin, Stendersin ja Body Shopin kylpytuotteita.
Viimeisin täydellinen aivopieru syntyi, kun vanha ystävä alkoi Avonin kosmetiikkakonsulentiksi ja lähetti minulle kuvaston. "Nää on aika kivoja ja halpoja, ilmoita jos tahdot tilata jotain. Toimitan sulle tuotteet sitten ihan henkilökohtaisesti ja nähdään taas!" No olihan ne halpoja ja kivoja joo. Ostin samantien sitten shampoon, hoitoaineen, suihkugeelin, vartalovoiteen ja kasvonaamion. Ei maksanu paljoa.
Olen pöyristynyt. Olen kauhuissani. Tunnen häpeää. Mä olen kuin Rebecca Bloomwood. Mä olen KOSMETIIKKAHOARDERI. Onkohan semmoisille omaa AA-ryhmää? Hei mä olen Jo ja mä olen kosmetiikka-addikti.
Onneksi olen kylpenyt niin paljon, ettei kylpytuotteita ole enää yhtään jäljellä. Kerran kotikotona käydessäni huomasin, että wc:ssä oli nestesaippua loppumassa ja kun äiti toi mut omaan kotiini, kysyin "Ootko ostanut jo uuden nestesaippuan? Ai et, tuosta, puolen litran pönikkä, jonka sain töistä, ole hyvä." Äitienpäivälahjaan sujautin avaamattoman käsivoiteen ja kaverin synttärilahjaan Lumenen vartalovoiteen ja suihkugeelin, jotka olin ostanut vaatehuoneen hyllylle alennusmyynnistä. Viime viikolla sattui jotain käsittämätöntä ja multa loppui vartalovoide, yövoide, kasvokuorinta, karvanpoistovaha ja kosteuspyyhkeet. Ei sillä etteikö varastoista olisi jo löytynyt korvaavia tuotteita, mutta samalla viikolla viisi tavaraa vähemmän. Kyllä tää tästä. Mä olen jo tunnustanut, että mulla on ongelma, joskaan en ongelman laajuutta (heh heh). Ehkä tästä alkaa taas semmoinen projektiraportointisarja "sain taas kymmenen pulloa tyhjäksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti