Tiistaina kyläilin ystävän luona, syötiin pizzaa, juotiin vahvaa espressoa ja katsottiin Modern Familya. Illemmalla siirryttiin Kirjakahvilaan, jossa oli paikallisen yliopiston erään ainejärjestön kriittiset iltamat. Tällä kertaa ohjelmassa oli paneelikeskustelu aiheesta "kinky seksuaalisuus" ja sen jälkeen ihan ihka oikea sidontaesitys. Olin paikalla täysin turistina, joten yleissivistävää keskustelun kuuntelu ainakin oli. Jollain tavalla myös aika silmiä avaavaa. Siellä puhuttiin ihan yleisellä tasolla mitä kinky on, miten se ilmenee, mitä ihmiset tekee ja miten ihmiset kinkyyn suhtautuu. Itselleni tuli jotenkin tosi viaton olo, siis ei sen takia, että itse olen hyvinkin vanilla, vaan siksi, että en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että joillekin kinky on elämäntapa 24/7. Siis, että ihmiset esim. elää parisuhteessa niin, että toinen dominoi ja toinen on subi ja että ne ihmiset haluaisi esim. Prismassa ostoksilla käydessäänkin olla omia itsejään. Vaan eipä sitä taitaisi kanssaihmiset ymmärtää, jos avoimesti oltaisiin niin.
Myöhemmin illalla, kotiin jo palattuani, sain puhelun. Ystävä kysyi, voisinko tehdä suurpalveluksen; hän oli saanut pyydystettyä keskustasta karkulaiskissan, joka on jo muutaman päivän juossut autojen seassa kadulla ja on ressukka nälkäinen ja viluinen. Kaveri ei itse voinut antaa kissalle yösijaa ja kysyikin, voisinko ottaa kissan luokseni yökylään, kunnes sen aamulla voisi viedä eläinhoitolaan, kun se aukeaa kahdeksalta. Hetken emmittyäni lupasin antaa kisulle yhdeksi yöksi sijaiskodin. Onneksi mulla oli täällä tallessa vielä oman, pois muuttaneen kissani vanha hiekkalaatikko, jämähiekkapussi, ruokakupit ja jotain satunnaista ruokaa. Kissa oli valtavan iso mustavalkoinen kolli ja todella hieno herrasmies. Todella nälkäinen, pelokas ja hämmentynyt hän oli tottakai. Kissa sai olla yön lämpimässä vessassa turvassa ja minä en juuri nukkunut koko yönä, kun en jotenkin saanut oltua. Jännitti se, että oli vieras kissa asunnossa ja kuuntelinkin koko ajan, riehuuko se, naukuuko se kovaan ääneen, mitä se eläin tekee. Kaikki meni kuitenkin todella hienosti ja vieras käyttäytyi. Aamulla oli kaverin kanssa suuri työ saada kissa pyydystettyä vessasta takaisin kuljetuskoppaan, koska kissa ei suostunut itse sinne kävelemään ja vieraaseen, pelokkaaseen kissaan ei uskalla noin vain tarrata kiinni, sillä jos se vihastuu kajoamisesta, seuraukset voivat olla kovinkin rumat ja kivuliaat. Lopulta oli sitten pakko napata eläimestä kiinni ja nostaa se kuljetuskoppaan, eikä herrasmies sitten protestoinutkaan yhtään, vaan ihan yhtä hienosti ja kiltisti käyttäytyi kuin siihenkin asti. Nyt pikkukamu on jo eläinsuojeluyhdistyksen hoitolassa ja toivon hartaasti, että omistaja hakee/on jo hakenut kissan omaan kotiinsa.
Keskiviikkona aamulla kissan lähdettyä en enää palannut nukkumaan, vaikka tarpeen olisi ollut, koomailin vaan sohvalla ja mietin tulevaa päivää. Olin menossa S/S Borelle serkkuni syntymäpäivälounaalle ja paikalle saapui oman perheeni lisäksi kaksi tätiäni. Boren lounasbuffet oli huippuhyvä ja ruoka maistui, vaikka olinkin todella väsy. Lounaspaikka meni kiinni kolmelta, mutta meillä oli jutut kesken ja siirryimmekin samassa laivassa toimivaan kahvilaan/baariin vielä jatkamaan. Lounaalle lähdin, mutta kotona olin vasta viiden jälkeen :D
Eilen torstaina oli kiireisin työpäivä miesmuistiin, mutta illalla oli kuitenkin taas sovittua menoa. Tapasin ystävän, jonka kanssa käytiin ensin haukkaamassa kahvilaleipää ja -kakkua [jee, ystävä on saanut vakituisen työpaikan, sopimus on allekirjoitettu] ja sitten suuntasimme elokuviin katsomaan uusinta Varesta, Pimeyden tangoa. Ollaan nyt käyty saman ystävän kanssa katsomassa kaikki kuusi Vares -elokuvaa, joissa on Antti Reini. Tämä Pimeyden tango oli näistä parhaasta päästä, sillä osassa juoni on ollut niin monimutkainen, etten ole pysynyt kärryillä, mitä tapahtuu ja miten asiat liittyvät toisiinsa. Lola Wallinkoski oli elokuvassa jotenkin aivan luonnoton ja siihen kiinnitti huomiota väkisinkin. Tänään ymmärsin, mikä siinä roolisuorituksessa oikein mätti: Lolan replikoinnin nuotti oli täsmälleen samanlainen kuin William Shatnerilla! You know. what. I mean?
Tänäänkään ei sitten vielä tahti hidastu, sillä on serkkuni synttäreiden iltajuhlan vuoro. Työsähköpostia päivystäessäni valmistui samalla tämä:
Mutta että, iltajuhlassa on tiedossa hyvää ruokaa, juomaa, hyviä tyyppejä (eli paljon serkkuja jee!) ja ohjelmaa, joka on toistaiseksi salaista :) Lapsia ei ole lupa ottaa mukaan, aikuisten kemut on nämä. Pitää vielä kirjoittaa tuo kortti, sulkea pääosa lahjasta kirjekuoreen ja paketoida lahjan hupiosuus. En oo vielä päättänyt miten pukeudun, laitan tukan tai meikkaan, joten ihan kunnon aloittelut olen saamassa aikaan täällä. Jee. Olen innoissani!
